lellitty?

[marru]

olen kantanu vauvelini uneen synytymästä asti.olen antanut hänen nukkua sylissäni jopa 3h unia alusta asti. hän on sylissäni kun teen kotitöitä, alusta asti. olen aina tavoitettavissa-lähellä. en kestä itkua ja pelastan pieneni...vaikkei "hätää" ole.
nukumme vierekkäin.rakastan häntä.saan paheksuvia kommenteja kun olen niin syliini hänet opettanut. nyt 5kk yhteistä elämää takana ja ajoittain ajattelen kauanko jaksan kantaa?kauanko jaksan näin? olisihan kiva tehdä kotityöt silloin kun hän nukkuu, tai vaikka lukea lehteä.mutta vauvani on tähän tottunut ja kun yritän laskea hänet kärryyn/sohvalle/sänkyyn nukkumaan hän itkee-kestän itkua 10min max ja sitten haluan hänet syliin.olen patti tilanteessa. olen ajatellut että kun hän kasvaa hän itse haluaa pois sylistäni ja sitten tilanne normalisoituu. en halua aikaistaa hänen kehitystään, jos hän tarvitsee sylia hän saakon sen.ja kun on kypsä eroon hän ottaa tilaa. tapahtuuko näin luonnostaan?vai kannanko tällä menolla häntä vielä 1v?
p.s
vauvelini on toki lattialla ja kehittyy hyvin.kääntyy, tarttuu esineisiin jne.

 

[Mama13]

Oma mielipiteeni on että pientä vauvaa ei voi pitää sylissä liikaa! Uskon että kyllä se sylin tarve luonnostaan vähenee kun vauvaa alkaa juuri 4-5 kk korvilla liikkumisen opettelu kiinnostamaan enemmän. Ja sylin tarve on ihmisellä biologinen, onhan vauvoja ammoisista ajosita asti kannettu! Pienen vauvan itkuun on myös vastattava nopeasti, sitä kautta kehittyy hänen perusluottamuksensa perusta niin maailmaa, ihmisiä kuin itseäänkin kohtaan.

Itse olen "vieroittamassa" omaa poikaani rinnalle nukahtamisesta. Poika nyt 1vk vaille 5 kk. Nyt lauletaan poika uneen, harjoiteltu pari viikkoa. Alussa meni tunti (pari kertaa piti ottaa syliin hetkeksi välillä rauhoittumaan kun itku oli paha), sitten 40min, eilen 20 min ja tänään 10 Kyllä ne vauvat nukkumisestakin ja nukahtamisesta nopeasti uutta oppivat, niinkuin kaikesta muustakin! Kun aloitettiin, poika viuhtoi ja potki itsensä väsyksiin ja käänsin aina välillä takaisin kyljelleen, jossa uni tulee paremmin. Nyt laitan heti alussa kyljelleen ja pidän kättäni kevyesti lantiolla niin ettei vauva halua kääntyä selälleen. Ilmeisesti käsi luo myös turvaa kun nukahtaa jo niin nopeasti!

Kunhan tämä alkaa toimia varmasti niin aletaan yrittää jättää poika itsekseen nukahtamaan. Tosin ei tuo 10 min laulelu sekään mikään ongelma ole Kunhan poika alkaisi ensin hyväksymään myös isänsä laulunukutuksen

 

[Minna]

Et tee ollenkaan väärin, vaan juuri oikein! Minulla ihan sama tilanne. Vauva on 10kk ja sylityttö. Meidän välillä on niinkuin symbioosi melkein, tai sitähän se oikeastaan onkin.
Kantoliinassa vauva on kuin pandan poikanen ja sylissä ja nukumme vierekkäin perhepedissä..minne menen vauva tulee mukana.

Mutta sen olen huomannut, että välillä tekee mieli saada omaa aikaa, juuri vaikka lehtien lukemiseen, musiikin kuunteluun, itsen hellimiseen. Ja se on myös tärkeää.

Siitä voidaan olla kuitenkin varmoja, että näin vauva saa turvallisen kasvualustan ja uskaltaa sitten rohkeasti tutustua maailmaan.
Kun äitisuhde on tasapainoinen ja turvallinen- uskaltaa lapsi tutkia ympäristöä rauhallisesti, eikä ole koko aikaa äidin hihassa kiinni!

Jos taas äiti suhde ei ole niin tasapainoisen luonnollinen, saattaa lapsi myöhemmin olla koko ajan äidin hihassa kiinni.

