Lokakuiset 2023

Olen tosi pahoillani @Fiufau ja @Alviita . Ei oikein löydy sanoja, itse niin monta keskenmenoa kokeneena koen ettei siihen suruun auta kuin aika.

Minulla oli kesken työvuoron massiivinen verenvuoto ja ihmeen kaupalla vauva oli jäänyt sijoilleen vaikka oli kaikki ihan varmoja lääkäriä myöten että se oli siinä. Olin sitten yön sairaalassa Caprilon-tiputuksessa eikä mitään hyvää syytä vuodolle löytynyt joten nyt ollaan oltu vähän varpaillaan ja synnärillä ollaan varauduttu jatkovuotoihin veritilauksilla kun minulla on sellainen veriryhmä jota on vain 0.03% suomalaisista, eli jos tulee spontaani massiivivuoto eikä Jk-3 a tai b verta ole niin aika pulassa ollaan. Jotenkin on päässyt turtumaan noihin menetyksiin etten edes itkenyt ollenkaan koko episodin aikana kun ehkä jo selkärangassa on se tunne koko ajan ettei kaikki tule menemään hyvin ja siitä on sitten vaan selvittävä jälleen. Rento ja mukava raskausaika edessä ja suoraan sanottuna aika masentunut olo. Lisäksi edellisen synnytyksen epäkohdat on käynyt ahdistamaan. Minulla oli vain yksi toive; ei opiskelijoita, koska olen itse alalla enkä halua törmätä näihin tyyppeihin sitten myöhemmin kentällä. No eikös niitä opiskelijoita tuputettu sitten oikein kahteen otteeseen, ja oikein sisätutkimukseen asti. Jäi ihan ylimarssittu ja häväisty olo.

 

Hei kaikille!
Täällä yks kolmannesta lapsesta haaveileva.
Plussasin viime viikolla ja nyt olisi rv 4+3 menossa.
Viimeisen vuoden aikana ollut tuulimuna päättyi 9+0 ja keskenmeno 12+1. Tämän jälkeen yritystä melkein puoli vuotta ilman tärppiä ja nyt näyttää siltä että onnistui.
Menkkapäivänä tuli pienen pieni ruskea tuhru ja olin varma että menkat alkaa mutta edelleen testi näyttää plussaa ja oireet vahvistuu. Jomottelua on ollut välillä joten pelkään kovasti että kesken menee mutta pidän toivoa yllä. Pysyn vielä vierailijana. Onnea kaikille plussanneille

Hei!
Tämän viestin kirjoittaja kirjoittelee.
Tänään rv 10+2 ja nyt on syke löydetty ja vatsassa kasvaa varmasti pieni ihmisenalku
Huolettaa kuitenkin nämä kivut/säryt mitä on ollut noin viikon. Eli vähän menkkamaista kipua vatsan seudulla ja myös selässä tuntuu kipua. Onkohan kohdun kasvukipuja vai enteileekö keskenmenoa?
Kävin neuvolassa viime viikolla ja siellä oli sijainen joka ei ottanut kantaa millään tavalla kun mainitsin näistä säryistä. Viime raskauksissa ei ollut tämmösiä särkyjä, mutta niistä nyt on jo 10 ja 13 vuotta, että oma ikäkin varmasti vaikuttaa jo. Minkälaisia oireita muilla on tällähetkellä?

Syvät pahoitteluni kaikille tässä ryhmässä jotka ovat kokeneet menetyksen voimia kevääseen ja uuteen yritykseen

 

Olen tosi pahoillani @Fiufau ja @Alviita . Ei oikein löydy sanoja, itse niin monta keskenmenoa kokeneena koen ettei siihen suruun auta kuin aika.

Minulla oli kesken työvuoron massiivinen verenvuoto ja ihmeen kaupalla vauva oli jäänyt sijoilleen vaikka oli kaikki ihan varmoja lääkäriä myöten että se oli siinä. Olin sitten yön sairaalassa Caprilon-tiputuksessa eikä mitään hyvää syytä vuodolle löytynyt joten nyt ollaan oltu vähän varpaillaan ja synnärillä ollaan varauduttu jatkovuotoihin veritilauksilla kun minulla on sellainen veriryhmä jota on vain 0.03% suomalaisista, eli jos tulee spontaani massiivivuoto eikä Jk-3 a tai b verta ole niin aika pulassa ollaan. Jotenkin on päässyt turtumaan noihin menetyksiin etten edes itkenyt ollenkaan koko episodin aikana kun ehkä jo selkärangassa on se tunne koko ajan ettei kaikki tule menemään hyvin ja siitä on sitten vaan selvittävä jälleen. Rento ja mukava raskausaika edessä ja suoraan sanottuna aika masentunut olo. Lisäksi edellisen synnytyksen epäkohdat on käynyt ahdistamaan. Minulla oli vain yksi toive; ei opiskelijoita, koska olen itse alalla enkä halua törmätä näihin tyyppeihin sitten myöhemmin kentällä. No eikös niitä opiskelijoita tuputettu sitten oikein kahteen otteeseen, ja oikein sisätutkimukseen asti. Jäi ihan ylimarssittu ja häväisty olo.

Onneksi kaikki on edelleen hyvin vauvalla mutta kuulostaa todella hirveältä kokemukselta huoli ei varmasti helpottanut jos vuodolle ei löydetty selitystä.. onko sulla ollut Nt ultra?

Tuo edellinen synnytyskokemus kuulostaa ihan hirveältä en voi ymmärtää että tuolla tavalla kohdellaan synnyttäjää joka muutenkin kokee olonsa avuttomaksi, pelokkaaksi ja epävarmaksi! Toivottavasti sait antaa asiasta palautetta!?

 

Hei!
Tämän viestin kirjoittaja kirjoittelee.
Tänään rv 10+2 ja nyt on syke löydetty ja vatsassa kasvaa varmasti pieni ihmisenalku
Huolettaa kuitenkin nämä kivut/säryt mitä on ollut noin viikon. Eli vähän menkkamaista kipua vatsan seudulla ja myös selässä tuntuu kipua. Onkohan kohdun kasvukipuja vai enteileekö keskenmenoa?
Kävin neuvolassa viime viikolla ja siellä oli sijainen joka ei ottanut kantaa millään tavalla kun mainitsin näistä säryistä. Viime raskauksissa ei ollut tämmösiä särkyjä, mutta niistä nyt on jo 10 ja 13 vuotta, että oma ikäkin varmasti vaikuttaa jo. Minkälaisia oireita muilla on tällähetkellä?

Syvät pahoitteluni kaikille tässä ryhmässä jotka ovat kokeneet menetyksen voimia kevääseen ja uuteen yritykseen

Itselläni on nyt menossa rv 11+5, edelleen on satunnaisesti pahaa oloa, ei niin voimakasta mitä vaikka viikko sitten oli, hampaiden pesu saa oksentamaan. Eilen oli imuroinnin jälkeen ihan tajuttoman kipeä alaselkä, se onneks meni yön aikana ohi. Sellasia lieviä pistoksia tuntuu välillä jossai kohdun sivuissa ehkäpä sekä nivusissa. Mitään sellasta menkkakipua mulla itselläni ei oo ollu ku sillo iha iha alussa, toki kaikki on niin kovin yksilöllistä.
Tuo on niin tympeetä et neuvolassa ei oteta kantaa joihinkin asioihin tai vastataan vaan en tiiä. Ite en terveydenhuollon ammattilaisena IKINÄ vastaa asiakkaalle en tiedä. (Perhana kunnon raskaushormonit taas pinnassa) ite yritin kysyä kuntosalilla käymisestä et miten sen kanssa tulee tehdä nyt raskaana ollessa sekä sit kysyin hiusten värjäämisestä ja sit näistä hera proteiini jauheista nii eipä osannu mitää sanoa. Pitää ens vk kysyä ku on nt ultra

 

Olen tosi pahoillani @Fiufau ja @Alviita . Ei oikein löydy sanoja, itse niin monta keskenmenoa kokeneena koen ettei siihen suruun auta kuin aika.

