*Lokakuun '09 Mahapyöriäisistä Vauvautuneet Helmikuussa 2010* (Tarkastakaa tietonne!!!)

Hei!

Hetki aikaa vastata/laittaa omaa mielipidettä...

Soseista: Emme ole vielä aloittaneet. Vellit on aloitettu noin viikko sitten. Maissivellillä aloitettiin ja hyvin maistuu. Maistoin itsekin ja hyvää on, kun on makeaa... :ashamed: Soseet aloitetaan tossa kuun puolivälin jälkeen, kun palataan sukulointireissulta Turusta. Olen siis Turun tyttöi... :heart: Toivottavasti Milja on suostuvampi soseisiin kuin isosiskonsa aikoinaan. Vihannessoseet oli kauhistus, kunnes oli peruna-kukkakaali-sosetta... :x Makeat soseet maistuivat heti...äitiinsä tullut.... :heart:

Sukupuoliroolista: Meillä tytöt puetaan "tyttömäisesti", mutta leluja on sit autoista Barbie-nukkeihin. Koitetaan kasvattaa siten, ettei tietyt työt tai tavat ole ns. sukupuolisidonnaisia. Yksi asia, joka työn puoleen ottaa päähän on tuo "pojat on poikia"-asenne....nyt seuraa paasausta, sori....Vieläkin on tuntuu olevan niin, että pojille sallitaan helpommin äänekäs ja huono käytös. Tyttöjen pitäisi olla hiljaa ja seinäruusuja... :kieh: Minusta kaikkien tulee osata käyttäytyä hyvin riippumatta housujen sisällöstä!

Arki: Tosiaan sujuu jo helpommin, vaikka tuntuukin, etten vielä aina tiedä itkun syytä ja arvaamalla mennään. Mutta tosiaan, kuten useampikin on jo todennut, niin tuosta tytöstä on sukeutunut seurallinen ja suurimmaksi osaksi iloinen+tyytyväinen tyttö.

Taidoista: Milja ei edelleenkään osaa kääntyä kumminkaan päin. Vahingossa on kääntynyt vatsalta selälleen, mutta tosiaan ihan vahingossa kun on suoristellut käsiään mahalla ollessaan. Päristely ja kuolaus on kovaa. Hankaa välillä tosi kovin leluja tai käsiään suussaan, mutta en ole mitään muutosta huomannut ikenissä. Puhetta tulee paljon ja useimmiten herää iloisena ja alkaa höpistä omiansa....sellaista "huu...äääiiiii....grrrr...huuu...guuuu..." :heart:

Paulahhan on kaventunut oikein urakalla. Kunpa itsekin saisi aikaiseksi...

Eipä muuta. Jospa tekisi jotain välipalaa. :wave:

 

Heipä hei pitkästä aikaa! Lähes päivittäin käyn kyllä lukemassa juttuja, mutta en ole aikaiseksi saanut kirjoitettua.

Tänään oli 3 kk neuvola, tyttö sai kolmoisrokotteen, rotarokotteen toisen annoksen ja FinIp-rokotteen. Säälitti raukka, kun molempia jalkoja piikitettiin. Oireita varmasti luvassa, viimeksi meilläkin rotarokotteesta tuli ainakin viikon kestävät vatsavaivat.

Talvicci tässä meidän mittoja, joita en ole näköjään tänne vielä laittanutkaan:
1kk: 4120 g 52 cm, pipo 37,9 cm
2 kk: 5020 g 55 cm, pipo 39,5 cm
3 kk: 5820 g 59,6 cm, pipo 40,8 cm
Lyhyehkö ja pulleahko tyttö siis, hyvin kasvaa tissimaidolla, joten meillä ei kiinteiden aloitusta kiirehditä. Joka kerta neuvolan täti muistaa kommentoida kuinka iso pää tytöllä on...

Meillä nukutaan vain selällään tai kyljellään. Tyttö ei edelleenkään viihdy oikein masullaan. Päätä kannattelee pystyasennossa ihan hyvin, mutta mahallaan ei jaksa vielä kovin kauaa. Käännytty ei ole meillä vielä edes vahingossa ja tuntuukin siltä, että tyttö on enemmänkin juttelija kuin liikkuja, niin kuin joku muukin sanoi. Juttelee tosi paljon ja erilaisia äänteitä ja nauraa ääneen. On nyt myös keksinyt ilmeilyn, esim. alahuulen imeminen on tytön mielestä tosi kivaa. Nyrkin syöminen ja siihen liittyvä kuolaaminen on suosittua täälläkin.

Pulauttelua esiintyy edelleen aika paljon, vaihdettiin Jekovitit Minisun-merkkisiin d-tippoihin, mutta en ole kyllä huomannut sillä vaikutusta. Ilmeisesti multa tulee maitoa niin hyvin ja tyttö syö tosi nopeasti (usein vaan 5 min) niin ylimääräset tulee ulos, vaikka välillä tuntuu ettei sinne masuun jää mitään.

Meillä kakataan edelleenkin ainakin pari kertaa päivässä ja tavaraa tulee kerralla oikein kunnolla. Pisin kakkatauko on ollut muistaakseni pari päivää, mutta siitäkin on jo aikaa. Ostin kokeilumielessä Lidlin vaippoja, pitää testata onko niistä mihinkään.

