Lokakuiset 2007 (8)

Jellybeanille:

Onnea pienestä rinsenssasta ! Kerätkää voimia ja olkaa onnellisia jokaisesta ohitetusta rajapyykistä. Uskaltakaa nauttia uudesta elämästä ja muistakaa, että sairaalassaoloaika on loppujen lopuksi lyhyt aika pienokaisenne elämästä, vaikka se välillä tuntuukin ikuisuudelta. Jälkeenpäin muistelette aikaa ja se jää mieleenne raskaaksi, mutta ikimuistoiseksi. Pieni neitinne on parhaassa mahdollisessa hoidossa. Näillä neuvoilla itse selvisin..

Pakko oli tulla kertomaan omasta kokemuksesta..

Meillä esikoinen päätti syntyä RV33+3. Painoa pojalla oli 1850g ja pituutta 42cm. Poika kasvoi pikkuhiljaa.. ja kuukauden kuluttua syntymästä saatiin tuoda oma n.2000g painoinen pienokainen kotiin..

Synnytys alkoi lapsivesien lorahtelulla.. Yön yli olin sairaalassa ja aamulla sain supistuksenestolääkettä. Yhdeltätoista lääkäri totesi, että jos lääke ei auta antaa vauvan syntyä.. Olin kauhuissani ja soitin paniikissa miehelle.. No, supistukset alkoivat.. klo 13.10 olin vielä puhelimessa kummini kanssa ja totesin, että minua aletaan viemään synnytyssaliin.. Isä kerkesi samaan aikaan salin ovesta sisään.. Klo. 15.14 on pojan syntymäaika.. Sain pojan hetkeksi happinaamarin kanssa rinnalle ja se oli oman oloni kannalta maailman tarkein hetki.. sillä hetkellä tiesin, että vaikka vauva on pieni on kaikki OK! Muutenhan en olisi saanut lasta rinnalle..

Sairaalassa ravaamisen uuvuttavuutta ei voi sanoin kuvata. Meillä itse vietin aamupäivät sairaalassa ja isäntä töiden jälkeen illat.. Omat ajatukset sain käännettyä, että tämä kaikki tehdään vauvan parhaaksi ja saatiin vielä lisäaikaa valmistella kotona vauvalle hoitonurkkausta.. Isäntä otti tosi raskaasti vauvan sairaalassaoloajan.. lähestulkoon joka ilta soitti jo matkalta sairaalasta kotiin itkien..

Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo aika oli todella rankkaa.. ja toivon teille todella voimia. Mutta tuo aika oli myös opettavaista.. Oppi iloitsemaan pienistä asioista eikä enää hätkähdä ihan pienistä.. Kaikesta huolimatta en vaihtaisi tuota aikaa pois mistään hinnasta..

Pikku2 RV32+4
(Nyt alkaa tämän raskauden sressiviikot..)

 

Kiva maha... Mullakin saa jo mahaa hiukan näkyviin kun vetää housut korviin niin mahan muoto näkyy jotenkin enemmän raskaana olevalta.

Miten suojaatte tissejä? Minulla ottaa tällähetkellä tuulikin niin kylmästi niihin että ihan pahalta tuntuu. Kasvanu ne ei ole mutta todella herkät. Miten olette meinanneet imetysliivien kanssa? Minkä kokoset jos etukäteen ostaa (meiltä niin pitkä matka sitten het lähtee semmoseen kauppaan mistä niitä saa)?

Kyllä tuo klementtiini näköjään alkaa vaivaamaan kun oli vielä jotain kysyttävää mutta ei muista...

Ainu 31+5

 

Kiitos pikku2:lle omasta tarinastanne. Se oli melkein viimeistä piirtoa myöten samanlainen kuin meillä. Sitä pitäisi ajatella, ettei tämä ikuisuuksia kestä, mutta jokaisen päivän jälkeen tuntuu ettei jaksa enää päivääkään.. Itse olen sairaalalla noin puolesta päivästä kolmeen tai neljään. Iloa tuovat pienet edistymiset, kuten tänään kun Irene painaa tasan 2000 grammaa! Ja tissin imeminenkin ilmeisesti alkaa pikkuhiljaa sujua. Tänään tosin todettiin sivuääni sydämessä, mutta luotan lääkärin sanaan kun ei pidä siitä kuulemma huolehtia. Niin sanottiin kyllä päästä löydetystä kystastakin. Mutta se on kuulemma niin, että mitä tarkempaan syynätään niin sitä enemmän "vikoja" löytyy.

Mietin myös tuota kotiin tuomista. Eli siis sitä vaatepuolta. Nyt minulla on vaatteita haalittuna koossa 44 ja unohdin kysyä hoitajilta, että minkä kokoiseksi pikkuisen oletetaan venähtävän kahteen ja puoleen kiloon mennessä. Että niinkuin kannattaisiko pikemminkin ruveta hommailemaan koon 50 vaatteita. Pitää ainakin jonkinnäköinen haalari ostaa koossa 50, kun en todellakaan voi laittaa kirppua äitiyspakkauksen jättihaalariin. Ajattelin sen niin, että alle body ja puolipotkarit, sitten housut ja pusero ja päälle joku fleecehaalari, rukkaset, hattu ja töppöset. Ei kai se napero näissä ehdi paleltua jos kiikutetaan sairaalasta autoon ja autosta kotiin..

