Lihavat naiset!!

Huoohh tätäkin ketjua lukiessa... mua kyllästyttää miten lihavat puolustelee ja keksii mitä kummallisempia selityksiä omalle lihavuudelleen. Ja kyllä, itse olen ollut ylipainoin, bmi huiteli 33 paikkeilla, mutta hei, minä sentään myönsin että itsekurini on suoraan sieltä, en jaksanut liikkua ja söin mitä nenän eteen tuli. Mutta mä tunnustin sen. Myönsin omat heikkouteni. Ja sitten laihdutin, nyt olen normaalipainoinen. Ja ihmettelin tota kummaa selittämistä ja aina vedotaan siihen että "meille ollaan niin ilkeitä..." byhyhyy, ehkä joskus on syytäkin, jotta ne silmät avautuisi. Sitten se lihavien kateus normaalipainoisia/laihduttaneita kohtaan... sekin on uskomatonta.

No minulla ainakin on todisteena tutkimustulokset.

Verensokerini nousevat huimasti, jos syön ihan tavallsita kotiruokaa. Kotiruualla käsitän esim. makaroonilaatikko. Jos syön ruoka-aineympyrän mukaisesti aterian, sokerit nousevat todella korkeisi. Tästä löytyi syy minun lihavuuteeni. Elimistöni ei siis kestä hiilareita. Vaan nostavat verensokeria ja näin pakkautuvat kehooni.

 

Huoohh tätäkin ketjua lukiessa... mua kyllästyttää miten lihavat puolustelee ja keksii mitä kummallisempia selityksiä omalle lihavuudelleen. Ja kyllä, itse olen ollut ylipainoin, bmi huiteli 33 paikkeilla, mutta hei, minä sentään myönsin että itsekurini on suoraan sieltä, en jaksanut liikkua ja söin mitä nenän eteen tuli. Mutta mä tunnustin sen. Myönsin omat heikkouteni. Ja sitten laihdutin, nyt olen normaalipainoinen. Ja ihmettelin tota kummaa selittämistä ja aina vedotaan siihen että "meille ollaan niin ilkeitä..." byhyhyy, ehkä joskus on syytäkin, jotta ne silmät avautuisi. Sitten se lihavien kateus normaalipainoisia/laihduttaneita kohtaan... sekin on uskomatonta.

Minäkin myönnän, aivan pelkästään itsekurista kiinni. Mutta silti puolustan lihavia ihmisiä ja halveksin niitä jotka haukkuvat ihmisiä tästä asiasta. Jos mahdollista niin vielä enemmän halveksin niitä entisiä lihavia, jotka unohtavat oman tuskansa lihavuudesta ja hyökkäävät niitä kohtaan jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä olit. Ei sinullakaan elämä ole selvästikään hyväksi muuttunut laihtumisen myötä, jos olisi niin olisit täälläkin kannustamassa ihmisiä, et haukkumassa.

 

Tarkoitukseni ei ole mollata teitä, sairaalloisesti lihavat, vaan ymmärtää,miksi olette sellaisia kuin olette?

Tämä ei nyt ihan näy vastauksissasi ap

Niin mä yritin kaikkeni pysyäkseni asiallisena. Kaiku vaan tahtoo vastata niinkuin sinne huudetaan.

Hmm... itsehillintäsi siis petti. Sinulla se kävi tässä, monella se käy syömisessä

Totta!

 

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Miksi lihavien on niin vaikea ymmärtää terveysriskit ym. Nyt en puhu pikkuisen pyöreistä vaan sairaalloisesta ylipainosta kärsivistä BMI siis jotain 40 ja yli.
Lisäksi haluaisin kuulla, miksi ihminen päästää itsensä niin lihavaksi? Sitten kuvitellaan olevansa kauniita. Pikkuisen pyöreä voi olla kaunis, mutta sairaalloisesta ylipainosta kärsivä on jotain ihan muuta.
Ihan vaan keskustelua aiheesta.
Itse olen normaalipainoinen. En laiha enkä lihava. Kaikinpuolin tavis.
Toivoisin,ettei tämä aloitus aiheuttaisi purkauksia tyyliin. "Olen kuitenkin onnellinen,että päässäni on kaikki kunnossa, toisin kuin ap:llä"
Tarkoitukseni ei ole mollata teitä, sairaalloisesti lihavat, vaan ymmärtää,miksi olette sellaisia kuin olette?

En jaksa käydä aerobicissa 6Xvko. En jaksa syödä pelkkää rahkaa, raejuustoa ja ananasta. En jaksa kiduttaa itseäni olla syömättä mitään, mikä ei lihota (leipä, peruna, pasta, riisi) Siksi, minusta tuli ylipainoinen.

Eiköhän kuitenkin normaali kotiruoka ja ihan tavallinen liikunta esm 3 kertaa viikossa pidä painon kurissa. Ei laihdutus ole mitään himoliikkumista ja kaiken kieltämistä vaan järkevää elämän hallintaa!

Toki jos paistat kaiken rasvassa ja joka paikkaan tunget lisää sokeria niin kyllähän sillä lihoo. Itse laihduin 10kg ku jätin kahvista sokerin pois. revi siitä!
Nyt oon vaihtanu kaikki kovat rasvat pois ja ruoka on kasvis painotteista ni johan kilot lähtee

Itse en halua olla lihava, lihavat ihmiset yököttää, siis itsekin yökötän itseäni. Plus että suvussa sydän ja verisuoni sairauksia ja diabetesta, mitään niistä en ittelleni halua. Suuri motivaatio on ollu myös se että haluan jaksaa juosta ja temuta pihalla alsteni kanssa! <3

muutekseen, makeutusaineet kannattaa sit kyl unohtaa ketkälaihistelee, ne vaan varastoi rasvaa elimistöön...

Itseasiassa ei. minulla todettu aineenvaihdunnassa häiriö. Elimistöni ei kestä hiilareita. Verensokeri nousee tavallisesta kotiruuasta (riisi,tonnikala,vihannekset) yli 10:n. Eli en saa syödä hiilareita, koska kehoni sokerit nousee ja sitä kautta painoni nousee. Valitettavasti.

