Lokakuun lapset 2013 <3 *elokuussa*

Hello! Ihanaa kun ihmiset kirjoittelee aktiivisesti! Tsemppiä kaikille teille joita raskaus ei ole kohdellut kovin hyvin!

En ymmärrä miten kotona voisi olla tylsää kun on keksitty NETFLIX sekä KIRJASTO! Netflixin puolelta suosittelen etsimään dokumentit "The Business of Being Born". Näitä katselin kauan kauan sitten alkuraskauden aikana, kun pahoinvoinnin takia en päässyt ylös sohvalta. Silloin tuntui hyvältä keskittyä tulevaan ja synnytykseen - mikä vihdoin onneksi tuntuu lähestyvän!

Rakastan myös kirjastokäyntejä, aina löytyy kaikkea mielenkiintoista luettavaa! Luen nyt suomalaista kirjaa nimeltä "Hyvä syntymä". Siinä on paljon ajatuksia herättävää puhetta aktiiviseta synnyttämisestä, naisen luonnollisesta kyvystä synnyttää ja omien voimavarojen löytämisestä. Ei kylläkään kovin konkreettisia neuvoja, mutta ihan mielenkiintoinen kirja silti. Mieleen jäi erityisesti kohta, jossa kerrotaan, että jos synnyttämiseen liittyy pelkoa, kehossa muodostuu automaattisesta adrenaliinia, joka taas estää hapen kulkua oikeille alueille - eli synnytyslihaksiin. Tällöin kipu tuntuu kovemmalta. Ja jos synnytystilanne ei ole rauhallinen ja synnyttäjä tuntee olonsa epämukavaksi tai epävarmaksi, luonnon tapa hoitaa asia on hidastaa tai pysäyttää synnytyksen eteneminen. Silloin on tärkeää, että myös "tukihenkilö" pystyy tarvittaessa rauhoittamaan synnyttäjää ja tekemään tämän olon mahdollisimman mukavaksi. Pitää laittaa myös tukihenkilö eli mies lukemaan! Nämä pointsit siis kirjasta poimittuja Lisäksi kirjassa neuvotaan synnytysTOIVElistan teossa (synnytyssuunnitelma kun jo nimenä tuntuu rajoittavalta) ja miettimään omia toiveita synnytyksen suhteen.

Muita suosituksia joita olen lähipiiriltä saanut: "Äitikortti" (varasin kirjastosta, olen jonossa sijalla 338 tai jotain ) ja "Kuinka kasvattaaa bébé" (taidan olla jo sijalla 175). Lisäksi minulle on suositeltu kirjaa "Unihiekkaa etsimässä", josta on kuulemma hyötyä jo varhaisessa vaiheessa, kun lapselle opettaa unirytmiä.

Sellasta.

T.Yonn + Tyyppi 34+6

Ps. Vaikea uskoa että lapsi saattaisi ihan hyvin syntyä jo parin viikon päästä, eikä olisi edes keskonen! Täytyypä patistella miestä välillä keskittymään töiden sijasta kotihommiinkin, ahdistaa kun ei saada sänkyä ja muita laitettua valmiiksi. Sairaalakassin voin sentään jo pakata

 

Yonn ihana jos saat noilla aikas kulumaan! Itse en pysty lukemaan oikein mitään tai edes seuraamaan elokuvaa... Jotenkin keskittymiskyky kuin jollain apinalla eli surkea, tuijottelen telkkaria päivät pitkät enkä edes tiedä mitä katson. SItten torkahdan

Viime päivinä on maha alkanut toimimaan. Hassua, sillä muutama viikko sitten oli jäätävä ummetus. Maha siis toimii ilman lääkettä ja on selkeästi aktivoitunut viime päivinä. Tässä alkaa mieleen hiipimään et voiskos ennakoida jotain?

Tuli tässä hiljattain vauvauutisia kaverilta, oli siis synnyttänyt lapsensa. Odotan kyllä kovasti että pääsee itse tositoimiin, tosin nyt on alkanut myös pelottamaan! Sitten huolettaa kovasti, että onko kaikkia tarvikkeitä riittävästi jne. Tässä kun on ensimmäistä kertaa tällä asialla niin kysymyksiä ja ihmettelemisen aiheita on aika paljon! Mietin myös, että pitäiskös tässä alkaa sairaalakassia pakkailemaan? Vauvalle olen laittanut vaatteet valmiiksi turvakaukaloon jotta mieskin osaa ne sitten ottaa, mutta en oikein osaa vielä pakata itselleni.

