Lintu/kala?

[Ihmeissään]

Avioeroni jälkeen ajattelin olla ihan vain yksin. Sitten kuitenkin elämääni astui nainen ja ajattelin, että miksipä ei.
Seurustelumme ensi vaiheessa tämä nainen käyttäytyi tosi hurmaavasti. Pian kuitenkin aloin löytää hänestä varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli mitä ihmeellisimpiä vikoja ja puutteita. Hänen tunnetilansa vaihtelivat hyvin jyrkästi. Olin aivan ulalla hänen käytöksestään. Hän kehitteli mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olin aina jotenkin syyllinen. En edes tiennyt mistä hän milloinkin oli suuttunut ja mitä minä olin tehnyt väärin että hän minua syyttää. Eniten kammoksuin kuitenkin hänen aika ajoin noussutta kylmää raivoansa. Se saattoi syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvinnut sitäkään.
Välillä hän sanoi, että erotaan ja kohta taas soitteli ja oli kuin ei mitään ja tuntui että oli perustamassa uutta ”perhettä” lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin oli.
Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä oli ollut ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkui. Suurin osa hänen energiastaan tuntui kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.
Sitten loppujen lopuksi nämä hänen ”kohtauksensa” pahenivat pahenemistaan. Aina tuli syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajunnut mitään. Sen tajusin vain että minä olen tehnyt jotain aivan väärää ja olen surkea ihminen ja että hän vain on kovasti yrittänyt olla suuttumatta minulle ja odottanut että minusta löytyisi jotain hyvääkin.
Nyt jonkun ajan päästä tuon suhteen päättymisestä ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut??

 

[mies]

Aivan tuttu kuvio; persoonallisuushäiriö. Hyvä kun hokasit, kaikki ei tajua..

 

[lintukala]

Lintu vai kala puheenparsi on tuttua syntymäseudultani.
Taidat olla kotoisin Savonmualta. Siellä ihmissuhdeasioista puhutaan tuohon sävyyn.

Ihmeen paljon miehet jaksavat viihtyä yksinhuoltajien kanssa.

Kun jäin yh:ksi, luulin etten kenellekään kelpaisi.

Kirjoitit kauniisti lasten isästä. Tuollaisella asenteella pärjäät hyvin naisten kanssa. Lapset eivät todellakaan tarvitse uutta isää. Ajatus aina katkeilee tässä palvelutiskillä.
Oli sanomani, että fiksu viesti sinulla. Harvinaista herkkua näillä Ellien palstoilla.

Yh-asioista kannattaa vaihtaa muutama ajatuksen poikanen yh-palstalla.

Me moniongelmaiset yh-äidit olemme lintukaloja. Turha meidän ajatuksenjuoksua on ymmärtää. Enhän sitä ymmärrä itsekään.

 

[ap]

Olenhan itsekin yh kun minullakin on lapsia ja toki ymmärrän toista isää ja hänenkin lapsiaan.
Tätä naista en sitten loppujen lopuksi ymmärtänyt lainkaan. Luonnehäiriöistä en mitään tiedä, mutta hyvin kummallista hänen käytöksensä oli.

 

[luonnevikaa]

Vahvasti viittaa kyllä persoonallisuushäiriöisen käytökseen, valitettavasti.

 

[Hyvä]

kun pääsit hullusta/puolihullusta aikoinaan erilleen.
Ei sellaisen kanssa elämästä mitään tulisi.

 

[nainen on]

Maanis-depressiivinen?

 

[tyttönen]

Narsistinen persoonallisuushäiriö, tuttu juttu ja ei parane sitten ihan helpolla...

 

[Puoskari]

Hyvä hyvä! Nyt on ongelma ratkaistu, kun on oireet kuultu ja diaknoosi tehty. Kirjoitetaanko resepti valmiiksi lähimpään apteekkiin?

 

[Narsisti]

Tutustupa narsistisen persoonallisuushäiriön kuvaukseen ja yllätyt... sieltä nää kaikki jutut löytyy.

 

[Selvä narsisti!]

Narsistin täytyy totuttaa lähellään olevat ihmiset siihen, että he pidättyvät antamasta kritiikkiä ja osoittamasta hyväksynnän puutetta häntä ja hänen tekojaan ja päätöksiään kohtaan. Hänen on opetettava lähellään oleville ihmisille että tällaiset teot provosoivat hänet pelottaviin mielen ja raivon ilmauksiin ja muuttavat hänet jatkuvasti riidanhaluiseksi ja kiivaaksi ihmiseksi. Hänen liioitellut reaktionsa ovat rangaistus heidän ajattelemattomuudestaan ja siitä että he ovat tietämättömiä hänen todellisesta psykologisesta tilastaan.