Eikö sillon just ois syytä tarkkailla painoa ja syömistä kerta se perussairaus on jo? Luulis että tuotakin tautia helpootais jos ei ois kropalla ylimäärästä työtä liikakilojen takia...

 

Huoohh tätäkin ketjua lukiessa... mua kyllästyttää miten lihavat puolustelee ja keksii mitä kummallisempia selityksiä omalle lihavuudelleen. Ja kyllä, itse olen ollut ylipainoin, bmi huiteli 33 paikkeilla, mutta hei, minä sentään myönsin että itsekurini on suoraan sieltä, en jaksanut liikkua ja söin mitä nenän eteen tuli. Mutta mä tunnustin sen. Myönsin omat heikkouteni. Ja sitten laihdutin, nyt olen normaalipainoinen. Ja ihmettelin tota kummaa selittämistä ja aina vedotaan siihen että "meille ollaan niin ilkeitä..." byhyhyy, ehkä joskus on syytäkin, jotta ne silmät avautuisi. Sitten se lihavien kateus normaalipainoisia/laihduttaneita kohtaan... sekin on uskomatonta.

Minäkin myönnän, aivan pelkästään itsekurista kiinni. Mutta silti puolustan lihavia ihmisiä ja halveksin niitä jotka haukkuvat ihmisiä tästä asiasta. Jos mahdollista niin vielä enemmän halveksin niitä entisiä lihavia, jotka unohtavat oman tuskansa lihavuudesta ja hyökkäävät niitä kohtaan jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä olit. Ei sinullakaan elämä ole selvästikään hyväksi muuttunut laihtumisen myötä, jos olisi niin olisit täälläkin kannustamassa ihmisiä, et haukkumassa.

Tää Vivian taitaa olla se joku markiisi jolla on karsee letti, eiks se ollu ennen hirvee läski ja sit laihdutti. Nykyään se vihaa kaikkia ylipainosia

 

Huoohh tätäkin ketjua lukiessa... mua kyllästyttää miten lihavat puolustelee ja keksii mitä kummallisempia selityksiä omalle lihavuudelleen. Ja kyllä, itse olen ollut ylipainoin, bmi huiteli 33 paikkeilla, mutta hei, minä sentään myönsin että itsekurini on suoraan sieltä, en jaksanut liikkua ja söin mitä nenän eteen tuli. Mutta mä tunnustin sen. Myönsin omat heikkouteni. Ja sitten laihdutin, nyt olen normaalipainoinen. Ja ihmettelin tota kummaa selittämistä ja aina vedotaan siihen että "meille ollaan niin ilkeitä..." byhyhyy, ehkä joskus on syytäkin, jotta ne silmät avautuisi. Sitten se lihavien kateus normaalipainoisia/laihduttaneita kohtaan... sekin on uskomatonta.

No minulla ainakin on todisteena tutkimustulokset.

Verensokerini nousevat huimasti, jos syön ihan tavallsita kotiruokaa. Kotiruualla käsitän esim. makaroonilaatikko. Jos syön ruoka-aineympyrän mukaisesti aterian, sokerit nousevat todella korkeisi. Tästä löytyi syy minun lihavuuteeni. Elimistöni ei siis kestä hiilareita. Vaan nostavat verensokeria ja näin pakkautuvat kehooni.

Varsin monella on samaa ongelmaa. Ja silloin ratkaisuna on vähentää hiilihydraattien saantia (ja korvata energiavaje luonnollisilla rasvoilla). Se vaan on joittenki mielestä liian radikaalia, he kuvittelee että "mitään ei saa syödä", himo pullaan on niin kova. Lisäksi ku terveydenhuollon tasolta se idea saatetaan teilata ihan täysin, vaikka sais hyviä tuloksia niin painon ku veriarvojen suhteen.

 

Huoohh tätäkin ketjua lukiessa... mua kyllästyttää miten lihavat puolustelee ja keksii mitä kummallisempia selityksiä omalle lihavuudelleen. Ja kyllä, itse olen ollut ylipainoin, bmi huiteli 33 paikkeilla, mutta hei, minä sentään myönsin että itsekurini on suoraan sieltä, en jaksanut liikkua ja söin mitä nenän eteen tuli. Mutta mä tunnustin sen. Myönsin omat heikkouteni. Ja sitten laihdutin, nyt olen normaalipainoinen. Ja ihmettelin tota kummaa selittämistä ja aina vedotaan siihen että "meille ollaan niin ilkeitä..." byhyhyy, ehkä joskus on syytäkin, jotta ne silmät avautuisi. Sitten se lihavien kateus normaalipainoisia/laihduttaneita kohtaan... sekin on uskomatonta.

Minäkin myönnän, aivan pelkästään itsekurista kiinni. Mutta silti puolustan lihavia ihmisiä ja halveksin niitä jotka haukkuvat ihmisiä tästä asiasta. Jos mahdollista niin vielä enemmän halveksin niitä entisiä lihavia, jotka unohtavat oman tuskansa lihavuudesta ja hyökkäävät niitä kohtaan jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä olit. Ei sinullakaan elämä ole selvästikään hyväksi muuttunut laihtumisen myötä, jos olisi niin olisit täälläkin kannustamassa ihmisiä, et haukkumassa.

Mä kannustan mielelläni niitä, jotka haluavat muutoksen elämäänsä. En niitä, jotka keksivät syitä syödä hieman enemmän ja liikkua hieman vähemmän. Ketään en lihavuudesta arvostele, en mitoita ihmisiä painon mukaan enkä tuomitse ketään. En puutu asioihin jotka ei mulle kuulu. Mutta tästä huolimatta mua ärrrsyttää se selittely, se ei muutu miksikään, vaikka kuinka menisit henkilökohtaisuuksiin ja koittaisit saada mua muuttamaan mieltäni. Silti se selittely on säälittävää. Ei se lihavuus, vaan se selittely.

