Leikkipuistossa nähtyä ja koettua

No sitä samaa, olet päivässä keskustelun perusteella vähemmän kuin minä lasteni kanssa. Nyyh nyyh. Sinä paha paha, minä upea. Meitä on moneen junaan. Nyyh.[/QUOT


se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa

Vau, taidokkaasti sanottu. Ihan häkellyin.

 

Väitätkö, että olet niin ujo, ettet uskalla olla vuorovaikutuksessa omaan lapseesi muiden läsnäolleessa?

HÖPÖ HÖPÖ.

Minä en ole mikään kaikista ujoin ihminen kuitenkaan, olen aika hyvin saanut itseäni sosiaalistettua. Mutta kyllä se silti jossain määrin vaikuttaa vuorovaikutukseen, jos koen olevani vieraiden ihmisten tarkkailtavana. Aivan yhtä vapautuneesti en silloin pysty lapsen kanssa kommunikoimaan.

Toisilla vaikuttaa vielä enemmän. Etkö todellakaan tätä tiedä, että kaikki eivät ole yhtä luontevia vieraiden ihmisten seurassa kuin läheistensä kanssa keskenään?

Olen aiemmin pitänyt sinua kirjoitustesi perusteella noin lähtökohtaisesti lämpimänä ja ymmärtäväisenä ihmisenä. Nyt kyllä olet paljastanut, että tuo käsitys oli väärä.

 

Niinpä. Hassua, että alussa puhuttiin vuorovaikutussuhteesta ja lapsen huomioimisesta, mutta nyt yhtäkkiä puhutaankin turvallisuudesta.

Totta. Mulla katosi pointti jo aikaa sitten. Oliko se vuorovaikutus, turvallisuus, läsnäolo vai mikä sitten kuitenkaan.

Ainoa pointti joka pysyy ja pitää on se, että ap pitää itseään ylivertaisena vanhempana muihin verrattuna.

 

KYSYN SITTEN NÄIN:

Te uskotte kaikkien aikuisten haluavan vahtia teidänkin lapsia siellä pustossa?
Te uskotte, että se on teidän omaa aikaa: antaa apinoiden kiipeillä.
Te uskotte, että kaikki aikuiset ovat kilttejä jotka ovat puistossa.
Te uskotte, että vanhemman velvollisuuden päättyvät leikkipuiston porttien ulkopuolelle.
Te uskotte, että lapsi selviää asioista leikkipuistossa yksin.
Te uskotte että leikkipuistossa voi lomailla vanhemmuudesta.


ja sitä rataa..

Onko sulla ihan kaikki muumit laaksossa???

 

Olette tosiaan sitä mieltä että tässä on kyseessä se, että minä leikin puistossa ja muut vanhemmat eivät?

:headwall:

Kyllä. Koska kukaan ei pystyisi tunnin perusteella leikkipuistossa tekemään mitään muita päätelmiä. Paitsi tietty sinä

Mitä mieltä olet sellaisesta: jos näkisin sinut leikkipuistossa leikittämässä lapsia, ajattelisin, että "voi sitä pientä lastaparka, hän ei varmaan milloinkaan muuten saa äidiltä huomioda kun leikkipuistossa, silloin kun äidin on julkisesti esitettävä, miten loistava hän onkaan. Ja eihän siitä lapsesta ikinä kasvaa kunnon kansalaista, kun äiti ei päästä sitä puolta metriä itsestään kauemmaksi". Osuuko mun päätelmä sinusta ja sun suhteesta lapseen oikeaan?

Aivan. Mieti sitten uudemman kerran, kuinka oikeaan osuivat sinun päätelmät muista vanhemmista ja heidän vuorovaikutuksesta omiin lapsiinsa.

 

[QUOTE="Muumimamma";30255761]Onko sulla ihan kaikki muumit laaksossa???[/QUOTE]

Tämä oli eka vaihtoehto, toka oli että olen tarttunut provoon. Ei kenenkään järjenjuoksu voi olla tätä rataa, ei vaan voi!