Arki on kyllä helpottanut täälläkin, vaikka tyttö onkin ollut neuvolan sanojen mukaan "keskivertoa helpompi esikoinen" alusta saakka. Nytkin neiti vetelee sikeitä partsilla ja mulla on suorastaan tekemisen puutetta. Manducassa kantelukin on nyt jäänyt, kun neiti viihtyy jopa itsekseen lattialla tai sitten seurustellen hereillä muutenkin.

Vauvauintia on yksi kerta takana täälläkin ja sujui yllättävän hyvin, olin varautunut huutoon. Hassua vaan, että siinä ryhmässä on niin eri-ikäisiä lapsia (3 kk - 2 v). Meillä on ollut käytössä ImseVimsen uimavaippa, mutta nyt tilasin uuden Kushies-merkkisen, kun vaikutti tiiviimmältä kuin tuo ImseVimse http://imsevimse.fi/kus/uim/image/d.htm. Näillä on kanssa ihania kuoseja!

Lumen määrä on tosiaan täällä Helsingissä järkyttävä, ärsyttää kun nyt pakkasten puolesta pääsisi kävelemään, mutta ei kovin pitkään jaksa vaunuja tuolla hangessa työnnellä. Onneksi tyttö voi nukkua päikkäreitä parvekkeella, sisällä kun ei nuku ollenkaan niin hyvin. Kevättä odotellessa...

 

Niistä soseista vielä: luin siis jostain, että nimeomaan perunan koostumus muuttuisi pakastettaessa ja että se sitten vauvalle ehkä maistuisi kun siitä tulee kumman makuista. Kenelläkään, kenellä on jo vanhempia lapsia, ei ole havaintoa moisesta? Tosi hyvä siis jos näin ei ole, kivampi olisi tehdä soseet pakkaseen kuin keitellä niitä yksittäisiä perunoita. Toki voi sitten käyttää vaikka bataattia pohjana. Mä oon jotenkin ihan intona näistä soseista, onpas hölmöä

Mä aion kanssa 5kk vanhalle sitten lisätä mukaan puuron, kananmunaa ja varmaan kalaa, olettaen siis että nää muut pöperöt siihen mennessä uppoaa ihan ongelmitta. Meillä tosiaan oli tää, että mä olen kasvissyöjä ja mies suhtautuu tähän myös varsin suopeasti vaikkei itse olekaan. Eli varsin kasvispainotteiselle ruokavaliolle menee siis meidän neitikin, maito, kananmunat ja kala näillä näkymin on myös käytössä olevia aineita. Ja soijatuotteitahan voi sitten lisäillä 7kk iässä ja muita palkokasveja vähän myöhemmin. Sekaruokavaliohan tuo on, vähän vaan eri painotuksella.

Sain vihdoin aikaiseksi hakea sikainfluenssarokotteen, toivottavasti tästä ei tuu ihmeempiä oireita. Käsi vähän jomottaa.

 

Keitetty, muussattu peruna tahtoo muuttua pakastettaessa rakeiseksi. Meillä esikoinen ei hyväksynyt pakastettua perunasosetta, ei edes peruna-porkkanasosetta. Teinkin sitten yleensä muut osiot valmiiksi, ja keittelin perunaa erikseen. Tietysti alkuvaiheessa tämäkin on hankalaa kun annokset ovat pieniä ja ainesosia vain muutamia käytössä.

 

Mä taidan tehdä saman kuin Paapelo, ja tehdä tänään noit soseita pakkaseen montaa eri sorttia. Must on kiva tehdä itse niitä. Alkuun meinasin, et lihasoseita en tee itse, mut enköhän mä nekin itse tee.

Sara vierastaa, vierasti jo 3kk neuvolassa. Nyt kun käytiin, niin huutohan siitä tuli, kun lääkäri syliin otti. Ja muutama viikko sitten kun mun veli otti Saran syliin, niin en edes heti tajunnut, mikä sille tuli, kun alkoi itkeä. Sit vasta tajusin, kun otin syliin ja rauhoittui siinä heti.

Mä jatkan siivousta... Just sulatin pakkasen, sekin olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mut on vähän jäänyt. Ei meinaa kuulu mun lemppari hommiin Nyt on pakko tehdä kaikki mahdollinen, mikä vähentää sähkönkulutusta. Viime kuulta lasku tulee olemaan lähemmäs 300 euroa ja mä en ymmärrä miten voi olla niin paljon. Tuntuu et joku laite on alkanut viemään sähköä ihan hillittömästi, mut en tiedä mikä. Pelkästä lämmityksestä kun en usko ton laskun koostuvan.

 

Moi!!

