"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

Hei kaikille!

Paljon onnea Anile ja Oskaritar Paljon Taaperotx5.

Täällä on aika rauhallista menoa. Liekö kaikilla joulu touhuja ja sitä niin sanottua odottelua miesten suhteen Tännekkään ei mitään uutta... Töihin paluu lähenee ja katsotaan miten se nyt sitten lähtee rullaamaan ja lapsen tarhassa olo. Miehen kanssa eillen juteltiin vähän vauva asiasta ja tuumailtiin että katsotaan nyt sitten keväällä että josko ruvettaisiin yrittämään. Taidan viettää nyt vähän hiljais eloa täältä mutta käyn kyllä lukemassa teidän kuulumisia ja silloin tällöin päivittelemässä omiani Eihän sitä koskaan tiedä että mitä elämä tuo tullessaan ja vuosi 2016!!

 

Hei kaikki,

En ole vielä koskaan kirjoitellut millekkän palstalle, mutta nyt tuntui siltä että tarvitsen teidän vertaistukea.. Olen 23wee yliopistossa opiskeleva nuori nainen ja opintoja on jäljellä vielä parisen vuotta. Mieheni on 24wee jo valmistunut ja vakituisessa työssä. Yhdessä ollaan oltu seitsemisen vuotta ja häitä suunnitellaan tanssittavaksi 2018 kesällä. Elämä on ihanaa ja onnellista niin kuin se nyt on; opiskelu on mukavaa, mutta tapauksessani hyvin pitkäkestoista ja osaksi toivoisin jo valmistuvani pian, että pääsisi edes hiukan tienaamaan. Valmistumisen odotukseen liittyy myös toinen haave ja kuumeilun aihe eli esikoisvauvan yritys. Käytän kierukkaa ja jo pari vuotta on tehnyt mieli otattaa kierukka pois ja käyttää kumia niin pitkään kunnes "olisi järkevää yrittää lasta", mutta vahingollehan ei sitä ennenkään voisi mitään, hih. Tiedän, että miehenikin olisi jo valmis lapsen yritykseen, mutta hänkin yrittää olla järkevä ja ajatella kohteliaasti minun valmistumistani ja työkuvioitani. Kuumeilu ei ole minulla päivittäin mielessä, kun on paljon kaikkea muutakin huolehdittavaa, mutta kyllä se kuume siellä on ja nostaa päätään esiin vähintään viikoittain. Pari luokkakaveriani on saanut vauvan kesken opintojen ja se on käytännössä tarkoittanut välivuoden pitämistä, sillä lähes kaikki opintomme ovat hyvästä syystä läsnäolopakkoisia, ei akateemista vapautta.

Toisin sanoen ongelmani on malttamattomuus ja miten siihen suhtautua, järki vai tunne? Kertokaa te.

 

Josya:
Tiedän tuon tunteen niiiiin hyvin!
Itellä oli tässä parin vuoden ajan sama kuvio. Itse opiskelin, mies töissä. Ja aivan järkyttävä vauvakuume!! ja tätä kesti pari vuotta.
Mies oli se joka toppuutteli ja oli vahvasti sitä mieltä, että vauvaa ei ennen valmistumista tehdä. Ja voitte kuvitella miten itse tuohon suhtauduin? mutta jälkeenpäin ajateltuna näin sen pitikin mennä ja onneksi mies piti päänsä! Nyt olen ollut 9kk kokopäivätöissä unelma-ammatissa ja saanut hyvän työpaikan jossa viihdyn. Taloudellinen tilanne on hyvä ja nyt ollaankin sitten alettu yrittämään ihan kunnolla yhteistä esikoista Maltti kannattaa!
Mutta etukäteen vinkkinä: itse poistatin ehkäisykapselin puolitoista vuotta sitten ja vasta nyt muutama kuukausi takaperin on alkanut oma hormonitoiminta palautumaan ennalleen. Mentiin tuo vuosi ihan vaan kumilla/keskeytetyllä. Kannattaa ainakin harkita kierukan poistoa hyvissä ajoin ennen yrityksen alkua, koska ikinä ei tiedä kuinka pitkä aika menee oman hormonitoiminnan palautumiseen toki on niitä onnekkaita, keillä palautuu heti, mutta itselläni meni ainakin se päälle vuosi kaikkeen kannattaa varautua

