Mä yritän nyt kirjoittaa jonkunlaisen synnytyskertomuksen....
Eli 12.10 maanantaina mentiin käynnistykseen... Aloitettiin niillä alakertaan laitettavilla lääkkeillä, joista ei sitten ollut mitään iloa. Ainut mitä tapahtui, niin mun selkää poltteli koko päivän. Olin siis yön sairaalassa ja miehen passitin kotiin.
13.10 lääkäri katsoi aamulla tilanteen ja päätti että puhkaistaan kalvot ja laitetaan oksitosiini tippa.
9.00 kalvot puhkaistiin. Lapsivesi oli hyvänväristä. Muutama supistus tuntui.
10.00 tippa laitettiin ja mun helvetti alkoi. Jossain vaiheessa vauvan sydänäänet oli sellaiset, että vaihtelua ei ollut ollenkaan ja lääkäri kävi siinä. Epiduraalin sain kun oli 3cm auki.
13.40 olin kokonaan auki
14.00 vauva syntyi.
Eli kauan ei kestänyt, mutta tuskaa oli. Epiduraali oli oikea puudutus, vei supistus kivun täysin pois ja ei tarvinnut laittaa lisääkään. Mutta sitten olikin niin, että melkein samantien kun supistus kipu häipyi, alkoi kauhea paineen ja ponnistuksen tunne tuntua järkky kipuna, ja siinä vaiheessa en ollut auki kuin 5cm. Ilokaasua vedin ihan kokoajan ja kerran oksensin, vielä sopivasti miehen päälle, kun siinä vieressä istui
Vihdoin sain luvan alkaa ponnistaa... Kauan en kerennyt, kun lääkäri jouduttiin soittamaan paikalle, koska vauvan sydänäänet laski uhkaavasti. Imukuppi esiin ja sillä vauva ulos. Vauva oli tunnin virvoittelemassa ja sitten vasta saatiin hänet meidän luo takaisin. Kaikki kumminkin kunnossa ja vauva terve.
Mutta ihan varmasti en olisi missään tapauksessa saanut itse vauvaa ulos, vaikka olisinkin saanut kauemmin yrittää. Muhun sattui niin paljon, ettei ole tosikaan. Huusin ja huusin ja huusin. Mä olen ollut kahdessa synnytyksessä aikaisemmin mukana, ja täytyy sanoa, että ne on mennyt todella hyvin tähän mun kokemukseen verrattuna. Vaikka kaikki tunteekin kivut erilailla ja muuta, mutta joo.... Mä en vaan yhtään pystynyt kontrolloimaan kipua missään vaiheessa. Ja mulla ainakin supistu kivut tuntui ihan alhaalla mahassa ja lantiossa.
Mutta kaikesta huolimatta olen erittäin erittäin onnellinen tästä tytöstä :heart: :heart: :heart:
Meillä on lähtenyt sujumaan uusi arki oikein hyvin. Vauva ei paljon itke, mutta nyt ollut parina iltana ihan selvästi masu vaivoja, jotka laittaa naaman mutrulle muutamaksi tunniksi. Ylpeä iskä on aivan tohkeissaan ja innoissaan vauvasta. Jo sairaalassa oli aktiivisesti mukana vauvan hoidossa eikä kotonakaan into ole (vielä) kadonnut.
Imetys onnistuu ja maitoa riittää kuin tosi hyvin lypsävällä lehmällä
Nännit on kyllä rikki ja kipeet, mutta katsotaan nyt....
Itkettää ja itkettää... Mutta onnellinen olen.
Onnea uusille vauvaantuneille :flower:
Missah ja sara