Liian vanhako?
- Viestiketjun aloittaja Hanna
- Ensimmäinen viesti
ette minusta ole miehesi kanssa liian vanhoja. Persoonasta on paljon kiinni jaksaako vauhdissa mukana vielä 5-6kymppisenä. Toisaalta lapset varman pitää nuorena henkisesti..? Mulla on 53v. äiti ja minusta hän olisi hyvä äiti lapsille ja murkuille edelleen. No yks miinus mikä tulee mieleen, on että sun vaihdevuodet ja lapsen murkkuikä voi olla samaan aikaan... Vierestä seuranneena ne vaihdevuodet ei herkulta näytä, melkein kuin uus murrosikä.. onhan niihin jotain lääkkeitä.
S
säpsy
Vieras
J
Josephine
Vieras
Âlä huoli ystävä hyvä. Tiedän useita ensareita nelikymppisiä ja ovat maailman ihanimpia äitejä. Onnea matkaan 
ps. Oma mieskin pian 40 ja meillä vasta eka muksu ja aiotaan kaartia kasvattaa oli yhteiskunta ja naapurit aiheesta mitä mieltä hyvänsä 
ps. Oma mieskin pian 40 ja meillä vasta eka muksu ja aiotaan kaartia kasvattaa oli yhteiskunta ja naapurit aiheesta mitä mieltä hyvänsä 
Minun mielestäni et ole liian vanha. Harmitti oikein Onnela74:n kommentti. Se, että itse on ehkä tehnyt lapset nuorempana, ei tarkoita, että se olisi ainoa "oikea" ratkaisu. Kuulostaa kliseeltä, että jokainen elää elämänsä omalla tavallaan, mutta näin se on, ja jokainen on oman onnensa seppä. Täytyy myös muistaa, että aina ei lapsenteko syystä tai toisesta onnistu juuri silloin, kun haluaisi.
Itse olen 37-vuotias kolmekuisen ihanan tytön äiti, ja lapsen isä on 45. Tapasimme vasta parisen vuotta sitten, avioiduimme runsas viikko sitten samalla, kun lapsemme kastettiin. Elämme nyt onnellista perhe-elämää. Nyt oli oikea aika ja elämään tullut ihminen varmasti "se oikea".
Vielä halusin sanoa "rohkaisuksi", että olen itse 5-lapsisen perheen nuorin, äitini oli syntyessäni 39. Olin perheen "iltatähti", minusta seuraavat sisarukset (kaksoset) ovat minua 8 vuotta vanhempia, vanhimman kanssa ikäeroa on 14 vuotta. En voisi kuvitella elämääni ilman ihania siskoani ja veljeäni!! Ja sitten vielä murkkuiästä sen verran, että en osaa sanoa oliko minulla äidin kanssa erityisen vaikeaa siksi, että hänellä oli vaihdevuodet - ennemminkin tuntui, että otin helpommin yhteen isän kanssa ;-)
Eli minun kantani on: kaikki aikanaan kyllä, mutta juuri silloin,
kun itse kullekin on sopiva hetki! Älä anna muiden kapeakatseisten mielipiteiden lannistaa! Onnea ja
:hug: !
Itse olen 37-vuotias kolmekuisen ihanan tytön äiti, ja lapsen isä on 45. Tapasimme vasta parisen vuotta sitten, avioiduimme runsas viikko sitten samalla, kun lapsemme kastettiin. Elämme nyt onnellista perhe-elämää. Nyt oli oikea aika ja elämään tullut ihminen varmasti "se oikea".
Vielä halusin sanoa "rohkaisuksi", että olen itse 5-lapsisen perheen nuorin, äitini oli syntyessäni 39. Olin perheen "iltatähti", minusta seuraavat sisarukset (kaksoset) ovat minua 8 vuotta vanhempia, vanhimman kanssa ikäeroa on 14 vuotta. En voisi kuvitella elämääni ilman ihania siskoani ja veljeäni!! Ja sitten vielä murkkuiästä sen verran, että en osaa sanoa oliko minulla äidin kanssa erityisen vaikeaa siksi, että hänellä oli vaihdevuodet - ennemminkin tuntui, että otin helpommin yhteen isän kanssa ;-)
Eli minun kantani on: kaikki aikanaan kyllä, mutta juuri silloin,
kun itse kullekin on sopiva hetki! Älä anna muiden kapeakatseisten mielipiteiden lannistaa! Onnea ja
:hug: !