 

Josya:
Tiedän tuon tunteen niiiiin hyvin!
Itellä oli tässä parin vuoden ajan sama kuvio. Itse opiskelin, mies töissä. Ja aivan järkyttävä vauvakuume!! ja tätä kesti pari vuotta.
Mies oli se joka toppuutteli ja oli vahvasti sitä mieltä, että vauvaa ei ennen valmistumista tehdä. Ja voitte kuvitella miten itse tuohon suhtauduin? mutta jälkeenpäin ajateltuna näin sen pitikin mennä ja onneksi mies piti päänsä! Nyt olen ollut 9kk kokopäivätöissä unelma-ammatissa ja saanut hyvän työpaikan jossa viihdyn. Taloudellinen tilanne on hyvä ja nyt ollaankin sitten alettu yrittämään ihan kunnolla yhteistä esikoista Maltti kannattaa!
Mutta etukäteen vinkkinä: itse poistatin ehkäisykapselin puolitoista vuotta sitten ja vasta nyt muutama kuukausi takaperin on alkanut oma hormonitoiminta palautumaan ennalleen. Mentiin tuo vuosi ihan vaan kumilla/keskeytetyllä. Kannattaa ainakin harkita kierukan poistoa hyvissä ajoin ennen yrityksen alkua, koska ikinä ei tiedä kuinka pitkä aika menee oman hormonitoiminnan palautumiseen toki on niitä onnekkaita, keillä palautuu heti, mutta itselläni meni ainakin se päälle vuosi kaikkeen kannattaa varautua

 

MerMer:
Todella mukavaa kuulla, tai oikeastaan jo sen tiesinkin, että varmasti on paljon muitakin kaltaisiamme! Se kuumeinen malttamattomuus on inhottava tunne, vaikka tiedänkin ettei meillä ole mikään kiire. Ja itsellänikin on ollut unelmana ensin saada vakityö ja juhlia häitä ennen vauvaa, mutta pään sisällä kuohuu. Nykytilanteesi kuulostaa todella hyvältä ja toivonkin paljon onnea vauvan yritykseen! Ehkä minäkin pystyn odottamaan vielä.. ja täytyy pohtia milloin hankkiutua kierukasta..

 

Heippa!Täällä yksi kuumeilija lisää Uskaltauduin kirjoittelemaan eka kertaa tänne, kun mies alkanut pikku hiljaa "lämmetä" yrittämiseen. Olen siis pian 28 ja mies täytti just 26, yhdessä oltu 3 vuotta ja yhdessä asuttu 2,5 v

Monesti olen miestä yrittänyt vähän painostaakin lapsen tekoon, koska sairastan itse endometrioosia ja kauhujuttuja siitä lukenut :/ Suurin haaveeni on jo nuoresta saakka on ollut, että saisin joskus oman lapsen/lapsia.

Nyt pikku hiljaa mies näyttänyt vihreää valoa Puhuttiin yksi ilta ja sanoin, että alettaisko me yrittämään keväällä vauvaa, johon vaan tuumas, että "no pitäisköhän se sitten alkaa yrittään"
Vihdoinkin! Ehkä tilannetta helpottaa se, kun mies valmistui ja sai heti töitä eli taloudellinen puoli on sinällään turvattu Itsellä töitä nyt vähän miten sattuu (määräaikaisuuksia), kun ei noita vakipaikkoja ole täällä meidän seudulla kovinkaan paljon tarjolla...

Oon ollu ihan fiiliksissä jo tuosta, että ehkä keväämmällä voidaan alkaa yrittämään, että jos se pikkunen meillekkin tulisi
Ehkä noille miehille pitää kertoa faktoja naisen hedelmällisyydestä (ja miten esim. endo vaikuttaa) ja sitten, että on työpaikka

 

Heippa taas kaikille! Tuli oltua pois pari kuukautta kuvioista, jos nyt nii voi sanoa monessakin suhteessa. Kävin täällä vaivihkaa lueskelemassa, mutta ei tullut kirjoitettu. Paljon uusia tyyppejä tullut mukaan

Kuulostais paljon plussia olevan liikkeellä, onnea kaikille jo plussanneille tsemppiä muille!