 

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Miksi lihavien on niin vaikea ymmärtää terveysriskit ym. Nyt en puhu pikkuisen pyöreistä vaan sairaalloisesta ylipainosta kärsivistä BMI siis jotain 40 ja yli.
Lisäksi haluaisin kuulla, miksi ihminen päästää itsensä niin lihavaksi? Sitten kuvitellaan olevansa kauniita. Pikkuisen pyöreä voi olla kaunis, mutta sairaalloisesta ylipainosta kärsivä on jotain ihan muuta.
Ihan vaan keskustelua aiheesta.
Itse olen normaalipainoinen. En laiha enkä lihava. Kaikinpuolin tavis.
Toivoisin,ettei tämä aloitus aiheuttaisi purkauksia tyyliin. "Olen kuitenkin onnellinen,että päässäni on kaikki kunnossa, toisin kuin ap:llä"
Tarkoitukseni ei ole mollata teitä, sairaalloisesti lihavat, vaan ymmärtää,miksi olette sellaisia kuin olette?

En jaksa käydä aerobicissa 6Xvko. En jaksa syödä pelkkää rahkaa, raejuustoa ja ananasta. En jaksa kiduttaa itseäni olla syömättä mitään, mikä ei lihota (leipä, peruna, pasta, riisi) Siksi, minusta tuli ylipainoinen.

Eiköhän kuitenkin normaali kotiruoka ja ihan tavallinen liikunta esm 3 kertaa viikossa pidä painon kurissa. Ei laihdutus ole mitään himoliikkumista ja kaiken kieltämistä vaan järkevää elämän hallintaa!

Toki jos paistat kaiken rasvassa ja joka paikkaan tunget lisää sokeria niin kyllähän sillä lihoo. Itse laihduin 10kg ku jätin kahvista sokerin pois. revi siitä!
Nyt oon vaihtanu kaikki kovat rasvat pois ja ruoka on kasvis painotteista ni johan kilot lähtee

Itse en halua olla lihava, lihavat ihmiset yököttää, siis itsekin yökötän itseäni. Plus että suvussa sydän ja verisuoni sairauksia ja diabetesta, mitään niistä en ittelleni halua. Suuri motivaatio on ollu myös se että haluan jaksaa juosta ja temuta pihalla alsteni kanssa! <3

muutekseen, makeutusaineet kannattaa sit kyl unohtaa ketkälaihistelee, ne vaan varastoi rasvaa elimistöön...

Itseasiassa ei. minulla todettu aineenvaihdunnassa häiriö. Elimistöni ei kestä hiilareita. Verensokeri nousee tavallisesta kotiruuasta (riisi,tonnikala,vihannekset) yli 10:n. Eli en saa syödä hiilareita, koska kehoni sokerit nousee ja sitä kautta painoni nousee. Valitettavasti.

Eikö sillon just ois syytä tarkkailla painoa ja syömistä kerta se perussairaus on jo? Luulis että tuotakin tautia helpootais jos ei ois kropalla ylimäärästä työtä liikakilojen takia...

Voih, voi, voi. tuota ihmisen ymmärrystä! Perussairaus on löytynyt vasta lihavuuden jälkeen! Eli asiaa alettiin tukimaan, kun ihmeteltiin, miksi paino on npoussut kovasti ja ei tipu vaikka syön ruoka-aineympyrän mukaisesti. Syys siis löyty vasta lihoamisen jälkeen!

Toki jos olisin tiennyt sen, että omaan kyseisen elimistön. En olisi ikinä alkanut syömään ravintosuositusten mukaisesti eli 6xleipäpala päivässä, peruntaa tai riisiä yms...

 

Itse olen ollut aina "pullukka". Ala-asteelta lähtien luokan isoin,vaikkakaan en järkyttävän lihava. Lisäksi olen pitkä ja "isoluinen". Viidenneltä luokalta asti olen ajatellut laihduttamista ja kuunnellut piruilua koostani. Söin suruuni ja olin syömättä kun kaikki oli hyvin. Tunnesyömistä siis. Kahdeksan vuotta sitten (amiksessa) olin mitoissa 172/71 ja sen alhasempaa painoa en edes muista. Raskaudet toivat painoa, esikoisesta jäi mukavasti vielä imetyksen päätyttyä ja pian aloin odottamaan toista. Jouluna 2009 paino oli 97kg ja kamelin selkä katkesi. Luin paljon tunnesyömisestä ja muutakin toki. Painoa on tippunut toistakymmentä kiloa ja matkaa on vielä normaalipainoon 10kg. Itsetutkiskelua on vaatinut omalla kohdallani tämä asia. Toivon että lihavat ajat ovat takana.

 

taas kerran se nähdään. Nainen on naiselle susi. Miksi otsikkokin koskee vain lihavia naisia? Ja täällä taas on naiset toisiaan teilaamassa. Ja varsinkin entinen lihava mollaa lihavia? Ei voi ymmärtää. Koittaisit auttaa kun kerran ymmärrät mistä on kysymys!

 

Huoohh tätäkin ketjua lukiessa... mua kyllästyttää miten lihavat puolustelee ja keksii mitä kummallisempia selityksiä omalle lihavuudelleen. Ja kyllä, itse olen ollut ylipainoin, bmi huiteli 33 paikkeilla, mutta hei, minä sentään myönsin että itsekurini on suoraan sieltä, en jaksanut liikkua ja söin mitä nenän eteen tuli. Mutta mä tunnustin sen. Myönsin omat heikkouteni. Ja sitten laihdutin, nyt olen normaalipainoinen. Ja ihmettelin tota kummaa selittämistä ja aina vedotaan siihen että "meille ollaan niin ilkeitä..." byhyhyy, ehkä joskus on syytäkin, jotta ne silmät avautuisi. Sitten se lihavien kateus normaalipainoisia/laihduttaneita kohtaan... sekin on uskomatonta.

Minäkin myönnän, aivan pelkästään itsekurista kiinni. Mutta silti puolustan lihavia ihmisiä ja halveksin niitä jotka haukkuvat ihmisiä tästä asiasta. Jos mahdollista niin vielä enemmän halveksin niitä entisiä lihavia, jotka unohtavat oman tuskansa lihavuudesta ja hyökkäävät niitä kohtaan jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä olit. Ei sinullakaan elämä ole selvästikään hyväksi muuttunut laihtumisen myötä, jos olisi niin olisit täälläkin kannustamassa ihmisiä, et haukkumassa.

