Liian vanhako?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hanna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Hanna

Jäsen
21.05.2004
766
0
16
Ollaan tässä miehen kanssa mietitty viidennen lapsen tekoa, mutta... ikää minulla olisi lapsen syntyessä, siis jos heti tärppäisi niin 39v ja mies 40v. Sisarrukset 8v, 8v, 5v ja 3v.

olenko liian vanha? jaksanko antaa tukea murkku ikäiselle?...

Kokemuksia ja kommentteja teiltä jolla on kokemusta ja näkemystä. =)
 
Olin 38v. kun kuopus synty, hän on nyt 12! Jaksamisessa ei ole mitään vikaa. Esikoinen on täysi murkku, mutta olemalla aikuinen ja äiti, ei kaiken ymmärtävä ja hyväksyvä kaveri, pärjää hyvin. Murkun kanssa käytetään samoja pelisääntöjä kuin aina ennenkin. Pidetään, mitä luvataan, puolin ja toisin.
 
pelkään vain, etti sitten koskaan ole omaa elämää, kun nämä tämän hetkiset lapset saa kasvatettua "pois alta".
Nyt on asiat niin, että viides saa tulla, mutta harkitaan vielä mahdollisuutta lisätä katrasta. Mutta nyt oikeastaan lapsille tulis hyvän kokoinen ikä ero eli ei tulisi niin sanottua "iltatähteä".
Olisi kiva kuulla äideiltä miten käytännön asiat yleensä järjestyy kun lapsia on melkein suur perheen mitta.

Mutta kiitos sinulle!
 
olin 39 kun sain iltatähteni. koska ikäero vanhempiin lapsiin on huima, ennätin jo hetkeksi aikaa tottua tietynlaiseen vapauteen. on taas totuttelemista, että on niin sidottu kotiin ja lapseen. päiväkotirumba on kohta taas edessä..... muuten olen pienen kanssa jaksanut ihan hyvin, ei ole ollut siinä mielessä ongelmia. alkuun toki yövalvottamiseen tottuminen tuntui raskaalta, nyt sekin alkaa mennä.. siis lapsi valvottaa edelleen joinakin öinä, toisinaan enemmän, joskus jopa ei ollenkaan, mutta samanlaisia olivat nämä vanhemmatkin lapset.
tietyllä tavalla lapsi on ainokainen, koska ikäero sisaruksiin on niin iso.
jos nyt sitten teet sisaruskatraaseesi vielä yhden, ei teillä tätä ongelmaa toden totta ole.
jaksamisesta ja selvitytymisestä ison lapsilauman kanssa: nehän kaikki ovat kuitenkin "sinun tekemiä" ja asuvat saman katon alla vakituisesti kaiken aikaa. Silloin siis lapset ovat teidän perheen tavoilla ja säännöillä... kasvavat hekin pikkusisarukseen ja muuttuneeseen tilanteeseen, samoin kuin sinä ja miehesikin. 8-vuotiaat osaavat jo aika hyvin huolehtia itse omista asioistaan, jos heitä vaan opastaa ja auttaa itsenäistymään. Esim. vaatteet pyykkiin, oman huoneen siisteys, pienet kotityöt, avustaminen viikkosiivouksessa ja vauvan hoidossakin - myös 5 v osaa jo tehdä tiettyjä asioita, ja onhan sulla siinä se mieskin! et olisi ihan yksin koko huushollia pyörittämässä! :flower:
 
Niin, apua kyllä löytyy omasta perheestä. Meillä on lapset pienestä pitäen auttanut siivoamisessa ja oman huoneen järjestyksen pitämisessä.
Taitaa ainakin oma mieli kallistua viidenteen. Toivottavasti mies vielä samaa mieltä. :heart:
 

Kuule kerron sulle, itselläni kolme poikaa..
Olen todellakin tyytyväinen tähän lukuun, en koskaan tahtoisi enempää...
Oli mullakin pari vuotta sitten se, että pitää vielä saada se TYTTÖ..
Mutta olen jo täyttänyt 40v, joten en enää jaksaisi valvoa..
Palaillaan, ja hauskaa iltaa..
 
