Kuinka paljon 4-vuotiasta joutuu KANTAMAAN?

Luonnonlakiin kuuluu, että poikia syntyy ja näin myös kuolee (liian aikaisin siis) enemmän kuin tyttöjä. Lapsia ei voi suojella kantamalla niitä kouluikään asti, vaan se pikemminkin häiritsee niiden normaalia kehitystä.

 

Jos lapsesi olisi meillä hoidossa niin ensi töikseni alkaisin kehittämään lapsen karkeamotorisia taitoja ettei hän jää junasta asemalle silloin kun hän haluaisikin joskus vaikka olla hyvä urheilija. Sinun pitää olla jämäkämpi ja sietää enemmän lapsesi kapinaa ja yksinkertaisesti lopetat kantamisen kokonaan. Sylittely kotona tai ihan oikeasti väsyneen lapsen kantaminen ulkona on täysin eri asia.

Motorisesti hänestä ei ehkä enää tule muiden veroista mutta voit aina tehdä parhaasi ja ylittää kaikki odotukset. Haastavilta lapsilta pitää vaatia enemmän, ei vähemmän. Se on sinun tehtäväsi ja sinun ristisikin jos näin anonyyminä kehtaan suoraan sanoa:-/

 

AP ei kyllä käy ihan täysillä jos vertaa lapsen itse kävelemistä/ kantamista siihen että poikia kuolee enemmän pikkulapsi-iässä. Ei ne nyt sentään ihan itsekseen kävelemiseen kuole, ja voi äiti varmaan pitää autotiellä kävellessä lasta kädestä?

 

Eivät nämä väitteet poikien suuremmasta herkkyydestä ole tuulesta temmattuja. Nämä ovat ihan yleistä tietoa, mm. Terveyskirjastossa, jossa todetaan vaikkapa, että parhaiten ennenaikaisista lapsista selviävät afroamerikkalaiset tyttövauvat.

Ja tilastollisesti voit käydä vaikka katselemassa hautakiviä, niin kohtaat missä tahansa hautausmaalla enemmän kuolleena syntyneitä, kastamattomia poikavauvoja kuin tyttöjä.

Sinulla on nainen äitiys ihan hukassa muussakin kuin lapsesi kantamisessa. Nyt ryhdistäydy ja unohda moiset höpöjutut ja päästä irti lapsestasi. Olen järkyttynyt ettet ole hakenut apua ongelmaasi.. Ei pojan ongelmaan.

Etkö oikeasti näe mitä kirjoitat? Tiedäthän että motorisesti taitavat pojat elävät lapsuutensa todennäköisemmin aikuisuuteen kuin kömpelöt lapset. Motorisesti lahjakkailla on vahvemmat luut ja he osaavat varoa paremmin. Ei päin vastoin kuten sanot. Höpsö nainen olet :-D

 

ap kuulostaa veljeni vaimolta. Hän perusteli kaiken tekemisesnsä ( lapsen hoidon ) sillä, että niitä pitää pitää hengissä :O Kantoi 5v vielä portaissa ( erittäin pitkä ja painava poika ) ja sitten ihmetteli kun paikat oli ihan jumissa ja rikki ( niska, hartiat ja selkä ) Poika joutuikin fysioterapiaan hyvin nopeasti kun huomattiin, että ei osaa kävellä kunnolla ja juokseminenkin ihan ihmeellistä. Ergoterapiassa käy vieläkin ja ikää 9v. Sitten syntyi toinen lapsi ja sama homma jatkui, tosin onneksi sen verran tempperamenttinen lapsi, että ei antanut enää kantaa itseään kun oppi kävelemään.

 

Lukematta suurinta osaa vastauksista, totean että ymmän ap:ta aloitusviestin perusteella.

Olen kantanut lastani 5-vuotiaaksi saakka monenlaisissa tilanteisssa. Passannut ja paaponut varmaan enemmän kuin kukaan muu samanikäistä lastaan. Hän on ollut aina hyvin vaativa ja haastava lapsi. Temperamentiltaan erittäin äärilaitainen ihmisen alku. Kookas lapsi, joka hieman kömpelö motorisesti, mutta lahjakas monella saralla.

Kaikki motoriset taidot on oppinut kuitenkin ikätoverien tapaan. Hyvin pärjännyt kavereiden kanssa ja koulussa.
Ja eipähän tuota ole tarvinnut enää moneen vuoteen pukea eikä kanniskella.

Kyllä ne lapset kasvaa ja kehittyy, jokainen omaan persoonalliseen tahtiinssa. Kannettiin tai ei.

Tsemppiä!