Narsisti syyttää tästä käyttäytymisestään muita ihmisiä. Hän syyttää heitä siitä että he provosoivat häntä mielenilmauksiin ja uskoo lujasti että ""heitä"" tulee rangaista heidän ""väärinkäytöksistään"". Anteeksipyynnöt - ellei niihin liity verbaalista tai muuta nöyryyttämistä - eivät ole tarpeeksi. Narsistin raivo ilmenee useimmiten myrkyllisinä verbaalisina nuolina joita hän ampuu (usein kuviteltua) vainoojaansa kohti niiden (usein kuviteltujen) loukkausten takia joita hän on osoittanut.

Narsisti käyttää - tietoisesti tai tietämättään - muita ihmisiä vahvistaakseen minäkuvaansa ja omanarvontunnettaan. Niin kauan ja siinä määrin kuin he ovat hyödyllisiä näiden tavoitteiden saavuttamisessa - hän arvostaa heitä suuresti ja pitää heitä kunniassa. Hän näkee heidät vain tämän linssin läpi. Tämä on seurausta hänen kyvyttömyydestään rakastaa ihmisiä: hänellä ei ole myötätuntoa, hän ajattelee hyödyn kautta, ja hän supistaa muut pelkiksi välineiksi.

Jos he lakkaavat ""toimimasta"", jos - vaikka kuinka vähän - he saavat hänet epäilemään tuota illusorista, surkeaa itsetuntoa, he joutuvat terrorin kohteeksi. Narsisti alkaa loukata näitä ""ei-alamaisia"". Hän vähättelee ja nöyryyttää heitä. Hän osoittaa aggressiivisuutta ja väkivaltaa miljoonin eri tavoin. Hänen käyttäytymisensä muuttuu yhtäkkiä ennen niin hyödyllisen ihmisen yliarvostamisesta - saman ihmisen äärimmäiseen mitätöintiin. Narsisti kammoaa, lähes fyysisesti, ihmisiä jotka hän on arvioinut ""hyödyttömiksi"".

Nämä nopeat vaihtelut muiden ihmisten ehdottoman yliarvostuksen (idealisoinnin) ja täydellisen aliarvostuksen välillä tekevät pitkäaikaiset henkilösuhteet narsistin kanssa täysin mahdottomiksi.

 

[yhtyy edellisiin]

Tuollaista käytöstä ei voi olla muilla kuin narskuilla.

Eli ensin muka löydetään ""elämän mies""...tässä ehkä ""kostoksi"" entiselle miehelle. Kaikki on sitten ihanaa niin kauan kuin paljastuu, ettei miehestä olekaan täydentämään naisen omaa täydellisyyttä, vaan tässä onkin puutteita.
Sitten alkaakin vallankäyttö ja toisen alaspainaminen. Siihen voi käyttää vaikka mitä keinoja, tärkeintä on saada toinen syyllistettyä, jotta tämä luulisi ansainneensa kaiken.

Narsistit eivät rakasta ketään muuta kuin itseänsä.

 

[viiks]

Yleensä en kannata kaikkien hiukka epämiellyttävien eksien leimaamista persoonallisuushäiriöiseksi (mitä täällä joskus tapahtuu) mutta tuoss tapauksessa kuvaus kuulostaa kyllä siltä vaikka et ilmeisesti olekaan aiheesta lukenut (etkä siten ammentanut sieltä noita juttuja). Voi olla narsistinen tai vaikkapa ""vain"" rajatila elikkä epävakaa persoonallisuus. Jälkimmäinen on aika yleinenkin mielenterveyden häiriö ja siihenkin liittyy tuo Jekyll ja Hyde -ilmiö. Naisen lapsia käy sääliksi, voin itse rajatilaäidin kanssa kasvaneena vain surra heidän puolestaan. Sinä sentään pääsit pakoon.

 

[Rajatila]

Mullakin tuli tuo rajatila heti mieleen.
Tuosta rajatilapersoonasta muistaakseni puhuttiin 50+ palstalla jokin aika sitten.
Kyllä nämä oireet sopii siihenkin. Normaalia naisen käytöstähän tuo ei kyllä ole.

Ap ei muuten varmaan tarkoittanut että täällä diagnosoitaisiin, vaan ehkä odotti jotain luonnollista selitystä. Mut ei sellaista taida olla tässä casessa, vaan kyllä tässä jokin mt-juttu on taustalla.

