Heipparallaa!
Ihana ihana viileys!
Mulla oli perjantaina se rasitus ja se vika arvo oli just se raja-arvo 8.6.
Hyvä siis että pyysin päästä rasitukseen, vaikka se ei oliskaan mulle automationa tullut.
Voi toki olla, että kotimittauksissa ei mitään ilmenekkään, mutta koska oon projektisielu, odotan oikeastaan ihan innolla mitä tuloksia saan.
Eniten mua kiinnostaa nähdä osuuko mun omat fiilikset ruoka-aineista oikeaan kun sitten katsotaan niitä sokeri arvoja.
Jätin mun neukalle viestiä jos saisin hakea mittarin jo ma-ti vaikka perjantaina oliskin neuvola. Mulla ei tämmösissä järki riitä odottamaan kyllä viikkoa että pääsen näkemään miten mun ateriointi vaikuttaa.
Mies oli myös ihana kun ilmotin että se radi napsahti niinkuin vähän epäilin. Sen sijaan että olis kysynyt mitä MÄ voin syödä, kysyi mitä ME voidaan nyt syödä.
Sanoin kyllä että mun puolesta syököön mitä haluaa, mutta ei hän kuulema voi esim.herkutella jos tietää että mä en vois syödä samaa ja se herkuttelun idea ei toteutuis.
Mutta katsotaan sit mittauksien avulla. Mä en onneks oo karkki ihminen eli makean perään, mutta ei ne sipsitkään oo sen parempi välttämättä.
Alotan tiukalla linjalla ja sit testaan yksitellen just miten vaikkapa järkevä määrä sipsiä vaikuttaa arvoihin. Nyt ku helteet meni, ajatus jäätelöstäkin on aika etova.
Varsinaiseen normaaliruokailuun tolla ei näyttäs olevan mitään isoa vaikutusta mun kohdalla ainakin mitä niihin suosituksiin tulee. Onneksi. Mies myös pelkäs et joudun jollekkin näännytys dietille.
Onneks ei nälkää tarvii nähdä.
Muutoin olo nyt oikein virkeä. Eilen oli jo viileämpi ja siis se energian määrä!!
Ihanaa kun jaksoi touhuta ja siis viime yö...rakkautta!! Sain nukuttua, en ees vessaan heränny.
Univelkoja siis kuitattu menneiltä viikoilta.
Viikko sit oli myös draamaa kun esikoinen joutui pyöränsä kanssa törmäyskurssille pihalla toisen pojan kanssa. Pyörät törmäs ja pojalta meinas irrota koko sormen kärki. Onneksi saivat tikattua. Siitä rytäkästä aiheutui kyllä supistuksia aika lailla, mutta ajattelin siinä lastenklinikalla olevan mullekkin apu lähellä kun naistenklinikka on kyljessä kiinni. Noh, kun poika rauhoittui, laantui supistelutkin samaa tahtia.
Tiistaina pitäis saada tikit pois ja tosiaan samalla reissulla toivoin jos sais sen mittarinkin itselle. Katsotaan.
Ja torstaina alkaa isommilla koulu.
Mä niin tiesin et tämä 10vk loma menee ihan hujauksessa!
Ja nyt kun koulut alkaa, alkaa myös aika suhaamaan vieläkin nopeammin.
Itu on tosi vilkas neitokainen. Vaikka istukka on edessä, niin ainakaan mulla ei päde se että vaimentaisi liikkeiden tuntua. Tai sitten Itulla vaan on mega jytkyt jalat.
Mä oon edelleen nähnyt unia että Itu syntyy ennen laskettua.
En tajua mistä tämmönen kumpuaa kun en omalla järjellä todellakaan usko että tulisi. Ennemminkin mun oletus on että menee vähintään muutamia päiviä yli.
Laskettu päivä ei siis merkkaa mulle mitään määrä aikaa enkä esikoisen jälkeen ole todellakaan ajatellut edes sitä sen ihmeempänä odotuspäivänä.
Synnytyksestä olitte puhelleet.
Mä oon käyny sen isoimman ajatustyön läpi. Innolla mie sitä odotan. Ainoa mikä jännittää on se ettei voi tietää miten ja milloin synnytys käynnistyy. Kuopuksen synnytyksen toisinta ois aika kiva, keskimmäisenkin tosin ilman sitä alun makuutusta kun vedet oli menneet mutta tyttö ei ollut vielä kiinnittynyt kunnolla ja en saanut nousta.
Molemmat silti nopsia ja erittäin hyviä kokemuksia.
Nyt mun ainoa haave ois voida olla kotona tasan niin kauan ku minusta tuntuu hyvältä, ilman ylimäärästä aikapainetta.
Tytöstä oli tosiaan se vesienmeno ja kun ei ollu kiinnittyny-> heti sairaalaan, kuopuksesta piti lähteä kun appiukko tuli koska appiukon aikataulu, olisin voinut olla ainakin 2h vielä muuten kotona. Ja esikkohan käynnistettiin.
Et mikäli nyt ois planeetat kohdillaan ja saisin olla ihan rauhassa.
Nyt on sen tason romaani että taidan jättää tähän, kun en edes muista mitä muuta oli tarkotus kirjoittaa.
Viipulainen & Itu 28+1