Tässä kun olen valitellut että on ikuisuus vielä laskettuun aikaan, niin äitini viisaana naisena kysyi mitä tein viisi viikkoa sitten. Aloitin silloin siis sairasloman, nyt alkaa mammaloma ja viiden viikon päästä on se laskettu aika! Noin kun ajattelee, niin se ei ole kyllä aika eikä mikään! Musta tuntuu että maha on tosi alhaalla, tosin niin se on ollut koko ajan... Ja alapäähän sattuu taas, ilmeisesti vauva on laskeutunut ja hikkailee paraikaa siellä. Voi jummi, kohta poksuu 35!

Kertokaahan muutkin oireitanne/oireettomuuttanne!!!

Luna ja mysteeriotus 34+5

 

Luna85: Mulla on kans sama että kaipaan enemmän äksöniä kun pelkkää lukemista ja töllön kattelua. Oon nyt voinnin mukaan huhkinu miehen avustuksella kotia puhtaaks viimestä nurkkaa myöten ja ulkoillu sen mitä pystyy koirien kanssa (eli tosi vähän kerrallaan). Oon eläny sen verran yöpainotteista vapaa-aikaa käyden keikoilla yms, että kestää kyllä jonkun aikaa totutella tähän hissuksiin eloon. Mun kaveripiiri myös elää vapaa- ja työaikaansa lähinnä öisin niin rajottunu sosiaalinen elämä senkin myötä kun ite nukahtaa aikasin. Mutta mutta, enää muutamia viikkoja ja sittenhän beibet keksii tekemistä

Onkos kellään muulla menny tulevaisuuden suunnitelmat sekaisin tuon kotihoidon tuen suunnitellun muutoksen takia? Vaikka en ollut vielä päättänytkään etukäteen että koska palailen töihin niin harmittavalta kuulostaa että lapsella on mahdollisuus olla vain 2-vuotiaaksi kotona meidän tapauksessa. Laskujen hoitumisen takia tarttemme miehen isomman palkan niin meidän kohdalla ei ole vaihtoehto että mies jäisi vuodeksi kotiin. Huonosti on kyllä tuo asia valmisteltu esiteltäväksi kun ei saa kunnon tolkkua että mitä tulee tarkoittamaan käytännössä...

 

Pullero: Olen itkenyt tuota päätöstä koko eilispäivän Ilman muuta olin ajatellut, että voisin olla vielä sen 3 vuotta tässä kotona lasteni kanssa, alle 2 vuotias on ehdottomasti liian pieni mihinkään hoitoon ( minun mielestäni). Mulla kun on vielä tuo nuorempi tytär erityislapsi, niin olin miettinyt että saisin olla tässä läsnä hänen kohdallaan vielä kun aloittelee koulut jne. ja kuljettelemaan tarvittaessa taas terapioihin. Työpaikkaahan mulla ei ole mihin palata, se lähti alta -08, eikä todellakaan mies voi jäädä kotihoidontuelle jos itse olen työtön :O En oikeastaan edes tiedä mitä haluan tehdä, jatkaisinko työelämässä vai opiskelisinko uuden ammatin... 3 vuotta olisi ollut vielä miettimisaikaa, nyt sekin väheni puoleen. Olen todella surullinen ja vihainen tuosta typerästä päätöksestä, siinä näkee taas kotiäitiyden arvostuksen...En halua siihen, että rättiväsyneenä näen mun pieniä ehkä max sen 2 h päivässä. En jaksa edes enää miettiä asiaa, kun olen niin järkyttynyt jos se nyt oikeesti menee noin

Oireet ja oireettomuus: Jaa-a... Flunssaa lukuunottamatta olen tosi hyvässä kunnossa yhä. Vauvan pää tai olkapää painaa vaan ikävästi välillä tuonne toiseen lonkkaluuhun ( ? ), samaa oli tuon edellisen pojan kohdalla. Nyt on tullut sellainen tuskastuminen tähän kömpelöön oloon, vaikka ei mitään ihmeempiä oireita olekaan. Aion huomenna taas zumbaan, jos flunssainen tila helpottaa Itkuherkkyys on jotain aivan järkyttävää...Olen hermona jatkuvasti ja itken pienimmästäkin, en jaksaisi tälläistä hormoniryöpytystä enää yhtään. Fyysisesti kyllä asiat on tosi hyvin Maanantaina on neuvola seuraava vissiin siitä parin viikon päästä.

kääkkis ja sisu 33+0 ( poks :heart: )

 

Kotihoidontuki ei vaikuta meillä mihinkään. En voi kotiin jäädä kuitenkaan, kun opiskelen. Äitiyslomaakaan en voi pitää. Toivottavasti en koulussa synnytä....