 

Olet nyt hiukan ylisuojeleva poikaasi kohtaan. Sinun tehtäväsi äitinä on kasvattaa häntä ja opettaa selviytymään vaikeuksista siten, että hän pystyy elämään elämäänsä parhainpäin. Kun ylisuojelet ja silottelet pettymykset, häneltä jää oppimatta paljon selviytymisstrategioita, sekä paljon asioita itsestään. Elämässä on väistämättä asioita, jotka ei miellytä ja aiheuttaa kiukkua, parempi olisi jos sen olon selvittämisen hallitsee. Et voi olla ikuisesti lapsesi lähellä. Sinun tehtävä ei siis ole poistaa pettymyksiä (eikä muuten myöskään tuottamaan niitä tahallisesti) vaan pelkästään helpottaa kestämään niitä.

Huomasin muuten juttuasi lukiessa, että minä ajattelen päinvastoin niin, että tytöt ovat herkempiä ja hauraampia. Taitaa olla harhaluuloa minulta tuo. En tosin kuitenkaan kohtele tyttöämme yhtään suojelevammin kuin poikaamme, koska luotan siihen, että kun lapsi itse testaa oman fyysisyytensä rajoja niin hän oppii kuinka suojella itseään. Tottakai katson, etteivät mene vaarallisiin paikkoihin, hypi liian korealta, tee liian vaarallisia temppuja, mutta aika rennolla otteella annan kasvaa.

Pukemaan ovat alkaneet opetella 2 v, en kantele, enkä nostele kuin vauvaamme.

 

Meillä on yksi neljävuotias ja yksi kuusivuotias poika. Kumpaakaan ei ole kanniskeltu enää pitkään aikaan, ailti rakastan heitä enemmän kuin mitään muuta. Turvallisuuden tunteita ja rakkautta voi kyllä antaa muullakin tavoin. Noin ison lapsen kanniskelu kuulostaa paitsi raskaalta, myös omituiseöta. Meidän pojille on sattumut ja tapahtunut vaikka mitä haavereita, mutta kertaakaan ei ole tullut mieleen, että olisi pitänyt paapoa vaan ja pidellä sylissä..

 

[/B]

Teet suuren karhunpalveluksen lapsellesi. Ei se lapsi säry siitä että annetaan kasvaa ikätasollaan ja opetetaan pettymyksiäkin. Se tulee olemaan iso rysäys kun hän sinusta enemmän on erossa ja maailma ei kannakaan kokoaika ja silota tietä. Mikä saa sut ajattelemaan että laps ei kestä normiasioita?

Juuri näin. Liian iso karhupalvelus, jos ap jatkaa tuolla tavalla. Meillä lapset ovat aina olleet tuossa iässä hirmuisen omatoimisia.

 

Kumpaakaan 4vnä en ole enää kantanut

 

Vedettiin kotona synteesi näistä vastauksista. Ilmeisesti poikaa olisi syytä kanniskella vähemmän. Eli syliaika on asia erikseen.

Tavoitteet tälle vuodellekin tein:

-lapsi kävelemää itse portaat, pöntölle, tuoliin, metsäpolkua veneelle. Pääosin näin.
-ongelma on myös ollut että lapsi ei edes pidä sylissäni kiinni minusta, joten on raskas kantaa --> nyt jatkossa minä kannan kauppakassit, lapsi kävelee. Oikeasti olen tuntenut jo raivoakin, kun alistun kantelemaan lasta. Se heijastuu kireytenä koko arkeen. Ehkä olen alistunut, koska olen tuntenut syyllisyyttä kiireestä, pitkistä hoitopäivistä jne?
-jatkossa emme iloitse tai hassuttele kaatumisilla tai lötköydellä. Esim. Spagetiksi menevää lasta en palkitse pusuttelulla (vaikka jostaim syystä se on tähän asti ollut hellyttävääkin), ja pään lyöminenminun päähän pukiessa ei ole tästä eteenpäin hauskaa (tämänkin olen sallinut koska olen ajatellut että pojat rymyää ja on holtittomia eikä asialle voi mitään)
-pukemisesta ja autoon itse kiipeämisestä ei palkita. Ne on peruskäytöstä.
-isä ja ukki ulkoiluttaa enemmänkin, kunnes tilanne jämäköityy.

 

Ootko varma ettei oo mistään lihasheikkoudesta kyse? ..Tuntuu vaan niin hassulta ettei ton ikäinen edes haluaisi liikkua itse, meillä kun on molemmat olleet innokkaita itseliikkujia kuitenkin aina..

 

Vedettiin kotona synteesi näistä vastauksista. Ilmeisesti poikaa olisi syytä kanniskella vähemmän. Eli syliaika on asia erikseen.