Meillä oli neuvola aamulla ja kuulumiset sieltä:

Pituus: 62 cm
Paino: 6860 g

Kasvun puolesta ei kuulemma kiinteitä tarvitse aloittaa, maito näköjään riittää hyvin Varmaan tossa parin vkon kuluttua maistellaan! Kaikki muutenkin ok, mitä nyt marisi etten oo "istuttanu" vauvaa TARPEEKSI!!?? Tuntuu että sen tantan täytyy joka kerta keksiä jotain valittamista.. Kyllähän se välillä sylissä "istuu", mutta tykkää paljon mieluummin seistä.. Hemari tais jutella samaa

Mulla on nyt joku ihme siivouspuuska menossa, joten täytyy mennä!! Tää on nimittäin tosi harvinaista

Silona & Oskari 4kk+

 

Heh, tyttö taas vaipattona tuossa lattialla ja tekee mummu ilmettä ja ryömii rapumaisesti taaksepäin, ihan hassun näköistä

Juu tuo pottu tosiaan menee vähän rakeiseksi pakkasessa, huomasin esikoisen ollessa pieni tämän ja ostin potun sitten aina valmiina purkissa, kun sitä ei poika kovinkaan tykännyt syödä, vaikka oli sekoitettu vaikkapa porkkanaan. Vasta vanhempana alkoi potusta tykätä, kun olivat paloina.

Minä en syö lainkaan punaista lihaa, helpommin sanottuna mitään nisäkkäitä. Kala, kana, kalkkuna, kananmunat ja KAIKKI kasvikset on ruokavaliona. Alkuun kun olin 13v oli syynä se, että ne oli niin söpöjä...myöhemmin huomasin, että kun lopetin punaisen lihan syönnin, katosi monet vatsavaivat ja MIGREENI.
Muutamia kertoja, kun olen syönyt tämän 10v aikana punaista lihaa, on vatsa mennyt samaan jamaan ja jos useampaan otteeseen oli peräkkäin syönyt lihapaistoksia niin migreenikohtaukset alkoi...en tiedä mikä tässä oikein on tuon migreenin osalta, mutta moni jonka kanssa olen asiasta jutellut ja noudattavat samaa ruokavaliota, olivat huomanneet saman, siis he jotka migreenistä olivat kärsineet.

Heh, voi Silona mikä tantta teillä neuvolassa, älä välitä ja meidänkin tyttö mieluummin seisoo ja pomppii sylissä, kuin istua nököttää paikoillaan =)

Mutta nyt pitää mennä tuota tyttö katsomaan kun on taas mönkinyt pyyhkeen päältä pois

 

Meillä oli tänään lääkärineuvola
Aten mitat 7810g ja 62cm, on siis oikea jötkäle

Atte ei ole edelleenkään kakannut, yli kaksi viikkoa on siis jo edellisestä kerrasta.
Lääkärineuvola kun oli niin lääkäri tutki mahaa, paineli ja kuunteli, no ohjeeksi saatiin antaa levolacia 2x5ml ja lisäksi mallasuutetta 2kertaa päivässä ja jos ei viikon päästä ole kakka tullut, niin sitten uudestaan soitto neuvolaan.
Mua kyllä vähän kauhistuttaa tuo että jos ei viikon päästäkään ole vielä kakannut niin sitten vasta mietitään että mitä tehdään..
Toivottavasti masu nyt toimisi pian.

Soseista meillä oli tarkoitus alkaa maistelemaan kasvissoseita tämän neuvola käynnin jälkeen, mutta nyt kuitenkin odotellaan että masu toimisi ensin ja sitten vasta..
Luumuahan meillä on syöty reilu viikko.

Paapelon tytöllä on kyllä kova kiire lähteä liikkeelle.
No niin meilläkin oli kyllä tuo keskimmäinen, isoveljen perään oli kova kiire.
Atte ei vielä käänny massulleen, kyljelleen kyllä pääsee ja mahallaan yrittää kovasti eteenpäin päästä.
Juttelemaan on kova ja naureskelemaan. =)

Mutta toisella kertaa taas lisää

 

Iltaa/yötä!

Nyt on mukavasti aikaa, ja ajattelin raapustaa synnytyskertomukseni teille luettavaksi.

