lihavat hei olisi kysyttävää

en ole ikinä ollut lihava ja siitä pidän huolen etten tule olemaankaan.

yhtä asiaa vaan en tajua. miten suurimmalla osalla lihavista ei ole minkäänlaista itsekuria laihduttamisen suhteen? :O aina vaan sorrutaan syömään epäterveellisesti ja epäonnistutaan. pahimmassa tapauksessa kilot takaisin kaksin kertaisena.

muutaman lihavan kaverini kanssa olen ratkaissut ongelman niin että lähden heidän kanssaan kauppaan ja en anna ostaa mitään epäterveellistä. lisäksi lenkkeillään yhdessä ja tuloksia on tullut. oletteko harkinneet samaa?

 

Mitä? Sillainko sitä laihdutaan, että ostetaan vaan terveellistä ja lenkkeillään? Niinpä, oiskin noin yksinkertasta, pään sisällähän ei tarvii ensin tapahtua mitään...

 

[QUOTE="pläski";27085613]Mitä? Sillainko sitä laihdutaan, että ostetaan vaan terveellistä ja lenkkeillään? Niinpä, oiskin noin yksinkertasta, pään sisällähän ei tarvii ensin tapahtua mitään...[/QUOTE]

ystäväni ovat reipastuneet, tulleet onnellisemmaksi ja itseluottamus on kasvanut.

 

Riippuvuus ruokaan, pakonomainen tarve ahtaa kupu täyteen. Vähän sama kai, kun tupakoitsijalla on vaikeaa lopettaa tupakointi, alkoholistilla vaikeaa lopettaa ryyppääminen. Paitsi että syömistä ei voi vaan lopettaa, vaan ottaa se hallintaan.

 

Se vaan on vaikeempaa toisille. Miksi alkkis retkahtaa? Tai narkkari?

 

Miksi oletat että kaikki lihavat haluaisivat laihtua?

 

en ole ikinä ollut lihava ja siitä pidän huolen etten tule olemaankaan.

yhtä asiaa vaan en tajua. miten suurimmalla osalla lihavista ei ole minkäänlaista itsekuria laihduttamisen suhteen? :O aina vaan sorrutaan syömään epäterveellisesti ja epäonnistutaan. pahimmassa tapauksessa kilot takaisin kaksin kertaisena.

muutaman lihavan kaverini kanssa olen ratkaissut ongelman niin että lähden heidän kanssaan kauppaan ja en anna ostaa mitään epäterveellistä. lisäksi lenkkeillään yhdessä ja tuloksia on tullut. oletteko harkinneet samaa?

Tän viestin tarkotus ei oo saada kun ihmiset vihaseks.
Jos on itellä pahaolo,ni tietty jos tälasella omaa oloaan parantaa ni mikäs siinä.

 

[QUOTE="suru";27085629]ystäväni ovat reipastuneet, tulleet onnellisemmaksi ja itseluottamus on kasvanut.[/QUOTE]

No joo..

 

Mulla on ainakin niin onneton itsekuri ettei tosikaan. Kävin 7 tuntia sit kaupassa ja ylitin itseni enkä ostanut mitään herkkuja mutta siitä lähtien oon ajatellut vaan Maraboun keksejä vesi kielellä (pahoin pelkään että kipaisen niitä vielä hakemassa tänään...)
Sokeririippuvuus.

 

Heh laihdutatko sä sun kavereitas Kuulosti jotenkin koomiselta. Vastauksena kysymykseesi syyt voivat johtua tottumuksesta, geeneistä, hormonitoiminnasta, psyykkisistä tekijöistä ja yleensä näiden yhdistelmästä. Lihavalla ihmisellä ei automaattisesti ole mitenkään huono itsekuri, vaikka ei saakaan muutettua syömistään. Moni on esimerkiksi opiskellut pitkälle tai saavuttanut muita tavoitteita jotka vaativat itsekuria.

 

Wau... ap sä ansaitsen nobelin
opcorn:

 

Jos toisten mielipiteet auttais ihmisiä leihtumaan niin tässä maailmassa ei ois yhtään lihavaa. Mut noita besserwissereistä huolimatta ihmiset syö liikaa, tupakoi, juo alkoholia, on kiihkouskovaisia, kaahaa autolla vaikkei siinä oo mitää järkee... No oisko se niin kivaa jos me ihmiset oltais ihan samanlaisia? Omat haasteensa kullakin =)

 

En oo harkinnut samaa. Osaan halutessani olla ihan itsekin ostamatta mitään lihottavaa . Mutta karkki, keksit jne on vaan NIIN hyviä, etten halua olla ostamatta niitä.

Mutta lenkkeilen kyllä kamun kanssa. Siks kun tykkään käydä sen kanssa lenkillä.

