Lisääntyykö onnellisuus, kun tienaa enemmän kuin €2000/kk ?

[Onnellinen köyhä]

Verkkouutiset:


Rahamies Kari Nars puhuu onnesta
EEVA HALTSONEN, 10.10.2006


Pankkimiehenä 1980-luvulla tutuksi tullut kauppatieteen tohtori Kari Nars sairastui syöpään vuonna 2000. Sairaus pani miettimään, tässäkö kaikki. Nars lähti tutkimaan onnellisuuden ja rahan yhtälöä. Hän kertoo käyneensä läpi puolentoista vuoden aikana laajan tutkimusaineiston, yhteensä 250 kirjaa ja artikkelia filosofian, psykologian, sosiologian ja taloustieteen alalta.

Kirja syntyi yhden kysymyksen ympärille: tuoko raha onnea? Nars googlasi netissä ja löysi sanalle money (raha) 1,330 miljoonaa osumaa, kun taas happiness (onnellisuus) löytyi vain 63 miljoonasta dokumentista. Näin hän summasi, että ihmiset ovat yli 20 kertaa kiinnostuneempia rahasta kuin onnesta, mikä oli hänestä outo tulos.

Nars kertoo, että tutkimusten mukaan vain rutiköyhälle lisäraha tuo onnea elintason nousuna, mutta esimerkiksi 20 000 taalaa ansaitseva amerikkalainen on tutkimusten mukaan lähes yhtä onnellinen kuin kolme kertaa enemmän tienaava. Onnea tuovat rahan ohella avioliiton, perhe-elämän ja ystävyyssuhteiden onnistuminen, hyvä terveys ja harrastukset sekä viihtyisä työpaikka.

Nars näkee onnellisuuden vesittyvän, koska ihmisillä on kyltymättömät tarpeet, ns. hedonistinen oravanpyörä. Lisätulot tai uudet tavarat samoin kuin sosiaalietuudet unohdetaan ja jokaisen tyydytetyn toiveen tilalle syntyy tyydyttämätön. Kulutukselta ei liikene aikaa nauttia lukuisista esineistä.

Naiset ovat Narsin selvitysten mukaan yleensä hieman onnellisempia kuin miehet ja naisten arvot laadukkaammat kuin miesten.

Kulutusyhteiskunnassa suurimmat materialistit ovat Narsin mukaan usein onnettomimpia jatkuvan aineellisten palkintojen metsästyksen vuoksi. Hän syyttää mainontaa, joka hotkii Suomessa 2 600 miljoonaa euroa vuodessa eikä luo tyytyväisyyttä vaan tyytymättömyyttä.

Suomalaisille Nars povaa "kivikovassa kvartaalitaloudessa ja globaalissa kilpailussa" kovia aikoja. Jo nyt onnellisuus on alhaisempi kuin 1980-luvun alkupuoliskolla. Hän haluaa herättää mm. poliitikot ja laajan yleisön arvioimaan Suomen onnistumista yhteiskuntapolitiikassa ja "valaisemaan oikean onnen kulmakiviä".

Kirja: Kari Nars: Raha ja Onni. 294 sivua. Tammi 2006. Kirja ilmestyi samalla myös ruotsiksi nimellä Pengar och lycka.

 

[Inhorealisti1]

Vanha totuus on edelleen voimissaan: Rahalla ei saa onnea, mutta sen puute tekee onnettomaksi. Aivan, ihmissuhteet tekevät onnelliseksi, mutta miksi varakkain 10% miehistä on 2 kertaa useammin naimisissa kuin köyhin 10%?

 

[Ikisinkku m.]

.....miksi varakkain 10% miehistä on 2 kertaa useammin naimisissa kuin köyhin 10%?....

Varakkuus ei korreloi älykkyyden kanssa!

 

[Katie]

Kyllä raha tavallaan luo onnellisuuttakin, kun ei tarvitse kantaa huolta taloudellisista ongelmista. Siinä on vaan se ongelma, että mitä enemmän sitä tienaa, sitä enemmän myös kuluttaa, joten oikeasti koskaan ei voi tienata tarpeeksi. Rahan puute on ärsyttävää.