Eli elokuussa aloitin kesäloman jälkeen työt , ehdin olla muutaman päivän töissä kun supistusten vuoksi jäin jälleen sairaslomalle. 14.8 oli perjantaipäivä ja mulla oli lääkärineuvola. Lääkäri kuunteli syd.ääniä ja samalla tuli supistus ja vauvan sydänäänissä laskua. Lähetti samantien synnärille minut. Siellä otettiin supistuskäyrää, supistuksia tuli, mutta sydänäänet pysyivät hyvinä. Kuitenkin päättivät ottaa minut sisälle osastolle ja määräsivät vuodelepoon,ainoastaan vessassa sai käydä.Illan mittaan supparit vähän vähenivät, kunnes n. klo 1 aikana yöllä ne alkoivat tulla n 10min välein ja vähän tuntuvampina.Minulle tiputettiin supistuksia estävää lääkettä. Panadolin sain kipulääkkeenä,ei kuitenkaan apua.Yritin nukkua, tuloksetta. Tekstailin miehelle,joka oli kotona yötä, että supistukset yltyneet.Aamuyöstä supistukset edelleen jatkuivat säännöllisinä ja aika tuntuvinakin.Sain jonkun kipupiikin pakaraan, se sattui ihan tajuttomasti! Lääkäri tuli piakkoin tutkimaan, ja totesi että kohdunsuu yhä kiinni. Mieheni tuli sairaalaan aamuyöstä.Olimme siis omassa keskussairaalassamme, tarkoitus oli alunperin tehdä sektio yliopistollisessa sairaalassa vauvamme ison kasvaimen vuoksi, mikä siis todettiin toukokuussa rak.ultrassa.No aloimme sitten vaatia pääsyä yliopistolliseen sairaalaan, mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei uskalla lähettää meitä,jos vauva syntyy ambulanssiin. Yhä vaadimme ja sanoimme että haluaisimme lähteä, olo olisi turvallisempi siellä.Lääkäri tuli takaisin hetken päästä ja sanoi että ambulanssi tilattu ja lähdemme n200km päässä olevaan yliop.sairaalaan, huh! Ambulanssimatka meni rivakasti,mies tuli omalla autollamme perässä.Supistuksia tuli n. 5min välein matkan aikana,sain vähän torkahdettuakin onneksi, koko yöhän oli mennyt valvoessa.
Viimein n. klo 9 aikana lauantaina 15.8 oltiin perillä.Lääkäri tutki, kiinni yhä. Vähän verta tuli,supistukset yhä aika tuntuvia mutta helposti kestettäviä.
Minut laitettiin supistusseurantaan ja pääsimme mieheni kanssa omaan huoneeseen osastolla.Meille sanottiin,että varautua siihen että olemme siellä niin kauan, kunhan sektio tehdään vauvan vielä kasvaessa masussa.Supistukset tuntuivat jo helpottavan hieman, kunnes käänsin kylkeäni! Sitten ne muuttuivat tosi huomattavasti ja tuntuivat jo aivan erilaisilta kuin aiemmin. Vessassa kävin vielä, jonka jälkeen supistukset alkoivat olla jo todella kovia. Sanoin siitä kätilölle ja vähän ennen klo 12 sain kipupiikin.Olo oli todella kipeä ja tuskainen, lääkäri pyydettiin paikalle.Hän katsoi että kohdunsuu täysin auki.Muistan että mieheni komensi "hengitä hengitä" ja hoitajat pyysivät minua pysymään paikoillaan että saavat laitettua katetrin; oltiin siis lähdössä hätäsektioon. En pystynyt kertakaikkiaan olla aloillani,niin kipeitä supistukset olivat. Sitten tuntui että pitää ponnistaa. Minulle sanottiin että yrittää pidättää, mutta ei mitenkään mahdollista siinä vaiheessa :/
Vauhdilla lähdettiin leikkaussaliin, mikä oli ihan vieressä.Jotenkin sain kammettua itseni leikkauspöydälle, kunnes tuli kova supistus ja ponnistamisen tarve.Joku sanoi, että "alakautta syntyy nyt" ja sitten meni pieni hetki ja poika oli syntynyt leikkauspöydälle alateitse, takapuoli edellänsä, kello oli 12:25. =)
Huoneessa oli tosi monta kätilöä ja hoitajaa, ja muutamia lääkäreitä. Poika otettiin sivummalle, itkua ei kuulunut.Oma olo oli tosi sekava, ilmeisesti kipupiikki alkoi vaikuttaa.Muistan kysyneeni, onko vauva elossa ja yksi kätilöistä sanoi,että kyllä on,silmiäkin jo aukaisi. Sitten kuului aivan pieni parkaisu, tai oikeastaan inahdus. Yritin kurkkia että näkisin edes pienen vilauksen meidän vauvasta.Sitten lääkäri tuli näyttämään häntä minulle, pojalle oli laitettu hengitystuubi.Sen jälkeen he lähtivät viemään vauvaa teho-osastolle, mieheni pääsi mukaan viemään.
Minut piti nukuttaa istukan kaapimista varten, kun siitä syntyi vain riekaleita.Heräämöstä pääsin osastolle muutamien tuntien päästä ja mies tuli minun luokse. Olo oli ihmeellinen,epätodellinen ennenkaikkea.Olin tosi pahoinvoiva, oksentelin koko illan ilmeisesti nukutuslääkkeistä johtuen ja pääsimme vasta seuraavana päivänä katsomaan pienokaistamme.

Poikamme siis painoi n. 1200g ja 38cm oli pituus, lakki 29cm.Hän oli keskoskaapissa pitkän aikaa, kahden päivän ikäisenä hänet leikattiin ja leikkaus oli ollut hyvin vaikea ja jouduttu keskeyttämään.Yliopistollisessa sairaalassa olimme 1kk ajan,siinä ajassa sattui kaikenlaista, välillä oli helpompia,välillä vaikeampia päiviä.Kuitenkin poika toipui hienosti ja sen ensimmäisen kuukauden jälkeen pääsimme siirtymään omaan keskussairaalaan, missä poikamme oli keskolan puolella lähinnä syömään opettelemassa ja kasvamassa Siitä 3 vkon kuluttua saimme rakkaan vauvamme viimein kotiin :heart: Hän painoi tuolloin n. 2200g ja oli oikein reipas pieni poika.
Kotona olimme n. 2kk, kun ennen joulua pojalle tehtiin toinen leikkaus, kun ensimmäisellä kerralla olivat joutuneet lopettaa kesken. Kasvain on saatu poistettua kokonaan, poika voi hyvin ja kasvaa hienosti.Jatkossa kontollikäynneillä seurataan että se ei uusiudu.Keskoskontrollit myös on, ensimmäinen muutaman viikon kuluttua.