Minulla oli kesken työvuoron massiivinen verenvuoto ja ihmeen kaupalla vauva oli jäänyt sijoilleen vaikka oli kaikki ihan varmoja lääkäriä myöten että se oli siinä. Olin sitten yön sairaalassa Caprilon-tiputuksessa eikä mitään hyvää syytä vuodolle löytynyt joten nyt ollaan oltu vähän varpaillaan ja synnärillä ollaan varauduttu jatkovuotoihin veritilauksilla kun minulla on sellainen veriryhmä jota on vain 0.03% suomalaisista, eli jos tulee spontaani massiivivuoto eikä Jk-3 a tai b verta ole niin aika pulassa ollaan. Jotenkin on päässyt turtumaan noihin menetyksiin etten edes itkenyt ollenkaan koko episodin aikana kun ehkä jo selkärangassa on se tunne koko ajan ettei kaikki tule menemään hyvin ja siitä on sitten vaan selvittävä jälleen. Rento ja mukava raskausaika edessä ja suoraan sanottuna aika masentunut olo. Lisäksi edellisen synnytyksen epäkohdat on käynyt ahdistamaan. Minulla oli vain yksi toive; ei opiskelijoita, koska olen itse alalla enkä halua törmätä näihin tyyppeihin sitten myöhemmin kentällä. No eikös niitä opiskelijoita tuputettu sitten oikein kahteen otteeseen, ja oikein sisätutkimukseen asti. Jäi ihan ylimarssittu ja häväisty olo.

Voimia sinne, toivottavasti jäi nyt tähän yhteen kertaan… Millä viikoilla siellä mennään? Mullahan oli samanlainen tilanne, valtava verenvuoto 8+0, puhelimessa antoivat käytännössä keskenmenotuomion ja viimeviikolla oltiin ultrassa ihailemassa 12+5 liikkeitä. Epäilivät verisuonen repeämistä, voisiko olla sulla samanlainen tilanne? Ymmärrän täysin huolen mutta toivottavasti sinullakin raskaus jatkuu normaalisti ja verenvuodot jäisi nyt tähän

 

Hei!
Tämän viestin kirjoittaja kirjoittelee.
Tänään rv 10+2 ja nyt on syke löydetty ja vatsassa kasvaa varmasti pieni ihmisenalku
Huolettaa kuitenkin nämä kivut/säryt mitä on ollut noin viikon. Eli vähän menkkamaista kipua vatsan seudulla ja myös selässä tuntuu kipua. Onkohan kohdun kasvukipuja vai enteileekö keskenmenoa?
Kävin neuvolassa viime viikolla ja siellä oli sijainen joka ei ottanut kantaa millään tavalla kun mainitsin näistä säryistä. Viime raskauksissa ei ollut tämmösiä särkyjä, mutta niistä nyt on jo 10 ja 13 vuotta, että oma ikäkin varmasti vaikuttaa jo. Minkälaisia oireita muilla on tällähetkellä?

Syvät pahoitteluni kaikille tässä ryhmässä jotka ovat kokeneet menetyksen voimia kevääseen ja uuteen yritykseen

Ihanaa, onnea! Mulla oli juuri tuollaisia menkkamaisia kipuja noin viikolla 10, muistaakseni googletin jostain että noilla viikoilla normaalia ja juuri kohdun kasvukipuja Vieläkin välillä tuntuu pientä polttelua mutta ajattelen että oudolta tuntuisi jos missään ei kolottaisi kun uusi elämä siellä tekee tilaa Mulla raskausoireet muuten melkein hävinneet, huomaan vaan että lepoa kaipaa enemmän ja iltaisin alkaa väsyttää tavallista enemmän. Nyt odottelen innolla vaan massun kasvamista ja ensimmäisiä liikkeitä Meillä tänään 13+2.