 

Kotihoidontuen muutos ei luultavasti tule juurikaan vaikuttamaan meihin, olin ajatellut että kuopus saa mennä 1,5 vuotiaana hoitoon kuten esikoinenkin meni, koska minä en ole koti-ihminen ja ihan hyvin 1,5-vuotias sopeutui ja pärjäsi hoidossa. Lisäksi me saatiin vähän pahanpäivänvaraa isomman omaisuuden myynnistä, joten jos haluankin olla sitten muutaman kk pitempään kotona, niin se onnistuu säästöillä.

 

Heips

Kotihoidontuen muutoksesta: Tähän ei kyllä uskalla sanoa mitään vielä. Niin keskeneräiseltä kuulostaa tuo hallituksen esitys, että ihmettelen saavatko tän vuoden puolella sitä mitenkään eduskunnan käsittelyyn. Puolet asioista aiotaan "ratkaista myöhemmin", kuten yksinhuoltajien malli, sekä yksityisen hoidon tuki, että en ota kantaa. Meille ei tule vaikuttamaan muuten, kun että ei tarvitse niin paljoa selitellä kanssaihmisille meidän hoitokuvioita sitten kun ilmoittaudun työttömäksi työnhakijaksi puolentoista vuoden päästä. Mulla siis tänään päättyy määräaikainen työsuhde (kun mammis alkoi eilen).

ON: Voi kumpa nämä supistukset nyt tästä säännöllistyisivät. Eilen illalla päästiin jo kymmenen minuutin - vartin välein tuleviin supistuksiin pariksi kolmeksi tunniksi, yöksi taas rauhoittui. Tänään tullut koko aamupäivän sekä harkkoja että kipeitä suppareita, mutta tulevat noin neljä tai viisi tunnissa pari tuntia, sitten saattaa olla tunnin tai parin tauko ja sitten taas supistaa. Vauva tunkee päätä johonkin lonkkaluun suuntaan koko ajan (tai olkapäätään, en ole varma) ja hikkailee aina noilla supistusten tauoilla. Ei siis mikään hirmu ihana olo...

Illalla pitäisi lähtää mammakerhon kanssa ulos syömään (ihan siis vain äidit, ei lapsia eikä miehiä). Toivottavasti ei koko ruokailun ajan supistele. Mieli tekisi ihan kauheasti ottaa alkujuomaksi lasillinen shamppanjaa, mutta en taida kehdata ravintolassa tilata, kun tuo maha niin selvästi kertoo että olen raskaana. Olen siis raskausaikana juonut yhteensä ehkä neljä lasillista viiniä ruokailujen yhteydessä tai alkumaljoina juhlissa, enkä sitä pidä kauhean pahana.

clearbrook 35+1

 

Itse en kyllä ole juonut tippaakaan raskausaikoina. En ymmärrä, miksi alkoholia edes tarvis litkiä.
No pahaahan se tekee vasta, jos juominen säännöllistä. Olen vaan itse niin tarkka, ettei tippaakaan.
Kyllä raskauden loppuvaihe on syvältä, mutta eiköhän sitä kestä siihen asti kunnes syntyy. Toivottavasti ei ainakaan ennen rv 38. No eipä kyllä supistelekaan juuri lainkaan, että tuskin ennen sitä ainakaan syntyy.

 

Juomisen suhteen minäkään en ole ollut 100% tarkka, mutta se on rajoittunut miehen saunakaljasta tai jonkun viinilasista maistamiseen, yhtään täyttä annosta en ole juonut itse. Mutta en paheksu jos joku on lasin tai pari raskauden aikana ottanut, koska siitä ei vauvalle haittaa ole. Viiden keskenmenon jälkeen olen ehkä suhtautunut kaikkeen tässä raskaudessa hieman hällä väliä -meiningillä, olen syönytkin varmaan kaikkea mitä neuvolan mukaan ei saisi, koska jos se keskenmeno on tullakseen niin kyllä se tulee ihan muista syistä kuin ruuan takia, valitettavasti. Toki tiedän ettei ne ohjeet turhia ole, mutta jotenkin en ole vain jaksanut niin välittää kun tuota huonoa tuuria on jo ihan tarpeeksi ollut muutenkin, että olen ajatellut vain, että jos tämä raskaus nyt ruokaan kaatuu, niin sitten se kaatuu. Eipä ole kaatunut.