Kyllä liian vanha, jos kysyt kalluppia "keskiverto" kansalta. Mulla on ikää 43 vuotta, odotan iltatähteä ja olen saanut kuulla tuon nahoissani. Olen tänä vuonna ollut myös tilanteessa, jossa hain työpaikkaa ja vaikka olen pätevä ja osaava, en päässyt edes haastatteluihin. Sain kuulla parilta ystävättäreltäni, että olen liian vanha. He kun olivat kokeneet saman. 40 vuotta on tuo maaginen rajapyykki. Minulla ei ole vielä ryppyjä eikä liikakiloja. Minkä johtopäätöksen tässä voisi tehdä, nelikymppinen on outolintu äidiksi ja työmarkkinoilla vanha luumu. Onneksi on kuitenkin aloja joissa ikä on eduksi. Ikärasismi äitiydessä ja työelämässä loukkaa. Nelikymppisellekkin äidille voi sanoa, "Onneksi olkoon raskaudestasi".
Minä kannatan lapsien tekemistä. Lapset ovat elämän suola ja pitkä ilo.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.07.2005 klo 21:17 mira kirjoitti:
Kyllä liian vanha, jos kysyt kalluppia "keskiverto" kansalta. Mulla on ikää 43 vuotta, odotan iltatähteä ja olen saanut kuulla tuon nahoissani. Olen tänä vuonna ollut myös tilanteessa, jossa hain työpaikkaa ja vaikka olen pätevä ja osaava, en päässyt edes haastatteluihin. Sain kuulla parilta ystävättäreltäni, että olen liian vanha. He kun olivat kokeneet saman. 40 vuotta on tuo maaginen rajapyykki. Minulla ei ole vielä ryppyjä eikä liikakiloja. Minkä johtopäätöksen tässä voisi tehdä, nelikymppinen on outolintu äidiksi ja työmarkkinoilla vanha luumu. Onneksi on kuitenkin aloja joissa ikä on eduksi. Ikärasismi äitiydessä ja työelämässä loukkaa. Nelikymppisellekkin äidille voi sanoa, "Onneksi olkoon raskaudestasi".
Minä kannatan lapsien tekemistä. Lapset ovat elämän suola ja pitkä ilo.

