Onnittelut täältä vauvautuneille :flower:
Ja tseppiä vielä nyyttiä odottaville :hug:
Täällä on netissä käynnit jääneet aika vähälle, vaikka vauva onkin aika helppo tapaus. Kotona ollaan oltu jo 1,5vk ja ihan kivasti on lähtenyt vauva-arki sujumaan. Vaipan vaihtoa ja imettämistä lähinnä, vauvan uniaikoina esikoisen kanssa touhuilua. Oma maito ei ihan riitä, lisämaitoa sai jo sairaalassa alhaisten sokereiden takia ja nyt sitten siitä pyritään eroon tiheillä imetyksillä ja paljon nannin määrää onkin saatu vähenemään, huomenna mennään neuvolaan punnitukselle. Viime keskiviikkona painoa oli 3680g ja pipaa 36,1cm eli sillon ollu ihan hyvin paino jo nousussa sairaalasta lähtöpainosta. Yöllä neiti on tosi laiska imemään tissiä, vaikka on nälkäinen. Oisko kellään vinkkiä?
Synnytyskertomusta (käynnistetty synnytys):
Maanantaina 5.10 oli yhdeksältä ilmoittautuminen osastolle käynnistystä varten. Lääkärintarkastuksessa selvisi että viikonlopun supistuksilla oli ollut vaikutusta, 4cm auki. Neiti yritti kätellä lääkäriä, joten pillereiden popsimisen sijaan lääkäri päätti että käynnistetään suoraan oksitosiinitipalla kun kohdunsuukin oli jo niin hyvin auki.
Saliin pääsin pikkasen yhden jälkeen. Jo toisella tai kolmannella oksitosiiniannoksen nostolla supistukset alkoivat tuntumaan, mutta niistä selvisi ihan vaan hengittelemällä. Kolmen aikaan supistukset tulivat 3-4min välein ja alkoivat jo tuntua sille, että pyysin kohdunsuun tilanteen tarkistusta. Sama lääkäri, joka aamulla oli tutkinut tuli tarkastamaan tilannetta 15.30 ja yhä olin sen 4cm auki, mutta vauva oli jo tosi alhaalla, joten puhkaistiin kalvot 15.45. Samalla soitin miehelle, että josko töiden jälkeen tulisi suoraan sairaalaan. Tässä vaiheessa mut pakotettiin sänkyyn kyljelleen makaamaan, oli ihan kamala asento. Eka asia mikä tässä synnytyksessä alko ärsyttämään, nimittäin mitään syytä ei sanottu ja vauvan äänet oli hyvät koko ajan.
Kalvojen puhkaisusta alkoi supistushelv*tti. Esikoisen synnytyksessä supistukset eivät oikeastaan tuntuneet millekkään, joten niiden voimakkuus tuli melkoisena shokkina. 16.20 aloin jo hermostuneella katella kännykkää, missä mies oikein viipyy, työpaikalta ei ole kuin pari km sairaalaan. Onneksi se tulikin suurinpiirtein samaan aikaan, ja samassa mulla petti ihan kokonaan kontrolli ja musta pääsi melkoinen huuto jokaisen supistuksen tullessa.
Kätilö tuli huoneeseen 16.30 kysymään, että oikeastikko olet noin kipeä, haluatko sen pcb-puudutteen mistä oli puhetta ja mä en kyennyt kuin nyökkäämään. Kätilö lähti juoksujalkaa hakemaan lääkäriä ja puudutteen sain 16.35, olin jo 8cm auki. Kätilö jäi huoneeseen hommaamaan jotain ja about 15min päästä pääsin jo ponnistamaan.
Ponnistaminen tässä synnytyksessä oli helppo nakki, ei tehnyt yhtään kipeää. Esikosta kun se oli ollut koko synnytyksen kivuliain vaihe. 16.53 syntyi ihana tummatukkainen tyttö, jonka sain heti rinnalle ja siinä silittelin häntä. Ja oli täyden kympin neito! Vähäksi aikaa jouduin luovuttamaan neidin isille ja kätilölle, että saivat napanuoran leikattua, oli lyhyt. Sitten sain neidin imetettäväksi.
Jälkeisvaihe ei ollut kiva, kätilöt irrottivat istukan painamalla mahan päältä ja mitään syytä mulle ei tähän kerrottu. Ei kestänyt normia kauempaa, enkä pahemmin vuotanut :/
Synnytyksen kesto oli reilu 2h: I-vaihe 1h 48min, II-vaihe 3min, III-vaihe 14min.
Kuvankin voisin laittaa, jos joku vaikka kertaisi miten se onnistuu..
Katiia + tyttö 2vk