 

Jellybean:

Onnittelut 2000g rajapyykistä! Meidän pienellä miehellä todettiin ja sivuääni sydämessä, mutta tarkemman syynin jälkeen parin kuukauden iässä huoli siitä voitiin unohtaa.. käytiin tutkimuksissa joissa kaikki virtaukset sydämeen ja sieltä pois päin tutkittiin..

Meillä poitsu syntyi tammikuussa niin oli pakko ostaa pienempi toppapuku. Tais olla kokoa 50cm. Poika olisi mahtunut äitiyspakkauksen toppahaalarin hihaan.. Muuten ompelin muutamat housut ja paidat baby björnin kaavoilla.. ja sitten kumilenkit käyttöön.. 50cm haalareista/housuista vaan lahkeensuihin kumilenkit..

Muistan tuon kuin eilisen päivän kun yö toisensa jälkeen istuin kiikkutuolissa ja lypsin maitoa.. Vaikka lapsi oli sairaalassa niin itse oli herättävä yölläkin lypsämään, että maidontulo pysyisi OK kun lapsi ei ollut jatkuvasti vierellä.. Aamulla sitten äiti"mansikki" meni maitopullon/pullojen kanssa lastaan hoivaamaan..

Jaksuja !

 

Kaikkea sitä oppii! Mutta todella kätevää vähän "tuunata" noita ylisuuria vaatteita keskoselle kumirenksujen avulla! Tämä mansikki istuu keittiönpöydän ääressä tyynyn päällä silmät ristissä kolmen tunnin välein lypsämässä läpi yön ja aamulla sitten maitopullot kilisten lähdetään ajelemaan kohti Kajaania. Mitäpä sitä ei pikkunaperon eteen tekisi. Välillä tuntuu, ettei tämä lopu ikinä. Sitten skarppaan taas ja ajattelen että tämä puolitoista kuukautta on loppujen lopuksi todella lyhyt aika elämästä. Ja kun sitä on niin kärsimätön kun tekisi niin kovasti mieli päästä kotiin hoitamaan vauvaa ja olemaan sen kanssa 24/7, niin se kai se eniten tässä riepoo.

 

Kuulostaa rankalle tuo Jellybeanin yölypsy! Toki piti itsekin jo sairaalassa ja sairaalasta esikoisen kanssa kotiin tultua jonkun aikaa yöllä lypsää, koska maitoa tuli liikaa ja se tuppaa mulla pakkautumaan, mutta tilanne tietysti ihan eri.

Nyt tässä pähkäilin, että ostanko sähkökäyttöisen pumpun vai luotanko taas siihen, että saan sairaalasta pumpun kotiin lainaksi pariksi viikoksi, että kysyntä ja tarjonta vastaa hiukan paremmin toisiaan. Neuvolassa oli kyllä muutamia mainoksia jostain firmoistakin, jotka vuokraa nyt noita pumppuja.

Joku kirjoitteli noista palelevista rinnoista. Sama vika itsellä, vaikka kuvittelis että liivinsuojat vähän lämmittää, mutta tuntuu että kylmä oikein viiltää tisseihin. Liivinsuojia on siis jo nyt pakko käyttää päivisin ja sitten yöllä maitoa (vettä?) tietysti leviää minne sattuu.

Meillä on esikoinen ollut nyt syysflunssassa ja äsken halusi mennä sänkyyn pitkäkseen katsomaan PuuhaPeteä eli huomaa, että lapsi ei ole kunnossa. Pari yötä on mennytkin reppanaa paijatessa, kun on röhissyt ja köhissyt. Eilen käytiin kyllä pikaseen kaupungilla asioilla ja minä jaksoin jopa tuupata vielä esikoista ton 3 km:n matkan ja ylämäet kotiin eli ehkä tässä ei sitten olekaan niin loppu, kun jossain vaiheessa kuvittelin. Kai se on fiiliksestäkin oma jaksaminen välillä kiinni.

Mä olen tässä taas samaa pohdiskellut kuin esikoista odottaessa, että voikohan vauva rusauttaa kalvot rikki, kun rutina vaan kuuluu, kun se iltaisin masussa paukuttaa. No eipä niin esikoisen aikanakaan käynyt kuin vasta yliajalla, mutta aina pistää miettimään.

Itse en ole laittanut oikeastaan mitään vielä valmiiksi. Paitsi vauvan sairaalasta hakukassin pakkasin joku päivä sitten, kun aattelin että sen kanssa mies on ihmeissään, jos sattuisi vaavi yllättäen syntymään. Minä ajattelin, että vauva tulisi kotiin potkareissa ja bodyssa, kypärämyssyssä ja fleece-puvussa ja sitten vois sukat ja lapaset laittaa lisäksi, vaikka puvun käden/jalan suut saakin käännettyä umpeen. Sitten jos on viileempi ilma voi heittää pienen viltin päälle. Auto nyt kuitenkin on varmaan suht lämmin jo valmiiksi joten siinä ei pitäisi tulla kylmä.

Nyt odotellaan miestä kotiin ruokatunnille. Se lupasi tuoda mielle jostakin valmiit ruuat. Sitten ruuan jälkeen täytyy kyllä lähteä ruokakauppaan kärryillä ja pakata esikoiselle lämpösesti päälle.

 

Jellybean:

Siitä piti vielä tulla kirjottamaan ettei se huoli vielä siihen vauvan kotiin pääsemiseen lopu.. Meillä ainakin itse totuin sairaalassa niin niihin koneisiin.. aina tuli ensin vilkastua vauvan sykettä ja hapensaantia.. ja sitten kotona ei monitoria ollutkaan.. Kaikki meni hyvin, mutta oli aika orpo olo ensimmäisinä päivinä..

Poitsu oli karvan yli pari kiloinen kun pääsi kotiin.. aika hurjalta tuntu, että toiset syntyy viisi kiloisina ja meidän pieni mies oli kuukanden iässä hädin tuskin pari kiloa.. Nyt vein just 4,5v. poitsun ensimmäistä päivää seurakunnan kerhoon.. ei näy keskosuudesta merkkiäkään.. tuntuu, että kiireesti masusta pois tulleella kiire vaan jatkuu ja kasvaa kun ikää tulee lisää.. hyvä, että perässä pysyn.

Ei muuta kun tsemppiä.. tuli niin elävästi mieleen nuo omat kokemukset. Kohtalotovereita on paljon ja jokaisella on oma enemmin tai vähemmin rankka tarina kerrottavanaan, mutta lopputulos on kaikilla kaiketi sama.. Pieni hetki elämästä tuntuu juuri sillä hetkellä suurelta. Päivä, viikko, kuukausi.. ja vuosi..

Pikku2 RV32+5

 

Joo, kuulostaa tutulta.. Kun siis sairaalassa sylittelee tai silittelee niin koko ajan kyttää niitä monitoreja. Minustakin on tullut melko vainoharhainen, kun suunnittelin jo apneamonitorin hankkimista kotiin.. Näköjään erilaiset käytännöt eri sairaaloissa, tai sitten eroavaisuus on vauvojen voinnissa. Kun meillä vauva pysyy sairaalassa AINAKIN 2,5 kiloiseksi saakka, kun Nutripremin kanssa ei kuulemma tarvitse edes unta nähdä kotiinpääsystä. Ja sitä nyt sitten annetaan vähintään 2,5 kiloiseksi saakka, joissakin tapauksissa jopa 3 tai 4 kiloiseksikin.

Muistan kun tytön syntyessä pystyin vaan kiekumaan että "voi kun se on pieni!" Ja nyt se näyttää mun silmissä jo ihan vaan tavalliselta vauvalta. Miltähän se meidän hippiäinen näyttäisi jonkun nelikiloisen jässikän rinnalla!

Tuo epparihaava se vaan jaksaa vihoitella. Kävin tarkastuttamassa sen taas ja edelleen se on ärtynyt. Osasyynä tämä kun ei malta levätä ja toiseksi sieltä roikkuu jotain langanpäitä jotka kiusaa sitä paranevaa haavaa. Eikö niiden ompeleiden sulaminen pitänyt kestää jotain kaksi viikkoa?

 

Heipsan pitkästä aikaa!

Eipä sitä vaan ehdi moneen ketjuun kuulumisia kirjotella. Nyt kun synnytys lähestyy, niin on kiva seurailla samassa vaiheessa olevia. Tuossa ex-kermit -ketjussa meitä onkin aika monta lokakuista...

Jellybeanin pikkuinenkin se siellä päivä päivältä voimistuu. Tosi hieno homma! Voin kuvitella minkälaista tuskaa se on, kun ei pienokaista vielä kotiin saa. Tuo lypsämisrumbakin on varmasti raskasta. Kovasti tsemppiä teille ja toivotaan kasvupyrähdystä pikkuiselle!
Oletko ehtinyt Jellybean tuon epparihaavan kanssa ottaa ilmakylpyjä? Muistelisin vaan, että esikoisesta MUINOIN siitä oli iso apu. Ja sitä suihkuttelua myös. Se lepo tietysti auttaisi, kun herkästi pystyssä ollessa alkaa pakottamaan. Mutta tuossa sinun tilanteessasikin ei varmaan sitä lepoaikaa hirveästi ole ja ehkä ei maltakaan...
Pitikin sinulta muuten kysyä, että ehtikö isä mukaan synnytykseen? Etkös se ollut sinä, joka silloin kyseli niistä varuillaoloviikoista, vai muistanko väärin?

Onkohan Niiskulainenkin jo lähtenyt tositoimiin? Huudahan edes hep, jos vielä lueskelet muttet pysty kirjottelemaan

Aikas hiljainen tämä ketju. Olen välillä käynyt seurailemassa muilla palstoilla lokakuisia. Siellä jo tapahtuu vaikka mitä ja monet jo synnyttämäänkin kohta lähdössä..

Itsellä nyt viikkoja 34+3. Tässä vatsa tänään.

Ultran mukaan, jossa olin kolme viikkoa sitten, piti olla tulossa pienikokoinen. Noin kolmekiloista, ehkä vähän päälle arvioitiin.
Eilen terkka kuitenkin arvioi vauvan olevan jo n. 3,2kg. Ihan siis näppituntumalla, mutta on kyllä kokenut th. Täällä iskikin pieni paniikki, kun kaikki valmistelut tekemättä. Eilen sitten tapahtui paljon. Kaikki vaatteet tuli pestyä ja uusiakin hommattua. Muutkin tarvikkeet alkaa jo olla pikkuhiljaa kasassa. Vaunut käyn ostamassa ensi viikolla.
Olin tässä muutenkin ihmetellyt tätä seesteistä olotilaa ja painonnousun hidastumista&painon putoamista. Jotenkin niin synnytystä lähestyvä olo. Yöt nukun kuin tukki, ei kolotuksia, ei mitään. Tuo painoarvio sitten pysähdytti, että eihän tuosta koskaan tiedä millon syntyy. Olin niin kuvitellut tämänkin menevän ihan laskettuun aikaan asti, mutta eihän siitä mitään takeita olekaan Edelleen kyllä toivon niin.
Äippälomalla olen ollut jo 13.8. alkaen. Nuorimmainen on ollut vielä hoidossa, koska olen vääntänyt tuota lisuria. Nyt alkaa ote pahasti herpaantua, eikä oikein enää jaksa keskittyä. Vielä ensi viikolla oli tarkoitus opintoja punnertaa. Katsotaan miten käy, onko motivaatio jo ihan hukassa.

Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia. Täällä ainakin alkaa tuo synnytys jo pyöriä kovasti päässä, joten siitäkin on mukava vaihtaa ajatuksia!

Tehis rv 34+3

 

Pitkästä aikaa saan taas itsestäni irti kirjoitella tänne.. Olen kyllä käynyt lukemassa muiden kuulumisia. Aika hiljaista täällä on kyllä pidellyt!

Joku kyseli sairaslomista. Minä olen tällä hetkellä työttömänä (töiden loputtua oikein toivoin, että kukaan ei vaan tarjoa töitä mistään) enkä kyllä jaksaisi enää töissä ollakaan. Ensi viikon olen vielä työttömänä sitten alkaa äitiysloma. Työkkärissä kyllä sanottiinkin silloin kun sinne ilmoittauduin heinäkuun lopussa, että ei mulle kukaan varmaan töitä tarjoa, kun ottaa huomioon mun tilanteen. Ja hyvä on ollutkin näin.

Olen saanut aika hyvin laitettua paikkoja siihen kuntoon, että olisi sitten melko valmista, kun vauvat syntyvät. Tavaratkin on lähes kaikki hankittu jo. Olihan tässä mukavasti rahan menoa, vaikka esikoiselta on säästetty kaikki tarvikkeet, mutta piti hommata sitten vielä yhdet lisää. Vielä pitäisi jotkut pienet vanu/fleecehaalarit ostaa, äitiyspakkauksen on niin isot. Ja toinen lampaan talja talveksi vaunuihin lämmittämään. Matkarattaat ja esikoiselle seisomalaudan vaunuihin olen tilannut, mutta ei ole vielä lastentarvikeliike soittanut, että ne olisivat tulleet. Mitäköhän muuta sitä on vielä hankkimatta?

Vointi on ollut suhteellisen hyvä. Viikko sitten molemmat vauvat olivat nyt raivotarjonnassa, minkä kyllä huomaa, kun on tullut kova paine alapäähän. Toinen siis ollut aina perätilassa. Proteiinit ovat olleet plussalla. Jos vielä ensi viikollakin niin sitten tarkemmat tutkimukset. RR ollut tosi hyvä, ei ole noussut yhtään raskauden aikana. Painoa tullut 17kg. Hb on ollut vähän kehno, 101. Polvien nivelet ovat välillä tosi kipeät, kun kyykystä nousee ylös ja öisin nukkuminen on ollut huonompaa. Mutta muuten vointi hyvä. Aika hyvin olen vielä jaksanut hoitaa esikoisenkin yksinään. Vaikka kyllä esim. pukeminen on paljon vaikeampaa, kun poika ei meinaa enää syliin mahtua Ja ulkona saan tehdä tosissaan töitä, että pysyn hänen perässään... Ensi viikolla helpottaa, kun mummo tulee sitten meille auttamaan pojan hoidossa, kotitöissä ja rakennukselle.

Eilen tuli mieleen, että se sairaalakassi on edelleen pakkaamatta! Pitää varmaan tänä iltana ottaa ihan tehtäväksi saada se kuntoon. Kun alkaa kuitenkin olemaan aika pitkällä nää viikot ja lääkäri sanoi viimeeksi, että usemmiten kaksoset syntyy viikolla 35-36. Että eihän tässä välttämättä enää kauan mene kun vauvat syntyvät.

Hyviä vointeja ja jaksamista kaikille!

Pia rv 33+3

 

Sama vika kuin Tehikselläkin: ei sitä vaan jaksa kahteen ketjuun (välillä tuntuu, ettei yhteenkään) kirjoittaa. Tuolla Viilaajissa olen yrittänyt ilmoittautua säännöllisesti, mutta tässä ketjussa kirjoittelu on kyllä jäänyt vähiin.

Täällä on valmistelut vielä pahasti vaiheessa. Toissapäivänä pesin kyllä ekan koneellisen pikkuisia vaatteita ja lakanoita, mutta aika paljon on vielä hankkimatta/tekemättä. Mutta tuskin tässä vielä mikään kiire on, laskettuaikahan on vasta ihan lokakuun lopussa eikä ainakaan vielä tunnu yhtään siltä, että Ipanan aikoisi varaslähtöä ottaa. Mutta koskaanhan ei voi olla varma… Jotenkin vaan tuntuu, että ei sitä yksinkertaisesti ehdi kauheasti valmisteluja yms. hoitaa, kun töissä käy. Työpäivän jälkeen olen nimittäin nykyään sen verran väsynyt (vaikka muuten siis vointi ihan ok), että ne ihan pakolliset kotihommat riittää mainiosti. Ensi viikko siis vielä töitä ja sitten pääsen onneksi viikoksi kesälomalle ja sen jälkeen alkaa äitiysloma. Jospa sitä sitten saisi vaikka valmistelut paremmalle mallille

Neuvolassa käyty viimeksi viikko sitten. Tuolloin painoa oli kokonaisuudessaan tullut vajaat 6 kiloa ja sf- mitta oli keskikäyrän tuntumassa. Viimeisen parin viikon aikana Ipana on mitä ilmeisimmin kasvanut ja voimistunut huomattavasti. Sen verran ikävästi välillä tunkee itseään joko kohti keuhkojani tai kyljestä ulos…

Voikaahan hyvin!

Ilona & Ipana 32+4

Ps. Jellybeanille kovasti tsemppiä edelleen! Odottaminen on varmasti kamalaa, mutta kyllä se lokakuu sieltä vielä tulee ja saatte prinsessan kotiin!

 

muistelin vaan että sullahan on jo ennestään lapsia? eiks vaan? Että sulla on kokemusta tosta synnytyksen lähestymisestä. Mietin vaan että onkohan siinä perää tosiaan että kun synnytys lähestyy niin tulee semmonen tasanen seesteinen kausi???
Mulla nimittäin on ihan samat "oireet", eli nukun ku TUKKI! Siis ei tarvi mitään ylimääräsiä tyynyjä jalkojen väliin, mitään kohtaa kehossa ei öisin kolota eikä pakota, ei supistele, päivisinkin on tosi rauhallinen olo, ja sillai henkisestikin. Supistuksia alkaa tuleen iltaa kohti ja kipeitäkin, ynnä muita pieniä vihlontoja. Valkovuotoa on tullu muutaman päivän ajan tosi tosi paljo! Sekin jotenki lisääntyny oudosti.
Ois niin kiva jo päästä synnyttää ku ei malta oottaa mahakin laskeutunut ja paikat kypsänä ja avautunu vähän.

Lumi & Aape rv 35+5

 

Jaahas jos saisi laitettua kuulumisia pitkästä aikaa. On ollut tosi kiirettä töiden kanssa ennen äippälomalle lähtöä, joka alkoi maanantaina.

Olo on ollut aika hyvä mutta nyt on alkanut jalkojen turvotus ja supistukset joita ollut jo vaikka kuinka kauan ovat tulleet kovemmiksi ja kipeimmiksi. Yöt menee aika huonosti kun välillä supistelee, välillä särkee lonkkia, välillä selkää, välillä ei vaan kertakaikkiaan nukuta moneen tuntiin kun sattuu heräämään keskellä yötä... Näinköhän sitä nukkuu paremmin kun vauveli on syntynyt...

Neuvolassa kaikki vaikuttanut olevan ok, hemoglobiinikin lähtenyt hurjasti nousuun vaikka mitään rautalisiä en ole syönyt koko raskausaikana. Painoa tullut n.11kg ja maha on kyllä kunnon kokonen. Vauvan kasvua on seurattu nyt ultrilla kun muiden juttujen takia ilmeni että on aika pienikokoinen. Viimeksi oli painoarvio 1.6kg, rv 32+5. Seuraava ultra taas parin viikon päästä. Mietin miten hyvin nuo arviot pitävät paikkaansa, kun yhdelle tutullekkin sanoivat että vauveli ei kasva tarpeeksi ja oli kummin sitten syntyessään melkein nelikiloinen. En oikeastaan ole ollut asiasta kauheasti huolisssani, kun vauveli kumminkin kasvanut ja on oikein virkeä kaveri

Täälä on semmoiset fiilikset että vauveli tulee etuajassa ja siksi on laitettu paikkoja nyt tohinalla kuntoon. Eilen kasattiin pinnasanky ja pitihän siihen jo laittaa lakanat ja kaikki valmiiksi . Aika hölmöä kun ajattelee että voihan tässä vielä joutua odottelemaan melkein 2kk vielä, jos syntyykin LA jälkeen... Mut on niitä mukava katella tossa sängyn vieressä! Vauvelille on jo melkein kaikki hankittuna, jotain pikkujuttuja vain puutuu. Pitäs kai sairaalakassikin tässä laittaa kuntoon piakkoin.

Laura rv 34+

 

Hei kaikille! Tänään neuvolassa käyty ja virtsassa oli verta, koskaan aiemmin ei ole ollut mitään. Mitään syytä ei kätilö oikein osannut sanoa, ens viikolla pitää viedä uus näyte aamu pissasta. Tänään mulla ollut menkkamaista kipua vatsassa josta kerroin kätilölle, sanoi jos en olis jo saikulla kirjoittais heti mulle lomaa, käski nyt ottaa iisisti ja jos jatkuu niin pitää soitella neuvolaan. Siivoamiset saa siis nyt jäädä! Sitten tutkaili mahaa ja sanoi vauvan pään olevan tosi alhaalla, voisko tämä kaikki enteillä jo synnytyksen olevan lähellä( LA 13.10.) Sitten vielä yks asia josta en muistanut kätilölle mainita on mun vuotavat rinnat, ne öisin valuu nestettä ja aamulla on yöpaita kivan läikykäs kuivaneista nesteistä. Onko muilla mitään vastaavista "oireista"?

 

Juu, Lumi81, oikein muistelit. Mulla kolme ennestään ja kaikki on siis synnytelty ihan normaalisti alateitse.
Ainakin oma kokemus on, että jonkinlainen seesteinen kausi ennen synnytystä tulee. Just sillon kun toivoo, että yöllä heräis koviin suppareihin, niin aamulla tajuaa nukkuneensa koko yön kuin tukki heräämättä kertaakaan.
Toisaalta mulla ei kyllä oo isompaa kremppaa ollu raskauksissa muutenkaan. En tiedä mitään noista liitoskivuista ym.
Mutta itse tosiaan tuossa viikonloppuna totesin isännälle, että nyt on ihan pelottavan mahtava olo. Aivan kuin ei olis raskaana lainkaan. Ja tosiaan tuo painnonnousu ollu pysähdyksissä jo pitkään ja nyt vähän laskenutkin. Just vanhoja neuvolakortteja katsoin, niin paino tipahtanu muista noin viikkoa ennen synnytystä. Mutta sitten tuumasin vain, että eipä tuo vielä voi syntyä, kun sen pitäisi olla niin pikkunenkin vielä. Siksi tuo eilinen painoarvio sai kyllä täydellisen paniikin päälle Eipä se niin pieni olekaan ja voikin syntyä koska tahansa!

Tuo valkkarin lisääntyminen on kyllä kans tyypillistä ennen synnytystä. Ja se voi olla niin runsasta ja vetistä, että luulee lapsivedeksi. Ekasta kävin kerran tarkistuttamassakin, kun luulin... Nyt kyllä jo tunnistan lapsiveden tuoksusta, joten tuskin tulee enää turhia reissuja

Sulla Lumi kyllä kuulostaa varsin kypsältä tuo tilanne. Sulla viikkojakin jo niin hyvin, että aletaan toivoa vähitellen synnytystä sinnepäin!
Omalle kohdalle en tosiaan vielä toivo enkä siihen uskokaan. Kai niitä seesteisiä kausia voi tulla ihan muutenkin vaan. Muut meillä syntyneet 40+2, 40+1 ja 40+6, joten oletan tämänkin menevän pidemmälle. Tietysti poikkeushan se säännön vahvistais ;-)

Ann, ihan tavallista, että tuota esimaitoa jo valuu. Mulla ei vielä ole näkynyt. Rutistaessa kyllä tulee vähäsen. Muistan, että kolmatta odottaessa puhuin jollekin vauvan rattaiden hankkimisesta ja yhtäkkiä huomasin kauheat läiskät paidalla. Pelkkä vauvan ajatteleminen sai siis esimaidon nousemaan
Ikävää kyllä tuo veri... Mistähän moinen johtuu? Voisko se olla joutunut sinne pissatessa kohdunsuulta? Sullakin kuulostaa jo tosi kypsältä, joten voihan siellä jo alkaa jotain tapahtua.

Jänskät ajat alkaa täällä ketjussa olla ihan käsillä

 

Joo minähän se silloin kyselin niistä varuillaan olo viikoista. Silloin kun vedet meni niin mies oli töissä, siis ajamassa autoa jossain päin suomea. Mutta kyllä sitten lähti heti kotiin vaatteenvaihtoon ja pakkaamaan kasseja ja tuli sitten illalla myöskin Ouluun. Eli ehti synnytykseen onneksi.

Ilmakylpyjä tosiaan eilen suositeltiin siellä tarkastuksessa, mutta en ole vielä ehtinyt tuuletella kun on jatkuvasti kuin jäniksen selässä. Tulin juuri kotiin vähän huokaisemaan niin tuossa emmerdalea katsoessa vois pienen tuuletushetken pitääkin.

Pikkuinen olikin pyrähtänyt eilisestä, 2060 grammaa tänään ja avokoppaan muutosta oli jo puhetta. Nyt vaan joudutaan maksan toiminta syynäämään tarkkaan, kun bilirubiniarvot pysyy koko ajan liian korkealla. Pääsin jo kylvettämäänkin pikkuisen, melkoista sähellystä kun tuntui että se luiskahtaa suunnilleen sormien välistä altaaseen. Varsinkin kun kylpyveteen laitettiin jotain öljyä niin kirppu oli liukas kuin matikka.

 

Vai meinataan täällä jo ruveta synnyttämään... ei perk... teidän kanssa. Minulla juuri takana neuvolalääkäri joka sai kirjoitettua lähetteen sairaalaan liitoskipujen vuoksi, viikon sisällä pitäisi kutsu nyt sitten tulla sinne tutkimuksiin ja toivoisin että vauvalla olisi painoa reilusti niin voisi pyytää mahdollisimman aikaisin synnytyksen käynnistämistä jotta pääsisi näistä kivuista jo eroon. Saapa ainakin sitten "tarkan" koon tietoon niin jos se vaikka lohduttaisi, jos iso olisi. Olo rupeaa olemaan jo niin tuskanen että alkaa jo riittämään kun ei meinaa saada housuja etes jalkaan... niin paljon sattuu nivusiin jalan nostaminen.

Nirin narin vko32

 

Hep täältä päin! Täällä ollaan edelleen vauva masussa. =) Tänään tasan 36 ja huomenna on toivon mukaan viimeinen neuvolalääkäri ja kaikki olisi ok. Esikoinen on vieä tämän viikon loppuun asti perhepäivähoitajalla. Itse ajattelin vielä olla levossa sunnuntaille, haluaisin kovasti saada rv 37 täyteen ja toisaalta haluaisin vielä ehtiä olla esikoisen kanssa kotona kaksistaan ja ehtiä laittaa loput hommat kuntoon. Vauvan sairaalastatulovaatteet ja omakin sairaalakassi on vielä laittamatta. Tuplat on vielä ostamatta ja kyllähän tuo sairaalassa olo reissu vei aika paljon rahaa, että ei varmaan sellaisiin ole edes nyt varaakaan. Kuukausi ollaan nyt vain makoiltu ja kyllä tää on ollu rankkaa henkisesti, muuten kaikki on ihan loistavasti ei mitään kolotuksia tai sen sellaista. Viime viikolla limatulppaa irtoili pikku hiljaa eli varmaanhan siellä on jotain taas tapahtunut, mutta nyt ollaan jo aika hyvillä viikoilla että ei enää ole suureempaa paniikkia. =).
Niiskulainen rv36

 

nyt alko vähä hirvittämään mulla nimittäin oli viikko sitte neuvola, ja paino oli tippunu 400g! Onko tääki nyt sitte joku ennakoiva merkki...huhheijjaa.
Tänään tuli vessassa pyyhkiessä semmonen kirkas "siima" paperiin ja nyt kuvittelen että se oli varmasti ensimmäinen merkki limatulpasta. heh. Samanlaista oli ku esikoisesta alko limatulppa irtoamaan. Siitä meni kaks päivää ni synty.
Jippijaijee jos kohta pääsee tositoimiin. Sais kai tuo mun puolesta vielä mahassa pysyäkki mutta jos on syntyäkseen niin siitäpä tuloo vaan.

Tänään käytiin tutustumassa synnäriin. Itellehän se on jo tuttu mutta tolle ukollehan tää vauva on siis ensimmäinen joten ihan hänen takia käytiin siellä. Ja olihan se itsellekki mukava taas palauttaa mieleen että miltä siellä synnytyssalissa oikeen näyttikään.

Miten sulla Niiskulainen se limatulppa irtosi? Tai siis miten huomasit ja millanen se oli?

Vähän kait alkaa jännittää, kohta kaikki ollaan synnyttämässä

Jellybeanille tsempityksiä. Oon käyny joka päivä täällä lueskelemassa että mitä teille kuuluu. Toivottavasti pääsette pian kotiin ja vauva vahvistuu. *hengessä mukana*

Ei kait tässä muuta....nyt illalla on ollu tosi hankalaa kävellä ku tuntuu et ois joku kova pallo haaroissa. Vihloo ihan pirusti...varmaan se vauva sitä päätään hinkkaa siellä lähtöasemiin?

 

Jospa tänne ketjuun pian saadaan toinenkin vauva.. En tietenkään toivo mitään ennenaikaisia vauvoja, vaan ihan isoja pötkylöitä. Esim Lumi saattaisi olla potentiaalinen seuraava synnyttäjä. Tai Tehotyttö. Sitten saataisiin ketju tuonne vauvanhoito puolellekin.

 

Takana on tuskanen yö joten voitte odottaa oikeaa valitusviestiä..

Ilalla oltiin anopilla kylässä, kun yhtäkkiä pukkas hirveen hikisen olon ja alkoi supistella. Supisteluja kesti kolme tuntia, mutta en saanut kellonkaan kanssa niistä mitään tolkkua. Sitten puoleksi tunniksi helpotti ja taas alko uudestaan. Päätin yrittää nukkua ja siinä puoltoista tuntia varmaan nukuinkin, kun heräsin taas kauheeseen tuskaan. Yöllinen olo ei kuitenkaan tuntunut enää pelkästään supisteluilta vaan helvetillisiltä ylävatsakivuilta, siinä tuskittelin sitten taas pari tuntia, kun alkoi taas vähän helpottaa. Nukuttua en kuitenkaan saanut senkään jälkeen enkä nyt aamullakaan, vaikka mies vei pojan hoitoon.

Nyt pakottaa koko ajan selkää ja tota ylävatsaa ei varsinaisesti mitenkään supistele. Ei hemmetti ottaa päähän, kun ei ihminen sen vertaa tunne kroppaansa, että onko tää nyt sitten supistelua vai vatsakipuja. Suihkussa loiskuttelin äsken vaikka kuinka kauan ja se helpotti vähän oloa. Iltapäivällä ois sitten ylimääräinen neuvolakäynti ja mittaavat verenpaineen, ettei ois raskausmyrkytystä. Mitään vuotoa tms. ei ole ollut ja lähestyvään synnytykseen en jaksa vielä uskoa, mutta tän tuskan toivoisin hellittävän.

Ainulle tsemppiä kovasti! Itsellä oli esikoista odottaessa sellaset liitoskivut, että jo suht alkuvaiheessa en pystynyt kävelemään kuin kilometrin "lenkkejä" hipusutellen ja niilläkin mummot meni ohi. Nyt ei ole liitoskipuja ollut, mutta tää viime öinen on jotain ihan uutta.

 

Sini1977: paljonko sulla on raskauksien väli ollut? Meillä neuvolan täti puhu vuodesta että elimistö on palautunut raskaudesta että vasta vuoden päästä kannattaisi seuraavaa alkaa tekemään. (minusta kyllä tuntuu ettei näitä tule kun tämä yksi unikki kappale) Miten uskalsit ruveta odottamaan? eikö kivut pelottanut??

Minä olen ollut koko raskauden ajan joko melkein s.lomalla tai työtön kun en tekemääni työtä pystynyt tekemään!!

 

Meillä esikoinen on pian 2,5 vuotias. Myönnän, että aikanaan vannoin, että meille ei enää lisää lapsia tule Mun kummitäti sitä hyväntahtoisesti nauroikin mulle viime viikonloppuna.

Itse ainakin uskoin siihen vakuutteluun, että tokassa raskaudessa liitoskivut on helpompia ja se on pitänyt paikkansa. Silloin ekassa raskaudessa pelkäsin kipujen takia myös alkuvaiheessa keskenmenoa, mutta nyt tässä tokassa raskaudessa ei vastaavia vaivoja ole onneksi ollut.

Nyt on viime öiset vatsakivut aika lailla helpottaneet, mutta onhan se hyvä mennä nyt sitten iltapäivällä neuvolaan pyörähtämään, mutta tuskin siellä sen ihmeempää selviää. Jos vaikka sais samalla sen vikan lääkäriajan, kun sitä ei viime viikolla vielä annettu.

 

Täällä onkin monella jännät hetket meneillään. Selvisikö Sinille neuvolassa mitään? Ainulle lohdukkeeksi, että mulla oli kanssa ihan mielettömät liitoskivut esikoista odottaessani + 100 muuta vaivaa, mutta tämän toisen raskauden kanssa olen päässyt todella helpolla, ei ole liitoskivuista, turvotuksesta yms. tietoakaan! Lapsille ikäeroksi tulee noin 2v5kk. Kyllä tosissani pelkäsin alkaa odottamaan tätä toista lasta ja johonkin liki 30 viikolle asti odottelin, että milloinkohan ne kaikki hirveät vaivat alkaa, mutta nyt olen jo ymmärtänyt luovuttaa ja todennut, että raskaudet voi olla aivan erilaiset samallakin ihmisellä,onneksi!!! Pitääköhän se väittämä muuten paikkaansa, että pojan odotus on helpompaa, kuin tytön? Onko kokeneemmilla tietoa? Meillä esikoinen on tyttö.

Olin eilen loppuraskauden ultrassa ja synnytystapa-arviossa. Vauvalla näytti olevan kaikki hyvin ja mulla edessä normaali alatiesynnytys, vaikka esikoinen syntyi kiireellisellä sectiolla 1,5 tunnin ponnistusyrityksen jälkeen! Lantio on kuulemma normaali, mutta vauva vain oli silloin väärässä tarjonnassa, joten jos tämä tulokas on normaaliasennossa voi hän hyvinkin syntyä alateitse pienempien tuskien saattelemana... huh huh,kyllä nyt on hiukan enemmän alkanut synnytys mietityttämään ja toivon, että lääkärin puheissa on perää, että tätä synnytystä seurataan tarkemmin!

Limatulpasta oli tossa puhetta, niin mulla se irtosi noin 4 tuntia ennen, kuin lapsivedet meni, että tapauskohtaista sekin... Nyt mulla on alusta asti ollu todella runsas valkovuoto ja oonkin miettinyt, että erotanko sitä limatulppaa tän vuodon keskeltä ollenkaan!???

Hienoa, että Jellybeanin prinsessa kasvaa ja voimistuu! Voimia teille edelleen ja onneksi tämäkin jaksaminen joskus palkitaan!

Juulia rv 35+4

 

Heippa! Huh Lumella ollu kyllä kauhee yö vast ikään. Lumi kyseli tosta miltä mulla se limatulppa näytti ja musta se näyttää ihan keltaiselta räältä ja olikin koostumukseltaan sellaista räkää...ällöttävää puhetta. Esikoisen aikaan aivan samanlailla alkoi irtoilla jo jotain rv 33 lähtien toi tulppa, vaikka tyttö syntyikin ihan täysaikaisena. Osallahan tuo limatulppa lähteekin ihan yhtenä lönttinä vähän ennen synnytystä ja voi olla kai ihan sellainen valkoinen geelimäinen löllerö jossa voi olla veriviiruja, mut eihän kaikki edes huomaa koko tulpan poistumista.

Ainu: Liitoskivut on kyllä tuskaa, pienetkin sellaiset. th opinnoissa eräs opettaja sanoi että osalla on niin pahat liitoskivut että käveleminen on tuskaa ja kuulema takaperin käveleminen on kivuttomampaa, johtuen että silloin ei lantion liike ole niin ns. naisellinen. Oliko sulla Ainu sitä tukivyötä? Onko siitä lainkaan apua? Mulle oli alussa kauheat liitoskivut, mut jostain kumman syystä tää meni vähän nurinkurin että liitoskivut loppui itsestään jo muistaakseni ennen rv20. Esikoisen aikaan ei muistaakseni ihan näin pahoja ollu kuin mitä silloin alussa.

Tänään kävin siellä neuvolalääkärillä ja kaikki oli samassa tilanteessa kuin silloin 32 eli vuodelepo on auttanut. Painoarvio oli 2500 grammaa, kahdesta mittalukemasta otetiin arvo, kun vauva on niin alhaalla ettei päänmittoja saanut.

Nyt on jotain ärsyttävää tunnetta tuolla kohdunsuulla tuntunut, ihan sellaista repeämisen tuntoista kipua aina aika ajoin.

Niiskulainen rv. 36+1