"Lillianin mukaan hän oli ennen feministi, mutta esikoisen syntymä muutti kaiken. Avioliitto voi nyt paremmin, kun hän tottelee miestään."

[vierailija]

#25
Hauskasti ja ironisesti kirjoitettu viesti.
Kerron tarinan elämästäni, josta ehkä joku vaimo ottaa opikseen.
Puolisoni sukulainen oli höyrähtänyt lamavuosien pankkivirkailijana osakekauppaan, ja pantannut äitinsä talon velan vastineeksi.
Talo meni huutokaupaan. Mieheni ja appiukkoni itkivät katkerasti suoraa huutoa kesämökillämme. Tartuin puhrlimeen, ja soitin kiinteistönvälittäjälle. käsirahalla sovittu kauppa peruttiin. Sitten otimme talon nimiimme.
Sanoin kaupantekotilanteessa, että laitetaan talo miehen nimiin hänen syntymäpäivän kunniaksi.
Myöhemmin mieheni sekosi, ja halusi avioeron. Ylsi isoäidin pojista olisi ostanut talon. Hän soitti asiasta minulle. Veloissaan rypevä eksäni myi ilkeyttään tilan ulkopuoliselle.
Olkaa tarkkoina, kun kirjoitatte nimenne papereihin, ettei käy kuin Kauniiden ja rohkeiden Ridgelle. Sarja on kiva piriste arjen harmauteen. Tunteet leiskuvat, ja suudellaan enemmän kuin lääkäri määrää.
Uskokaa tai älkää. Elämäni oli joskus paljon vauhdikkaampaa kuin BB-sarjassa.
Kun pääsin tivolistani irti, luin kaikki hyvinvointioppaat ja päivitin itseni kakkosversion ikuiseen flow-tilaan. Televisiota en ole koskaan heittänyt ikkunasta ulos Enbusken tavoin, sillä luovuin siitä jo nollaluvun alkuvuosina.
Traditioita on monenlaisia. Traditioni elävät tässä hetkessä. Kaapissani on kaksi esiliinaa. Toinen Espanjasta ja toinen Sokokselta, jonka ostin savikurssille.
Koronavuosina läikytin sille klooria. Värjäsin essun, ja siitä tuli kuin pakanamaan kartta tai Särestöniemen taulu värimaailmaltaan. Reidar oli kuulema kaappihomo suuren osan elämästään. Tuostapa tulikin mieleeni vanha savolainen vitsi Kauppisesta, joka jatkuvasti vaihtoi sukunimeään.

 

[vierailija]

#25
Hauskasti ja ironisesti kirjoitettu viesti.
Kerron tarinan elämästäni, josta ehkä joku vaimo ottaa opikseen.
Puolisoni sukulainen oli höyrähtänyt lamavuosien pankkivirkailijana osakekauppaan, ja pantannut äitinsä talon velan vastineeksi.
Talo meni huutokauppaan. Mieheni ja appiukkoni itkivät katkerasti suoraa huutoa kesämökillämme. Tartuin puhelimeen, ja soitin kiinteistönvälittäjälle. Käsiirahalla sovittu kauppa peruttiin. Sitten otimme talon nimiimme.
Sanoin kaupantekotilanteessa, että laitetaan talo miehen nimiin hänen syntymäpäivän kunniaksi.
Myöhemmin mieheni sekosi, ja halusi avioeron. Yksi isoäidin pojista olisi ostanut talon. Hän soitti asiasta minulle. Veloissaan rypevä eksäni myi ilkeyttään tilan ulkopuoliselle kai paremmalla hinnalla.
Olkaa tarkkoina, kun kirjoitatte nimenne papereihin, ettei käy kuin Kauniiden ja rohkeiden Ridgelle. Sarja on kiva piriste arjen harmauteen. Tunteet leiskuvat, ja suudellaan enemmän kuin lääkäri määrää.
Uskokaa tai älkää. Elämäni oli joskus paljon vauhdikkaampaa kuin BB-sarjassa.
Kun pääsin tivolistani irti, luin lähes kaikki hyvinvointioppaat, ja päivitin itseni kakkosversioni ikuiseen flow-tilaan. Televisiota en ole koskaan heittänyt ikkunasta ulos Enbusken tavoin, sillä luovuin siitä jo nollaluvun alkuvuosina.
Traditioita on monenlaisia. Traditioni elävät tässä hetkessä.
Kaapissani on kaksi esiliinaa. (Aikaisemmassa ip-lehtijutussa oli puhetta röyhelöesiliinoista traditionaalisilla kotiäideillä.) Toinen Espanjasta ja toinen Sokokselta, jonka ostin savikurssille.
Koronavuosina läikytin essulle klooria. Värjäsin essun, ja siitä tuli kuin pakanamaan kartta tai Särestöniemen taulu värimaailmaltaan. Reidar oli kuulema kaappihomo suuren osan elämästään. Tuostapa tulikin mieleeni vanha savolainen vitsi Kauppisesta, joka vaihtoi sukunimeään. (Korjauksia, ettei pilkunviilaajalukijoiltani pala pinna.)