Jokainenhan toki tuntee itsensä parhaiten ja voimavaransa.Äitini sai pikkusiskoni ollessaan 40v ja ihan hyvin jaksoi tyttöä hoitaa vaikka ikää olikin jo 40 mittarissa.
Hanna: et suinkaan ole liian vanha, ei ku vaan puuhaamaan....menee vaan turhaa aikaa miettiessä minäkin olen 36v, ja mietin toinen lapsi tervetullut, jos Luoja suo....! Onnea sulle!
Aurinkoinen: mulla vähän samaan tapaan kuin sulla. Olen 36v, poika 10kk, mies 49v. Ristiäiset ja vihkiminen meillä myös oli samaan aikaan viime vuonna. Olen suurperheestä kotoisin,9 lasta, ja minä iltatähti, äiti oli 43vee kun minut punnersi maailmaan.
minäkin olen 36v, ja mietin toinen lapsi tervetullut, jos Luoja suo....! Onnea sulle!Aurinkoinen: mulla vähän samaan tapaan kuin sulla. Olen 36v, poika 10kk, mies 49v. Ristiäiset ja vihkiminen meillä myös oli samaan aikaan viime vuonna. Olen suurperheestä kotoisin,9 lasta, ja minä iltatähti, äiti oli 43vee kun minut punnersi maailmaan.
Sarska: todent totta, kylläpä meillä onkin paljon yhtäläisyyksiä!
Kivaa, kun muutkin kertovat vastaavanlaisista kokemuksistaan,
eli lapsi tullut "kypsemmällä iällä", ja kannustavat kanssasisariaan.
Kivaa, kun muutkin kertovat vastaavanlaisista kokemuksistaan,
eli lapsi tullut "kypsemmällä iällä", ja kannustavat kanssasisariaan.
S
saiju
Vieras
tämä 2,5 kk sitten esikoisensa saanut äiti on saavuttanut jo kypsän 37 vuoden iän. mieheni on "jo" 46 v. ja kummallakin on kyseessä ensimmäinen lapsi.
kyllä se vaan on niin, että jokainen tekee lapsensa silloin kuin parhaammaksi kokee. itse olen opiskellut ja ns. luonut uraa tähän asti, koska en aikaisemmissa parisuhteissani ole ollut valmis lapselle, koska ko. parisuhde ei ole luonut siihen riittävän vahvaa pohjaa enkä ehkä itsekään ole ollut "valmis". omalla äidilläni on ollut puolestaan 3 lasta 29 ikävuoteen mennessä.
tämä miehen kanssa olen ollut nyt reilut 4 v. enkä voisi kuvitella parempaa isää pienelle pojalleni.
kyllä se vaan on niin, että jokainen tekee lapsensa silloin kuin parhaammaksi kokee. itse olen opiskellut ja ns. luonut uraa tähän asti, koska en aikaisemmissa parisuhteissani ole ollut valmis lapselle, koska ko. parisuhde ei ole luonut siihen riittävän vahvaa pohjaa enkä ehkä itsekään ole ollut "valmis". omalla äidilläni on ollut puolestaan 3 lasta 29 ikävuoteen mennessä.
tämä miehen kanssa olen ollut nyt reilut 4 v. enkä voisi kuvitella parempaa isää pienelle pojalleni.
Et ole liian vanha lapsen teko hommiin. Kummallista kun yhteiskunnan mielestä ihminen on joko liian nuori tai liian vanha saamaan lapsia :\| Itse sain esikoiseni ollessani juuri täyttänyt 18v ja sitten niitä lapsukaisia on siunaantunut yhteensä 5 =) Vanhin lapseni on nyt siis 19v(marraskuussa 20v) ja nuorin 7kk väliin mahtuu 15v 12v ja 8v kyllä siinä ihmiset ihmetteli miten viellä viittin kun nuorin on jo 8v Mieheni kanssa ollaan mietitti vielläkö saisimme yhden aikaiseksi. Saas nähdä kyllähän tämä pieni kyläpahainen menee sekaisin jos mamma alkaa taas odottaa Itselläni ikää nyt 37v (marraskuussa38v)mieheni on "jo"41v =)
Terkkuja kaikille uskaltakaa elää omaa elämää älkää välittäkö muiden ouheista :wave:
Mieheni kanssa ollaan mietitti vielläkö saisimme yhden aikaiseksi. Saas nähdä kyllähän tämä pieni kyläpahainen menee sekaisin jos mamma alkaa taas odottaa Itselläni ikää nyt 37v (marraskuussa38v)mieheni on "jo"41v =) Terkkuja kaikille uskaltakaa elää omaa elämää älkää välittäkö muiden ouheista :wave:
Asiaan vaikuttaa kovin moni eri tekijä... luonne, työ, perhe, läheiset...