 

[kädestä suuhun]

Uskosij että olisin "hieman" onnellisempi jos saisin noin suuren summan rahaa kuussa.Tällä hetkellä tulee tippa silmään melkein viikottain kärvistellessä omilla huimilla tuloillani,200e/kk.Onneksi tässä ollaan parempaan päin menossa.Ekalla ammatillani en töitä saanut joten toista ollaan hankkimassa.Harmittaa vaan kun meni monta vuotta hukkaan...

 

[N25]

Kyllä raha tavallaan luo onnellisuuttakin, kun ei tarvitse kantaa huolta taloudellisista ongelmista. Siinä on vaan se ongelma, että mitä enemmän sitä tienaa, sitä enemmän myös kuluttaa, joten oikeasti koskaan ei voi tienata tarpeeksi. Rahan puute on ärsyttävää.

Mutta toisaalta: Henkilöllä 1 ja 2 on sama palkka 1000€. H1 on jatkuvasti rahapulassa ja ahdistuu siitä --> on onneton. H2 taas viisaasti suunnittelee budjettinsa, eikä näin ollen kanna huolta raha-asioistaan murehtimalla.
Eli ei se rahan määrä takaa sitä onnellisuutta, ainakaan sitä kautta ettei tarvis kantaa huolta taloudellisista ongelmista. Pikemminkin henkilön ominaisuudet hallita omaa elämäänsä vaikuttavat onnellisuuteen. N25

 

[nainen 30+]

Tosi on, että pelkällä rahalla ei tule onnelliseksi mutta totta vieköön se voi sitä asiaa auttaa.

 

[Ulkoelli]

Itkee sitä mieluummin Mersussa kuin Ladassa... ja juo suruunsa mieluummin sampanjaa kuin vinettoa.

 

[N25]

Itkee sitä mieluummin Mersussa kuin Ladassa... ja juo suruunsa mieluummin sampanjaa kuin vinettoa.

=D Totta

Mutta ihan niin ku oikeesti - onko sillä väliä itkeekö Mersussa vai Ladassa? Tai juoko domppaa vai vinettoa. Ei. Kyllä sen sitten tietää jos menettää kaiken. Mutta viisaampi tietää ennenkin.

 

[Materialisti]

Höpö höpö, kyllä mua ainakin 2000€/kk ilahduttaa paljon enemmän kuin 1000€/kk. Kysehän on tietysti siitä, millaista elämää kukakin arvostaa. Joku on onnellinen, vaikkei olekaan varaa tehdä tai ostaa mitään. Toinen taas on onneton samasta syystä.

 

[Niin]

Niin, jos pelkkä materia on se, mikä tekee onnelliseksi niin sittenhän raha tuo onnea. Mutta jos arvostaa muita asioita enemmän niin eipä siitä varakkuudesta juurikaan iloa ole. Totta on, että elämä on helpompaa kun rahaa on tarpeeksi ja sen myötä ehkä jollain tasolla onnellisempaakin. Kun rahasta ei tarvitse riidelläkään voi parisuhdekin voida paremmin. Ehkä?

 

[nasuttaja]

Tää on selvästi arvomaailman kysymys eikä oikeaa vastausta ole -- tai niin monta on oikeaa vastausta kuin on vastaajiakin. Eikö niin? Yleensä esim kriisin jälkeen ihmisen arvomaailma muuttaa muotoaan ja silloin myös rahan merkitys voi muuttaa järjestystään tässä arvoketjussa (jos se ylipäätänsä on ollut tärkeää). Ja tottakai raha jossain mielessä jokaiselle on tärkeää. Raha on arvon mitta (työsi arvo, hyödykkeen arvo), sillä voi olla merkitystä itsenäisen ihmisen identiteettiin, rahalla voi myös ostaa esim kiinteistön jolla voi olla suuri merkitys ihmiselle elämän turvallisuuden kannalta.