Eli ei se kantaminen pahasta ole, vaan hyvästä ja luonnollista.
Mutta oma aika kannattaa muistaa, se on TOSI tärkeää!
Tässä mies tai joku muu on tosi hyvä apu. Ja tiedän, että vaavi ei jaksa olla kauaa edes isin kanssa, mutta isi voi kuitenkin jotenkin olla vaavin kanssa, kun vaikka käyn kylvyssä ja saunassa tms.

 

[marru]

MINNA;kuinka olet omaa aikaa saanut? kuinka pitkäksi aikaa? onko vauvelilla ollut itkua vierotuksesta?

 

[Olivia]

"Siitä voidaan olla kuitenkin varmoja, että näin vauva saa turvallisen kasvualustan ja uskaltaa sitten rohkeasti tutustua maailmaan.
Kun äitisuhde on tasapainoinen ja turvallinen- uskaltaa lapsi tutkia ympäristöä rauhallisesti, eikä ole koko aikaa äidin hihassa kiinni!"

Vauvat ovat persoonia, ja heillä on erilainen temperamentti jo syntyessään. Toiset vauvat tarvitsevat enemmän syliä ja toiset ovat rohkeampia.
Syliin nukahtaminen on opittu tapa josta voidaan oppia pois antamalla jotain tilalle: silitystä, uniriepua, laulua yms...
Vauvat eivät ole tyhmiä, ja mitä enemmän palvelua saavat, sitä enemmän he osaavat sitä vaatia!

 

[kata]

Täällä sylitytön äiti myös,tyttö jo reilu 1 vee.Anna syliä,ei sitä aikaa kauaa kestä.6-7 kk kohdalla lapsi haluaa nähdä maailmaa enemmän kuin syliä ja silloin suru äiteellä kun ei sylissä enää viihdy,niin paljoa...

Minna sanoi kauniisti,kuten muutkin.Ihan samaa mieltä olen,omaa aikaa mulla ei ollut juurikaan ennen kuin vasta puolenvuoden jälkeen.ISä kyllä joskus kelpasi ja hyvä yrittää totuttaakin.Hän tuuras joskus yö vuoroa ja silloin nukuin kuin tukki.Tissit pumppasin kertaalleen ja isukki antoi pullosta.

 

[Minna]

Minä saan omaa aikaa esimerkiksi uimaan voin mennä. Isukki vaikka ajelee vauvan kanssa sen ajan. N. tunti menee, mutta kuulemma vauva alkaa itkemään helposti ja kuulemma silloin ei auta vaikka isi laulaa ja yrittää kaikkensa

Minun mielestäni vauva ei vaadi palvelua..jos haluaa syliin. Sylissä olo on vauvalle luonnollista. Kyllä siitä pikkuhiljaa alkavat sitten taaperoiässä itse irrottautumaan. Kun ympäristö alkaa kiinnostamaan ja opitaan uusia juttuja ja on kauhea kiire tekemään kaikkea mielenkiintoista ja leikkimään. Sylivauva-aika on ohimenevä asia, niinkuin vatsassa asuminenkin Ei siinä ole mitään pahaa kantaa.

Ja jos se sitten on palvelua niin olkoon. MInäpä aion palvella vaaviani vielä kauan!!!
Se on niin ihanaa kun vaavi katselee äitiä ja tissiä ja sanoo ensin.."äittä" ja kuiskaa sitten "titti". Kyllä sellaista hurmuria kantelee mielellään!

 

[Älä huoli]

Minusta vaikutat erittäin sensitiiviseltä äidiltä.
Ja luin just tutkimuksen että sensitiivisten äitien vauvat ovat onnellisia )
Tuskin se lapsukaisesi enää 15 veenä syliin pyrkii..
Ja Minna sun pointtis oli tosi hyviä, tunnistan niistä itseni

JA sitä en vaan tajua, että milloin sitä vauvaa sitten sylitellään ja lellitään ja hellitään jos ei vauvana???? Tuntuu että nykytrendi on , että mitä pienempänä on "itsenäinen" niin sen parempi. Musta se ON TYHMÄÄ!!

 

[Olivia]

Sylitelkää vaan, en minä sillä, mutta ihan varmaan yösyönnit lähempänä vuoden ikää on palvelun vaatimista. Pienet vauvat on erikseen. Noin 8 kuukauden iässä vauva alkaa hahmottamaan itseään, ja huomaavat olevansa irrallaan äidistä. Siihen asti luulevat olevansa samaa äidin kanssa.
Meidän vauva ei ole koskaan viihtynyt pitkiä aikoja sylissä.

 

[Mama13]

Ap:n vauva on 5kk.