Nyt vasta vuoden alusta meillä on alkanut ns normaali arki. Koko viime syksy oli paljolti sairaalassa olemista ja toisen leikkauksen odottamista ja pelkäämistä.Välillä saimme erittäin huonoja uutisia ja meille sanottiin että leikkaus on valtavan vaikea,eikä sitä voida tehdä , mutta onneksi löytyi taitavat kirurgit sitä tekemään.Toinen vaihtoehto olisi ollut sytostaattien aloitus Onneksi siihen ei tarvinut lähteä.

Kotona on nyt ihanaa olla ja tavallinen arki tuntuu aivan ihanalta =) Ollaan niin onnellisia ja kiitollisia tuosta pienestä pojanpallerosta :heart: Vaikka syksy oli rankka ja raskas, ollaan varmasti nyt paljon vahvempia miehen kanssa kuin ennen.

nöpötin ja pojanpallero :heart:

 

Oih Nöpötin :heart: :hug: hurjaa ja ihmeellistä!
Onnea ja kaikkea hyvää perheellenne jatkossa, rankkoja ovat olleet pojanpalleron elontaipaleen alkumetrit. :hug: :heart:

 

Voi Nöpötin :hug: Rankka alku tosiaan teidän pojalla ja myös teillä vanhempina!! Onneksi kaikki voivat kuitenkin nyt hyvin!! :heart:

 

Nöpötin: rankkoja vaiheita ootte käyneet läpi :hug: Onneksi kaikki alkaa olla kuitenkin hyvin. Hienosti olette jaksaneet ja varmaan nyt vähitellen elämä normalisoituu.
Mun mies on myös ollut keskonen, ei tosin noin ennenaikainen vaan 6 viikkoa ennen la taisi syntyä ja häntä piti vauvana leikata useamman kerran. Ei ole ihan teidän tilanteeseenne verrattava juttu mutta hänenkin äitinsä on puhunut siitä, miten rankkaa se oli. Sittemmin kaikki meni ihan hienosti, ei mitään merkkejä ole jäänyt rankasta alusta.

Me annettiin eilen tokana makuna kaupan purnukasta mangoa! Ei ihan tyypillinen valinta mutta mä ajattelin että annan jotain hyvää ja tyttö saa totutella lusikkaan ja tappelen sen perunan kanssa vasta vähän myöhemmin. Kun ei sitä voinut katsoa kun toinen kyökki ja oli tukehtumaisillaan suunnilleen Mango maistui ihan hienosti. Vähän tyttö oli hämmästyneen näköinen mutta maisteli ihan mielellään ja vähän jopa nauratti. Eli tuolla nyt viikon verran ja sitten ehkä vihannesta, esim porkkanaa. Perunaa varmaan yritän vain sitten myöhemmin johonkin muuhun yhdistettynä, se sujui niin huonosti. Nella tosin osaa olla vähän dramaattinen ja tuollainen hienostelija. Kun hän ei tykännyt niin teki sen meille kunnolla selväksi
Neuvolan täti varmaan paheksuu kun tehtiin ohjeiden vastaisesti mutta musta alkoi tuntua että raukka saa pian muuten traumoja eikä suostu sitten mitään maistamaan.

Mun äiti kyllä just kertoi että heidän päiväkotiin tuli 1v tyttö, jonka vanhemmat kiikuttaa päiväkotiin päärynäsosepurkkeja, kun tyttö ei syö mitään, ellei sen päällä ole sitä sosetta. Meidän Nella on varmaan just tuollainen...

 

Voi Nöpötin :hug:
Kovin kivikkoinen tie oli teillä alussa, mutta olette kaikki kolme todella sisukkaita olleet, poikanne ennen kaikkea, jos niin saa sanoa. Nauttikaahan kodin arjesta täysin rinnoin :heart:

Paulah:
Tuo mango sose on itseasiassa paras vaihtoehto, jos tahtoo kokeilla sitä totuttelu vaiheessa. Se kun ei ole kovin makeaa, himpun hopa hapanta =)

 

Olen melkein joka päivä käynyt lukemassa juttujanne, mutta kirjoittaminen on jäänyt. Tekemistä on riittänyt. Rakentaminen vie nyt aikaa ja mä yritän saada opiskelujuttuja eteenpäin.

Talvicille kiitos uudesta pinosta.

Nöpötin Voi Nöpötin :hug: Teillä alku on ollut tosi rankka. Onneksi nyt alkaa kaikki olemaan hyvin.

Soseista emme ole vielä aloittaneet. Vielä on maito hyvin maistunut ja tuntuu, että sillä kasvaa hyvin. Ehkä muutaman viikon päästä aloitetaan maistelemaan. Ennen neiti suostui syömään pullosta sekä mun lypsämää maitoa että Nan:nia. Nyt on pari kertaa ollut niin, että pullo ei ole meinannut kelvata. Työntää kielellä pullotuttia pois. Muuten ei ole pullosta saanut kuin silloin, jos olen itse ollut jossain käymässä, niin muut on antanut pulloa. Ennen pullo kelpasi hyvin. Nyt vain huolettaa, kun olen huomenna menossa kaverin synttäreille ja neiti jää mummulle hoitoon, et jos ei suostukaan ottamaan pulloa. Kai se jossain vaiheessa huolii, jos oikein kova nälkä on. Kerran on käynyt niinkin, että oli aikansa huutanut ja nukahti sitten. Herättyään oli iloisella päällä. En tiedä eikö tuolloin ollut nälkä vai oliko vain uni.