Tällä hetkellä nautin siitä, että voin esim käydä ravintolassa syömässä niin usein kuin huvittaa, vaikka tiedän että rahan määrä ei ole arvoketjussani lähelläkään sitä kärkeä. Toisaalta työn tekeminen jota rakastaa, niin se on arvojärjestyksessäni hyvinkin korkealla ja työstä saa rahaa --> ja sillä voi käydä vaikka syömässä ravintolassa. Mutta kyllä se todellinen onni piilee siinä työntekemisessä, ihmissuhteissa, omassa henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinissa. Mutta arvostaisinko työtäni/työpaikkaani jos saisin aivan naurettavan vähäistä arvostusta=palkkaa siitä? En, koska aika on kalleinta mitä ihmisellä on.

 

[C.D.]

Mutta toisaalta: Henkilöllä 1 ja 2 on sama palkka 1000€. H1 on jatkuvasti rahapulassa ja ahdistuu siitä --> on onneton. H2 taas viisaasti suunnittelee budjettinsa, eikä näin ollen kanna huolta raha-asioistaan murehtimalla.
Eli ei se rahan määrä takaa sitä onnellisuutta, ainakaan sitä kautta ettei tarvis kantaa huolta taloudellisista ongelmista. Pikemminkin henkilön ominaisuudet hallita omaa elämäänsä vaikuttavat onnellisuuteen.

Jossakin pisteessä rahan määrän vähetessä vaan käy niin, että edes sillä omalla hallinnalla ei pysty kompensoimaan rahan puutetta. Jos käytettävissä olevat rahavarat ovatkin tuhannen euron sijasta vaikkapa 500€ tai 200€, on "normaalin" elämän eläminen jo huomattavasti vaikeutunut. Tällöin elämänhallinta budjettia tekemällä käy varmasti jo useimpien kohdalla hyvinkin rasittavaksi, sillä rahan vähetessä myös vaihtoehdot häviävät.

Se mikä isommilla summilla oli vielä fiksua budjetin tekoa ja vaihtoehtojen punnitsemista, on hyvin vähäisellä rahamäärällä pakollista mahdollisimman halpojen vaihtoehtojen etsintää. Esim kun tonnin budjetilla voi katsoa, ostaako sisäfilettä vai jauhelihaa, pitää 200€:n budjetilla jo miettiä syökö lihaa ollenkaan ja mistä sitä saisi mahdollisimman halvalla. Eka vaihtoehto ei useimmille stressiä aiheuta, kun taas jälkimmäisessä monella tulee jo pelko omasta terveydestä ja sitä kautta eloonjäämisestä (ainakin alitajuisesti).

Tietysti osa ihmisistä on niin "huolettomia" ettei heitä haittaa yhtään vaikka tili on nollilla ja rahaa tulee seuraavan kerran viikon päästä - tällaiseen huolettomuuden tilaan vaan taitaa olla ns. "normaaleilla älynlahjoilla" varustetun aikuisen vaikea päästä.

 

[Jen]

Minun ja kahden lapsen perheessämme on tiukkaa, kun minä olen ainoa palkansaaja. Lainat juoksee, autoa on pakko pitää pitkän työmatkan vuoksi jne. Olisihan se kiva, jos rahaa jäisi säästöönkin tai voisi vaikka joskus mennä ulkomaille.

Olen siinä mielessä samaa mieltä, että sinänsä raha ei tee onnelliseksi. Esimerkiksi lasteni kanssa olen ehkä jossakin mielessä jopa läheisempi, kun rahaa ei ole liikaa, sillä olemme paljon yhdessä ja tekemisemme liittyvät paljon esim. liikuntaan, kirjastossa käynteihin, yhdessä pelaamiseen jne. Jos olisi enemmän rahaa, niin ehkä sitten tulisi laitettua lapsia enemmän vaikkapa elokuviin, kavereiden kanssa hampurilaisille jne, jolloin lapsilla olisi kivaa, mutta sillä tavalla ehkä sitä vain "ostaisi" itselle helpompaa vapaa-aikaa.