 

Ai jumalauta en kestä tollasia äitejä! Hirvee show kaikkien edessä; KATSOKAA MUA, MÄ OLEN YLIVERTAISEN HYVÄ ÄITI. HUOMATKAA NYT! PRKL! LEIKITÄN TEIDÄN LAPSIA! ITSE ETTE TAIDA SIIHEN KYETÄ.

Onneks omat lapset on yli leikkipuistoiän huh huh!. Heräsi kuvottavia muistoja esiin feikkimammoista, jotka esittää koko ajan. Mitä jos yrittäisit olla läsnä sen lapsen kanssa ihan vaan omana itsenäsi?

 

Niinpä. Hassua, että alussa puhuttiin vuorovaikutussuhteesta ja lapsen huomioimisesta, mutta nyt yhtäkkiä puhutaankin turvallisuudesta.

Huomioi, kaikki aikuiset jotka olivat läsnä, näkevät ympäristön.
Valitsevat tehdä "omaa juttuansa".

SE on turvallisuutta, että ON vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa.

Tai se, että kiinnostuu siitä, mitä lapseni tekee.


Ja jos oon ihan ihan rehellinen toisinaan tympäsee se, että toisten lapset tukkivat minun ja lapseni juttuihin, ihan siksi, kun omat vanhemmat eivät viitsi olla oman lapsesna kanssa. Lapseni joutuvat "antamaan" huomiostaan toisille lapsille, joka kuuluisi yksinomaan heille. Mutta koska olen kiltti aikuinen, en sano lapselle: mene pois siitä.

Ja kyllä, noin tunti riittää meillä lapselle" sitä omaa aikaa" mikä se milloinkin on. Peli yhdessä.. piirtäminen..keskustelu.
Kun he ovat tankanneet "omaa aikaa" arki sujuu..voin tehdä ruokaa ja lapset touhuavat vieressä omiaan..juttelemme ja olemme rauhassa. Kukaan ei kiukuttele, jankuta, kiiku lahkeessa tai valita.

Kun lapsi kokee turvallisuutta, saa vastakaikua, kontaktia, hänelle puhutaan ja ollaan kiinnostuneita, he voivat hyvin.

Puisto on alue, jossa näitä näkymättömiä turvaverkkoja pitää olla.

 

Vau, taidokkaasti sanottu. Ihan häkellyin.

Kuule se on usein niin totta.

 

Huomioi, kaikki aikuiset jotka olivat läsnä, näkevät ympäristön.
Valitsevat tehdä "omaa juttuansa".

SE on turvallisuutta, että ON vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa.

Tai se, että kiinnostuu siitä, mitä lapseni tekee.


Ja jos oon ihan ihan rehellinen toisinaan tympäsee se, että toisten lapset tukkivat minun ja lapseni juttuihin, ihan siksi, kun omat vanhemmat eivät viitsi olla oman lapsesna kanssa. Lapseni joutuvat "antamaan" huomiostaan toisille lapsille, joka kuuluisi yksinomaan heille. Mutta koska olen kiltti aikuinen, en sano lapselle: mene pois siitä.

Ja kyllä, noin tunti riittää meillä lapselle" sitä omaa aikaa" mikä se milloinkin on. Peli yhdessä.. piirtäminen..keskustelu.
Kun he ovat tankanneet "omaa aikaa" arki sujuu..voin tehdä ruokaa ja lapset touhuavat vieressä omiaan..juttelemme ja olemme rauhassa. Kukaan ei kiukuttele, jankuta, kiiku lahkeessa tai valita.

Kun lapsi kokee turvallisuutta, saa vastakaikua, kontaktia, hänelle puhutaan ja ollaan kiinnostuneita, he voivat hyvin.

Puisto on alue, jossa näitä näkymättömiä turvaverkkoja pitää olla.

En haluaisi olla ilkeä, mutta onks tää ihminen tosissaan?
Mä en voi uskoa tätä..