Clearbrookille tsemppiä supistuksiin. Täälläkin supistelee kipeästi aina vaan, mutta ei säännöllisesti. Kipu on kuitenkin niin kovaa että tulee ihan hiki. Ei toki mitään synnytyssupistuksiin verrattavaa, mutta kipeää tekee. Vatsa on muutenkin jotenkin ihan hellänä kokoajan ja nukkuminen on tosi vaikeaa missään asennossa kun mahaan sattuu. Neuvola on vasta neljän päivän päästä torstaina, toivottavasti vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin.

Leijonamama ja Jytä-Jamppa 33+6

 

Kotihoidontuen muutos ei vaikuta meidänkään tilanteeseen mitenkään. Oon tällä hetkellä opiskelemass, tai no välivuoden pidän nyt, mutta yks vuosi on enään jälellä, ja aijon ens syksynä jatkaa opiskeluja. Kyllähän se hirvittää ja surettaa laittaa alle 1v hoitoon, mutta aina ei ite voi päättää. Meillä kuopuskin oli just täyttäny vuoden kun hoitoon meni, ja hyvin on pärjänny. Ja onneks meidän lasten pk:ssa on tosi kivat hoitajat

Alkoholia en oo juonu yhtään kokonaista annosta, mutta miehen oluista/siidereistä oon muutaman nerran maistanu hörpyn tai kaks. Munkaan mielestä siinä ei oo mitään pahaa vaikka jois sen yhenki annoksen sillon tällön. Mutta ymmärrän kyllä ehottoman ei linjankin. Sitä ite kun kolmatta oottaa niin ei oo niin ehoton enään.

Tsemppiä kaikille jotka supistuksista kärsii, eihän ne mukavia oo jos vaan härnää. Välillä itellä on nuo harkkasupparit aika napakoita, ja laittaa kyllä puuskuttaan. Mutta siinäpä ne. Toisaalta ei vielä tarvikkaan olla kun mennään vasta rv33.

Hurjaa että tässä kuussa ekat vauvat jo syntyy. Ja omakin pieni syntyy jo ens kuussa :heart: Ihan mieletöntä vauhtia menny tää raskaus. Jännä kyllä että vielä ei oo yhtään vauvaa tähän pinoon syntyny. Vaikka toisaalta parempi niin, oishan se ikävää jos vauva-arki alkas sillä että pieni viettää ekat kuukaudet sairaalassa ja vanhemmat kotona.

Marlin ja Vimma 32+3

 

Ei se alkoholi niitä keskosia tee. Vaikka itse olen ehdoton, en tuomitse niitä, jotka joskus ottaa lasillisen. Fas-lapsen saamiseen tarvitsee enemmän alkoholia ja säännöllistä juopumista. Ja on arpapeliä onko lapsi terve tai ei. Siihen ei raskaana oleva voi paljonkaan vaikuttaa.
Ne niinsanotut kieletyt ruuat ovat pieni lista. Tosin ne ovat juuri semmoisia, joita en syö muutenkaan.
Raskaana olevat voivat vaikuttaa tietenkin moneen asiaan esim. ei myrkytä vauvaa kohdussa mm. kosmetiikalla, tupakalla jne.
Monet eivät varmaan tajua, miten paljon kosmetiikan käyttö voi vaurioittaa vauvaa. Siitä on tutkimuksia, että varsinkin poikiin nämä ns. myrkylliset aineet vaikuttavat enemmän mm. siittiöiden vähyyteen. Siitä oli töllössä dokumentti ehkä n. puolivuotta sitten. Vaikka tekisi mieli laittaa väri päähän, en ole tehnyt sitä. Odotan, kunnes se myrkyttää vain minua.

Täällä ei supistele, mutta maha on kosketusarka ja menkkamaiset kivut jo alkaneet. Yleensä menkkamaiset kivut alkanut vasta n. 4viikkoa ennen laskettua-aikaa. Reilun viikon päästä on lekuri, niin saa nähdä, mikä on kohdunsuun tilanne.