Tää Vivian taitaa olla se joku markiisi jolla on karsee letti, eiks se ollu ennen hirvee läski ja sit laihdutti. Nykyään se vihaa kaikkia ylipainosia

En mä vihaa ylipainoisia, kenenkään paino ei mulle kuulu! Enkä arvioi ihmisiä sen perusteella, todellakaan. omastakin perheestäni löytyy ylipainoisia ja ystäväpiiristäni jne.

Ainoa asia mitä mä sanoin vihaavani, on se selittely! Se ei ole mistään kotoisin... jokatoisella on BED, jokatoinen sairastaa jotain aineenvaihduntasairautta jne.

 

Huoohh tätäkin ketjua lukiessa... mua kyllästyttää miten lihavat puolustelee ja keksii mitä kummallisempia selityksiä omalle lihavuudelleen. Ja kyllä, itse olen ollut ylipainoin, bmi huiteli 33 paikkeilla, mutta hei, minä sentään myönsin että itsekurini on suoraan sieltä, en jaksanut liikkua ja söin mitä nenän eteen tuli. Mutta mä tunnustin sen. Myönsin omat heikkouteni. Ja sitten laihdutin, nyt olen normaalipainoinen. Ja ihmettelin tota kummaa selittämistä ja aina vedotaan siihen että "meille ollaan niin ilkeitä..." byhyhyy, ehkä joskus on syytäkin, jotta ne silmät avautuisi. Sitten se lihavien kateus normaalipainoisia/laihduttaneita kohtaan... sekin on uskomatonta.

No minulla ainakin on todisteena tutkimustulokset.

Verensokerini nousevat huimasti, jos syön ihan tavallsita kotiruokaa. Kotiruualla käsitän esim. makaroonilaatikko. Jos syön ruoka-aineympyrän mukaisesti aterian, sokerit nousevat todella korkeisi. Tästä löytyi syy minun lihavuuteeni. Elimistöni ei siis kestä hiilareita. Vaan nostavat verensokeria ja näin pakkautuvat kehooni.

Varsin monella on samaa ongelmaa. Ja silloin ratkaisuna on vähentää hiilihydraattien saantia (ja korvata energiavaje luonnollisilla rasvoilla). Se vaan on joittenki mielestä liian radikaalia, he kuvittelee että "mitään ei saa syödä", himo pullaan on niin kova. Lisäksi ku terveydenhuollon tasolta se idea saatetaan teilata ihan täysin, vaikka sais hyviä tuloksia niin painon ku veriarvojen suhteen.

juuri näin. Kyllä oli diabeteshoitajalla huuli pyöreänä kun sanoin, että minähän en todellakaan enää suostu syömään 6 palaa leipää. En syö puuroa enkä perunoita yms. makeasta en koskaan ole edes välittänyt. Siinäpähän nyt miettivät.

Tällä hetkellä sokerit ovat todella hyvät.. Oli muuten hoitajalla nikottaminen kun paasasi tunnin mitä saa syödä ja mitä ei. Sitten kun otettiin sokeriarvot ne olivat 4.3 Olin juuri ollut kaksi viikkoa ilman hiilareita. Että sellasta patua.

 

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Miksi lihavien on niin vaikea ymmärtää terveysriskit ym. Nyt en puhu pikkuisen pyöreistä vaan sairaalloisesta ylipainosta kärsivistä BMI siis jotain 40 ja yli.
Lisäksi haluaisin kuulla, miksi ihminen päästää itsensä niin lihavaksi? Sitten kuvitellaan olevansa kauniita. Pikkuisen pyöreä voi olla kaunis, mutta sairaalloisesta ylipainosta kärsivä on jotain ihan muuta.
Ihan vaan keskustelua aiheesta.
Itse olen normaalipainoinen. En laiha enkä lihava. Kaikinpuolin tavis.
Toivoisin,ettei tämä aloitus aiheuttaisi purkauksia tyyliin. "Olen kuitenkin onnellinen,että päässäni on kaikki kunnossa, toisin kuin ap:llä"
Tarkoitukseni ei ole mollata teitä, sairaalloisesti lihavat, vaan ymmärtää,miksi olette sellaisia kuin olette?

En jaksa käydä aerobicissa 6Xvko. En jaksa syödä pelkkää rahkaa, raejuustoa ja ananasta. En jaksa kiduttaa itseäni olla syömättä mitään, mikä ei lihota (leipä, peruna, pasta, riisi) Siksi, minusta tuli ylipainoinen.

Eiköhän kuitenkin normaali kotiruoka ja ihan tavallinen liikunta esm 3 kertaa viikossa pidä painon kurissa. Ei laihdutus ole mitään himoliikkumista ja kaiken kieltämistä vaan järkevää elämän hallintaa!

Toki jos paistat kaiken rasvassa ja joka paikkaan tunget lisää sokeria niin kyllähän sillä lihoo. Itse laihduin 10kg ku jätin kahvista sokerin pois. revi siitä!
Nyt oon vaihtanu kaikki kovat rasvat pois ja ruoka on kasvis painotteista ni johan kilot lähtee

Itse en halua olla lihava, lihavat ihmiset yököttää, siis itsekin yökötän itseäni. Plus että suvussa sydän ja verisuoni sairauksia ja diabetesta, mitään niistä en ittelleni halua. Suuri motivaatio on ollu myös se että haluan jaksaa juosta ja temuta pihalla alsteni kanssa! <3

muutekseen, makeutusaineet kannattaa sit kyl unohtaa ketkälaihistelee, ne vaan varastoi rasvaa elimistöön...

Itseasiassa ei. minulla todettu aineenvaihdunnassa häiriö. Elimistöni ei kestä hiilareita. Verensokeri nousee tavallisesta kotiruuasta (riisi,tonnikala,vihannekset) yli 10:n. Eli en saa syödä hiilareita, koska kehoni sokerit nousee ja sitä kautta painoni nousee. Valitettavasti.