Arki Meille sujuu aika hyvin. Nyt kun voi laittaa vaunut pihalle ja neiti pääsee sinne nukkumaan, niin päiväunet maittaa. Iltaisin nukahtaa pienille unille joko sänkyyn tai sohvalla pupu kainalossa. Näyttää, että pupusta on tullut tärkeä unikaveri. Enää ei neiti nuku rinnalle illalla yöunille, vaan joko omaan sänkyyn tai meidän sänkyyn, josta nostetaan omaan sänkyyn nukkumaan. Välillä yöllä on nukkunut huonommin, mut pääasiassa nukkuu hyvin. Joskus on pitänyt ottaa viereen nukkumaan.
Nyt jo melkein tietää mitä itku missäkin tilanteessa tarkoittaa. Arki ei meillä ole paljon muuttunut näiden kuukausien aikana. Neiti on tyytyväinen ja rauhallinen.

Vauvauinti alkaa huomenna. Saa nähdä mitä neiti siitä tykkää. Kylvyssä tykkää käydä. Viimeksi laitettiin vähän viileämpää vettä kuin yleensä niin ei ollut niin innostunut potkimaan vettä.
Muskarissa ollaan kerran viikossa käyty, josta neiti tykkää tosi paljon.

Taidoista Muutaman kerran neiti on kääntynyt, mut vielä on mennyt vahingossa. Leluihin tarttuu ja vie suuhun. Helistintä heiluttaa hetken kädessä. Leikkimatolla tykkää olla. Vatsallaankin viihtyy nyt vähän pidemmän aikaa kuin ennen. Vatsalla ollessa kääntää itseään. Välillä yrittää jo ryömiä, mut ei vielä onnistu. Sitten tulee kiukkua, kun ei pääse eteenpäin, vaikka haluaisi. Kuolaaminen on lisääntynyt. Nyrkkiä laitetaan suuhun ja hangataan ikieniä tai sitten lelua laitetaan suuhun. Ikenet varmaan kutiaa, vielä ei mitään valkoista näy. Enää ei neiti viihdy ns. vauva-asennossa kuin syödessä, nukkuessa ja leikkimatolla. Istumaan pitäisi päästä. Punnertaa itseään itse istumaan, kun on sylissä.

Nasuli08+Milla 3,5 kk

 

Soseista: tosiaan pelkkä peruna menee pakastaessa kokkareiseksi, niin pahasti ei mene jos seassa on jotain muuta. Meillä ei vielä ole tarkoitus soseita alotella, kattellaan sitten lähemäpnä 6 kk:n ikää. Ja vaikka usein sanotaan että alottaa perunalla niin peruna on aika tujua tavaraa pienelle mahalle, ja voipi aiheuttaa mahavaivoja. Pojan kanssa aloteltiin potulla mutta ei se sitä sietänyt, joten aika pian vaihdettiin bataattiin, pottu alkoi sopia vasta 8 kk:n ikäsenä.
Mä olen tehny soseita isoja satseja pakkaseen, pakastanu aina yhtä makua kerrallaan jääpalarasiassa, siitä on ollu sitten helppo koota sellanen sekoitus kun haluaa. jossain luki mun mielestä että säilyvät jopa 6 kk kun ei laita maitoa sekaan. Mä teen niin että soseutan vaan keitinvedellä ja jätän aika paksuksi, sitten kun sulatan lisää maitoa niin että tulee sopivaa.

Nöpötin: on teilä kyllä ollut hurja alkutaival. Onneksi saivat kasvaimen pois ja arkikin alkaa nyt helpottaa.

Sukupuolirooleista: meillä saa muksut leikkiä just sillä mikä kiinnostaa. Pojalle ostettiin nukke vuoden vanhana kun selvästi halusi hoitaa, nukenrattaatkin oli osotslistalla mutta poika keksi että taaperokärryssä jos hyvin nukkea kuskata. Kovasti tykkäsi yhdessä vaiheessa laittaa leikkiruokaa, ja hellakin sitten tehtiin pahvilaatikosta. Vaaleanpunaista ei pojalla ole kun en siitä itse tykkää, en sitä siis tytöllekään osta. Nyt tuo poika ( 3 v 8 kk) toivoo kovasti hellokityn nukketaloa, sillä olisi kuulemma niin kiva leikkiä. Kyllä meillä autoillakin leikitään ja selvästi nyt kun meni kerhoon on tullut enempi sellaisia poikamaisia leikkejä.

Päästiin tänään pitkästä aikaa pihalle, alkaa muksut oleen terveitä, mutta taitaa tauti tulla sitten mulle seuraavaksi. No, oli kyllä aivan ihana ulkoilusää, varmaa mennään iltapäivällä uudelleen. Aattelin että taidan leipoa runebergin torttuja päiväteelle, etten vaan pääse laihtumaan. Meillä olis mun siskon häät toukouussa, siihen mennessä olis saatava tota mahaa vähän kiinteämmäksi, muuten en kehtaa niihin pippaloihin lähteä.