Meidän suunnalla tuli niin monenlaista (osittain meistä riippumatonta) myllerrystä heti miehen lämmettyä vauva-ajatuksille, että laitettiinkin liinat kiinni ja hyvä että ei mennyt lusikat jakoon, ulkopuolisten tekijöiden takia kun nousi stressi ja kierrokset niin kaakkoon onneksi on rauha maassa, ja kaiken tämän jälkeen miehellä vauvahömppähormoonit katossa ihmeellisiä olentoja nuo miehet. Ei pääse jyvälle noin vaan.
No, nyt sitte menossa tämän yritelmän eka kierros, kp10/28

 

Heipparallaa! Taitaa taas viime kirjoittelusta olla pari kuukautta, ei vaan halua oikein ajatella koko asiaa kun tietää ettei mitään tapahdu. Viime kierrolla oli hiljaista, ovisviikolla kärvistelin mahataudissa joten mitään ei todellakaan tapahtunut. Tällä kierolla pitäis ens viikolla olla tärppipäivät ja taas löydän itseni täältä..

Mä en nyt tiedä olenko mä tyhmä, ajattelenko liian pitkälle asioita vai mitä ihmettä. Löydän itseni jatkuvasti miettimästä että onko liian pinnallista ajatella ettei tahdo lapsen syntyvän loppu vuodesta? Pitääkö vaan yrittää ja ottaa vastaa se mitä annetaan? Vai kenties odottaa muutama kuukausi ja taas aloittaa yritys? Mitä muut ajattelee asiasta?

 

Itse haluaisin alkuvuoden lapsen, mutta nyt on alkanut kuume olemaan sen verran kova, että oikeastaan ihan sama En ihan jouluna haluais olla kuitenkaan synnärillä, niin en tiiä pidetäänkö pikku breikki tossa myöhemmin.
Tässä kuussa, jos tärppäis, niin olis la (laskurin mukaan) lokakuussa. Saa nyt nähä...mun tuurilla tässä hommassa menee aikaa, ennen ku on ees raskaana

 

Puhuttiin miehen kanssa asiasta ja päätettiin olla yrittämättä nyt muutamaan kuukauteen. Jos sitten keväällä alotettais hommat ihan todenteolla Aloitan vitamiinit nyt ja voisin muutenkin tsekata ton ruokavalion vähän terveellisemmäksi. Sit saa vauva tulla milloin tulee!

Eli mua ei varmaan nyt näy hetkeen täällä, tulen sit taas kohta takasin mölyämään

Ihan mielettömät tsempit kaikille, toivottavasti jokainen saa miehensä lämmitettyä ajatukseen perheestä ja että me kaikki saataisiin ne plussat jossain vaiheessa

 

Täällä mentiin vähän takapakkia...tässä kuussa ei todennäköisesti yritetä ku mies löi jarrua päälle Ensin puhuu tommosia toiveita nostattavia juttuja ja sitten vedetään ns. "matto jalkojen alta"

Saa nyt nähä...aika näyttää. Suoraan sanottuna v*tuttaa tämmöinen, mutta eipä toista voi pakottaakaan

 

Kaks kuukautta kierukan poistosta. Jouluviikolla ja tammikuun alussa pientä rusehtavaa tuhrua, mutta muuten ei yhtään mitään. Nännit on olleet kosketusarat pari viikkoa nyt, ja toissapäivänä alkoi hyvin harvakseltaan tuntua menkkamaista juilimista alavatsassa. Mitään vuotoja ei kuitenkaan ole. Huoh...