 

en ole ikinä ollut lihava ja siitä pidän huolen etten tule olemaankaan.

yhtä asiaa vaan en tajua. miten suurimmalla osalla lihavista ei ole minkäänlaista itsekuria laihduttamisen suhteen? :O aina vaan sorrutaan syömään epäterveellisesti ja epäonnistutaan. pahimmassa tapauksessa kilot takaisin kaksin kertaisena.

muutaman lihavan kaverini kanssa olen ratkaissut ongelman niin että lähden heidän kanssaan kauppaan ja en anna ostaa mitään epäterveellistä. lisäksi lenkkeillään yhdessä ja tuloksia on tullut. oletteko harkinneet samaa?

Jep, mä en kans ymmärrä, kuin tyhmä ihmisen pitää olla, että päästää ittensä paisumaan..
Kai tähänkin joku kommentoi, että "kilpirauhanen ja plää plää".. Sama ongelma on itellä, siis tuo kilppari ja arvot oli pitkään päin *tua, että varmasti olisin palloks lihonnut, jos olisin ollut tyhmä. Osaan kattoa peilistä ja vaa'alta itteäni ja SYÖDÄ SEN MUKAAN..

Lihavuus on vaan omaa tyhmyyttä ja laiskuutta!

 

Mulla on ainakin niin onneton itsekuri ettei tosikaan. Kävin 7 tuntia sit kaupassa ja ylitin itseni enkä ostanut mitään herkkuja mutta siitä lähtien oon ajatellut vaan Maraboun keksejä vesi kielellä (pahoin pelkään että kipaisen niitä vielä hakemassa tänään...)
Sokeririippuvuus.

Sua mä muuten "kiitän" siitä, että oon nykyään koukussa ko. kekseihin.

Palstalta luin että ne on sun mielestä hyviä, ja siitä se sitte lähti :xmas:

Eilen meni vaan 2 pakettia. Mies tosin söi niistä osansa myös.

 

Lihavuus on vaan omaa tyhmyyttä ja laiskuutta!

Haittaakse?
Ts. onko rikos olla mukavuudenhaluinen, tykätä syömisestä, ja olla sun mielestä sitten tyhmä?

 

Jep, mä en kans ymmärrä, kuin tyhmä ihmisen pitää olla, että päästää ittensä paisumaan..
Kai tähänkin joku kommentoi, että "kilpirauhanen ja plää plää".. Sama ongelma on itellä, siis tuo kilppari ja arvot oli pitkään päin *tua, että varmasti olisin palloks lihonnut, jos olisin ollut tyhmä. Osaan kattoa peilistä ja vaa'alta itteäni ja SYÖDÄ SEN MUKAAN..

Lihavuus on vaan omaa tyhmyyttä ja laiskuutta!

Tästä oon kyllä samaa mieltä sun kanssa, vaikka itse kuulunkin ns. läskileiriin. Ihan omaa tyhmyyttä/laiskuuttahan tämä on, että ei vaan saa itseään niskasta kiinni ja pysyvää muutosta aikaan. Ja kilot kertyy niin helposti huomaamatta pikkuhiljaa. Minäkin pitkään syytin toista raskautta (ensimmäisen jälkeen onnistuin laihduttamisessa), että kilot jäi, kunnes eräänä päivänä huomasin, että kuopus on 5v. ja minä painan yli 10kg ENEMMÄN kuin viimeisilläni raskaana ikinä.

Sitä on vaan niin tyhmä, että ei tajua ajoissa. Sit on niin laiska, ettei jaksa tehdä tarvittavia muutoksia, jotta laihtuisi. Tai hetken voi jaksaa, muttei niitä pysyviä muutoksia saa aikaan. :headwall:

 

Mä voin kertoa sulle. Kun olin lapsi, äitini oli jo silloin todella syömishäiriöinen, kyttäsi jokaista suupalaansa. Ei puhunut muusta kuin "läskeistään", mitä sillä ei ollut. Ei halunnut tehdä ruokaa meille lapsille. Jokainen ruoanlaitto oli sille suurta tuskaa ja sen se todella näytti. Kun olimme murrosiässä, alkoi vahtaamaan meidänkin "läskejä", varsinkin mun koska olin vanhin. En olisi saanut syödä mitään.
Olin 16 v, 165 cm ja painoin 53 kg, kun se arvosteli perseläskejäni.

Sairastuin bulimiaan, aloin oksentaa kaiken mitä söin. Muutin kotoa 17- vuotiaana, en vaan voinut asua siellä. Myöhemmin keksin että ei tarvi oksentaa kun voi juodä Samarinia, kylmänä tyhjään mahaan ja tulee ripuli.