 

[Rajatila]

viiks: Millaista sinulla muuten oli elää äitisi kanssa? Tää rajatila kiinnostaa mua.

 

[ellielli]

Jos ei silti unohdeta, että monilla on ollut oikeasti kammottavia puolisoita ja monet exät ovat haukkunsa ansainneet. Siis exän aiheuttamat painajaiset eivät aina ole mielenterveysongelmia.

t. väkivaltaisen psykopaatin ex

 

[viiks]

No, itse asiassa mietin tätä juuri eilen illalla kirjoitettuani viestin.

Tuo jekyll ja hyde ilmiö oli hyvin voimakas, mielettömät raivokohtaukset kummallisista (usein täysin keksityistä tai kuvitteellisista) asioista, siitä mitä minä ja siskoni muka ajattelimme esimerkiksi (rajatila kuvittelee, että kun esim. hänen itsetuntonsa notkahtaa päänsisäisistä syistä se johtuu siitä, että muut ajattelevat hänestä pahaa). Vika oli aina meissä tai faijassa, joka tosin pakeni tilannetta olemalla aina pois kotoa ja jätti meidät kärsimään. Aikuinen tajuaa että toinen sairas, lapselle ainoaksi selitykseksi jää, että hänessä todellakin on vikaa. Omat tunteet tai niiden ilmaisut, saati tarpeet tai toiveet eivät olleet sallittuja, vaan meidät pakotettiin aina samaan mielentilaan kuin äiti ja haluamaan samoja asioita. Vieläkin tunnen suunnatonta syyllisyyttä kun olen ""liian"" onnellinen tai onneton kun joku lähipiirissäni ei ole sitä. Omituinen ja sairas manipulointi perheen sisällä, esim. ihmisten yllyttäminen toisiaan vastaan. Äiti saattoi esim ollessamme teini-ikäisiä kehua siskoni ulkonäköä ja samaan hengenvetoon haukkua minun. Teini-ikäiselle tuollainen on tietysti tärkeää ja manipulointi uppoaa kuin veitsi voihin. Patologinen kateus omia lapsia ja puolisoa kohtaan melkeinpä mistä tahansa. Alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöä (tosin tuo ei ollut pääongelma, mutta lisäsi tietysti stressiä). Silmitön ja epänormaali ripustautuminen muihin stressin hetkellä (tässäkin roolit aivan sekaisin, lasten ei tarvitse olla vanhempiensa tukipylväitä varsinkaan kun he ovat vielä lapsia), mutta vastaavasti täydellinen piittaamattomuus ja oman onnensa nojaan jättäminen toisena hetkenä. Itsemurhalla ja lasten hylkäämisellä uhkailu heti, kun lapset eivät käyttäytyneet prikulleen rajatilan toivomalla tavalla.

Aika kamalaa oli siis, voit ehkä kuvitella. Kuten sanottu, aikuisella on aina mahdollisuus lähteä tuollaisesta suhteesta ja jos itsellä on ollut terve lapsuus, niin tuon sairauden huomaa varmaan aina pian, mutta lapsella ei ole mahdollisuutta lähteä ja kun muutakaan aikuisen mallia ei ole niin sitä kuvittelee, että koko maailma todellakin on tuollainen. Aika paljon on rahaa palanut terapiaan enkä vieläkään koe olevani vilpittömän onnellinen ihminen. Normaalien ihmissuhteiden luominen on vaikeaa.

 

[viiks]

Ei niin, mutta pelkän yhden osapuolen kirjoituksen perusteella ei oikein pitäisi diagnosoida ihmisiä. Esim. äitini, joka siis itse on sairas, olisi varmasti osannut kuvailla tämmöisellä nettipalstalla isääni niin, että hän kuulostaa ihan puhtaalta psykopaatilta (mitä hän ei ole, tunneälytön ja hieman vastuuton ääliö kylläkin, psykopaatti ei todellakaan). Kuitenkin, koska alkuperäinen ei vaikuta siltä, että haluaisi löytämällä löytää vikaa eksästään niin voin uskoa, että kyseessä tosiaan on joku häiriö (myös usein narsisteiksi leimaavat ovat lukenet asiasta jostain ja siitä keksineet oivan tavan lokeroida, tosin usein väärin, eksänsä, alkuperäinen ei tätä näköjään ole tehnyt). Rajatila on muuten varsin yleinen häiriö (PALJON yleisempi kuin narsisimi tai psykopatia), kai lähes 10% populaatiosta, eri asteisia tapauksia tietenkin on, lievimmät vain melko hankalia ihmisiä, vaikeimmat aivan kauheita.

