Heissan. Minäkipä uskaltaudun mukaan, vaikka vähä ihmetyttää kyllä, voiko tämä oikea raskaus ollakaan.. Viikkoja nyt 6+2 ja pahoinvointia on vain aamuisin niin hitusen verran ja vain sen pienen hetken ennen aamiaista, että ei sitä oikein pahoinvoinniksi voi kutsuakaan... Tämä on viides lapseni ja jokaisesta aikaisemmasta olen oksennellut heti plussattuani todella rajusti vähintään viikolle 16 asti. Ja plussaan jo ennen viikkoa 4, koska minulla on hyvin lyhyt kuukautiskierto.
Oireet nyt muutenkin hyvin vähäisiä, pientä nippailua vatsassa harvakseltaan. Väsymys tai palelu ei ole sen suurempaa kuin ennenkään ja jaksan ihmeen hyvin töissä ja kotona puuhastella. Ehkä himpun verran on saattanu jonain päivänä rinnoissa jotain tuntua, jos oikein ajattelee. Aikaisemmilta on ollut kovia ilmavaivoja, mutta nyt ei ole niitäkään. Öisin herään kuitenkin litimärkänä ja illalla pesty tukka on jo aamulla rasvainen ja hikimärkä. Samoin aamulla pestyäni, haisen jo iltapäivällä hielle, vaikken hikoilisikaan. Tää on aivan uutta mulle! Ja niiiiin erilaista kuin aiemmin.
Neuvolaan en oo uskaltanu vielä soittaa, toisaalta ajanvaraus on siihen aikaan, että olen aina töissä silloin. Ja töissä ei meinaa ehtiä soittaa tai ei löydy paikkaa missä soittaisi, ettei kukaan kuule. Toisin kuin muissa raskauksissa, nyt on tullu fiilis, etten halua kertoa tästä raskaudesta muuta kuin puolisolleni. Muut näkee sitten kun näkee sen kasvavan vatsan. Töissä en kerro ollenkaan... Jään sopivasti kesälomalle niin, ettei vatsani toivottavasti ole ehtinyt ponnahtaa esiin. Yleensä se ponnahtaa vasta puolen välin jälkeen. Siihen asti pystyn vaatteilla peittelemään. Ja kesälomalle jään juuri viikolla 19.
Jostain syystä, vaikka lapsi onkin odotettu ja toivottu, tämä viides raskaus yllätti mieleni, kun havahduin siihen, että viisihän on jo hirvittävän paljon! En sano häpeäväni odottaa viidettä, mutta jotenkin en halua kohdata entisten tai nykyisten työkavereiden tai tuttujen ihmettelyjä tai päivittelyjä. Fiilis on vähän sellainen, että mitä tämä kellekään muulle kuuluu, ME saamme lapsen ja meidän ei tarvi niin luonnollisesta asiasta ketään informoida, ellemme halua. Mieheni siis kyllä jo kuuluttaisi koko suvulle yms, mutta olen kieltänyt... Toisaalta tämä oireettomuuskin epäilyttää, että onkohan siellä ketään..
Tällaisia ajatuksen purkauksia täältä
LA 22.10/Minä32/5.lapsi/synnäristä ei vielä tietoa