Eikö sillon just ois syytä tarkkailla painoa ja syömistä kerta se perussairaus on jo? Luulis että tuotakin tautia helpootais jos ei ois kropalla ylimäärästä työtä liikakilojen takia...

Voih, voi, voi. tuota ihmisen ymmärrystä! Perussairaus on löytynyt vasta lihavuuden jälkeen! Eli asiaa alettiin tukimaan, kun ihmeteltiin, miksi paino on npoussut kovasti ja ei tipu vaikka syön ruoka-aineympyrän mukaisesti. Syys siis löyty vasta lihoamisen jälkeen!

Toki jos olisin tiennyt sen, että omaan kyseisen elimistön. En olisi ikinä alkanut syömään ravintosuositusten mukaisesti eli 6xleipäpala päivässä, peruntaa tai riisiä yms...

Siis toki tämän ymmärrän, mutta eikä se että on perussairas rasitteena motivoi ollenkaan laihduttamaan? SITÄ en ymmärrä. Eihän siihen vaikuta millon se sairaus on löytynyt tai todettu. Minun käsityksen mukaan kuitenkin laihduttaminen auttaa sairauteen kuin sairauteen, noin periaatteessa ainakin...

 

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Miksi lihavien on niin vaikea ymmärtää terveysriskit ym. Nyt en puhu pikkuisen pyöreistä vaan sairaalloisesta ylipainosta kärsivistä BMI siis jotain 40 ja yli.
Lisäksi haluaisin kuulla, miksi ihminen päästää itsensä niin lihavaksi? Sitten kuvitellaan olevansa kauniita. Pikkuisen pyöreä voi olla kaunis, mutta sairaalloisesta ylipainosta kärsivä on jotain ihan muuta.
Ihan vaan keskustelua aiheesta.
Itse olen normaalipainoinen. En laiha enkä lihava. Kaikinpuolin tavis.
Toivoisin,ettei tämä aloitus aiheuttaisi purkauksia tyyliin. "Olen kuitenkin onnellinen,että päässäni on kaikki kunnossa, toisin kuin ap:llä"
Tarkoitukseni ei ole mollata teitä, sairaalloisesti lihavat, vaan ymmärtää,miksi olette sellaisia kuin olette?

En jaksa käydä aerobicissa 6Xvko. En jaksa syödä pelkkää rahkaa, raejuustoa ja ananasta. En jaksa kiduttaa itseäni olla syömättä mitään, mikä ei lihota (leipä, peruna, pasta, riisi) Siksi, minusta tuli ylipainoinen.

Eiköhän kuitenkin normaali kotiruoka ja ihan tavallinen liikunta esm 3 kertaa viikossa pidä painon kurissa. Ei laihdutus ole mitään himoliikkumista ja kaiken kieltämistä vaan järkevää elämän hallintaa!

Toki jos paistat kaiken rasvassa ja joka paikkaan tunget lisää sokeria niin kyllähän sillä lihoo. Itse laihduin 10kg ku jätin kahvista sokerin pois. revi siitä!
Nyt oon vaihtanu kaikki kovat rasvat pois ja ruoka on kasvis painotteista ni johan kilot lähtee

Itse en halua olla lihava, lihavat ihmiset yököttää, siis itsekin yökötän itseäni. Plus että suvussa sydän ja verisuoni sairauksia ja diabetesta, mitään niistä en ittelleni halua. Suuri motivaatio on ollu myös se että haluan jaksaa juosta ja temuta pihalla alsteni kanssa! <3

muutekseen, makeutusaineet kannattaa sit kyl unohtaa ketkälaihistelee, ne vaan varastoi rasvaa elimistöön...

Itseasiassa ei. minulla todettu aineenvaihdunnassa häiriö. Elimistöni ei kestä hiilareita. Verensokeri nousee tavallisesta kotiruuasta (riisi,tonnikala,vihannekset) yli 10:n. Eli en saa syödä hiilareita, koska kehoni sokerit nousee ja sitä kautta painoni nousee. Valitettavasti.

Eikö sillon just ois syytä tarkkailla painoa ja syömistä kerta se perussairaus on jo? Luulis että tuotakin tautia helpootais jos ei ois kropalla ylimäärästä työtä liikakilojen takia...

Voih, voi, voi. tuota ihmisen ymmärrystä! Perussairaus on löytynyt vasta lihavuuden jälkeen! Eli asiaa alettiin tukimaan, kun ihmeteltiin, miksi paino on npoussut kovasti ja ei tipu vaikka syön ruoka-aineympyrän mukaisesti. Syys siis löyty vasta lihoamisen jälkeen!

Toki jos olisin tiennyt sen, että omaan kyseisen elimistön. En olisi ikinä alkanut syömään ravintosuositusten mukaisesti eli 6xleipäpala päivässä, peruntaa tai riisiä yms...

Siis toki tämän ymmärrän, mutta eikä se että on perussairas rasitteena motivoi ollenkaan laihduttamaan? SITÄ en ymmärrä. Eihän siihen vaikuta millon se sairaus on löytynyt tai todettu. Minun käsityksen mukaan kuitenkin laihduttaminen auttaa sairauteen kuin sairauteen, noin periaatteessa ainakin...

No kerroppas nyt, miten laihdutat, jos syöt suositusten mukaisesti ja sinulla on ruokapäiväkirja. Kalorti 1500-1800/pv, paino ei putoa ja lääkäritkään eivät osaa sanoa mistä johtuu.

On se kuules pirun vaikea laihduttaa, jos paino ei tipu edes lääkärin valvonnassa. Viimeinen tutkimus sitten paljasti tämän hiilari homman, jonka jälkeen pelkästään viikossa painoa tippui 5kg, kun jätin pois leivät, riisit, puurot, perunat yms.

 

Ja ihmettelin tota kummaa selittämistä ja aina vedotaan siihen että "meille ollaan niin ilkeitä..." byhyhyy, ehkä joskus on syytäkin, jotta ne silmät avautuisi. Sitten se lihavien kateus normaalipainoisia/laihduttaneita kohtaan... sekin on uskomatonta.