 

[Rajatila]

Kiitti viiks!
Tuo selvensi mulle paljon. Tuo toisten vetäminen omiin tunnetiloihinsa kuulostaa hyvin tutulta...
Asetettiinko teidät lapset myös isääsi vastaan? Eli oliko teillä asetelma äiti + lapset vastaan isä, jossa teidät vedettiin mukaan aikuisten riitoihin?
Tuli mieleen tuosta että isänne pakeni olemalla pois kotoa.
Mitä muuta hän olisi voinut tehdä, te tuskin olisitte uskaltaneet vastustaa äitiänne, vaan olisitte aina olleet hänen puolellaan? Äitinne tuskin olisi sallinut läheistä suhdetta teidän lasten ja isän välille?

Vaikeita tällaiset diagnoosit, mitä eroa sitten loppujen lopuksi narsistilla ja rajatilalla onkaan?
Hyvin samanlaista käytöstä kuitenkin, jossa keskipisteenä on vain oma itse.

 

[viiks]

Joo, kyllä oli tämä äiti-isä vastakkainasettelu. tosin ei aina onnistunut, jossain vaiheessa aloimme pysytellä riitojen ulkopuolella, mikä äitiä suuresti kiukutti.

Mitä muuta isä olisi voinut tehdä? No, se kotoa lähteminen varmasti vain pahensi tilannetta. Sanoa suoraan äidille, että nyt haet apuat itsellesi, olet sairas, seisoa itse jämäkästi omien sanojensa takana kun toinen sekoilee, ei mennä mukaan ihmeelliseen pyöritykseen, ei vastata mielipuolisiin loukkauksiin samalla mitalla, ei kostaa lapsellisesti katoamistemppuja tekemällä samaa. Tai vaikka viedä koko perheen terapiaan. Tiedän yhden pariskunnan (joilla tosin onneksi ei ole lapsia) jossa siinä rajatilaisen naisen sekoilua on huomattavasti rauhoittanut itse mieleltään äärimmäisen terve ja itsetunnoltaan vankka luotettava mies, joka ei salli kiukuttelua eikä mene mukaan manipulointikilpailuun ja pystyy puhumaan asioista malttinsa säilyttäen. Tietenkään se ei riitä häiriön parantamiseen, mutta nainen on nyt hoidossa ja tulevaisuus näyttää valoisammalta. Oikeasti olen sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse pysyä suhteessa persoonallisuushäiriöisen kanssa, mutta isäni ei tehnyt edes sitä vähää, minkä olisi voinut. Sanoin että hän on tunneälytön, ei tajua tai halua tajuta kuinka hirvittävää lapsielle on elää tuollaisessa ilmapiirissä, vaan ajatteli että se riittää kun on ruokaa pöydässä. Viime kädessä kai hänkin ajatteli vain itseään. Olisi ainakin voinut tarjota sen toisen turvallisen vanhemman, mutta kun ei. Sillä ei ole väliä kumman ""puolella"" lapset ovat, oikeasti aikuisten ihmisten pitää pystyä tekemään omat ratkaisunsa eikä alkaa kinaamaan lasten kanssa, heidän motiivinsa kun voivat olla hyvinkin lapsellisia (esim. kumpi ostaa enemmän leluja tms. naurettavaa).

Olen käsittänyt että rajatila on vähän lievempi siinä mielessä, että hänellä on kosolti inhimillisiäkin tunteita jäljellä (joskaan ne eivät ole kyllin hallinnassa), narsisti alkaa jo lähentelemään psykopaattia tunnekylmyydessään. Hoidolla rajatilaa voidaan edes hieman saada hallintaan, joillakin hyvinkin tuloksin. En tiedä kuuluuko se omatunnottomuus, joka narsistia leimaa, samalla tavalla rajatilaan.

 

[Kallonkutistaja]

Ei se ole lintu tai kala. Narsissi on kukka.