 

Onneksi kaikki on edelleen hyvin vauvalla mutta kuulostaa todella hirveältä kokemukselta huoli ei varmasti helpottanut jos vuodolle ei löydetty selitystä.. onko sulla ollut Nt ultra?

Tuo edellinen synnytyskokemus kuulostaa ihan hirveältä en voi ymmärtää että tuolla tavalla kohdellaan synnyttäjää joka muutenkin kokee olonsa avuttomaksi, pelokkaaksi ja epävarmaksi! Toivottavasti sait antaa asiasta palautetta!?

Olen tässä juuri valitusta kyhäämässä kun on alkanut tuntua siltä etten pääse asiasta yli, ja alkaa tuleva synnytys ahdistaa. Ei minulta asiasta pahemmin kyselty ja kyseinen kätilö jotenkin kopeasti seuraavana päivänä kuittasi koko asian melkein vitsinä.

 

Voimia sinne, toivottavasti jäi nyt tähän yhteen kertaan… Millä viikoilla siellä mennään? Mullahan oli samanlainen tilanne, valtava verenvuoto 8+0, puhelimessa antoivat käytännössä keskenmenotuomion ja viimeviikolla oltiin ultrassa ihailemassa 12+5 liikkeitä. Epäilivät verisuonen repeämistä, voisiko olla sulla samanlainen tilanne? Ymmärrän täysin huolen mutta toivottavasti sinullakin raskaus jatkuu normaalisti ja verenvuodot jäisi nyt tähän

Toivotaan, ei saisi enää pahemmin tulla verenhukkaa ja seuraavaksi pitää käydä rautatiputuksessa että selviää synnytyksestä vaikka tulisi isoja vuotoja.

 

Onneksi kaikki on edelleen hyvin vauvalla mutta kuulostaa todella hirveältä kokemukselta huoli ei varmasti helpottanut jos vuodolle ei löydetty selitystä.. onko sulla ollut Nt ultra?

Tuo edellinen synnytyskokemus kuulostaa ihan hirveältä en voi ymmärtää että tuolla tavalla kohdellaan synnyttäjää joka muutenkin kokee olonsa avuttomaksi, pelokkaaksi ja epävarmaksi! Toivottavasti sait antaa asiasta palautetta!?

Niin ja nt-ultra on huomenna, olen myös dopplerilla saanut sydänäänet 10+ viikosta lähtien hyvin kuulumaan niin tarkistan aina muutaman päivän välein onko kaikki vielä ok.

 

Otan osaa teidänkin menetykseen!

Kiitos

 

Onneksi kaikki on edelleen hyvin vauvalla mutta kuulostaa todella hirveältä kokemukselta huoli ei varmasti helpottanut jos vuodolle ei löydetty selitystä.. onko sulla ollut Nt ultra?

Tuo edellinen synnytyskokemus kuulostaa ihan hirveältä en voi ymmärtää että tuolla tavalla kohdellaan synnyttäjää joka muutenkin kokee olonsa avuttomaksi, pelokkaaksi ja epävarmaksi! Toivottavasti sait antaa asiasta palautetta!?

Noh, ei mennyt sit ihan oppikirjan mukaan se. Kyseinen kätilö soitti tänään ja käytännössä piiloutui sen taakse ettei muista koko opiskelijaa tai tapausta ollenkaan, tai väitti että ollaan itse sanottu että saa tulla opiskelija (jota siis ei missään nimessä sanottu, ja kirjallisen kiellon pitäisi kyllä riittää) koska HÄNHÄN ei ikinä ottaisi opiskelijaa sellaiseen tilanteeseen mihin ei ole opiskelijaa toivottu, kun HÄN on opiskelijavastaavakin. "Onneksi ei sattunut mitään OIKEAA hoitovirhettä". Että sellaista. Totesin vaan useaan otteeseen että se kielto oli kirjallisena ihan varmasti ja että meiltä ei kysytty suullisesti yhtään mitään opiskelijaan viittaavaa. "En nyt oikein muuta voi kun sanoa anteeksi ja toivon että selvität tämän pääsi sisältä." Toivottelin hyvät jatkot ja onneksi kyseinen rouva on kuulemma vanhempainvapaalla minun laskettuun aikaani mennessä. Small mercies ja niineespäin. Ei tässä nyt edes tiiä käydäkö itkemään vai nauramaan. Varmaan itkemään. Voiko suomessa synnyttää kotona?

