levottomuus

[kevätsielu]

Pakko kysyä onko muilla samaa ongelmaa? Olen ollut monta vuotta nykyisen mieheni kanssa, suhde on kaikin puolin -hyvä-, normaali parisuhde. Intohimo on laantunut alkuvuosista, mutta seksi on silti erittäin hyvää, tietenkin joskus väsyneenä välttävämpää, eikä sitä ole niin usein kuin alussa, kuitenkin viikottain.. Olemme toistemme parhaat ystävät ja mieheni on oikein hyvä aviomies ja varmasti tulevaisuudessa hyvä isä.

MUTTA: Kuitenkin monesti juuri keväisin iskee rintaan häiritsevä levottomuus, oma kumppani alkaa tuntua tylsältä. Yöelämässä kohtaa jos jonkinlaista yrittäjää ja joskus tuntuu olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Koskaan en ole miestäni pettänyt, flirttiä kylläkin baarissa heittänyt mutta kohtuuden rajoissa. Joskus vain kaipaa niin kipeästi sitä tunnetta; perhosia vatsassa, intohimoa, alkuhuumaa. Vaikka edellisten suhteiden kokemuksesta tiedän että aina se joskus hiipuu. On 'mukavaa' että on kotona turvallinen mies jonka kanssa viettää arkea, mutta joskus on kiva haaveilla piristyksestä jonkun 'pahemman' miehen kanssa. Yleensä järki kuitenkin voittaa, ja arvostan suhdettamme niin etten ole valmis siitä luopumaanm huuman vuoksi. Kuitenkin on paljon yhteisiä muistoja, hyviä mökkireissuja ja sitä mukavaa ja antoisaa arkea.
Huoh, toivottavasti tämä on tälläkin kertaa ohimenevää..

 

[halpa pappa]

Kannattaako juosta siellä yöelämässä niin kovin, että oma mies unohtuu. Kyllähän sitä ottaa tietoisen riskin, kun menee tietynlaisiin paikkoihin tuntien oman levottomuutensa.

 

[toinen sielu]

On sama ongelma. Ma olen kaikin puolin tyydyttavassa parisuhteessa, yhdessa 3 vuotta, seksielama, yhteiselo, menemiset, harrastukset jne. kunnossa ja luotan haneen 100%. Tukeni ja turvani.
Miehellani on kuitenkin 3 lasta edellesesta suhteestaan ja jotenkin valilla tympii kun pitaa toimia lasten ehdoilla (tosin nuorin on jo 13V), ja miehellani ei ole mitaan kiiretta uutta pesuetta perustamaan. Oma kelloni tikittaa kovaa vauhtia ja nyt pohdiskelen olisiko ruoho aidan takana vihreampaa. En tieda pitaisiko minun odottaa vai lopettaa. Toisaalta sinkkuus hirvittaa ja pelottaa. Asumme yhdessa ja mietityttaa etta olenko hanen kanssa yhdessa tottumuksesta ja kaytannon syista.

En tieda minakaan onko tama ohimenevaa...

 

[ei tu mitään]

Mietippä sitä tunnetta vieraissa olon jälkeen, en todellakaan suosittele.

 

[ap.]

en todellakaan ole harkitsemassa vieraisiin menemistä, en ikinä pettäisi miestäni! Jos siihen tarve tulee niin kyllä se sitten on eron paikka. Ja toivottavasti ei tule. Ja tuosta yöelämässä juoksemisesta, en kyllä juokse siellä kuin muutaman kerran vuodessa, ei taidettu pointtiani ymmärtää oikein. Kyllähän niitä ihmisiä tapaa muuallakin kuin baareissa, kuten kaupassa, kuntosalilla, töissä ym. Joten jos niin pitäs ajatella niin sama kait se olis jäädä kotiin istumaan tai laittaa pussi päähän ulos lähtiessä
Eiköhän näitä kausia pitkissä suhteissa tule vähän jokaiselle, jollain tapaa. Minä nyt vain satuin pukemaan ajatukset sanoiksi..Olisko tää taas hyväksyttävämpää jos olisin mies ja katselisin naisten perään..

 

[halpa pappa]

Itse mainitsit yöelämän ja baarit. Kaupat, kuntosalit ja työt eivät yleensä ymmärretä osaksi "yöelämää". Paitsi yötyöläisillä...

 

[diane]

Anna palaa! Mitään ei tiedä jos ei ole kokeillut. Järvi ei soutamalla kulu. Get for it!

 

[MiH]

Itse tiedät parhaiten mitä teet "tosipaikan" tullen,en kuitenkaan suosittele vieraisiin menemistä,se ei ratkaise mitään.Vaikka teillä on hyvä suhde,on kokolailla tavallisia ja "normaaleja" tuollaiset tuntemukset.Joka parisuhteessa niitä tulee,voi sanoa että kaikille, jossain vaiheessa,eikä siitä kannata tehdä suurta numeroa itselleen.Ole vain levoton hyvällä omallatunnolla,tiedät kyllä missä raja kulkee.Mukavaa kevätä.