Vaikka rahat ovat tiukalla, en koe olevani onneton. Jos rahaa olisi enemmän, sitä myös menisi. Tietysti olisi kivaa panostaa enemmän laadukkaampiin vaatteisiin, sisustusratkaisuihin jne, mutta toisaalta enempi rahakaan ei tarkoita sitä, että välttämättä toteutukset olisivat yhtään sen enempää tyylikkäämpiä ja paremman maun mukaisia.

 

[N25]

Jossakin pisteessä rahan määrän vähetessä vaan käy niin, että edes sillä omalla hallinnalla ei pysty kompensoimaan rahan puutetta. Jos käytettävissä olevat rahavarat ovatkin tuhannen euron sijasta vaikkapa 500€ tai 200€, on "normaalin" elämän eläminen jo huomattavasti vaikeutunut. Tällöin elämänhallinta budjettia tekemällä käy varmasti jo useimpien kohdalla hyvinkin rasittavaksi, sillä rahan vähetessä myös vaihtoehdot häviävät.


Tietysti osa ihmisistä on niin "huolettomia" ettei heitä haittaa yhtään vaikka tili on nollilla ja rahaa tulee seuraavan kerran viikon päästä - tällaiseen huolettomuuden tilaan vaan taitaa olla ns. "normaaleilla älynlahjoilla" varustetun aikuisen vaikea päästä.

C.D: en oikein ymmärrä sun logiikkaa. Nyt puhutaan rahan tuomasta onnellisuudesta, ei tyhmyydestä. Minulle järkikin kertoo, että jos tilanne on todella heikko niin sen pitäisi pistää ihmisen ajattelemaan elämäänsä uudelleen ja hakeutumaan vaikka lisäkoulutukseen.

 

[Anna]

No varmasti lisääntyy. Rahaa ei tarvii olla hirveästi mutta sen verran että toimeen tulee. Itellä tulot on 2400 e/kk ja se on ihan ok. Enempää ei tarvii mutta, jos tienaisi alle 2000e/kk pitäisi jo alkaa miettiä hankintojaan. Elämä on helppoa kun voi lähteä reissuun / syömään , ostaa sitä leipää mitä haluaa ja ostaa perusjuttuja säästämättä ja varsinkin käydä yksityislääkärillä eikä jonottaa arvauskeskuksen slummijonossa jossa kohdellaan kuin paskaa.

On ihan sama tienaako 2000 vai 3000 e/kk, mutta alle 2000 e/kk lisää jo vaikeuksia elämässä. Sitten taas jos tienaa vaikka 5000 e/kk, se lisää mahdollisuuksia ostella juttuja. Sitä en sitten tiedä lisääkö se onnellisuutta jos voi ostaa sen auton minkä haluaa eikä sitä mihin pitää säästää. Ainakin leivän kohdalla se lisää onnellisuutta.

Toisaalta Suomen progressiivinen verotus takaa sen, ettei täällä kukaan ansiotuloilla pääse rikastumaan. Pitäisi olla pääomatuloja.

 

[Kuopio Cumulus]

No varmasti lisääntyy.......Sitten taas jos tienaa vaikka 5000 e/kk, se lisää mahdollisuuksia ostella juttuja. Sitä en sitten tiedä lisääkö se onnellisuutta jos voi ostaa sen auton minkä haluaa eikä sitä mihin pitää säästää. Ainakin leivän kohdalla se lisää onnellisuutta.....

Onko Paris Hilton onnellinen? Ei ainakaan vaikuta siltä, kun pitää kurlata viinaa ja vetää nenä valkoisena kokkelia!

 

[Ninsku]

Itse en näkisi niinkään, että raha tuo onnea. Käännän asian mielummin toisinpäin eli rahattomuus tuo huolia, stressiä ja ylimääräistä päänvaivaa. Kun palkka nousee, ollaan normaalitilassa ei missään onnen huumassa. Ollaan siis onnellisempia kuin rahattomina, mutta raha on vienyt murheet ei tuonnut onnea. Onni ei oman kokemukseni mukaan synny näin maallisista asioista.