Oma äitini oli 54vuotias kun olin pahimmassa murrosiässäni eli 15vuotias.
Ja nyt kun olen itse neljän lapsen äiti voin kokemuksieni kautta todeta, että hän ei jaksanut alkuunkaan kanssani silloin nuoruuden myllerryksissä.
Luulen myös, että työelämän tahti ja vaativuus vain kiristyvät siitä mitä ne ovat omalla äidilläni silloin olleet.
Kuinka paljon mies osallistuu nyt ja tulevaisuudessa? entä sisarukset? entäpä jos jompi kumpi vanhemmista sairastuu? vaihdevuodet äidillä ja murrosikä lapsella?
Äitini on nyt jo niin vanha ettei enää jaksa olla mummona omille lapsilleni. Luulen, että menetän hänet muutenkin liian aikaisin.
Jossittelua...jos olisin syntynyt äidin ollessa nuorempi, meillä olisi enemmän yhteistä aikaa, lapsenlapsilla olisi mummo kauemmin, hän olisi jaksanut kanssani myrskyisän nuoruuteni paremmin, kuten myös sisarusteni myllerrykset...jne...
Harkitkaa tarkkaan! Ei vain omasta näkökulmasta vaan myös lapsen näkökulmasta.
Oma äitini oli 54vuotias kun olin pahimmassa murrosiässäni eli 15vuotias.
Ja nyt kun olen itse neljän lapsen äiti voin kokemuksieni kautta todeta, että hän ei jaksanut alkuunkaan kanssani silloin nuoruuden myllerryksissä.
Luulen myös, että työelämän tahti ja vaativuus vain kiristyvät siitä mitä ne ovat omalla äidilläni silloin olleet.
Kuinka paljon mies osallistuu nyt ja tulevaisuudessa? entä sisarukset? entäpä jos jompi kumpi vanhemmista sairastuu? vaihdevuodet äidillä ja murrosikä lapsella?
Äitini on nyt jo niin vanha ettei enää jaksa olla mummona omille lapsilleni. Luulen, että menetän hänet muutenkin liian aikaisin.
Jossittelua...jos olisin syntynyt äidin ollessa nuorempi, meillä olisi enemmän yhteistä aikaa, lapsenlapsilla olisi mummo kauemmin, hän olisi jaksanut kanssani myrskyisän nuoruuteni paremmin, kuten myös sisarusteni myllerrykset...jne...
Harkitkaa tarkkaan! Ei vain omasta näkökulmasta vaan myös lapsen näkökulmasta.
N
Nelthilta
Vieras
Anoppi kuuluu paremminkin isovanhempieni kuin vanhempieni sukupolveen, mutta ei tuo miestä tunnu haittaavan. Sen sijaan isän menettäminen 15-vuotiaana oli ollut rankka paikka. Lapsemme saavat kumminkin minun puoleltani "tavallisen ikäiset" isovanhemmat.
Hetkinen hei!!!! Vai vielä vanha. Sulla on eläkkeelle pääsyynkin mitä joku 25 vuotta!!! Joku on vanha jo 20 v ja joku ei tule vanhaksi sitten millään. Jos paikat toimii niin anna mennä. Ja tänä päivänä yhteiskunta on jo paremmin mukana tukemassa vanhempia kuin 20-30 vuotta sitten. Ja vaikka olisit tehnyt lapset kuinka aikaisin ei se sitä tarkoita että jaksais olla tukena murkuilleen tai muillekaan. Kyllä se on niin henkilökohtaista se jaksaminen ja ei siihen ikä liity mitenkään.
V
vanha
Vieras
Mielestäni nuo vaihdevuodet kyllä vaikuttavat!
Otollisin lapsen saanti aikahan on 18-25vuotiaana. Näin vain on luonto sanellut ja sillä sipuli!
Henkisestihän voi olla vielä 60vuotiaanakin "pikku tyttö" ja voimissaan, mutta tosiasiahan on se, että fysiikka hiipuu meillä kaikilla pikku hiljaa...ei se jalka vaan enää nouse, vaikka kuinka ajattelis olevansa parikymppinen...
Mutta omien vointien ja tulevaisuuden suunnitelmien mukaan, kukin taplaa tavallaan.
Otollisin lapsen saanti aikahan on 18-25vuotiaana. Näin vain on luonto sanellut ja sillä sipuli!