 

Meillä tänään oli nt ultra ja kaikki hyvin nyt uskallan liittyä minäkin siihen fb ryhmään!

 

Täällä oli tänään nt-ultra, ei löytynyt eloa kohdusta

Tuntuu että todella moni tässä keskustelussa joutunut tämän kokemaan. Voimia kohtalotovereille. Ja tsemppiä ja onnea kaikille muille, toivon todella että saatte lokakuisenne terveinä syliin

 

Hei! Täällä myös yksi lokakuinen odottaja. Kuinkas sinne faceryhmään nyt pääsikään? LA 2.10

 

Hei! Täällä myös yksi lokakuinen odottaja. Kuinkas sinne faceryhmään nyt pääsikään? LA 2.10

Sun täytyy varmaan kirjautua tänne ensin ja laita sit mulle yksityisviesti

 

Noh, ei mennyt sit ihan oppikirjan mukaan se. Kyseinen kätilö soitti tänään ja käytännössä piiloutui sen taakse ettei muista koko opiskelijaa tai tapausta ollenkaan, tai väitti että ollaan itse sanottu että saa tulla opiskelija (jota siis ei missään nimessä sanottu, ja kirjallisen kiellon pitäisi kyllä riittää) koska HÄNHÄN ei ikinä ottaisi opiskelijaa sellaiseen tilanteeseen mihin ei ole opiskelijaa toivottu, kun HÄN on opiskelijavastaavakin. "Onneksi ei sattunut mitään OIKEAA hoitovirhettä". Että sellaista. Totesin vaan useaan otteeseen että se kielto oli kirjallisena ihan varmasti ja että meiltä ei kysytty suullisesti yhtään mitään opiskelijaan viittaavaa. "En nyt oikein muuta voi kun sanoa anteeksi ja toivon että selvität tämän pääsi sisältä." Toivottelin hyvät jatkot ja onneksi kyseinen rouva on kuulemma vanhempainvapaalla minun laskettuun aikaani mennessä. Small mercies ja niineespäin. Ei tässä nyt edes tiiä käydäkö itkemään vai nauramaan. Varmaan itkemään. Voiko suomessa synnyttää kotona?

Olipa kurja puhelu! Mulla on samankaltaisia kokemuksia toiveiden kuuntelemisesta synnytyksessä mutta en oo koskaan saanut aikaiseksi laittaa palautetta. Nyt mennään eri sairaalaan, mutta haluaisin ehdottomasti synnyttää vielä joskus kotona. Se on Suomessa mahdollista mutta kallista kun pitää palkata itse kätilö.

 

Sun täytyy varmaan kirjautua tänne ensin ja laita sit mulle yksityisviesti

Okei mäpäs yritän

 

Otan osaa @Alviita ja @Larup kieltämättä tässä ryhmässä on ollut paljon menetyksiä

Paljon onnea taas niille, jotka ovat saaneet hyviä uutisia. Onnellista odotusta ja toivon, että te kaikki muut pääsette loppuun asti

Älä lue tästä eteenpäin jos et halua tietää lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Haluan sen kokemuksen kuitenkin tänne laittaa, josko siitä olisi sitten apua joskus jollekin, vaikka eihän tällaista menetystä kellekään soisi.

Kävin viime torstaina naistenpolilla vielä tarkistuksessa ja tutkimuksessa todettiin sama tilanne kuin edellisenä perjantaina. Keskeytynyt keskenmeno ja ei kasvua viikon sisällä. Mitään vuotoja tai kipuja ei viikon aikana ollut ollut.

Tuolla käynnillä sain jo valmistelevan lääkkeen, Mifegynen. Tämä ei aiheuttanut oireita, mutta perjantaina alkoi tiputtaa pientä verensekaista limaa. Uskoisin, että pehmitti paikkoja oikealla tavalla. Sain myös sovittua tyhjennyksen tehtäväksi osastolla, joten sinne sitten lauantai aamuna.