Nykyään painan 90 kg. Olen saanut lopetettua oksentamisen, mutta en ahmimista.
Äitini on edelleen syömishäiriöinen. Se muistaa edelleenkin mainostaa, miten ei ole tänäänkään syönyt yhtäkään lämmintä ruokaa! Miten inhoaa ja vihaa ruokaa.
Siltikin, vetää karkkia, pullaa nykyään, kun kukaan ei ole näkemässä.

Nää jutut ei ole helppoja.

 

Jep, mä en kans ymmärrä, kuin tyhmä ihmisen pitää olla, että päästää ittensä paisumaan..
Kai tähänkin joku kommentoi, että "kilpirauhanen ja plää plää".. Sama ongelma on itellä, siis tuo kilppari ja arvot oli pitkään päin *tua, että varmasti olisin palloks lihonnut, jos olisin ollut tyhmä. Osaan kattoa peilistä ja vaa'alta itteäni ja SYÖDÄ SEN MUKAAN..

Lihavuus on vaan omaa tyhmyyttä ja laiskuutta!

Voi luoja. Sun elämässäsi ei sitten varmaan ole ollut tarpeeksi surua ja menetyksiä, jos pidät asioita noin yksinkertaisina Minulla läski kertyi pienessä ajassa, kun söin suruuni. Olin siis niin tyhmä, että annoin itseni lihoa kun lohdutin itseäni suklaalla. Kolmen vuoden aikana neljä raskauttani päättyi vauvan kuollessa kohtuuni. Olisi tietysti pitänyt olla yhtä älykäs kuin sinä ja osata katsoa peiliin JA SYÖDÄ SEN MUKAAN, ahdisti tai ei. Huono selitys juu, mutta ymmärräthän, että masentuneena ei vain ole voimia puuttua ongelmiin.

 

Ei putoo paino ni ei.. syödään sit..

 

No kun ruoka ja herkut on NIIIN hyviä, että niitä on kiva syödä, ja kun syö paljon, niin ei siinä kuule ehdi laihtumaan.
En mä läskeistäni huolimatta koe olevani laiska, koska mä teen työni, hoidan kodin, koirat, lapset, puutarhan sekä äitini kodin.
En tykkää liikunnasta (jos hyötyliikuntaa, kuten marjastusta, savottatöitä sun muita ei lasketa), lukuunottamatta koirien kanssa kävelystä. Mutta kun nuo koirat on niin laiskoja, ettei siinä vauhdissa paljon kaloreita kulu.
Suurin syy on se, että kun nää läskit ei mua haittaa, niin miksi alkaisin kiusata itseäni noin vastentahtoisilla asioilla, mitä tossa luettelin? Ainoassa elämässäni, sen sijaan, että nauttisin siitä?

 

Ap, etkö tosiaan pysty eläytymään tilanteeseen? Eikö sulla itselläsi ole ainoatakaan pahetta? Vai eikö sulla vain ole myötäelämisen kykyä sen vertaa, että voisit ymmärtää?

Itsekään en ole koskaan ollut lihava. Paino on kiikkunut aina normaalipainon alarajoilla ja tipahtanut välillä jopa alipainon puolelle. Mutta silti pystyn ihan hyvin ymmärtämään, että joku ei hallitse syömisiään.

Joskus malli tulee jo kotoa. Kotona on syöty liikaa -tai kotona jollain on kompleksinen suhde ruokaan. Silloin asiaa on todella työn takana muuttaa.
Joskus ruoka vaan on niin hyvää. Mistä sinä nautit? Eikö se koskaan mene överiksi?
Joskus voittaa laiskuus, epätoivo, ehkä masennus. Etkö ymmärrä niitäkään?

 

En ole lihava, mutta mulla ei ole mitään itsehillintää syömisteni suhteen. Onnekseni tykkään urheilla ja tykkään myös terveellisestäkin ruoasta. Harvemmin syön mitään eineksiä koska en niistä pidä, mutta jotain makeaa on aina pakko saada ruoan päälle.

 

Niin pitkään, kun lihava kantaa läskinsä itse, ei muilla pitäisi olla asiasta mitään sanomista. Siinä vaiheessa, kun omasta painosta puhutaan päivittäin, ja laihduttamisesta ja kaloreista tiedetään kaikki, kannattaisi asialle tehdä jotain, eikä vain puhua.

 

Niin, miksi jotkut olettavat lihavien laihduttavan jatkuvasti? Ennemmin olisin huolissani anorektikoista ja bulimikoista, siinä se pumppu onkin kovilla. Tiedän muutamia tapauksia, joissa nimenomaan anorektikko on kuollut aliravitsemuksen aiheuttamaan sydänpysähdykseen. Miks ne ei syö, vaikka pullukka tuputtaa sapuskaa suuhun? Kertokaa