 

Olipa ihanaa päästä tyttöjen iltaa viettämään. Tuli naurettua ja käkätettyä sekä syötyä liikaa Ja jätin kuoharit tilaamatta. On se kummallista, että alkottomia vaihtoehtoja ei ravintelehin täällä meillä "maalla" saada. Alkaa jossain vaiheessa tympiä juoda sitä neljättä kolaa tai appelsiinimehua illan aikana.

Mulla siis tuo kuohari on ollut tässä raskaudessa SE juttu, mitä on tehnyt mieli. Sen takia kotona on kulunut ihan kohtalaisesti alkottomia kuohareita (onneks esim. Prismasta saatava Carl Jung on ihan kohtalaisen hyvää, ja vastaa alkuperäistä). Tästä syystä olisin sen kuoharin halunnut tilata eilen, mutta jätin väliin, kun on nuo tarjoilijat välillä aika nyrpeitä asian suhteen.

Supistelut jatkuu säännöllisen epäsäännöllisinä. Jos tää raskaus menee kaksi viikkoa yli lasketun ajan niin kuin esikoinen, niin en tiiä miten jaksan tätä vielä seitsemän viikkoa!!! Toivottavasti jotain olisi nämä supistelut saaneet aikaan, jotta synnytys pian käynnistyisi.

clearbrook 35+2

 

Luna itse pakkaan sairaalakassin luultavasti vasta sitten kun tiedän että lähtö synnärille on todella lähellä. Aiemmissa raskauksissa olen kuitenkin kirjoittanut listan valmiiksi mitä pakkaan, niin sitten on helppo tehdä tarvittavat hankinnat kaappiin odottamaan, ja mikäli synnärille lähtö tulisi yllättäen niin lista kädessä vaan kamat kasaan =) Jos laitokselle olis pitkä matka ja tietäisin että mies ei pääsis joka päivä kattomaan, pakkaisin laukun ehkä muutaman viikon ennen laskettua-aikaa, mutta nyt tiedän että koti on lähellä ja mies voi tarvittaessa jotain kotoa tuodakin kun tulee vauvaa katsomaan jos sattuu tärkeää tavaraa unohtumaan.

Kotihoidontuen muutos ei vaikuta mitenkään mun elämiseen kun kuitenkin palaan töihin kun lapsi on 1-1,5 vuotias. Mies voi olla halutessaan sitten kuukauden tai pari kotona, mutta meidän täytyy kyllä molempien olla aikas lailla työelämässä kun on iso laina maksettavana.

Juomisesta en ole itse siitä mitenkään kovin tarkkana, vaikka juotua on tullut tämän koko raskauden aikana ehkä vain 2-3 kertaa pienen lasillisen olutta kun olen miehen tölkistä omaan lasiin kaatanut. Itse uskon että pieni määrä alkoholia silloin tällöin ei mitään haittaa tee, eri juttu jos annosmäärät alkaisivat nousta ja juomisesta tulis säännöllisempää. Yleisellä paikalla en raskaana ollessa haluais juoda koska ihmiset tykkäävät syyllistää. Näin mulle kävi kerran kun join alkoholitonta siideriä kun oltiin kaveriporukalla mökillä silloin kun esikoista odotin. Yksi pariskunta oli luullut että join tavallista siideriä ja seuraavana aamuna kysyivät pisteliäästi että mikäs on vointi... No olivat sitä kauhistelleet mun ystävälle, joka sitten onneksi oikaisi heidän saamansa väärinkäsityksen.

Oi kauhea kun viikot menee nopeasti, toisaalta olo alkaa olla jo aikas valasmainen ja liikkuminen ei mitenkään kovin kaunista enää, mutta siltikään en ole ollenkaan valmis vielä vauvan saapumiseen. Onneksi on vielä joitain viikkoja laittaa paikkoja kuntoon ja alkaa kunnolla valmistautumaan pikkusen saapumiseen :heart:

Onko kukaan muu kattonut netistä videoita missä miehille tuotetaan keinotekosesti supistuksia Oli aika hauskaa katteltavaa, tosin kyllähän se vähän alko pistään mieltä vakavaks kun tajuaa että kohta sitä ollaan itse tositoimissa..taas. :x

dita rv 33+1

 

Onko kellään omaa kokemusta ns. aktiivisesta synnyttämisestä? En välttämättä tarkoita tällä täysin lääkkeetöntä synnytystä, enemmänkin aktiivista liikkumista, ponnistamista muuten kuin puoli-istuvassa, eri rentoutuskeinoja yms.

Esikoisen synnytys mulla oli täynnä kivunlievitystä tosi pitkän ja kivuliaan synnytyksen vuoksi, silloin aktiivinen synnytys ei olis ollut mitenkään mahdollista. Toinen kesti vain 6h ja niistä 2h olin ammeessa mikä oli ihan mahtava kivunlievittäjä! Koko sen ajan lauloin supistusten tullessa "synnytyslaulua" mikä auttoi myös todella hyvin. Kätilö totesikin vauvan synnyttyä että oli hieno seurata sivusta mun aktiivista liikkumista ammeessa ja ääntelyä Mutta tuossa synnytyksessä halusin lopuksi kuitenkin spinaalin koska pelot olivat kovat ensimmäisen synnytyksen jäljiltä.

Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään että jos avautuminen etenee hyvin, haluaisin ehkä uskaltaa kokeilla synnytystä kokonaan ilman spinaalia tai epiduraalia, ehkä???:ashamed: Ammeeseen haluan ehdottomasti, ja ilokaasua myös, mutta haluasin kuulla jos jollain on kokemusta esim jumppapallon käytöstä ja synnytysjakkarasta... Aluksi ajattelin että voisin haluta jopa synnyttää veteen, mutta mun vauvat on olleet niin suuria että sen vuoksi en tuota uskalla kokeilla, eikä varmaan annettaiskaan.. Kohdunkaulanpuudutetta mun ystävä suositteli, se vois olla kyllä ihan tarpeen lopussa. Ainakin viimeksi kun vauvan koko oli 4700g sanoi kätilö että olis ollut tuskanen ponnitusvaihe ilman puudutetta. Mutta kohdunkaulanpuudutteen kanssahan voi liikkua vapaasti eri asentoja vaihdellen? Mulla ei ole myöskään käsitystä ponnistusvaiheen kivuista ja jotenkin haluaisin kokea senkin, ihan hullua Pitää taas vähän selailla mitä tietoa netistä löytyy...

 

Suomessa ei saa synnyttää veteen! Peruste lääkäreillä on, ettei vauvoilla ole kiduksia. Heh. Miten ne vauva polot pärjää ilman kiduksia kohdussa???? Avautumisvaiheessa saa olla ammeessa. Jumppapallolla keikkuminen auttaa jonkin verran kipuihin. Ja kyllä ainakin itse koen kivut lievempinä liikkeessä kuin makaamalla sängyssä.
Ponnistusvaiheessa supistuksien kipu häviää, kun ponnistaa. Eli kannattaa koko supistuksen ajan ponnistaa.
Toivottavasti itse kerkeän saamaan KAIKKI mahdolliset myrkyt. Olen sata varma, etten taaskaan saa mitään puudutteita.
En voi ymmärtää, kuinka joku haluaa vapaaehtoisesti kärsiä ne kivut. Jos muistaisin vauvan teko hetkellä ne kivut, en varmasti tekisi vauvaa.Se kipu vaan unohtuu, mutta muistuu mieleen synnytyksen lähestyessä.
Jotkut luulee olevansa parempia äitejä, jos kestää synnytyskivut ilman puudutteita. Muistakaa, että on tutkimuksia, kuinka on havaittu vauvan stressaantuvan, jos äiti kokee synnytyksen erittäin kivuliaana. Mieluummin kannattaa nauttia kivuttomasta synnytyksestä, niin jaksaa heti synnytyksen jälkeen olla energinen. Synnytyksestä myös jää mukavampi mieli.

 

hupiaelämään, OAS:ssa saa synnyttää veteen Moni käyttääkin sitä sairaalaa Oysin sijasta juuri tuon mahdollisuuden takia, vaikka synnytys matka pitenisikin.. Mulle ei amme sovi kivunlievityksenä, pahensi kipuja, joten en haluaisi veteen synnyttää..
Synnytyskivuista, musta ne kuuluu synnytykseen ja haluan ne kokea aina uudestaan, oonkohan mää jotenkin outo??? Siksi en halua mitää epiduraalia/spinaalia. Haluan olla itse aktiivinen synnytyksessä ja tuntea missä mennään, oikea hengitys ja asenne auttaa pitkälle. Toki haluan kohdunkaulanpuudutteen ennen ponnistusta, mutta sillä ja ilokaasulla pärjään. Mutta meitä on moneksi ja jokainen tekee miten parhaaksi näkee.