 

[ap]

En tosiaankaan etsinyt mitään tällaista diaknoosia entisestä naisystävästäni. Ennemmin odotin kokemuksia vastaavasta ja jotain selitystä hänen käytökselleen. En ole näihin mielenterveydellisiin asioihin perehtynyt, joten en mitään juuri osaa niihin ottaa kantaa.
Kyllä nuo viiks:n mainitsemat jutut äidistään kuulostavat melko samanlaisilta. Voin hyvin kuvitella että hän on suorastaan savustanut ex-miehensä lasten elämästä ja lapset minua säälitti sillä tavalla että he näyttivät olevan täysin äitinsä talutushihnassa, ilman mitään omaa tahtoa.
Kauheinta ehkä oli että hän joskus jopa lasten kuullenkin haukkui heidän isää. Toinen lapsista joskus vaimeasti yritti oikoa äitinsä puheita ja hän näytti kovasti kärsivän niistä.
Sitä minä ihmettelin että mitä hän mieheltä ja ihmissuhteelta sitten odottaa. Mikään ei lopulta kelvannut, vaikka mielestäni olen ihan tavallinen mies. Muistin häntä syntymä- ja muina merkkipäivinä, en sikaillut mitenkään ja otin hänet aina huomioon.
Siitä huolimatta hänelle alkoi ilmaantua sanomista yhdestä jos toisestakin minun piirteestäni ja tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Ja jos ei ollut, hän kyllä kehitti jostain suuren luokan jutun, josta hän suuttui minulle.
Parhaimmillaan hän oli iloinen ja hurmaava, mutta miksi vain niin harvoin.

 

[viiks]

Tuli virhe edellisessä, esiintyvyys on n. 3 prosenttia, sen sijaan 10 prosenttia mielenterveyshoidon piirissä olevista kärsii rajatilasta. Sen sijaan narsismin tai psykopatian esiintyvyys on käsittääkseni prosentin tai alle.

 

[viiks]

Joo, tuo ""mikään ei kelpaa"" on hyvin tuttu tunne minullekin. Pelkään vieläkin esim. ostaa ihmisille lahjoja (vaikka toisaalta myös pidän siitä), koska lapsena saimme aina haukut siitä, että lahja, vaikka kuinka huolella mietitty, oli huono, annettiin väärään aikaan tai jotain muuta vastaavaa ja kaikkineen osoitus siitä kuinka tyhmiä, ilkeitä tai ymmärtämättömiä lapsia olimme. Täytyy toivoa, että ent. kumppanisi lapset saavat edes isältään oikeaa rakkautta ja hyväksyntää.

Netistä löytyy asiasta paljon tietoa, nykyään käytetään myös termiä epävakaa persoonallisuus. Pohjimmiltaan kai kyse on siitä, että rajatilalla on itsellään paha olo ja olematon itsetunto (heillä ei ole kykyä ITSE ylläpitää omanarvontuntoaan kuten terveillä ihmisillä, vaan kaikki riippuu ulkoisesta palautteesta) ja ainoa, sinänsä epäkypsä ja kehittymätön, tapa edes tilapäisesti lievittää pahaa oloa on saada kaikki muut tuntemaan samoin. He ovat kyvyttömiä näkemään samassa ihmisessä hyvää ja pahaa, vaan pienikin pettymys aiheuttaa sen, että he leimaavat ihmisen täydellisen pahaksi. Rajatilan käytös muistuttaa hyvin paljon pikkulapsen tapaa toimia, mutta ihmisessä, jolla on aikuisen ruumis ja verbaaliset kyvyt.

 

[ap]

Nyt kun tässä koneella vielä olen, niin vastaanpa.

Ehkä minä en tosiaan sitten kelvannut. Alkuun vaikutti että minä olen hänen unelmien mies. Kauaa ei mennyt kuitenkaan kun minusta alkoi löytyä perustavaa laatua olevia vikoja.

Pahoin pelkään, että se lasten isä on jo luovuttanut aikaa sitten. Eron jälkeinen aika käsittääkseni on ollut myrskyisää ja isä ei ole enää lasten kanssa paljon tekemisissä. Minua kävi loppuvaiheissa ja edelleen tämä isäkin sääliksi. Jos tosiaan kohtelu on ollut sellaista kuin kuvittelen ja näistä kirjoituksista voi päätellä, ei hänellä varmasti ole ollut paljonkaan sanottavaa siihen, saako lapset hän tavata lapsiaan. Minustahan hän alkuun väkisin halusi ""uutta isää"" lapsille, mutta sanoin siihen, että en ole hänen lapsiensa isä.
Yhteenvetona tästä suhteesta voi sanoa että oli aikamoinen kokemus, siinä tuli käytyä tunne-elämän skaalat lävitse.
Onneksi täytyy sanoa, se on nyt ohi. En olisi jaksanut tuollaisessa vuoristoradassa kovin pitkään.