 

Hei! Liitynpä minäkin ketjuun! Pienen pieni kuumeilu on nostanut päätään, joka välillä katoaa mutta palaa aina vain vahvempana.. Esikoisemme on nyt vuoden vanha ja toinen lapsi on kyllä molemmilla haaveissa, mutta ei ihan näin pian. Haluamme saada taloudellisen tilanteen vakaammaksi ja kenties sen oman kämpän ennen toisen yritystä. Miehen kanssa kun puhuin tästä hän oli vakaasti sitä mieltä että vähintään vuoden voisi odottaa. Itsekin järkeä kuuntelemalla olisi parempi minun käydä välissä töissä (esikoinen menee päiväkotiin syksyllä), mutta niin vaan joka kuukausi kuumeinen että jos ne menkat eivät alkaisikaan. Ja minulla kun on vielä kierukkakin!! onneksi on, niin ei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Täällä nyt taustailen ja yritän pitää kuumeilun hiljaisemmalla liekillä

 

Heippa!
Mahtuisinkohan minä tähän ryhmään? Johonkin olisi mukava Turista, mutta oikein muuta mukavaa ja sopivaa ketjua ei ole löytynyt.
Olen kohta 34v, 3 lapsen yhäiti.
Lapset 13, kohta 11 ja kohta 8.
Miehen kanssa erottiin kaksi vuotta sitten. 16 v yhdessäolon jälkeen.
Elämääni hiipi varkain 1,5 v sitten vanha tuttu, kohta 26 v täyttävä mies, johon olen nyt kovin rakastunut.. Vaikka näin asioiden ei pitänyt kyllä mennä. 
Olen kovin onnellinen, mutta silti tuntuu kuin kuin jotain puuttuisi. Se on se yhteinen lapsi, jota olen kuumeillut jo muutaman kuukauden. Miehenkin kanssa siitä jonkin verran juttelemme, mutta hän ei kuitenkaan liene vielä täysin valmis ajatukselle ja itse en halua painostaa. :/
Kuumetta varjostaa kuitenkin pelko. Omistan ainoastaan toisen munasarjan ja iän lisääntyessä se pelottaa. Mitä jos en voikaan enää saada lasta, jota kovasti toivon?

 

Hei kaikille!

Käykö täälä palstalla enää kukaan? Itse kun olen pientä taukoa pitänyt.. Nyt on kuitenkin pakko vähän tuulettaa mieltä.

Minä en voi käsittää, miksi en tule raskaaksi. Kuitenkin puolisen vuotta jo oltu aivan ilman ehkäisyä ja mielestäni kovin osuvina päivinä on peittoa heiluteltu....mutta ei mitään. Taustatietona vielä, että aiemmissa raskauksissani olen tullut 1-3 kierron aikana raskaaksi.

Alkaa huolettamaan, että onko ikä tehnyt tehtävänsä vai missä on vika. Kovin apeaksi mielen vetää tämmöinen. Nytkin on sellainen olo, että taitaa ne menkat vaan alkaa, kun niin kovasti on menkkajuilintoja vatsassa. Ihan kurjaa... Nyt siis kp 27/30. Kierto vaihtelee 26-36 välillä, mutta 30 on keskiarvo ja yleisin kierto.

Masisfiilis. Täytyy varmaan kerätä lapset ja lähteä ulos mieltä tuulettamaan.

Tsempit muille!


Zipi

 

Heippa!
Mahtuisinkohan minä tähän ryhmään? Johonkin olisi mukava Turista, mutta oikein muuta mukavaa ja sopivaa ketjua ei ole löytynyt.
Olen kohta 34v, 3 lapsen yhäiti.
Lapset 13, kohta 11 ja kohta 8.
Miehen kanssa erottiin kaksi vuotta sitten. 16 v yhdessäolon jälkeen.
Elämääni hiipi varkain 1,5 v sitten vanha tuttu, kohta 26 v täyttävä mies, johon olen nyt kovin rakastunut.. Vaikka näin asioiden ei pitänyt kyllä mennä. 
Olen kovin onnellinen, mutta silti tuntuu kuin kuin jotain puuttuisi. Se on se yhteinen lapsi, jota olen kuumeillut jo muutaman kuukauden. Miehenkin kanssa siitä jonkin verran juttelemme, mutta hän ei kuitenkaan liene vielä täysin valmis ajatukselle ja itse en halua painostaa. :/
Kuumetta varjostaa kuitenkin pelko. Omistan ainoastaan toisen munasarjan ja iän lisääntyessä se pelottaa. Mitä jos en voikaan enää saada lasta, jota kovasti toivon?