Tavoitteet tälle vuodellekin tein:

-lapsi kävelemää itse portaat, pöntölle, tuoliin, metsäpolkua veneelle. Pääosin näin.
-ongelma on myös ollut että lapsi ei edes pidä sylissäni kiinni minusta, joten on raskas kantaa --> nyt jatkossa minä kannan kauppakassit, lapsi kävelee. Oikeasti olen tuntenut jo raivoakin, kun alistun kantelemaan lasta. Se heijastuu kireytenä koko arkeen. Ehkä olen alistunut, koska olen tuntenut syyllisyyttä kiireestä, pitkistä hoitopäivistä jne?
-jatkossa emme iloitse tai hassuttele kaatumisilla tai lötköydellä. Esim. Spagetiksi menevää lasta en palkitse pusuttelulla (vaikka jostaim syystä se on tähän asti ollut hellyttävääkin), ja pään lyöminenminun päähän pukiessa ei ole tästä eteenpäin hauskaa (tämänkin olen sallinut koska olen ajatellut että pojat rymyää ja on holtittomia eikä asialle voi mitään)
-pukemisesta ja autoon itse kiipeämisestä ei palkita. Ne on peruskäytöstä.
-isä ja ukki ulkoiluttaa enemmänkin, kunnes tilanne jämäköityy.

oikeesti?

eih....

 

Ootko varma ettei oo mistään lihasheikkoudesta kyse? ..Tuntuu vaan niin hassulta ettei ton ikäinen edes haluaisi liikkua itse, meillä kun on molemmat olleet innokkaita itseliikkujia kuitenkin aina..

Sama mullekin tuli mieleen.
Varsinkin tuosta löysästä spagetista, että pukiessa ei esim auta vaan käsi lötköttää.
Meillä jo reippaasti alle 2 v auttoi hihoissa.

 

Vedettiin kotona synteesi näistä vastauksista. Ilmeisesti poikaa olisi syytä kanniskella vähemmän. Eli syliaika on asia erikseen.

Tavoitteet tälle vuodellekin tein:

-lapsi kävelemää itse portaat, pöntölle, tuoliin, metsäpolkua veneelle. Pääosin näin.
-ongelma on myös ollut että lapsi ei edes pidä sylissäni kiinni minusta, joten on raskas kantaa --> nyt jatkossa minä kannan kauppakassit, lapsi kävelee. Oikeasti olen tuntenut jo raivoakin, kun alistun kantelemaan lasta. Se heijastuu kireytenä koko arkeen. Ehkä olen alistunut, koska olen tuntenut syyllisyyttä kiireestä, pitkistä hoitopäivistä jne?
-jatkossa emme iloitse tai hassuttele kaatumisilla tai lötköydellä. Esim. Spagetiksi menevää lasta en palkitse pusuttelulla (vaikka jostaim syystä se on tähän asti ollut hellyttävääkin), ja pään lyöminenminun päähän pukiessa ei ole tästä eteenpäin hauskaa (tämänkin olen sallinut koska olen ajatellut että pojat rymyää ja on holtittomia eikä asialle voi mitään)
-pukemisesta ja autoon itse kiipeämisestä ei palkita. Ne on peruskäytöstä.
-isä ja ukki ulkoiluttaa enemmänkin, kunnes tilanne jämäköityy.

No tämä kuulostaa jo paremmalta (jos ei ollut provo, sori pakko sanoa ).

2v uhmiksen äitinä mietin vaan, että miten se alunperinkin on mennyt helpommin niin, että olet kantanut? Itse joskus toivoisi, että lapsi suostuisi kiireaamuina siihen, että kannan vaan autoon nopeasti. Meillä siis 2v haluaa kävellä itse, mennä rappuset itse, kiivetä tuoliin (syö ihan tavallisella tuolilla, niin kuin muutkin) itse, tehdä muutenkin kaiken itse ihan rasittavuuteen asti myös niitä asioita mitä ei osaa ja saakaan osata. Lapsi ei pelkästään kävele kauppaan itse vaan haluaa myös auttaa eli kantaa jotain ostosta (kantaisi kaikki, kunnes huomaa, että ei jaksa, huoh. ).

Kun esikoisemme oli 2v meille syntyi toinen vauva. Meillä ei ollut mitään kaksosten rattaita tai seisomalautaa. Vauva syntyi sektiolla ja mulla oli nostokielto jota noudatin eli siitä voit päätellä miten paljon lapsi kiipesi ja kulki itse.

Nyt vaan jämäkkyyttä niin kyllä se siitä.

 

Ei joudu mutta kannan muuten vain. Täyttää keväällä 4 ja kannan joskus autosta kotiin, kaupassa saatan pitää sylissä jos ei tullut otetta kärryjä yms.
Ei ole kömpelö, päin vastoin. Kannoin koko aika kun oli vauva ja nousi seisomaan 7kk:n vanhana ja lähti pian kävelemään.

