leski alle 30
Olen täysin loppu, en jaksa enää mitään. Koko elämä ollut yhtä alamäkeä ja taistelua. Sitten löysin elämäni rakkauden, kaikki kääntyi parempaan. Elämämme oli kuin satukirjasta ja kaikki oli niin hyvin kuin vain voi olla. Kunnes hänetkin riistettiin minulta. Yhtäkkiä hän oli poissa, ilman mitään varoitusta. Jäi vain minä ja lapset ja valtava kaipuu, tuska ja epätoivo. Haluan vain hänen peräänsä, en jaksa yksin. Olen käynyt lääkärissä, mutta siitä ei ollut mitään apua. Tarjosi vain lääkettä, yhtä ja toista ja kolmattakin. En kumminkaan voi miksikään lääkesyöpöksikään alkaa, nuorimmainen vasta 10kk. Tämä vaan menee päivä päivältä huonommaksi. Eikä mua kiinnosta enää mikään. Lapsetkin ovat enemmän taakka kuin lahja, kaikki vielä niin pieniä. Voi miksi näin piti käydä MIKSI!!!!??? Jos jumala on olemassa, hän on tosi epäreilu ja paskamainen. Tiedän kyllä, että lasten takia pitää jaksaa. Kyllä sitä toitotetaan ovista ja ikkunoista ja olen kyllä yrittänytkin, mutta 4 alle 7-vuotiasta ei ole helppoa hoitaa kaiken tämän keskellä. Olimme sielunkumppaneita, ilman sanojakin tiesimme ajatukset. Hän oli todella lapsirakas ja olimme aina yhdessä. Sanotaan, että kun puoliso nukkuu pois, itsestäkin kuolee puolet, mutta kyllä minusta tuntuu kuin olisin kuollut mukana. Teimme kaiken yhdessä ja nyt oletkin yhtäkkiä yksin lasten kanssa vailla suuntaa. On meillä käynyt kriisiryhmät, diakonit sun muut, juuri kuoleman yhtäkkisyyden vuoksi, mutta sekin tuntuu täysin turhalta. En vain tiedä miten jatkaa.