Ei aina työelämässä ikä ole rasite vaan se ikä ja kokemus ja työkokemus on eduksi. Mutta jos on ikää ja on ollut "vain kotona" niin toki voi olla hankalampi saada töitä mutta silloin se ei varmaan kalenterivuosista iässä ole kysymys vaan siitä mikä on työelämän kokemus ja kuinka monta on ollut yhtämittaisesti työelämästä pois ja onko sinä aikana pitänyt miten ammattitaitoaan yllä. Huh, olipas sekava lause. Mutta itse olen ollut ns uraäiti, huiiii kamalaa, äitiyslomat olet ollut tiiviisti kotona ja elänyt lapsille täyspäiväisesti mutta sitten on työelämä taas kutsunut. Hassuinta tässä on se että kun jäin kakkoselta äitiyslomalle, tiesin etten enää entiseen työpaikkaani palaisi, mutta heti ä-loman jälkeen töitä löytyi, ensin kokopäiväisenä, sitten välillä oli suorastaan kiva tehdä pari kuukautta osa-aikaista (kuitenkin jotakin 75 - 80 % työaikaa tein). Sitten kun jäin nuorimmalta äitiyslomalle minulla päättyi siihen määräaikainen työsuhde mutta kas kummaa taas päälle nelikymppiselle löytyi töitä sen jälkeenkin.
Ja miksikö minulla on ollut näin "onnea" työpaikan kanssa? Ehkä siksi että minulla on ammatti ja äitiyslomienkin aikaan olen jollakin täydennyskoulutuskurssilla piipahtanut eli olen ammattitaitoani koko ajan ylläpitänyt. Ja toisaalta olen ottanut muutaman kuukauden pätkätöitäkin vastaan. Mitä tästä "opimme"? sen että pätkätyötkin on hyvä ottaa vastaan ja kaikenlaisia kursseja käydä aina silloin tällöin, vaikka joku atk-kurssi voi alalla kuin alalla olla hyödyksi.
Mutta en usko että tämä työnsaantiongelma oikeastaan tällä "vanhojen äitien" palstalla on, koska uskon että isoimmalla osalla meistä on ammatit ja koulut takana.
Ja loppuun heitän ihan huumorilla sen että loppujen lopuksi nelikymppinen on työnantajankin "turvallista" palkata kun aika epätodennäköistä on että joutuisi ainakaan monta ä-lomaa enää kustantamaan - sanoo mummoiässä kaksi lasta vielä tehnyt.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.07.2005 klo 21:17 mira kirjoitti:
Kyllä liian vanha, jos kysyt kalluppia "keskiverto" kansalta. Mulla on ikää 43 vuotta, odotan iltatähteä ja olen saanut kuulla tuon nahoissani. Olen tänä vuonna ollut myös tilanteessa, jossa hain työpaikkaa ja vaikka olen pätevä ja osaava, en päässyt edes haastatteluihin. Sain kuulla parilta ystävättäreltäni, että olen liian vanha. He kun olivat kokeneet saman. 40 vuotta on tuo maaginen rajapyykki. Minulla ei ole vielä ryppyjä eikä liikakiloja. Minkä johtopäätöksen tässä voisi tehdä, nelikymppinen on outolintu äidiksi ja työmarkkinoilla vanha luumu. Onneksi on kuitenkin aloja joissa ikä on eduksi. Ikärasismi äitiydessä ja työelämässä loukkaa. Nelikymppisellekkin äidille voi sanoa, "Onneksi olkoon raskaudestasi".
Minä kannatan lapsien tekemistä. Lapset ovat elämän suola ja pitkä ilo.

Niin tuntuu siltä että kaikki äidit täytyy olla alle kolmekymppisiä, siis mitä nuorempia sen parempi. Tuleekohan kenellekkään mieleen, että emme ole lapsien ystäviä vaan vanhempia, joiden tehtävänä on kasvattaa ja asettaa rajoja, ei puhua meikeistä ym. toki tuokin on tärkeää, mutta.
Vanhemmilla joilla on ikää se keskiverto enempi, niin heillä on kokemusta elämästä. heillä voi olla puitteet kasvattaa lasta paremmin kun päälle parikymppisillä. vanhemmilla on yleensä jo koulutus ja koti.

Onne raskaudesta! Toivottavasti se sujuu hyvin!
 
Mä jäin ihmettelmään tota kommenttia ap että "pelkäät ettet saisi koskaan omaa elämää..".Jos haluat sitä,älä tee enää vauvaa.Mulla henk kohta "omaan elämään" kuuluvat lapseni joissa on myös 1v "vauva".Tiedän mitä tarkoitat sanonnalla,mutta tosiasia on että vauva sitoo paljon,kuten hyvin tiedät.jos olet valmis "omasta" vielä hetkeksi luopumaan(käyttäen omaa sanontaasi),tee ihmeessä,et ole liian vanha.Et millään muotoa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.07.2005 klo 13:49 Hanna kirjoitti:
Niin tuntuu siltä että kaikki äidit täytyy olla alle kolmekymppisiä, siis mitä nuorempia sen parempi. Tuleekohan kenellekkään mieleen, että emme ole lapsien ystäviä vaan vanhempia, joiden tehtävänä on kasvattaa ja asettaa rajoja, ei puhua meikeistä ym. toki tuokin on tärkeää, mutta.
Vanhemmilla joilla on ikää se keskiverto enempi, niin heillä on kokemusta elämästä. heillä voi olla puitteet kasvattaa lasta paremmin kun päälle parikymppisillä. vanhemmilla on yleensä jo koulutus ja koti.