 

Kiinnostavaa on tässä se, mitä kaikkien muiden lasten vanhemmat tekivät...
Olivat älykkäästi penkeillään puhelimiaan näpräten ja vilkuilivat minua. Sen verran vaivautuivat että katsoivat: Lapsi tallessa kaikki o.k. Tuo mamma hoitakoot minunkin lapseni. Lapset innoissan kertoivat "salapoliisityöstään" ja vanhempien tylsät ilmeet olivat vastakaikuna.
En ole täydellinen äiti, mutta yritän nähdä lapseni, antaa heille minua itseäni. Ajallisesti se ei ole kovin kauaa, ehkä se tunti päivässä. Sitten he ovat tankanneet aikaansa ja voivat olla "irti" äidistä.

Jos siis oletetaan, että pointti on presiis tämä, niin kerro toki, ap, mistä tiedät, etteivät nuo muut lapset saa vanhempiensa läsnäoloa ja vuorovaikutusta kaiken sen jäljelle jäävän muun 23 tunnin aikana tuon puistoilun ulkopuolella..? Että mistä tiedät, etteivät he ole vanhempiensa ajankäytön keskipisteenä jopa enemmän kuin tuon sinun tuntisi verran silloin, kun sinä et ole näkemässä?

Koska JOS tämä oli sun ydinajatuksesi (ainakin tuossa on aloituksesi tiivistettynä) niin hyvänen aika, kerro toki miten tulet tuohon johtopäätökseen yhden tunnin puistoilun perusteella? Se on olennainen juttu tässä.

 

Huomioi, kaikki aikuiset jotka olivat läsnä, näkevät ympäristön.
Valitsevat tehdä "omaa juttuansa".

SE on turvallisuutta, että ON vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa.

Tai se, että kiinnostuu siitä, mitä lapseni tekee.


Ja jos oon ihan ihan rehellinen toisinaan tympäsee se, että toisten lapset tukkivat minun ja lapseni juttuihin, ihan siksi, kun omat vanhemmat eivät viitsi olla oman lapsesna kanssa. Lapseni joutuvat "antamaan" huomiostaan toisille lapsille, joka kuuluisi yksinomaan heille. Mutta koska olen kiltti aikuinen, en sano lapselle: mene pois siitä.

Ja kyllä, noin tunti riittää meillä lapselle" sitä omaa aikaa" mikä se milloinkin on. Peli yhdessä.. piirtäminen..keskustelu.
Kun he ovat tankanneet "omaa aikaa" arki sujuu..voin tehdä ruokaa ja lapset touhuavat vieressä omiaan..juttelemme ja olemme rauhassa. Kukaan ei kiukuttele, jankuta, kiiku lahkeessa tai valita.

Kun lapsi kokee turvallisuutta, saa vastakaikua, kontaktia, hänelle puhutaan ja ollaan kiinnostuneita, he voivat hyvin.

Puisto on alue, jossa näitä näkymättömiä turvaverkkoja pitää olla.

Edelleen kysyn, miksi saman verran äidin kanssa oloa jossain muualla ei ole yhtä hyvä? Miksi juuri puistossa?
Ja jos olet joskus ihan oikeasti tuijottanut jotain äitiä herkeämättä tunnin verran eikä hän ole vilkaissutkaan lapseen päin niin melkein menisin viereen juttelemaan, voiko tämä äiti ihan hyvin. Merkki jostain masennuksesta jos on ihan poissa. Uskon kuitenkin, ettet ole ketään niin herkeämättä tuijottanut, että voisit tehdä tällaisia päätelmiä, mutta jokin ihme tarve tuntuu olevan...

 

Edelleen kysyn, miksi saman verran äidin kanssa oloa jossain muualla ei ole yhtä hyvä? Miksi juuri puistossa?
Ja jos olet joskus ihan oikeasti tuijottanut jotain äitiä herkeämättä tunnin verran eikä hän ole vilkaissutkaan lapseen päin niin melkein menisin viereen juttelemaan, voiko tämä äiti ihan hyvin. Merkki jostain masennuksesta jos on ihan poissa. Uskon kuitenkin, ettet ole ketään niin herkeämättä tuijottanut, että voisit tehdä tällaisia päätelmiä, mutta jokin ihme tarve tuntuu olevan...

Ihanko totta, olisit kysynyt?

Niiltä kaikilta muiltakin vanhemmilta?