Tsemppiä. Tiedän tunteen. Itsekin kun mietin, voiko enää tulla raskaaksi... ikääkin kokoajan kertyy. Älä kuitenkaan masennu! Eiköhän se mieskin ole valmis vauva-ajatukseen aikanaan... Voimia tilanteeseen!

 

Minä myös uusi täällä ja aika samanlainen tausta kun Ikuinen laihduttajakin kertoi.
Olen pian 34v ja minulla edellisestä suhteesta lapset 15v, 12v ja 9v kohta. Minulla on uusi puoliso ja olemme tunteneet vasta hyvin vähän aikaa mutta kovasti on ollut jo puheissa vauvat. Kumppanillani ei ole lapsia ennestään.
Omaa ikääni vaan mietin ja suvun reaktioita ja vaikka mitä ja pitäisikmennä ensin naimisiin ja muuta mutta sitten aika tuntuu kuluvan ja olen vain vanhempi.
Mutta kylä se varmaan nyt kaikkien pohdintojen jälkeen tulee menemään siihen että vauvaa aletaan yrittämään. Minä tosin ensi kierrosta luovutan vielä munasoluja klinikalle joten oma yrittäminen saa vielä odottaa pari kuukautta ainakin. Mutta josko kesällä aloitellaan.

 

Mä kävin täällä kanssa lueskelemassa huvin vuoksi. Vauvakuume on kova, mutta mies hannaa vielä vastaan, pyysi odottamaan 6 kk ennen kuin voidaan alkaa yrittämään. Sillä on sellainen kuva että se on kertalaakista tärppi, ja itse taas epäilen että se ei tule ihan niin helppoa olemaan. Jokusen kerran on käynyt vahinko ihan otollisimpaan aikaan, eikä siltikään ole tärpännyt joten ei se varmaan ihan kerrasta tuu kolahtaan. Selaan jatkuvasti kalenteria ja lasken päiviä ja viikkoja koska on mahdollista. 3 kk ennen ajattelin alkaa syömään foolihappoa, mutta siihenkin on vielä lähes 3 kk aikaa. Tuntuu niin kamalan pitkältä ajalta, ja mietin että jos sitten ei tärppääkään heti niin kuinka hukkaan heitetyltä tää yrityksen odottaminen tuntuukaan!

 

Varovasti hipihiljaa hiivin tänne minä vannoutunut "ei yhtään lasta enää ikinä" pian 33 vee 3 lapsen äiti jaa että miten tässä näin kävi: huonossa suhteessa monia vuosia rohkaistuin eroamaan ja löysin elämäni miehen, kuulostaa kliseeltä mutta näin se meni suhde on tuoreahko ja ihan "justnytheti" ei vauvaa tilauksessa. Mies muutamia vuosia nuorempi ja ei omia lapsia, lämmennyt ajatukselle yhteisestä lapsesta

 

Mä oon täällä taas, tuskin kukaan ketjun alussa kirjoitellut on enää linjoilla. En ehkä saisi kirjotella kun toinen lapsemme syntyi vuoden alussa. mutta niin on hullu vauvakuume kolmannesta. Toivoisin siis vielä yhtä lasta. Mahdollisimman pian. Ikää on (jo?) 31v. Miehen mukaan lapsiluku oli tässä. Tosin vaati suostuttelua jo tämä toinenkin. Mulle on vaan alkanut hiipiä pinttymä päähän että se kolme olis hyvä. Kaipuu vielä yhteen lapseen on hurja. En halua takaisin töihin ennenkuin tiedän miehen lopullisen kannan. On vaikea olla painostamatta kun oma kaipuu on niin kova. Mies latelee turhia kommentteja että lasten vaatteita voisi vielä varastoida ja myydä myöhemmin?!?! Ja ettei voi sanoa "Ei koskaan". Kuitenkin selvä EI 3. lapselle. Älä edes haaveile. Haaveilen silti ja kiusaan itseäni tällaisilla palstoilla. ehkä kun hormonit tasaantuu niin unohdan tällaiset hullutukset?!