Onne raskaudesta! Toivottavasti se sujuu hyvin!

valitatte ikärasismista mutta silti syyllistytte samaan...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.07.2005 klo 11:54 just kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.07.2005 klo 13:49 Hanna kirjoitti:
Niin tuntuu siltä että kaikki äidit täytyy olla alle kolmekymppisiä, siis mitä nuorempia sen parempi. Tuleekohan kenellekkään mieleen, että emme ole lapsien ystäviä vaan vanhempia, joiden tehtävänä on kasvattaa ja asettaa rajoja, ei puhua meikeistä ym. toki tuokin on tärkeää, mutta.
Vanhemmilla joilla on ikää se keskiverto enempi, niin heillä on kokemusta elämästä. heillä voi olla puitteet kasvattaa lasta paremmin kun päälle parikymppisillä. vanhemmilla on yleensä jo koulutus ja koti.

Onne raskaudesta! Toivottavasti se sujuu hyvin!

valitatte ikärasismista mutta silti syyllistytte samaan...

Ton jos sais vaikka saman suomeksi?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.07.2005 klo 19:45 anne-68 kirjoitti:
Mä jäin ihmettelmään tota kommenttia ap että "pelkäät ettet saisi koskaan omaa elämää..".Jos haluat sitä,älä tee enää vauvaa.Mulla henk kohta "omaan elämään" kuuluvat lapseni joissa on myös 1v "vauva".Tiedän mitä tarkoitat sanonnalla,mutta tosiasia on että vauva sitoo paljon,kuten hyvin tiedät.jos olet valmis "omasta" vielä hetkeksi luopumaan(käyttäen omaa sanontaasi),tee ihmeessä,et ole liian vanha.Et millään muotoa.

Niin, siis en tarkkoittanut tuota mitenkään pahalla. Mietin vaan millaista elämä olisi jos saisi elää itseään varten ja lapset olisivat jo kokeilemassa omia siipiään maailmalla.
Lapsen teko on iso juttu jokaiselle äidille, iästä huolimatta.
 
"Tuleekohan kenellekkään mieleen, että emme ole lapsien ystäviä vaan vanhempia, joiden tehtävänä on kasvattaa ja asettaa rajoja, ei puhua meikeistä ym. toki tuokin on tärkeää, mutta."

kuulostaa siltä että alle kolmekymppiset äidit eivät osaa suhtauta mielestsi oikein vanhemmuuteen...

"heillä voi olla puitteet kasvattaa lasta paremmin kun päälle parikymppisillä. vanhemmilla on yleensä jo koulutus ja koti."

Suomessa ei tietääkseni kukaan joudu lapsensa kanssa ulkosalla elämään... Ja mikä ihmeen luulo on se, että nuorilla äideillä ei ole yleensä ole koulutusta?

Jos odotatte että teitä kohdellaan kunnioittavasti ja arvostetaan lasten kasvatus taitojanne, niin kunnioittakaa ja arvostakaa myös itse nuorempianne!
 
minulla on jo 4 muksua, 21, 15, 12 ja 4- vuotiaat. kolme ensimmäistä on supisuomalaisia ja nelonen on afro-suomalainen. nyt mies on alkanut puhua vauvasta... olen 42-vuotias. kolmen kanssa olen joutunut koville valvomisen kannalta, vain yksi lapsista on vauvaiässä nukkunut kohtuullisen hyvin. rankkaa on ollut, joskin myös ihanaa. itse en ole yhtä varma asiasta, mies on luvannut auttaa ja valvoakin... niinhän se on helppo nyt lupailla. ;) mutta . vauvat on ihania ja vaativia... enpä tiedä, olisin jo viiskymppinen(ja mahdollisesti isoäiti) kun vaaveli menisi kouluun. entä kroppa, kestäisköhän se enää? mietityttää.. :\|
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.07.2005 klo 20:12 just kirjoitti:
"Tuleekohan kenellekkään mieleen, että emme ole lapsien ystäviä vaan vanhempia, joiden tehtävänä on kasvattaa ja asettaa rajoja, ei puhua meikeistä ym. toki tuokin on tärkeää, mutta."

kuulostaa siltä että alle kolmekymppiset äidit eivät osaa suhtauta mielestsi oikein vanhemmuuteen...