 

[C.D.]

en oikein ymmärrä sun logiikkaa. Nyt puhutaan rahan tuomasta onnellisuudesta, ei tyhmyydestä. Minulle järkikin kertoo, että jos tilanne on todella heikko niin sen pitäisi pistää ihmisen ajattelemaan elämäänsä uudelleen ja hakeutumaan vaikka lisäkoulutukseen.

Voi kuule, itse olen ollut tuollaisessa "rahat ei riitä vaikka kuinka budjetoisi" tilanteessa juuri sen takia että "hakeuduin lisäkoulutukseen"; eli aikoinaan opiskelijana. Logiikkani oli siis se, että vaikka raha ei teekkään onnelliseksi niin tietyssä pisteessä rahattomuus kyllä tuppaa tekemään onnettomaksi, oli sitten kuinka hyvä budjetoija tahansa.

 

[janniiina]

Väitteeseen:ei raha tuo onnea "Tottakai raha tuo onnea.Me ollaan vaan keksitty tuo klisee etteivät köyhät nousisi kapinaan."

 

[lottoaja]

Rahan tuoma onni on helppo tajuta. Sen voi saada puhtaana käteen.

 

[Sam]

Onhan tuolla liksalla väliä. Vanhassa duunissa tienasin 2600€/kk ja nyt uudessa paikassa 3300€/kk. Talous on erittäin tiukalla. Vaimo (kotiäitinä, opiskelija) ja kaksi pientä lasta. Asuntolaina suurin menoerä ja nyt syksyllä lyhennys/kk nousi 100€:lla kun korkotaso kohosi. 2 autoa, tarvitsen töissä autoa, vaimo arvostaa autoa jotta pääsee liikkumaan lasten kanssa (asutaan maalla). Vaikka työpaikan vaihdon yhteydessä liksa parani, on silti elettävä maltilla. Jos vaimo ei mene töihin niin jostakin sitä rahaa on saatava.Liksan korotusta jo tässä haaveilenkin.....ensi vuonna sitten.

 

[N41pks]

Raha helpottaa elämää, muttei tuo onnea.
Ap:lle sanoisin, että ehkä tuo 2000e/kk on vielä liian pieni summa edes helpottamaan.

 

[N25]

Itse en näkisi niinkään, että raha tuo onnea. Käännän asian mielummin toisinpäin eli rahattomuus tuo huolia, stressiä ja ylimääräistä päänvaivaa. Kun palkka nousee, ollaan normaalitilassa ei missään onnen huumassa. Ollaan siis onnellisempia kuin rahattomina, mutta raha on vienyt murheet ei tuonnut onnea. Onni ei oman kokemukseni mukaan synny näin maallisista asioista.

Sanot että rahattomuus tuo huolia, stressiä ja ylimääräistä päänvaivaa. Onko se sitten onnen vastakohta?

Minun käsityksen mukaan myös raha voi tuoda huolia, stressiä ja ylimääräistä päänvaivaa. Usko pois! Been there, done that

Kyse on edelleen mielestäni enemmän elämänhallinnasta ja viisaudesta kuin rahasta!

 

[2500 e +]

Itse en näkisi niinkään, että raha tuo onnea. Käännän asian mielummin toisinpäin eli rahattomuus tuo huolia, stressiä ja ylimääräistä päänvaivaa. Kun palkka nousee, ollaan normaalitilassa ei missään onnen huumassa. Ollaan siis onnellisempia kuin rahattomina, mutta raha on vienyt murheet ei tuonnut onnea. Onni ei oman kokemukseni mukaan synny näin maallisista asioista.

Sanot että rahattomuus tuo huolia, stressiä ja ylimääräistä päänvaivaa. Onko se sitten onnen vastakohta?

Minun käsityksen mukaan myös raha voi tuoda huolia, stressiä ja ylimääräistä päänvaivaa. Usko pois! Been there, done that

Kyse on edelleen mielestäni enemmän elämänhallinnasta ja viisaudesta kuin rahasta!

Yritäpä elää esim. peruspäivärahan suuruisella summalla seuraava kuukausi ja olla samalla onnellinen ja tyytyväinen elämääsi. Veikkaan, että se voi olla aika hankalaa...