 

[Puh Puh]

Juuri sinkkuuntuneena sanoisin: Jos miehesi on sellainen, jota voit kunnioittaa, jonka kanssa viettää mukavasti aikaa, jos mies arvostaa sinua ja pystytte puhumaan kaikesta... ja pahisten kaipuustasi huolimatta kuitenkin katsot välillä miestäsi ylpeänä... niin kannattaa pitää miehestä kiinni. Hyviä, miehekkäitä ja rehtejä miehiä on nimittäin harvassa (mistään tossukoista en nyt puhu). Nyt sinkkuna ollessani olen päässyt näkemään, että useimmat tuntemani, päällepäin mukavatkin tavalliset miehet, ovat osoittautuneet epäkypsiksi/ idiooteiksi/ piilomachoiksi (listaa voisi jatkaa...). TOSIN, en missään nimessä halua sanoa, että jos mies "siedettävä", niin siitä pitäisi kynsin ja hampain pitää kiinni... varsinkin sisko-veli-fiilis on sellainen juttu, että parempi erota...mutta teillähän ei ilmeisesti ole näin.
Mutta siis neuvoni: ihaile pahiksia katsein ja ehkä sanoinkin, älä koske. Jos eroaisit, niin hyväkään seksi pahiksen kanssa ei ole sen arvoista, että huomaat viettäväsi aikasi lapsellisen miehen oikkuja sietäen ja haikailevasi sitä entistä hyvää elämää. Pakkoko flirttaillessa on mennä sänkyyn asti, kun miehiltä saadusta huomiosta voi nauttia muutenkin...

 

[-a-]

Ymmärrän ap:tä sillä itsellä on samat fiilikset: hyvä mies kuvioissa ja pitkä parisuhde takana, mutta silti jokin ihme levottomuus, uuden kaipuu vaivaa. Tiedän, että parempaa miestä ja isää lapsille en ikinä voisi löytää, hän on lähes täydellinen, mutta jokin silti tympäisee.
Kuinka kauan pitää jaksaa sitä suvantovaihetta suhteessa, jossa toinen tuntuu enää enemmän hyvältä ystävältä eikä sytytä enää millään lailla? Onko kaikki toivo jo menetetty vai onko se vain väliaikaista?

 

[-naisimmeinen-]

Minä en kyllä tajua tuota uudenkaipuuta ollenkaan. Minusta on hirveän rasittavaa tutustua uusiin miehiin. Pitää olla koko ajan parhaimmillaan ja voi olla varma, ettei mies ymmärrä mitään helposti vaan kaikki pitää vääntää rautalangasta. Minä en ikimaailmassa vaihtaisi tuttua ja turvallista ihanaa miestäni, joka tuntee minut läpikotaisin ja jolle ei tarvitse enää selittää jokaikistä asiaa, uutuudenviehätykseen. Jos tarvitsen uutuudenviehätystä, ostan uudet kengät

 

[olipas]

kaksi viimeistä vastausta niin erilaisia. Kyllä minustakin tämä asia on ap:n korvienvälissä. On varmaan puutteita elämänhallinnassa ja arvostuksissa. Kysymys on puhtaasti kemiallinen. Kyllä jotkut uskovat, että heiltä varastetaan kokoajan. jotkut eivät osaa pysähtyä. Joku voi luulla, että hänellä on kamala olo suhteessa. Naisille tämä on hyvinkin tyypillistä.

On tutkimuksissakin todettu, että naiset tuntevat erilaisia kipujakin, joille ei ole mitään selitystä. Kamalaa jos päässä alkaa tuntua omituiselta.

 

[omituinen pää, kemiallinenkin]

Niinpä, varastipa kuitenkin, jäipä kiinni. Harvemmin omilta lapsiltaan/kummilapsiltaan. Kai.

 

[millenium]

