Silleri
Jos pikkuisen valittelen, on vähän kurja olo... kahden suursyömärin jälkeen meillä on nyt huonosti syövä pikku suppusuu, joka ei yleensä huoli tissiä kuin rintakumin kanssa. Turaa syömisensä kanssa kyllä jatkuvasti. Laitoksella en ensin tajunnutkaan, ettei tosiaan ota kunnolla maitoa, lähdettiin sieltä vähän "alipainoisina", mutta siinä vaiheessa oli alkanut jotenkuten jo syömään. Nyt kun terkkari kävi, oli paino noussut 3 päivässä vain 40g! Melkein huolestuttaa, vaikka kuinka vakuuttelen itselleni, että syö nyt rintakumilla hyvin ja usein ja pissii ja kakkaa kuitenkin säännöllisesti. Mutta äidit aina huolehtii... :|
Vatsanpurutkin vähän vaivaavat, röyhtäilee ja paukuttelee aika lailla ja kiemurtelee kupliansa. Öisin menee yleensä pari tuntia röyhtäyttelyihin pelkästään. Ja väsyttää edelleen synnytyksen jälkeen kamalasti, vaikka siitä on jo viikko. Toisin kuin Emilynillä, on olo aivan ankea ja voimaton ja alakuloinen. Onneksi on isyysloma ja mies tekee ahkerasti kotihommia, mutta hänkin on jostain syystä vähän ärtynyt, liekö vähillä unilla sitten vai mikä stressaa. Esikoinen kiukuttelee joka asiasta ja poika uhmaa aika lailla. Ja vauva on kuitenkin niin ihana ja suloinen, tosi sievä ja kiprujensa välissä rauhallinen. Ei ollenkaan samanlainen jatkuva karjuja kuin edellinen, mitä kammosin jo etukäteen.
Kävin toissapäivänä kävelemässä huimasti korttelin ympäri, tahti oli yhtä rauhallinen kuin loppuraskaudessa. Kyllähän se sinänsä piristi, mutta selkää alkoi särkeä ja keuhkoja painostaa ja oli ihan loppuunajettu olo kun sisään pääsi. Eli ei ole kunto ihan kohdillaan. Liekö hemppari valahtanut alas vai vain väsymystä vai hormonaalista vai mitä, mutta ahdistaa jo ajatella aikaa kun miehen loma loppuu reilun viikon päästä.
Ei se elämä pelkkää ahdinkoa ole, mutta piti nyt vähän valittaa. Ei viitsi koko ajan miehellekään narista tai siskolle soitella kun sitten se on vain sellaista vikinää. Onneksi tänne voi vähän purkaa mieltä. Mutta se on ainakin pohjattoman siistiä, että maha on pois eikä siellä enää kukaan myllää ja potki! Eikä vaivaa enää iskias, ei selkä samalla lailla eikä krampit.
Vatsanpurutkin vähän vaivaavat, röyhtäilee ja paukuttelee aika lailla ja kiemurtelee kupliansa. Öisin menee yleensä pari tuntia röyhtäyttelyihin pelkästään. Ja väsyttää edelleen synnytyksen jälkeen kamalasti, vaikka siitä on jo viikko. Toisin kuin Emilynillä, on olo aivan ankea ja voimaton ja alakuloinen. Onneksi on isyysloma ja mies tekee ahkerasti kotihommia, mutta hänkin on jostain syystä vähän ärtynyt, liekö vähillä unilla sitten vai mikä stressaa. Esikoinen kiukuttelee joka asiasta ja poika uhmaa aika lailla. Ja vauva on kuitenkin niin ihana ja suloinen, tosi sievä ja kiprujensa välissä rauhallinen. Ei ollenkaan samanlainen jatkuva karjuja kuin edellinen, mitä kammosin jo etukäteen.
Kävin toissapäivänä kävelemässä huimasti korttelin ympäri, tahti oli yhtä rauhallinen kuin loppuraskaudessa. Kyllähän se sinänsä piristi, mutta selkää alkoi särkeä ja keuhkoja painostaa ja oli ihan loppuunajettu olo kun sisään pääsi. Eli ei ole kunto ihan kohdillaan. Liekö hemppari valahtanut alas vai vain väsymystä vai hormonaalista vai mitä, mutta ahdistaa jo ajatella aikaa kun miehen loma loppuu reilun viikon päästä.
Ei se elämä pelkkää ahdinkoa ole, mutta piti nyt vähän valittaa. Ei viitsi koko ajan miehellekään narista tai siskolle soitella kun sitten se on vain sellaista vikinää. Onneksi tänne voi vähän purkaa mieltä. Mutta se on ainakin pohjattoman siistiä, että maha on pois eikä siellä enää kukaan myllää ja potki! Eikä vaivaa enää iskias, ei selkä samalla lailla eikä krampit.