Osastolla sain ensin panadolia, buranaa ja siihen perään 4kpl cytotec suuhun kokonaisina nieltynä hieman ennen aamu 8. Sitten odoteltiin, alkaako mitään tapahtua, katselin telkkaria, käpystelin pitkin osaston käytäviä. Minulla ei ollut mitään tuntemuksia, ei kipua, ei huonoa oloa, ei mitään. Hoitaja kävi aina välillä kysylemässä vointia ja juttelemassa.

Noin klo 10.30 hoitaja kävi jälleen kysymyssä tilannetta ja haki kaksi cytoa lisää. Siinä jutellessa ja minun ees taas kävellessä, tunsin kuinka jotain holahti. Siitä sitten portatiiville ja siteeseen oli tullut materiaa. Portatiivilla istuskellessa ei kuitenkaan tullut mitään. Hoitaja ohjeisti ottamaan ne 2 cytoa lisää sillä välin kun hän lähti tutkimaan siteen sisältöä. Kävin nakkaamassa cytot naamaan ja tunsin, että kohta tulee jotain. Vessaan päästessä tuli istukka ja hälytin hoitajan tarkistamaan tilanteen. Hetken taas liikkuessa alkoi tulemaan jotain ja ulos pulpahti kalvot. Tämän jälkeen tuli ihan verta mutaman kerran vähän isompi määrä ja siitä sitten väheni melko nopeasti. Kotiin sain luvan lähteä jo joskus klo 13, sillä tärkein materia oli tullut siististi ulos ja jälkivuoto ei ollut liian massiivista eikä vähäistä.

Olo on ollut hyvä tähän asti eikä itse tyhjennyskään tuntunut missään. Jälkivuoto on ollut maltillista, kuukautismaista mutta paljon niukempaa. Toki väsynyt olen ollut, mutta osa syypäänä tähän on myös uusi päälle puskenut flunssa.

Ohjeeksi sain tehdä raskaustestin 4 viikon kuluttua tyhjennyksestä. Ultraa tai veritestiä ei tehdä, ellei tule jotain mikä ei vaikuta normaalilta. Uutta raskautta voi alkaa yrittämään heti, kun vuoto on loppunut ja rtesti nega tai seuraavasta kierrosta, miten itse kokee olevansa valmis.

Onneksi, ikävässä ja raskaassa asiassa, edes tämä meni hyvin. Olo on todella helpottunut, vaikka menetys on mielessä. Tällä viikolla olen kuitenkin jo havahtunut siihen, että olen pystynyt haaveilemaan yrityksen aloittamisesta, sillä vauvakuume on niin kova. Nämä molemmat menetykset tulevat kuitenkin varmasti varjostamaan seuraavaa raskautta pitkälle, jos siihen onnelliseen tilaan vielä pääsen.

 

Olipa kurja puhelu! Mulla on samankaltaisia kokemuksia toiveiden kuuntelemisesta synnytyksessä mutta en oo koskaan saanut aikaiseksi laittaa palautetta. Nyt mennään eri sairaalaan, mutta haluaisin ehdottomasti synnyttää vielä joskus kotona. Se on Suomessa mahdollista mutta kallista kun pitää palkata itse kätilö.

Niinpä, lisäksi siinä on vaatimukset terveydentilan suhteet aika tiukat enkä mie ainakaan kaikkine veriryhmineni läpäisis sitä seulaa. Joten kätilöiden ehdoilla mennään sit taas syksyllä.

 

Niinpä, lisäksi siinä on vaatimukset terveydentilan suhteet aika tiukat enkä mie ainakaan kaikkine veriryhmineni läpäisis sitä seulaa. Joten kätilöiden ehdoilla mennään sit taas syksyllä.

Aah aivan, totta kai siinä voi myös tulla esteitä Onpa harmi että ei sulla onnistu vaikka olisit halunnut!