vähän ohi aiheen mutta menkööt. uudessa kauneus&terveys lehdessä oli hyvä juttu parisuhteesta, kuinka yleistä on se että nainen vaatii nykyään melkein mahdottomia, samalla kun mies tuntee itsensä arvottomaksi ja riittämättömäksi. Miehen pitäis oa jännittävä, komea, urheilullinen, paha, kiltti, hyvä isä ja kodinhoitaja, tasa-arvoinen, halukas ja mitä muuta. On toki hyvä että nykyään nainenkin vaatii, mutta jutun pointti oli siinä, että monesti miehen ja naisen osat 'vaihtuvat', naisesta tulee maskuliininen 'perheen pää' vaatimuksineen kun mies on feminiinisempi.
Kyllä minä voin tästä itseäni hieman tunnistaa, välillä tuntuu ihan kuten ap:kin mainitsi että pitäis saada jotain 'uutta' ja oma mies on 'tylsä'. Mies on kuitenkin juuri sellainen kuin haluankin, kotiasioihin osallistuva, kiltti, luotettava. Ei ehkä kovin tulinen, mutten sellaista jatkuvasti haluaisikaan pysyvään suhteeseen.
Onko nyt vain niin että pitäisi hyväksyä se ettei kaikkea voi saada? Jotenkin tuntuu että kaikessa on niin paljon vaihtoehtoja nykyään juuri meille naisille, ettei osaa päättää mitä haluaa. On miehiä, harrastuksia, töitä ym. ja kaikkea on helppo vaihtaa. Ennenvanhaan on tyydytty onnellisena siihen tuttuun ja turvalliseen joka asiassa-en väitä että se olisi hyvä, mutta kai siitä jotain voisi oppia..
tulipa vuodatus.

 

[mietin....,,,,,,]

Mietippä sitä tunnetta vieraissa olon jälkeen, en todellakaan suosittele.

joo ootas mä mietin.... hmmmmmm ...joo
.. voi voi kun oli komea uros! ja niin ihana! mies kohteli mua kuin rinsessaa! mikä herrasmies ahhhhhhhh!! oltiin niin ihastuneita toisiimme, mies halui suhteen kanssani mutta, en voinut satuttaa omaa miestäni ja jättää kun meillä on yhdessä niin ihanaa! OLI JOO.
olisinpa uskaltanut jättää oman mieheni silloin mutta, ajattelin niitä 'oi niitä meidän ihania MENNEITA aikoja" ja nyt kaduttaa kun suhde on ihan läsähtänyt, oma mies ei kiihota enää tippaakaan, olisinpa voinut vaan jättää, kaduttaa!!!

 

[itsekäs ihminen]

Minulla levottumuus on lähinnä halua takaisin sinkkuelämään jotta saisin olla itsenäinen, ei siksi että haikailisin toista miestä. olen siis harkinnut jättäväni hyvän miehen jotta saisin olla taas sinkku, elää vain itselleni ja tehdä päätökset kysymättä kenenkään muun mielipidettä. Haluan siis olla itsekäs, ja monet ovat varmaan sitä mieltä että tämä on ihan kamalaa... Mutta koska kyse on minun elämästäni, niin jos olen onnellisempi yksin kuin parisuhteessa saan kai olla juuri niin itsekäs kuin haluan.

 

[Omien rajojen löytäminen]

Levottomuus voi tulla myös, jos on jäänyt nuoruus elämättä ja villit menot kokeilematta. Elämättömän elämän löytää aina ennenpitkää edestään. Jos on liian nuorena mennyt parisuhteeseen, ennen pitkää ruoho alkaakin näyttämään vihreämmältä aidan toisella puolella. Vaikka tosiasiassa se ei sitä ole, mutta kun se pitää itse kokea ja oivaltaa, ennenkuin sen tajuaa ja ymmärtää. Elämä on seikkailu, joka pitää itse omakohtaisesti läpikäydä.

 

[Pearly]

Mulle iskee aina silloin tällöin levottomuus ja ei sille voi muuta kuin odottaa että tilanne menee ohi ja rahoittuu. Itselläni myös hyvä parisuhde jota en halua menettää joten ihania miehiä tulee ja menee ja minun kohdallani ne eivät johda sen pidemmälle kuin pienelle flirtille. Tapasin yöleämässä ihanan miehen jonka kanssa kemiat ja jutut synkkasi ihan heti mutta tiesin rajani joten kiltisti lähdin kortiin ja mies pyöri mielessä hetken, muttei sen enempää. Ihan normaalia elämää siis, ap!

 

[hopsista hei]

Totta kai keväällä on ihanaa, kun aurinko paistaa ja tuntuu itsekin siltä kuin heräisi talviunesta. Toiset käyttävät energian sisustamiseen, ikkunoiden pesuun, kevätkukkien ostamiseen ja toiset sitten ehkä kokevat, että seksuaalisesti kaipaisi uutta säpinää. Voithan sinä kaupan kassajonossa katsoa kivannäköistä nuorta miestä tai vaikka hymyillä ystävällisesti, mutta ei kai se sitä tarkoita, että heti pitäisi olla eroamassa? Voihan sitä flirttiä ja kevätiloa siirtää omaankin parisuhteeseen. Ehkä nyt keväällä olisikin kiva hetki ottaa vaikka ylityövapaata ja pitää pitkä viikonloppu oman kullan kanssa vaikka siten, että varaa risteilyn, pukeutuu naisellisesti ja menee baariin etsimään omaa miestä. Miehen kanssa voi sitten flirttailla, vaihtaa katseita ja vietellä hänet.