 

Jos sun ja lapsen yhteinen tunti on siellä leikkipuistossa, niin missä lapsesi sitten tapaa ja tutustuu muihin lapsiin?

 

Huomioi, kaikki aikuiset jotka olivat läsnä, näkevät ympäristön.
Valitsevat tehdä "omaa juttuansa".

SE on turvallisuutta, että ON vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa.

Tai se, että kiinnostuu siitä, mitä lapseni tekee.


Ja jos oon ihan ihan rehellinen toisinaan tympäsee se, että toisten lapset tukkivat minun ja lapseni juttuihin, ihan siksi, kun omat vanhemmat eivät viitsi olla oman lapsesna kanssa. Lapseni joutuvat "antamaan" huomiostaan toisille lapsille, joka kuuluisi yksinomaan heille. Mutta koska olen kiltti aikuinen, en sano lapselle: mene pois siitä.

Ja kyllä, noin tunti riittää meillä lapselle" sitä omaa aikaa" mikä se milloinkin on. Peli yhdessä.. piirtäminen..keskustelu.
Kun he ovat tankanneet "omaa aikaa" arki sujuu..voin tehdä ruokaa ja lapset touhuavat vieressä omiaan..juttelemme ja olemme rauhassa. Kukaan ei kiukuttele, jankuta, kiiku lahkeessa tai valita.

Kun lapsi kokee turvallisuutta, saa vastakaikua, kontaktia, hänelle puhutaan ja ollaan kiinnostuneita, he voivat hyvin.

Puisto on alue, jossa näitä näkymättömiä turvaverkkoja pitää olla.

Miksi sinä kuvittelet muissakin perheissä puistokäynnin olevan juuri sitä yhteisen tekemisen aikaa?

Eikö sitä turvallisuutta ole se, että aikuinen istuu siinä penkillä ja seuraa mitä lapsi tekee ja on lapsen käytettävissä tarvittaessa? Vai oliko siellä nyt joku ilman vanhempiaan?

Miksi sanoit, että tykkäät olla lasten kanssa, jos et oikeasti tykkääkään?

 

Aloittajalle suosittelisin, että älkää menkö leikkipuistoihin ollenkaan, jos muut lapset ja heidän vanhempansa noin häiritsee. Ötököitä voi etsiä ja kiville kiipeillä myös metsissä, joita Suomessa löytyy kävelymatkan päässä melkein missä tahansa. Niissä harvemmin tulee muita lapsia vanhempineen vastaan ja ainakin pääsee helposti karkuun.

 

Kun sitten puisto tyhjeni, jäljellä oli muutama lapsi ja teimme lähtöä, yksi iskä avasi suunsa ja halusi jutella..niitä näitä. Lopuksi kysyi että käymmekö täällä usein..

Halusin niin kysyä: ai että siksikö kyselet, jotta voit räplätä puhelinta sillä välin kun minä viihdytän lastasi?

En sitä kuitenkaan kysynyt..

Kenties tämä isä ajatteli, että olette ensimmäistä kertaa puistossa kun et päästä lastasi vapaasti leikkimään. Ja sitten heti kun joku tuleekin juttelemaan kanssasi niin sekin on väärin.

 

Ihanko totta, olisit kysynyt?

Niiltä kaikilta muiltakin vanhemmilta?

Voitko nyt vastata siihen mitä kaikki sinulta yrittävät huvittuneena kysyä?

Ja todellakin menisin viereen kysymään jos jotenkin saisin vihiä äidin syvästä uupumuksesta. Ehkä sellainen todella väsynyt ja itkuinen ilme olisi minulle se hälytyskello . Ketään kun en tuijota herkeämättä pitkiä aikoja..

 

Ihanko totta, olisit kysynyt?

Niiltä kaikilta muiltakin vanhemmilta?

Älä jaksa. Ihan oikeesti, ne vanhemmat päätti relata, koska joku juntti
halusi välttämättä leikittää niiden lapsia.
Lapset oli tuotu puistoon leikkimään. Puistoleikit ei ole sitä laatuakíkaa lapsen kanssa, vaan yksinkertaisesti lapsi tuodaan ulos purkamaan energiaansa. