Hejsan ja hyvää "loppukesän" alkua
Palailimme eilen illalla juhannusreissusta Kainuusta, kaksin miehen kanssa :'(
Pojat jäivät lomille mummolaan ja kauhea ikävä on jo nyt, mutta ehkä tää pikkasen helpottaa, kun arki lähtee käyntiin. Jo toissailtana tuli itkuteltua molemmin puolin ennen iltaunia. Vanhin pojista on viettänyt pitkiäkin rupeamia siellä jo kolmivuotiaasta lähtien, eikä pahemmin kaipaile kotiin. Mutta nämä kaksi nuorempaa ikävöivät vähän enemmän...
Keskimmäinenkin huolehti kovasti, että kuka nyt kantaa äidille kauppakasseja tai hieroo jalkoja kun he jäävät sinne. Muukin kodin pikkuaskareissa auttelu tuntui huolettavan, mutta sanoin sitten että mekin ollaan isin kanssa vähän kuin lomalla, kun niitä hommia ei ole niin paljoa kahdestaan ollessa.
Meillä pojat ovat ihanan auttavaisia ja kohteliaita pieniä herrasmiehiä. En oikein käsitä tuota väheksyvää asennetta poikalasten suhteen.
Tottakai joskus meno käy kovaksi, mutta niin tuntuu käyvän tuttavaperheissä tyttöjenkin kanssa. Siinei auta kuin pistää heput jäähylle, musta on ihan kasvatuksesta kiinni, miten kunkin persoonan vahvoja ja heikkoja puolia saa esille. Oon ihan samoilla linjoilla
Noonien kanssa, että pitää koettaa välttää sukupuoleen kohdistuvia stereotypioita.
Meiän kundit ovat kaikki erilaisia persoonia, vanhin on rauhallisin, pikkasen arempi uusille asioille. Keskimmäinen todellinen tulisielu, temperamenttinen, lähtisi päätäpahkaa hulluimpiinkin juttuihin, mutta onneksi on oppinut harkitsemaan ensin, eli on järkevä. Pienin on villein tapaus, mutta hurmaa kaikki kohteliaisuudellaan ja hyvällä käytöksellä ja sosiaalisuudellaan.
Jostain syystä pojat varsinkin yhdessä ollessaan hurmaavat mummoja kaupoilla ja kahviloissa, ei ole reissua, ettei jotain kommenttia tule. Sanomattakaan kuinka he hurmaavat huomioillaan minut joka paivä, varsinkin nyt raskaana ollessani. Kuitenkin he ovat kunnon miehenalkuja miesten juttuineen, joista jään ihan paitsi, kun ei futikset ja formulat kiinnosta...|O Mutta se tietää minulle omaa aikaa
Kieltämättä nyt viikonloppuna tuli pieni haikeus, että ehkä se tyttö olisikin ihan kiva, kun vietin aikaa ihanan kummityttöni kanssa ja höpsötimme tyttöjen juttuja.. ja hyvällä omallatunnolla! Nuo poikien kanssa koetut meikkihetket sillon pienenä oli vähän huvittavia. Nuorin innostui jopa kantamaan omaa pinkkiä huulipunaa mukana
Herätti kovasti hipeyttä, varsinkin kun kynsilakka oli sävysävyyn
Matka meni ihan mukavasti, helpommin kuin pelkäsin. Kun pisti penkin välillä makuulle ja jalat ylös, niin säästyi pahemmilta turvotuksilta. Pitkä istuminen teki kyllä muuten tönköksi
Aattelin tänään ennen töitä käydä tekemässä ne vakuutuspaperit, että on voimassa heti syntymästä. Eipä olekaan yhtään liian aikaisin, huomenna menee 3 kk:n määräaika umpeen B)
Ajatella, niin lähellä jo
:wave: Puskajussi ja Onni 25+6 :heart: