Löytyykö meitä enää?

Mukava huomata että meitä taviksia on niin monenlaisia.
Itse syyllistyin jonkinasteiseen hörhöilyyn ensimmäisen lapsemme kohdalla, vain itsetehtyä ruokaa, kestovaippoja jne.
Noh, neljännen lapsen kanssa ei hörhöilemään ehtinyt, silloin vanhin oli 6vuotias...
Reilun vuoden olen jokaista lasta imettänyt, vain siksi että se on minulle ollut helppoa eikä vaatinut pullojen pesua.
Lapsilla on omat sänkynsä, mutta vieläkin vaihtelevasti he tulevat viereemme jos he sitä haluavat. Viikonloppuisin olemme sopineet että sänkyvieraita ei tule, se on isin ja äidin omaa aikaa. :saint:
Vauvana lapset nukkuivat rinnallani, ei minkään periaatteen takia, vaan siksi että nukahdin aina imettäessäni ja heräsin siihen kun lapsi halusi taas maitoa toisesta rinnastani. Muksuni ovat siis syöneet kotikutoista ja tehdasvalmisteista ruokaa, tilanteen mukaan. Selkäni on hieman "valuvikainen" joten vaunut ja rattaat ( myös tupla sellaiset) kuuluivat kuvioihin. Olen ollut pidempiä jaksoja kotiäitinä, mutta töissäkin olen välillä käynyt.

Minusta on tärkeää ettei äitiys ole suorittamista tai pätemistä. En usko että paremmaksi äidiksi tulee jonkun aatteen tai -ismin toteuttamisella. Tärkeintä on olla oma itsensä, rajoja ja rakkautta antava ihminen lapselle.
-Lapselle voi antaa siivet, mutta lentämään hänen on itse opittava-

 

Minä oon aika tavallinen äiti, paitsi että meillä kyllä kestoillaan (ainakin miun nenään ne kertikset ihan oikeasti haisee kamalalle), mutta vuoden vaipanpesun jälkeen alkaa kyllä jo oikeasti puhti loppumaan....

Laps syö purkkiruokaa sillon kun en jaksa itse tehdä. Imetin kyllä pitkään, mut laps on vuoronperään nukkunut pinniksessä ja vieressäni, vähän vaihtelevasti...

Oon vähän heilunut äärilaidasta toiseen ja lopulta löytänyt itelleni ja perheelle kultaisen keskitien

 

Susi kollegan vaatteissa

"Siinä niitä nyt on…
kestovappailijoita, iki-imettäjiä, tissiensä säästäjiä, ei kävelyautoa, kyllä kävelyautoa, luomuruokaa, pomppukiikkua, kotiäitiä, uraäitiä, uhrautuvaa isää, yhteishuoltajuutta, purkkiruokaa, tuttipulloja, tuttia, peukkua… Leikkikenttä pullollaan.
Mielipiteitä yhtä monta kuin ihmistä. Sinne mukaan vain; ensimmäisen lapsen äiti!

Jo alkoi susi nostaa päätään kollegan vaatteissa ”eikö ernesti vieläkään kävele? Meidän timi juoksi jo synnytyslaitokselta kotiin” ”etkö ymmärrä kuinka maapallo kärsii teidän kertakäyttövaipoista?” ”MINÄ teen kaiken ruuan itse” ”tuttia vaan, kun peukalosta ei koskaan pääse eroon.. tiedän yhdenkin joka imi peukaloaan vielä armeijassakin..” ”meidän viola saa kyllä imeä tissiä ihan niin kauan kun haluaa, pysyy paljon terveempänä. Muuten.. onkos teillä kuinka ollut flunssaa? Meillä jo kolmas tänä kevään” ”se on niin helppoa tuo pullosta syöttäminen –suit sait vaan. Se mitä minä eniten tässä vauva arjessa inhoan on tuo jatkuva tuttipullojen pesu”

Ja niin äiti nosti esikoisensa rattaisiin ja lähti kotiin. ”Mitähän sitä tekisi sen purkkiruuan kanssa? Neuvoja on niin monenlaisia.. Onkohan ernestissä jotakin vikaa kun ei 9kk ikäisenä kävele? –Täytynee puhua siitä neuvolassa” Huokaa ja ajattelee; Tätäkö tämä on –elämän onnellisin aika?"

Pakko oli tämä liittää ketjun perään... Tässä taas yksi erittäin TAVISÄITI. Näillä tunteilla niin moni "ernestin-äiti" lähtee leikkikentiltä

 

Olen tavis.:attn:

 

Kyllä minä miellän itseni ihan tavisäidiksi vaikka osakestoillaankin tuon kohta kuukauden vanhan pojan kanssa Meillä on kuusi lasta joista viiden kanssa olen kestoillut. Liina löytyy mutta en ole mitenkään hurahtanut,joskus tulee käytettyä kun tarvitsen kädet vapaiksi. Kantoreppu on ostoslistalla,en jaksa kikkailla liinan solmimisen kanssa.
Luomuruokaa tulee välillä ostettua. En mainosta omia "hörhöilyjäni",kysyttäessä toki kerron. Kotiäitini olen ollut -05 asti kun ei aika riittäisi tällä porukalla (vanhin lapsi 8v) mihinkään töissä käyntiin saatikka että siellä varmaan ikinä ehtisi olemaan kun aina olisi joku lapsista sairaana.
Ensimmäistä kertaa olen onnistunut täysimettämään,ennen olen osittaisimettänyt 4kk asti neljää lasta,yhdellä on ollut leukavika joten eipä ole saatu imetettyä saati edes pulloruokittua.Letkuissa oli vauva-ajan. Ja ihan korviketta sai vaikka kuinka koitin pumppailla,loppui vaikka mitä tein.
Vauva nukkuu vieressäni ja se on paras hetki illalla kun saan pienen tuhisevan nyyttini viereen,imetyskin on helppoa yöllä kun ei tarvitse lähteä vauvaa mistään hakemaan. Isot nukkuvat omissa sängyissään.
Toivon tällä kertaa pystyväni imettämään ainakin 6kk asti,mielellään myöhemminkin mutta kun sitä ei koskaan tiedä miten käy.
Mutta ihan tavisäiti koen olevani vaikka jotain kestojuttuja tuleekin käytettyä