Henkisestihän voi olla vielä 60vuotiaanakin "pikku tyttö" ja voimissaan, mutta tosiasiahan on se, että fysiikka hiipuu meillä kaikilla pikku hiljaa...ei se jalka vaan enää nouse, vaikka kuinka ajattelis olevansa parikymppinen...
Mutta omien vointien ja tulevaisuuden suunnitelmien mukaan, kukin taplaa tavallaan.
Y
Yritystä vaan
Vieras
Hei
ette ole liian vanhoja. Onnea vaan yritykseen. On mukava kun on eri ikäisiä lapsia.
Joku kommentoi 4-kymppisiä liian vanhoiksi. No nykylapsilla on huomattavasti vanhemmat vanhemmat, 7-luvulla usein hankittiin juuri 2-kymppisinä, nyt ensimmäiset 30-40-v. Yhteiskunta on muuttunut huimasti ja éi kaikki jätä hankintaa itsekkyyttään myöhäiseen vaiheeseen vaan ihan kumppanin puutekin vaikuttaa...
ette ole liian vanhoja. Onnea vaan yritykseen. On mukava kun on eri ikäisiä lapsia.
Joku kommentoi 4-kymppisiä liian vanhoiksi. No nykylapsilla on huomattavasti vanhemmat vanhemmat, 7-luvulla usein hankittiin juuri 2-kymppisinä, nyt ensimmäiset 30-40-v. Yhteiskunta on muuttunut huimasti ja éi kaikki jätä hankintaa itsekkyyttään myöhäiseen vaiheeseen vaan ihan kumppanin puutekin vaikuttaa...
N
Nelthilta
Vieras
\
Äläs nyt. Toinen isoäitini sai esikoisensa päälle kolmikymppisenä, saman ikäisenä kuin minä.
Alkuperäinen kirjoittaja 18.08.2005 klo 21:42 Yritystä vaan kirjoitti:
Äläs nyt. Toinen isoäitini sai esikoisensa päälle kolmikymppisenä, saman ikäisenä kuin minä.
E
Et ole liian vanha
Vieras
Aina on poikkeuksia, mutta nykyään lapset saadaan vanhempina kuin ennen ja ensisynnyttäjien ikä sen kuin nousee. Tietyissä yliopistokaupungeissa akateemisten ensisynnyttäjien keski-ikä on 35-v.
Biologisesti varmaan hyvä ikä on siinä kahden-kolmenkympin välissä, mutta moni ei siihen yllä. Mutta onneksi sentään hankitaan myös yli 3-kymppisinä.
Vaikka mies biologisesti saa lapsia vaikka 6-kymppisenä, ja niin tekeekin, heitä ei koskaan syyllistetä lasten kannalta....
Biologisesti varmaan hyvä ikä on siinä kahden-kolmenkympin välissä, mutta moni ei siihen yllä. Mutta onneksi sentään hankitaan myös yli 3-kymppisinä.
Vaikka mies biologisesti saa lapsia vaikka 6-kymppisenä, ja niin tekeekin, heitä ei koskaan syyllistetä lasten kannalta....
N
Nelthilta
Vieras
Totta. Toisen puolen isovanhempani eivät koskaan perustaneet perhettä vaikka olivatkin naimisissa ja kolme lasta saivat (äitini, esikoisensa parikymppisinä). Koko avioliiton ajan nämä asuivat eri kaupungeissa: mies opiskeli ja vaimo teki töitä vanhempiensa liikkeessä. Erosivat vähän miehen valmistumisen jälkeen ja kumpikin avioitui myöhemmin tahollaan. Ero oli lapsille aika kauhea kokemus eivätkä sisarukset ole oikein koskaan päässeet siitä yli. 50-luvulla erot olivat harvinaisia, isoäiti joutui muuttamaan naapurikaupunkiin pakoon pikkukaupungin puheita ja uusi anoppi parhaansa mukaan piti isoisääni erossa tyttäristään.
Kommentoin tuota kerran äidille, että kyllä nykyäänkin seurustellaan, kihloihin ja joskus jopa naimisiinkin mennään, niin että asutaan vuosia eri paikkakunnilla. Mutta ei silloin lapsia tehdä. Äiti siihen, että ehkäisy on siunattu keksintö.
Kommentoin tuota kerran äidille, että kyllä nykyäänkin seurustellaan, kihloihin ja joskus jopa naimisiinkin mennään, niin että asutaan vuosia eri paikkakunnilla. Mutta ei silloin lapsia tehdä. Äiti siihen, että ehkäisy on siunattu keksintö.
M