Meillä tuo mahdollinen kodinhoitotuenlain muutos vaikuttaa paljon!!! Se tarkoittaa sitä että meidän kuopus tulee menemään yli vuotta aikaisemmin hoitoon kuin haluaisimme. Itse olin 5:n lapseni kanssa 10v kotiäitinä ja nyt olen ollut n. 1v töissä jäädessäni uudestaan äippälomalle. Haluaisin olla sen 3v kotona, koska se on niin paljon helpompaa kun meillä molemmilla vuorotyö, ja koko viime talvi oli tosi rankkaa järjestää kaikki hoidot ym. esim. pieni ekaluokkalainen oli ihan liikaa 10v:aan vastuulla iltaisin kun kunta ei järjestä mitään hoitoa ilta-aikaan. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta että minä menisin takaisin töihin ja mies jäisi kodinhoidontuelle, minun osa-aikaisen myyjän palkka+miehen kodinhoidontuki+6 alaikäistä lasta ei onnistu taloudellisesti mitenkään...Ei sitä asuntolainaakaan pyhällä hengellä makseta! Mutta pienituloisia ja suurperheitähän tämä laki eniten koskeekin. Nykyäänkin on isän mahdollisuus jäädä kotiin, mutta epäilempä että suurin syy äitin jääntiin on juuri se että äidin palkalla ei elätetä perhettä!

Sinnuli 33+6

 

Hei vain kaikille
Viime viikko menikin sitten niinkuin arvasinkin eli keskiviikkona jouduin jäämään sairaalaan,koska A:lla oli napanuoran virtauksessa häikkää!! Torstaina oli aamulla verikokeet joissa maksa-arvot oli noussut TAAS 10:tä 22:teen!!! Noh perjantaina oli sitten uudestaan ultra jossa napanuoran virtaus oli hyvä samoin aivoissa.. Ja kun olin ollut seurannassa sydän äänissä kolmesti päivässä ni pääsin sitten viikonlopuksi kotiin! Sunnuntaina oli taas tunnin mittainen käyrä joka oli hyvä.Tunnin jouduin olemaan sen takia koska vauvat eivät olisi halunneet tulla kuulluiksi ja leikkiminen oli paljon kivempaa Eli kotona olen taas... Huomenna on taas labrat ja keskiviikkona ultra ja pelkäämpä että taas joutuu jäämään sairaalaan.. Leikkaus päivämäärää ei olla vielä päätetty,mutta toivon että sen päättäisivät,sillä jos kerta A vauvani ei voi kohdussa hyvin ja virtauksien kanssa on ongelmaa ni miksi eivät sitten päätä raskauttani? En vain voi ymmärtää... Ja kuitenkin viikkoja on jo ihan hyvin! Nii ja noh en halua kuulostaa itsekkäältä,mutta sairaalassa makaaminen ei kuitenkaan ole mitään ilmasta vaan minun kukkarolleni hyvinkin kallista puuhaa! Vaikka pitäisi ajatella että lapsieni takia tämän kestän,mutta pelottaa vain.. Olin suunnitellut että olisin sen kolmisen vuotta kotona,mutta jos meinaavat tuon kodinhoidontuen lakkauttaa/pienentää yms ni eihän se minun kohdallani silloin ole edes mahdollista ja kun mieheini ei ole vakinaisessa työsuhteessa ni mennään sit aika kädestä suuhun!!! Eikä tämä mene muutenkaan yks yhteen.. Ensin sanotaan että äitien pitäisi olla kotona niin kauna kuin vain mahdollista,mut sit ei kuitenkaan anneta siihen mahdollisuutta.. Minulle sanottiin kun vein esikoiseni tarhaan alta vuoden ikäisenä että ole kotona vielä... Naurahdion vain että millä rahalla.. ja olin tuolloin yksinhuoltaja joten mahdollisuutta ei ollut.. Ja nyt kuin olisi ni sit sitä ei voi olla... sosiaalitoimistosta kun sitä tukea ei saa.. mutta joo.. meenpäs nyt nauttimaan ainoasta vapaa päivästäni leffojen pariin! Oikein paljon jaksuja kaikille.. viimeisiä viikkoja viedään =)
yana 35+0 6v. lapsonen <3

 

Tervetuloa syyskuun pinoon!