Mä olen sitä mieltä, että kellekään ei ole syytä olla ilkeitä ulkonäköasioissa. Eräs huomio, jonka olen tehnyt sekä täällä palstakeskusteluissa että irl, on se, että ilkeimpiä lihaville ovat ne, jotka itse ovat laihduttaneet kymmeniä kiloja. Ja minusta se jos mikä on todella alhaista ja säälittävää.

Enkä mä ole kyllä huomannut lihavien osalta mitään uskomatonta kateutta normaalipainoisia tai laihduttaneita kohtaan. Laihdutusketjuissa lihavat yleensä tsemppaavat ja onnittelevat laihtunutta (ja kertovat, missä oma laihduttaminen on menossa), kun sitten taas tällaisissa läskiketjuissa laihduttaneet tulevat suoraan sanottuna v.ttuilemaan lihaville ja haukkumaan heitä.

Ja joo, minä en ole lihava, enkä ole koskaan ollutkaan, mutta muutama ystäväni on.

 

Ja ihmettelin tota kummaa selittämistä ja aina vedotaan siihen että "meille ollaan niin ilkeitä..." byhyhyy, ehkä joskus on syytäkin, jotta ne silmät avautuisi. Sitten se lihavien kateus normaalipainoisia/laihduttaneita kohtaan... sekin on uskomatonta.

Mä olen sitä mieltä, että kellekään ei ole syytä olla ilkeitä ulkonäköasioissa. Eräs huomio, jonka olen tehnyt sekä täällä palstakeskusteluissa että irl, on se, että ilkeimpiä lihaville ovat ne, jotka itse ovat laihduttaneet kymmeniä kiloja. Ja minusta se jos mikä on todella alhaista ja säälittävää.

Enkä mä ole kyllä huomannut lihavien osalta mitään uskomatonta kateutta normaalipainoisia tai laihduttaneita kohtaan. Laihdutusketjuissa lihavat yleensä tsemppaavat ja onnittelevat laihtunutta (ja kertovat, missä oma laihduttaminen on menossa), kun sitten taas tällaisissa läskiketjuissa laihduttaneet tulevat suoraan sanottuna v.ttuilemaan lihaville ja haukkumaan heitä.

Ja joo, minä en ole lihava, enkä ole koskaan ollutkaan, mutta muutama ystäväni on.

PEESI..olen saman huomannyt nämä jotka on laihduttanut ovat pahempia haukkujia.
mä en ymmärrä mikä oli aapeen pointti? saada taas yksi läski ketju aikaseksi

 

"Itse olen normaalipainoinen. En laiha enkä lihava. Kaikinpuolin tavis" Ok, et ole ajatellut tehdä itsellesi mitään? Minä nimittäin vihaan taviksia. Ne ovat niin mitään sanomattomia sillä tavisulkomuodollaan. eivät säväytä millään muotoa...

 

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Miksi lihavien on niin vaikea ymmärtää terveysriskit ym. Nyt en puhu pikkuisen pyöreistä vaan sairaalloisesta ylipainosta kärsivistä BMI siis jotain 40 ja yli.
Lisäksi haluaisin kuulla, miksi ihminen päästää itsensä niin lihavaksi? Sitten kuvitellaan olevansa kauniita. Pikkuisen pyöreä voi olla kaunis, mutta sairaalloisesta ylipainosta kärsivä on jotain ihan muuta.
Ihan vaan keskustelua aiheesta.
Itse olen normaalipainoinen. En laiha enkä lihava. Kaikinpuolin tavis.
Toivoisin,ettei tämä aloitus aiheuttaisi purkauksia tyyliin. "Olen kuitenkin onnellinen,että päässäni on kaikki kunnossa, toisin kuin ap:llä"
Tarkoitukseni ei ole mollata teitä, sairaalloisesti lihavat, vaan ymmärtää,miksi olette sellaisia kuin olette?

En jaksa käydä aerobicissa 6Xvko. En jaksa syödä pelkkää rahkaa, raejuustoa ja ananasta. En jaksa kiduttaa itseäni olla syömättä mitään, mikä ei lihota (leipä, peruna, pasta, riisi) Siksi, minusta tuli ylipainoinen.

Eiköhän kuitenkin normaali kotiruoka ja ihan tavallinen liikunta esm 3 kertaa viikossa pidä painon kurissa. Ei laihdutus ole mitään himoliikkumista ja kaiken kieltämistä vaan järkevää elämän hallintaa!

Toki jos paistat kaiken rasvassa ja joka paikkaan tunget lisää sokeria niin kyllähän sillä lihoo. Itse laihduin 10kg ku jätin kahvista sokerin pois. revi siitä!
Nyt oon vaihtanu kaikki kovat rasvat pois ja ruoka on kasvis painotteista ni johan kilot lähtee

Itse en halua olla lihava, lihavat ihmiset yököttää, siis itsekin yökötän itseäni. Plus että suvussa sydän ja verisuoni sairauksia ja diabetesta, mitään niistä en ittelleni halua. Suuri motivaatio on ollu myös se että haluan jaksaa juosta ja temuta pihalla alsteni kanssa! <3

muutekseen, makeutusaineet kannattaa sit kyl unohtaa ketkälaihistelee, ne vaan varastoi rasvaa elimistöön...

Itseasiassa ei. minulla todettu aineenvaihdunnassa häiriö. Elimistöni ei kestä hiilareita. Verensokeri nousee tavallisesta kotiruuasta (riisi,tonnikala,vihannekset) yli 10:n. Eli en saa syödä hiilareita, koska kehoni sokerit nousee ja sitä kautta painoni nousee. Valitettavasti.

Eikö sillon just ois syytä tarkkailla painoa ja syömistä kerta se perussairaus on jo? Luulis että tuotakin tautia helpootais jos ei ois kropalla ylimäärästä työtä liikakilojen takia...

Voih, voi, voi. tuota ihmisen ymmärrystä! Perussairaus on löytynyt vasta lihavuuden jälkeen! Eli asiaa alettiin tukimaan, kun ihmeteltiin, miksi paino on npoussut kovasti ja ei tipu vaikka syön ruoka-aineympyrän mukaisesti. Syys siis löyty vasta lihoamisen jälkeen!