"heillä voi olla puitteet kasvattaa lasta paremmin kun päälle parikymppisillä. vanhemmilla on yleensä jo koulutus ja koti."

Suomessa ei tietääkseni kukaan joudu lapsensa kanssa ulkosalla elämään... Ja mikä ihmeen luulo on se, että nuorilla äideillä ei ole yleensä ole koulutusta?

Jos odotatte että teitä kohdellaan kunnioittavasti ja arvostetaan lasten kasvatus taitojanne, niin kunnioittakaa ja arvostakaa myös itse nuorempianne!

tiedän monia parikymppisiä joilla ei ole koulutusta saatika puitteitta kasvattaa lasta. Se ei ole pahalla sanottu. Mutta mielestäni on epäkypsää ja erittäin itsekästä synnyttää vauva, jota ei pystuy edes huolehtimaan. On näitä vanhempia kyllä minun ikäisissäni. En sano, että itse olen täydellinen äiti iästä tai koulutuksessa puhuessa.
siskoni sai lapsen kun oli 22v. siinä oli hakusessa monen ihmisen elämä. siskolla ei ollut ketään joka olisi kasvattanut lasta kanssaan. myöhemmin hän sanoi minulle (nyt 35) että jos olisi tiennyt mitä pienen lapsen kanssa elämä on, hän olisi jättänyt pojan synnyttämättä, vaikka tämä oliskin sikoni elämän paras virhe.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.07.2005 klo 09:46 Hanna kirjoitti:
tiedän monia parikymppisiä joilla ei ole koulutusta saatika puitteitta kasvattaa lasta. Se ei ole pahalla sanottu. Mutta mielestäni on epäkypsää ja erittäin itsekästä synnyttää vauva, jota ei pystuy edes huolehtimaan. On näitä vanhempia kyllä minun ikäisissäni. En sano, että itse olen täydellinen äiti iästä tai koulutuksessa puhuessa.

niinpä... vastuuntunnottomia ihmisiä löytyy joka ikäluokasta. Joten ei tarvitse verrata "parempaa ja vanhempaa" itseään "niihin nuorempiin äiteihin, joilla ei ehkä ole koulutusta, tai jotka eivät ehkä pysty huolehtimaan lapsestaan". Tyhmää yleistystä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.07.2005 klo 11:55 just kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.07.2005 klo 09:46 Hanna kirjoitti:
tiedän monia parikymppisiä joilla ei ole koulutusta saatika puitteitta kasvattaa lasta. Se ei ole pahalla sanottu. Mutta mielestäni on epäkypsää ja erittäin itsekästä synnyttää vauva, jota ei pystuy edes huolehtimaan. On näitä vanhempia kyllä minun ikäisissäni. En sano, että itse olen täydellinen äiti iästä tai koulutuksessa puhuessa.

niinpä... vastuuntunnottomia ihmisiä löytyy joka ikäluokasta. Joten ei tarvitse verrata "parempaa ja vanhempaa" itseään "niihin nuorempiin äiteihin, joilla ei ehkä ole koulutusta, tai jotka eivät ehkä pysty huolehtimaan lapsestaan". Tyhmää yleistystä.