 

Pahoittelen pisteiden puuttumista kirjaimista mutta tosiaan en ole minakaan ennemmin kirjoitellut oikein mihinkaan palstoille mutta halusin nyt kysya teiltakin etta oonko ihan hullu
Elikkas olen 19 v ja mies 24v, valmistun nyt kesalla eika tyopaikasta ole viela mitaan tietoa, about sama tilanne miehella mutta sille iski ihan hirvea vauvakuume jota oon nyt yrittany hillita, vaikkakin itsellakin pienimuotoinen kuumeilu jo jonkin aikaa ollut niin jarki sanoo ettei viela kun rahatilanne ei ole mikaan paras. En tieda mita tehda..
Uskon kylla etta kummankin vanhemmat olisi liiaksikkin asti tukena ja olisi niin ihanaa paasta elamaan omaakin perhe elamaa ja yrittamisessakin menisi varmasti aikansa mutta tarvisin jonkun muunkin jarjenaanen tahan kaiken paassa olevan sekasorron keskelle, etta mika olisi jarkevaa viela kerran anteeksi viestin sekavuus

 

Mustget! Jos molemmat ootte valmiita niin tehkää vauva sillä perustelen ettei sitä oikeeta aikaa tuu koskaan jos odottelee. Aina sitä keksii syitä. Lapsen saaminen on ollut itselleni arvokkain kokemus ikinä!

 

Kierukan poistosta on nyt viisi kuukautta. Kahdet kunnolliset menkat on tullut, tammikuussa ja maaliskuussa. Noiden välillä oli noin 50 päivää taukoa. Tämän kuun puolella, kiertopäivän 23 iltana tuli ihan pikkuisen veristä vuotoa, joka jatkui vaan sen illan. Sitten ei mitään. Pari päivää myöhemmin aamulla pikkuisen vessassa pyyhkiessä paperiin tuli verta. Taas ei mitään. Tätä on jatkunut nyt kaksi viikkoa, pikkuhousunsuojaan asti vuotaa hyvin hyvin harvoin yhtään mitään, ja silloinkin vain pari tippaa, mutta paperiin jää jonkin verran kirkasta (/vaalean)punaista verta noin joka toinen päivä. Kramppeja ei ole, mutta selkää ja lantiota särkee ajoittain. Onko nää olevinaan ihan oikeat menkat, vai jotakin muuta?

Miehen kanssa on puuhailtu joka viikko useamman kerran, ilman ehkäisyä.

 

Moikka!

Täällä kyllä vauvahaaveet on päällä kokoajan mut taukoa yrittämisessä on nyt ollut kun pääsiäisestä asti on sairasteltu mut nyt näyttää onneksi jo siltä että ollaa voitonpuolella!

Tänään pitäs menkat alkaa mut ei oo viel näkyny ainakaa..ja aamulla huvikseni mittasin lämmön ja se oli 37,mitäs muilla lämmöt on yleensä sinä päivänä ku menkat pitäs alkaa..? Meillä on tässä kuussa kerran hommailtu just oletetun oviksen aikoihin..nyt vaa seuraillaan mitä tuleman pitää..

Mulla on itellä ennestää jo 5 lasta ja miehellä ei yhtään joten ois se kiva saada ees yks yhteinen tähän joukon jatkoksi.

 

Moikka taas!

Helmikuussa kävin ruikuttamassa kovasta vauvakuumeestani ja siitä, että mies ei ole touhuun vielä valmis. Tilanne on nyt muuttunut kevään aikana ja yritys saa alkaa. Foolihappoa purkista ja huomenna lähtee kierukka. Tuntuu ihanalta! Nyt alkaakin sitten toisenlaiset murheet.. Toimiiko yksinäinen munasarja, onko ikää liikaa, osuuko ovulaatio koskaan kohdilleen kun mies on kotona vain viikonloppuisin jnejne. Aina pitää stressata, mutta iso askel jo tämäkin!