 

Mutta kun pojat ovat enemmän vaarassa kuolla. Muistaakseni esim. 14-vuotiaista kuolleista 70% on poikia ja vastasyntyneistä kuolleistakin 60-70%. Ja naiset elävät 7 vuotta pidempään. Eli nämä ovat mielessäni ja mietin monesti, että jos hän nyt putoaa, niin murtuuko hänen luunsa herkemmin kuin keveän ja sitkeän tytön?

Alkaa tuntua siltä, että ap taitaa olla psykiatrisen hoidon tarpeessa :|

 

Täh? Meidän nelivuotias osasi jo kävellä itse, ei kannettu.

 

Meillä yleensä tuohon pukemisessa viitsimättömyyteen auttaa ns. huono palvelu. Eli lupaan pukea, mutta teen ensin sen ja sen ja sen ja sen, ja sanon, että pukee itse sen mitä saa, autan sitten lopuissa. Kun en säntää heti pyynnöstä paikalle, usein se oma viitsiminenkin löytyy yllättävän pian.

Tuota kyllä ihmettelen, että jollain riittää yksinkertaisesti HERMO pitää tahallista pään iskemistä päähän hauskana . Itse saan pidellä itseäni jo tuon alle kaksivuotiaan kanssa, etten sano tosi pahasti, ja melko pahasti kyllä sanon. Se nimittäin sattuu aivan hitsisti.

 

Kannan 4-veen toisinaan aamulla hoitopaikassa leikkihuoneeseen, kun siis pihavaatteet on riisuttu. Muutoin ei taideta pahemmin kannella poikaa.

Pukemisessa kyllä yleensä autetaan,paljonkin.

 

Ei tulis mieleenkään kannella 4-vuotiasta. Kolmevuotiaan uhmiksen olen joskus kantanut päiväkotiin/kaupasta pois tms jos ei ole muuten suostunut.

 

Alkaa tuntua siltä, että ap taitaa olla psykiatrisen hoidon tarpeessa :|

Sitähän minä ehdotin jo tuossa aiemmin. Tuollaisesta murehtiminen on mielestäni ihan turhaa ja kuluttavaa ja siitä pitäisi päästä eroon. Ei ole normaalia tuollainen ajattelu.
Enkä tätä pahalla sano, vaan ihan ap:n ja hänen ympärillään olevien parasta ajatellen. : /

 

Mulla kans 4v juuri täyttäny,ei ole totta että joku vielä käyttää syöttötuolia,tripp trapp tuolistakin saa kaaren pois ja silloin penkki ja siihenkin pääsee jo heti kun oppii kiipeileen ite istuun,en ole kaari osaa käyttäny kun ihan pienenä. Lapseni on istunu 8 kk asti reunapenkissä päiväkodissakin ,siellä ei ole syöttötuolia ja lapset kyllä oppii,monesti aikuiset sen esteenä. Ja tuosta kantamisesta, ei tarvi ihmetellä miksi hoidossakin lapset sanoo ettei jaksa kävellä, kun vanhemmat ei ole lasten kans kävelleet, tuon ikäinen kävelee jo pitkiäkin matkoja ja mielelläänkin,harvemmassa ne jotka ei kävele ja syy vanhemmat kantaneet. Myöskään tuota rattaiden käyttöä en noin isoilla päivittäin ymmärrä ehkä poikkeus on jos kävellään todella pitkiä matkoja voi varalta olla mukana. Päiväkotiin en ole kantanu siitä asti kun osannu ite kävellä, ihan pienenä tietenkin aamun mukaan. Ihmettelisin todella jos joku tuon ikästä kantais sylissä päiväkotiin,iso päiväkoti on enkä ole nähny kenenkään kantavan ja toivottavasti en näekkään,mitä ne kaveritkin siitä jo tuumais,tuon ikäset jo kiinnittää tuollaiseen huomiota

 

En todellakaan kanna 4-vuotiasta minnekään. Lohdutan toki, jos jotain sattuu ja syliin pääsee hellyyttä hakemaan esim sohvalla, mutta en siis kanna minnekään.
Meidän likka patikoi alta nelivuotiaana Lapissa, monena päivänä peräkkäin mentiin n 10km tunturimaastossa. Eli olen aika järkyttynyt tällaisista kantajavanhemmista.

 

niin ja tämän ikäisten pitäisikin jo pukea lue antaa pukea itse, osaavat kyllä,lahkeensuissa ,kintaissa tms. voi auttaa,mutta kyllä ne jo valtaosin itse osaa. lapsen pukemis harjoittelu leikin varjolla alkaa jo hyvinkin pienenä ja lapsi pitää siitä