 

Oih, löysin itselleni unelmatyöpaikan, mutta harmi kun Jere on vielä niin pieni etten voi hakea. Tai sitten jos mies jäisi kotiin elokuuhun asti, kun eihän se ole edes varmaa että saisin sen työn

Nöpötin, teillä on ollut kyllä vaikea/raskas alku. :hug: Kyllä se siitä pian normalisoituu. En tiedä miten ite olisin jaksanut tuossa tilanteessa.

Vai että paapelon Iina liikkuu jo jotenkin peruuttamalla Hän on varmaan puolivuotias kun jo juoksee täyttä päätä

pitäisi alkaa tekemaan ruokaa, ostin bataatteja kaupasta mutta on minulle vielä vähän vieras raaka-aine niin pitää oikeen miettiä että mitä siitä tekisi...

 

ihan vedet nousi silmiin kun luki nöpöttimen synnytystarinan,rankka on teillä alku ollut :hug:

tarttis myös ruveta tekemään ja pakastamaan kasvissoseita,perunaa en yleensä ole pakastanut vaan tehnyt siitä soseen tuoreeltaan,eli keittänyt 1 perunan jos ei muulla perheellä ole sinä päivänä perunaa ollut ruokana,ja soseuttanut sen ja tämän määrän laitan pakasterasiaan ja ihan jääkaappiin,säilyy kyllä siellä syöntikelpoisena pari päivää,kun lämmitän siitä sitten sopivan määrän niin lisään sitten siihin tuttelia löysentämään,ja lisään joukkoon pakkasesta jotain muuta kasvista tai myöhemmin lihaa.
teen yleensä aina soseet yksittäisinä makuina ja pakastan ne jääpalamuottiin,parsakaalia,porkkanaa,kukkakaalia,kesäkurpitsaa,maissia,bataattia tulee tehtyä.kun soseet on jäätynyt niin kippaan ne siitä aina isompiin pakasterasioihin ja kirjoitan päälle mikä sose missäkin rasiassa on,otan sieltä sitten yhden kuution mitä makua kulloinkin ja lisään vaan pottua joukkoon tai yhdistelen pelkkiä kasviksia ilman perunaa. oon todennut ton ihan kätsyksi systtemiksi.ja kun lihat otetaan käyttöön niin keitän ja soseutan nekin aina erikseen ja pakastan jääpalamuoteissa myös.
ja vinkiksi vielä,jos teette maissi-sosetta ite niin kannattaa soseutuksen jälkeen painella sose siivilä läpi niin tulee sileetä ja ne kuoret jää siivilään ja jos perunasosekin meinaa jäädä rakeiseksi soseutuksen jälkeen niin oon senkin painellut vielä siivilän läpi niin tulee tosi sileetä.

paapelolla taitaakin olla melkoinen vauhtimimmi siellä :heart:

meillä ei edelleenkään käännytä,ei edes yritä kääntyä,myöskään mahallaan ei viihdy yhtään.mutta nyt on uutena taitona tullut selällään pyöriminen oman akselinsa ympäri,lelumatolle kun laittaa niin hetken päästä on ihan poikittain jo siinä kaipa se kääntyminen tulee sitten seuraavaksi....
aika toispuoleinen poitsu vielä on eli jäkittää vieläkin vahvasti vaan oikealle puolelle.
aatella,ylihuomenna pikku-isäntä on jo 4kk :heart: tosi nopeesti aika menee..

tervetuloa uudet mukaan kirjottelemaan :flower:

nyt on mentävä ruuan laittoon ennenku päiväunilaiset herää :wave:

*kaurisäiti ja pikku-isäntä kohta 4kk*

 

Himpsuli: Käytä bataattia kuin perunaa niin hyvä tulee

Meillä mies oli viime viikonloppuna flunssassa ja tietenkin eilen se tuli mulle. Jätettiin sitten tänään tanssi väliin, jotta huomenna pääsis uimaan. Ei oo onneks mikään paha flunssa, vähän kurkku kipeä nuhaa ja väsy. Nukuttiin tytön kanssa päikytki yhessä sohvalla, tyttö vaan hikoaa aina niin paljon kun on kainalossa, vaikka muuten siinä viihtyykin. Joskus aamusin sitä toivoo että Niia herää että voisi nostaa toisen kainaloon jatkamaan unia Sitten on ihana herätä kun ensimmäisenä näkee toisen aurinkonaaman hymyilemässä siinä.

 

Täälläkin tippa linssissä luetaan nöpöttimen pojan tarinaa. Ihanaa että nyt on jo kaikki paremmin ja kasvain saatu poistettua

Mulla on nyt muutenkin joku herkkä vaihe päällä. Olen viime päivinä muistellut oman pojan takkuista alkua vastasyntyneiden teho-osastolla. Lie ihan normaalia ja kuuluu tähän henkiseen toipumiseen. Tänään saatiin kutsu kuukauden päähän kontrollikäyntiin sairaallalle. Fysioterapeutti tulee vielä katsomaan onko tarvetta jumpalle. Minusta hän ei ole niin (yli)jäntevä vaan ihan normaali vauva, mutta parempi että asiantuntija katsoo kehityksen kuitenkin.
Niin ja päivän ilouutinen on se että me saatiin kuin saatiinkin hoitokuluvakuutus pojalle Rajoituksena on se ettei se korvaa mekonium aspiraatiosta johtuvia jälkitiloja, mutta muuten sitten kyllä.