Heitänpä tähän oman ajatukseni ja kommenttini tuosta koulutuksesta ym lapsen elätykseen liittyvästä. eli ei se koulutus automaattisesti sitä leipää tuo mutta leipää sitä ihminen tarvitsee itsensä ja lapsensa syötäväksi. Eli vaikka noita kaikenmaailman tukia ja avustuksia on, niin kuitenkin idea pitäisi olla se että itse isommalta osin ne lapsensa elättäisi. Ei lapsi tarvitse marimekkoa tai muuta trendikästä päälleen tai upouusia vaunuja vaan sen voi vaatimattomamminkin tehdä ja silti luoda lapselleen hyvä lapsuun ja tunne että vanhempi välittää, vanhempaan voi luottaa yms
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.07.2005 klo 12:18 äiti 40plusplus kirjoitti:
Heitänpä tähän oman ajatukseni ja kommenttini tuosta koulutuksesta ym lapsen elätykseen liittyvästä. eli ei se koulutus automaattisesti sitä leipää tuo mutta leipää sitä ihminen tarvitsee itsensä ja lapsensa syötäväksi. Eli vaikka noita kaikenmaailman tukia ja avustuksia on, niin kuitenkin idea pitäisi olla se että itse isommalta osin ne lapsensa elättäisi. Ei lapsi tarvitse marimekkoa tai muuta trendikästä päälleen tai upouusia vaunuja vaan sen voi vaatimattomamminkin tehdä ja silti luoda lapselleen hyvä lapsuun ja tunne että vanhempi välittää, vanhempaan voi luottaa yms

samoja ajatuksia täälläkin.
 
Onhan se jokaisen oma asia minkäikäisenä lapsia tekee,mutta vauva-aika kestää vain pienen hetken.
Itse pähkäilin asiaa pitkään ja kipuilin sen kanssa,että josko toinen lapsi =)
Varsin kova vauvakuume oli hassua kyllä esikoisen ollessa alle vuoden,mutta lopulta päädyimme päästämään vauvahaaveista irti ja olen asian tilaan tyytyväinen.
Pidän kunnostani huolta ja elän hyvin tavallista elämää,mutta silti huomaan nyt yli 40-vuotiaana väsyväni helpommin ja varsinkin uhmaikäisen kanssa otellessa.
Pieni lapsi pitää vireessä,mutta kyllä hän vie mehutkin, vaikka mieheni osallistuu aktiivisesti lapsen hoitoon,silti päävastuu on äidillä.
En kadu,että sain lapseni vanhempana....vaikka eräs ystäväni kävi kylässä miehensä kanssa luonani . Hän on tehnyt lapsensa nuorena ja nyt lapset ovat jo omillaan...Mitä ystäväni tekee miehensä kanssa..he nauttivat kaksinolosta ja elämästä matkustellen yms.
Vaúvapakettia ei voi palauttaa ja lapset ovat rikkaus,mutta heistä on myös paljon vastuuta..
Jokainen tietää omat voimavaransa itse ja jaksamisensa rajat tässäkin asiassa...kaiketi näitä vauva-asioita lähes jokainen keski-ikää kohti kiiruhtava nainen miettii mielessään...josko vielä tai sitten ei =)
Kuten joku sanoi kaikissa ikäluokissa löytyy kaikenlaisia vanhempia..perheen iltatähti saattaa olla pilalle hemmoteltu,kun vanhempana ei jakseta enää pitää lapsella rajoja,kuten minun sukulaisperheessäni on tapahtunut...tai sitten ollaan turhan tiukkoja ja arkoja. Jokainen meistä vanhempana parhaansa yrittää....
 
Minulla on koulutus leivän tuonut, mutta toki myös avustukset.
On perhe piirissäni myös äitejä jotka ovay täys päiväisiä kotiäitejä ilman minkään laista koulutusta, silti he kasvattavat lapsensa hienosta. Siis tarkoitan tällä sitä, ettei se koulutus tee parempia lapsia.
Ei tietenkään lapsi vaadi marimekkoa, tai uusia rattaita, ei mitään käytettyä vaan kaikki hienoa, tuliterää ja kallista. Mutta jokainen äiti ja isä tekevät tavallan. jollekkin käy naapurin vanha, jollekkin muotiliikkeiden luomukset. mitä sitten? lapset ovat lapsia kastistaan huolimatta. kaikki ovat omien äitien ja isien silmäteriä ja kullan nuppuaja. annetaan niin ollakkin. me emme ole jumalia jotka päättävät.
Jokainen ymmärtää tekstini miten haluaa.
 