Toki jos olisin tiennyt sen, että omaan kyseisen elimistön. En olisi ikinä alkanut syömään ravintosuositusten mukaisesti eli 6xleipäpala päivässä, peruntaa tai riisiä yms...

Siis toki tämän ymmärrän, mutta eikä se että on perussairas rasitteena motivoi ollenkaan laihduttamaan? SITÄ en ymmärrä. Eihän siihen vaikuta millon se sairaus on löytynyt tai todettu. Minun käsityksen mukaan kuitenkin laihduttaminen auttaa sairauteen kuin sairauteen, noin periaatteessa ainakin...

No kerroppas nyt, miten laihdutat, jos syöt suositusten mukaisesti ja sinulla on ruokapäiväkirja. Kalorti 1500-1800/pv, paino ei putoa ja lääkäritkään eivät osaa sanoa mistä johtuu.

On se kuules pirun vaikea laihduttaa, jos paino ei tipu edes lääkärin valvonnassa. Viimeinen tutkimus sitten paljasti tämän hiilari homman, jonka jälkeen pelkästään viikossa painoa tippui 5kg, kun jätin pois leivät, riisit, puurot, perunat yms.

Eli nyt laihdutat kun keino on löytynyt? Aikasemmasta jäi vaan kuva ettet edes viitsi yrittää kun se on kidutusta kerta on perussairaus...

 

Mua ällöttää lihavat ihmiset, haukun aina ihmisiä läskeiksi, jos joku paikka vähänkin pömpöttää. Olen itsekin lihava, joten ällötän siis itseäni.

 

Mä olen ylipainoinen, juurikin BMI on 40 eli sairaalloisen lihava. Ennen raskautta olin vain ylipainoinen, raskauden aikana ei tullut kiloakaan lisää eli oma paino tippu sinä aikana. Synnytyksen jälkeen aloin elää normaalisti, tuli ehkä lievää masennusta, en enää välittänyt itsestäni. Huolen pidin lapsestani ja keskityin siihen. Eli ajattelin täysin väärin, en osannut ajatella objektiivisesti että tottakai on lapsen parasta että äiti on kunnossa eikä vaan ahmi, herkuttele ja lohduttaudu ruoalla. Parissa vuodessa painoa vaan tuli huimasti lisää.

Nyt olen katkaissut lihomiskierteen ja alkanut ajattelemaan itseänikin ja alkanut tiputtamaan painoa. Kuulun kanssa juurikin niihin Prisman dokumentissa mainittuihin joiden keho varastoi kaiken, jopa pullan näkeminen jotenkin siirtää ne kalorit itteeni. Tiedän että tie on pitkä ja tuskainen mut nyt mä aion onnistua ja hyvin onkin alkanut kaikkinensa. En pidä itsestäni tälläisenä.

Mutta siis ap:n kysymykseen vastauksena olisi siis että en välittänyt itsestäni ja lohdutin sekä palkitsin itseäni ruoalla.

Tää on aivan ku mun suusta, ainoa vaan että mulla tuli ne kilot ekan raskauden aikana, en sitten ehtinyt niitä pudottaa kun tulin heti raskaaksi, mutta aloin raskauden aikana liikkumaan ja syömään oikein ja näin ollen toisessa raskaudessa ei tullut kiloja yhtään (ikäeroa lapsilla 11kk) mutta toisen synnytyksen jälkeen masennuin pahasti, oli pahoja psykoottisia oireita, en nukkunut juurikaan. Paino on vain noussut koko ajan, nyt alkaa olla taas pää koppa kunnossa ja olen lääkkeitä vähentämässä ja ensi maanantaina on alkamassa ensin joku tehodietti joka kestää sen n. viikon ja sit alkaa laihdutus ja elämäntapakoulu.
Mä inhoan vartaloani ja mulla on 40 kiloa ylimääräistä ja tiedän että itse olen kiloni kerännyt. Mä kuitenkin pystyn ja kykenen kävelemään, juoksemaan, kiipeämään rappusia, hyppimään jne... Mutta syytän silti masennustani sairaalloisesta ylipainostani. Toki olen ollut aina perso herkuille mutta nyt olen lasten nukkuessa ahminut kaikkea omaan pahaan olooni.

 

AP:n pointti oli kysyä miksi jotkut ihmiset päästävät itsensä sairaalloisen lihaviksi? Aikaisemmin päivällä tässä oli ketju raskaana olevasta ihmisestä, jonka bmi oli 43. Siinä ketjussa mm. puhuttiin kuinka ylipaino on terveellistä ja sairaalloisen ylipainoiset olivat tosi hyökkääviä. Tulihan tähän ketjuun muutama asiallinen vastaus, joten mun puolestani voipi vaipua unholaan.

 

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Miksi lihavien on niin vaikea ymmärtää terveysriskit ym. Nyt en puhu pikkuisen pyöreistä vaan sairaalloisesta ylipainosta kärsivistä BMI siis jotain 40 ja yli.
Lisäksi haluaisin kuulla, miksi ihminen päästää itsensä niin lihavaksi? Sitten kuvitellaan olevansa kauniita. Pikkuisen pyöreä voi olla kaunis, mutta sairaalloisesta ylipainosta kärsivä on jotain ihan muuta.
Ihan vaan keskustelua aiheesta.
Itse olen normaalipainoinen. En laiha enkä lihava. Kaikinpuolin tavis.
Toivoisin,ettei tämä aloitus aiheuttaisi purkauksia tyyliin. "Olen kuitenkin onnellinen,että päässäni on kaikki kunnossa, toisin kuin ap:llä"
Tarkoitukseni ei ole mollata teitä, sairaalloisesti lihavat, vaan ymmärtää,miksi olette sellaisia kuin olette?

En jaksa käydä aerobicissa 6Xvko. En jaksa syödä pelkkää rahkaa, raejuustoa ja ananasta. En jaksa kiduttaa itseäni olla syömättä mitään, mikä ei lihota (leipä, peruna, pasta, riisi) Siksi, minusta tuli ylipainoinen.