Taidanpa mennä syömään ennen kuin ulkona aletaan heräilemään. Ihme ettei ole jo herännyt sillä tuossa vieressä on traktori melskannut viimeisen tunnin.

 

Nöpöttimen tarinaa luin ihan liikuttuneena. Kovia olette kokeneet! Onneksi kaikki on kuitenkin nyt paremmin.

Vauvauinnista: Aloitetaan tällä viikolla uinti ja Folkhälsanin infolapussa luki, että uikkarin tulee olla tiukka reisistä ja vyötäröltä. No meillä on yksi 60 kokoa oleva puku, joka on aivan liian suuri pojalle juurikin masun ja reisien kohdalta. Pienimpi koko jäisi sitten jo lyhyeksi. Mietin vaan, että ollaankohan tuosta uikkarin tiukkuudesta kuinka tarkkoja? Reisiin voin tietty ommella kumpparit, mutta tuohon vyötäröön on vähän vaikea saada kokouikkariin kuminauhaa. Onko vinkkejä mistä voisi löytää uikkareita? Jos vaikka joku toinen malli sopisi hoikalle pikkumiehelle paremmin. Ja onko pelkät uimahousut huono vaihtoehto? Eikös kokouikkari anna vähän jarrua, kun liukasta lasta käsittelee vedessä? Ja käyttääkö joku uimavaippaa uikkarin alla? Voisiko se olla ratkaisu meillekin, oletan että uikkarin pitää olla tiukka, jottei vauvan pissa/kakkapöpöt pääse suoraan veteen.

 

Peppi: voi olla pelkät uimahousutkin, uikkareita saa prismoista ja cittareista esim ja alle ei laiteta uimavaippaa Me ostettiin tarkoituksella isompi uikkari (70cm) ja pienensin ompelukoneella sitä lahkeista ja olkaimista. Kun tyttö kasvaa niin voi purkaa nämä ja se on taas sopiva. Ja lahkeiden tiukkuus on siksi suotavaa että jos tapahtuu kakkavahinko niin tavara jää uikkarin sisään eikä valu lahkeesta altaaseen. Pissalla ei ole mitään väliä, uimavaippa kun on kertakäyttöinen ja vastaa lähes normaalia kertistä niin folkhälsan ei halua että niitä käytetään kun se rasittaa luontoa. Jotain tämän tyyppistä selittivät infotilaisuudessa.

 

Mä hommasin stockalta uikkareiksi sellaisen ns. uimavaipan, en siis kertistä vaan periaatteessa säädettävät uimahousut. Ajattelin just että menee vähän pidempään. Nyt ne on sillä tiukemmalla säädöllä mutta ona varaa kasvaa vielä reippaasti. Nää oli kokoa 3-9kg muistaakseni. Ruohonjuuressa olisi ollut kivampia kuoseja mutta sopiva koko oli loppu ja oli edelleen kun kävin siellä pari päivää sitten muilla asioilla.

Mä otin eilen sikisrokotteen ja oon tänään täällä potenyt flunssaoireita

 

himpsuli:

voi apua, älä manaa Poikahan oli 7kk kun nousi seisomaan ja 10kk alkoi juoksennella ihan päättömänä :kieh:
Mutta kaipa se vähän on niin, että tuo pikkulikka kiirehtii pysyäkseen veikan menossa edes jotenkin mukana, en keksi muutakaan selitystä...tai sitten nämä lapset on tosiaan perineet minun höyrypää geenit

 

Tässä olis Talviccille päivitettävää, kiitos vaan uudesta pinosta =)

Suvin mitat:
3vk 3810g 53cm pipo 35,7
6vk 4385g 56cm pipo 38,3
2kk 4870g 58,6cm pipo 39,5
3kk1vk 5340g 60,8cm pipo 41

Me aloitettiin kanssa soseet... eilen sai jo porkkanaa perunan seassa ja oli niin hyvää, että keitinliemi riitti ohennukseksi =) ...melkoista piereskelyä on nyt ollut. Ennen neuvolakäyntiä annettiin vain maistiaiset perunasta. Kun nähtiin että kasvu on edelleen tasaisen hidasta, huolimatta jokailtaisesta pumpatun lisämaidon antamisesta, aloitettiin 'virallisesti' kiinteät. Suvi sai iltaisin rintaraivareita jaksottaisen herumisen takia eikä malttanut imeä tarpeeksi kauan, siksi siis jouduin pumppailemaan pari-kolme kertaa päivässä :/ . Tissi kelpaa edelleen yhtä usein, ellei useammin kuin ennen

 

hemari joo mulla oli pahoinvointia viikosta 4 alkaen. En todellakaan kyllä heti uskonut että olisin raskaana, kun oltiin vasta aloitettu yrittäminen (juurikin 4 viikkoa aiemmin) ja ne menkat ei olleet alkaneet. Tosin olishan mun pitäny uskoa, koska esikoinen tärppäsi myös samantien, kun alettiin yrittämään, vaikka siitäkin olin varma ettei onnistu kun olin syöny pillereitä niin kauan ja oon niin vanha jajaja... (perusnegatiivinen luonne... )