Hei,

Mä olen 41v ja mulla on kaksi tytärtä syyskuussa 8v ja helmikuussa 4v täyttävät prinsessat :heart:
Mulla ollut kaksi keskenmenoa vuoden sisällä ja luovuin jo ajatuksesta saada kolmas lapsi,mutta kuitenkin välillä tulee sellainen haikea mieli, että jos nyt sitten kuitenkin vielä yrittäisi....
Olet sentään vielä "alle nelikymppinen" :whistle: joten rohkeasti vaan...Itse tässä kamppailen ajatusteni kanssa...Mulla mies(kohta 49v :ashamed: )kylläkin kovasti tukee ajatusta saada kolmas lapsi, mutta kun nuo keskenmenot on niin tuoreesti muistissa :'(
Toivotan sulle vauvaonnea ja hyvää kesän jatkoa.... :wave: B) :wave:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.07.2005 klo 22:24 Vanha Mamma kirjoitti:
Hei,

Mä olen 41v ja mulla on kaksi tytärtä syyskuussa 8v ja helmikuussa 4v täyttävät prinsessat :heart:
Mulla ollut kaksi keskenmenoa vuoden sisällä ja luovuin jo ajatuksesta saada kolmas lapsi,mutta kuitenkin välillä tulee sellainen haikea mieli, että jos nyt sitten kuitenkin vielä yrittäisi....
Olet sentään vielä "alle nelikymppinen" :whistle: joten rohkeasti vaan...Itse tässä kamppailen ajatusteni kanssa...Mulla mies(kohta 49v :ashamed: )kylläkin kovasti tukee ajatusta saada kolmas lapsi, mutta kun nuo keskenmenot on niin tuoreesti muistissa :'(
Toivotan sulle vauvaonnea ja hyvää kesän jatkoa.... :wave: B) :wave:

Mene hedelmällisyys klinikalle ja otata FSH-arvo. Tuo verikoe ja hormooniarvo kertoo munasolujesi tilasta jotakin. Itselläni oli sama ongelma keskenmenojen suhteen ja luku oli 20. Lääkäri sanoi mahdollisuuksieni olevan kohtalaiset ja nyt olen "luomusti" raskaana eli ilman klinikan muuta apua.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.07.2005 klo 21:17 mira kirjoitti:
Kyllä liian vanha, jos kysyt kalluppia "keskiverto" kansalta. Mulla on ikää 43 vuotta, odotan iltatähteä ja olen saanut kuulla tuon nahoissani. Olen tänä vuonna ollut myös tilanteessa, jossa hain työpaikkaa ja vaikka olen pätevä ja osaava, en päässyt edes haastatteluihin. Sain kuulla parilta ystävättäreltäni, että olen liian vanha. He kun olivat kokeneet saman. 40 vuotta on tuo maaginen rajapyykki. Minulla ei ole vielä ryppyjä eikä liikakiloja. Minkä johtopäätöksen tässä voisi tehdä, nelikymppinen on outolintu äidiksi ja työmarkkinoilla vanha luumu. Onneksi on kuitenkin aloja joissa ikä on eduksi. Ikärasismi äitiydessä ja työelämässä loukkaa. Nelikymppisellekkin äidille voi sanoa, "Onneksi olkoon raskaudestasi".
Minä kannatan lapsien tekemistä. Lapset ovat elämän suola ja pitkä ilo.


Iltaa...

Kerrankin kuulen asiaa, puhut kuin omasta suustani...
Olen nelkyt ja kolme päälle ja ollut kotona hoitamassa seuraavia Veronmaksajia, yli 10 v.

Isäni aikoinaan sanoi, Jos lapsia tulee Hoitakaa heidät yhdessä,
työ-paikka helpottaa huomattavasti rahallisesti, mutta kaikki se muu tulee kotoa.
Olen ottanut vinkistä vaarin, rahaa ei ole kuin välttämättömiin menoihin, mutta kolme poikamme eivät myöskään ole hunnigolla...

T.maukunen


:hug: :hug: :hug:
 

Yhteistyössä