Eiköhän kuitenkin normaali kotiruoka ja ihan tavallinen liikunta esm 3 kertaa viikossa pidä painon kurissa. Ei laihdutus ole mitään himoliikkumista ja kaiken kieltämistä vaan järkevää elämän hallintaa!

Toki jos paistat kaiken rasvassa ja joka paikkaan tunget lisää sokeria niin kyllähän sillä lihoo. Itse laihduin 10kg ku jätin kahvista sokerin pois. revi siitä!
Nyt oon vaihtanu kaikki kovat rasvat pois ja ruoka on kasvis painotteista ni johan kilot lähtee

Itse en halua olla lihava, lihavat ihmiset yököttää, siis itsekin yökötän itseäni. Plus että suvussa sydän ja verisuoni sairauksia ja diabetesta, mitään niistä en ittelleni halua. Suuri motivaatio on ollu myös se että haluan jaksaa juosta ja temuta pihalla alsteni kanssa! <3

muutekseen, makeutusaineet kannattaa sit kyl unohtaa ketkälaihistelee, ne vaan varastoi rasvaa elimistöön...

Itseasiassa ei. minulla todettu aineenvaihdunnassa häiriö. Elimistöni ei kestä hiilareita. Verensokeri nousee tavallisesta kotiruuasta (riisi,tonnikala,vihannekset) yli 10:n. Eli en saa syödä hiilareita, koska kehoni sokerit nousee ja sitä kautta painoni nousee. Valitettavasti.

Eikö sillon just ois syytä tarkkailla painoa ja syömistä kerta se perussairaus on jo? Luulis että tuotakin tautia helpootais jos ei ois kropalla ylimäärästä työtä liikakilojen takia...

Voih, voi, voi. tuota ihmisen ymmärrystä! Perussairaus on löytynyt vasta lihavuuden jälkeen! Eli asiaa alettiin tukimaan, kun ihmeteltiin, miksi paino on npoussut kovasti ja ei tipu vaikka syön ruoka-aineympyrän mukaisesti. Syys siis löyty vasta lihoamisen jälkeen!

Toki jos olisin tiennyt sen, että omaan kyseisen elimistön. En olisi ikinä alkanut syömään ravintosuositusten mukaisesti eli 6xleipäpala päivässä, peruntaa tai riisiä yms...

Siis toki tämän ymmärrän, mutta eikä se että on perussairas rasitteena motivoi ollenkaan laihduttamaan? SITÄ en ymmärrä. Eihän siihen vaikuta millon se sairaus on löytynyt tai todettu. Minun käsityksen mukaan kuitenkin laihduttaminen auttaa sairauteen kuin sairauteen, noin periaatteessa ainakin...

No kerroppas nyt, miten laihdutat, jos syöt suositusten mukaisesti ja sinulla on ruokapäiväkirja. Kalorti 1500-1800/pv, paino ei putoa ja lääkäritkään eivät osaa sanoa mistä johtuu.

On se kuules pirun vaikea laihduttaa, jos paino ei tipu edes lääkärin valvonnassa. Viimeinen tutkimus sitten paljasti tämän hiilari homman, jonka jälkeen pelkästään viikossa painoa tippui 5kg, kun jätin pois leivät, riisit, puurot, perunat yms.

Eli nyt laihdutat kun keino on löytynyt? Aikasemmasta jäi vaan kuva ettet edes viitsi yrittää kun se on kidutusta kerta on perussairaus...

Ei minun edes tarvitse laihduttaa kun paino näköjään tippuu ihan vain syömällä proteiineja. Ja kyllä joo, en tiennyt / tajunnut asiaa kuin vasta nyt kun se huomattiin.

Eli minun täytyy siis hyväksyä se, että en voi syödä normaalisti, vaan minun pitää noudattaa erikoisruokavaliota. Tällä tarkoitan sitä, ettei kaikki lihavat todellakaan syö epäterveellisesti. Ihmisellä voi olla häiriö elimistössä, jolloin ei kestä ihan perusruokaohjeiden noudattamista.

 

Ennen oli BMIni 40 nyt seon 25. Uskomattomasti sitä ummistaa silmänsä sille miten lihava on. Helppoa se on nykyään kun lihavuus on hyväksyttyä, lihavuutta ei saa kritisoida ja vaatteitakin löytyy kokoon 60 asti. Juttelimme juuri kaverini kanssa joka myös on laihduttanut. Ihmettelimme sitä miten ei tunnu laihalle vaikka on tiputtanut useamman kymmenen kiloa..vaan tuntee edelleen olevansa se sama läski. Hän kertoi kaveristaan joka taas oli lihonnut 25 kiloa ja tämä kaveri kertoi tuntevansa itsensä ihan saman kokoiseksi kuin ennen lihomista. Mielestäni minulla on tietynlainen etuoikeus arvostella ylipainoisia koska itse olen ennen ollut sellainen ja tiedän ne tekosyyt ja sen lässytyksen. Muistan miten itse olin se tyhmä läskiaktivisti joka puolusti lihavien oikeuksia.

 

voi kuule. niin vaan kävi. sitä yks päivä vaan tajuaa että ei saatana mä oon läski. ja kyllä, mua huolestuttaa aivan sairaasti terveysriskit, ja kyllä, vihaan itseäni kun olen lihava. mun koko elämä on oikeestaan mennyt piloille sen takia. itseluottamus on miinuksen puolella, sain sosiaalisten tilanteiden kammon, sairastuin masennukseen, vihaan itseäni. en voi antaa mieheni koskea minua, en harrastaa seksiä. ei tämä mukavaa ole. MUTTA, tästä kaikesta huolimatta, en vaan saa painoa alas!!!!!!! olen ollut 10v laihiksella, paino tismalleen samassa, ja jopa noussut. se ei ole helppoa, tarttisin ihan oikeesti apua mutta en tiedä mistä sitä saisin. mittani pahimmillaan ollut 160/117. nyt painan 110kg.

 

Niin ja lisäys edelliseen. Silmäni aukenivat viimein eräällä luennolla missä lääkäri kertoi, että on olemassa vain pari sairautta jotka oikeasti aiheuttavat ihan konkreettista lihomista. Eli suurin osa näistä "lihoin sairauden takia" on paskua.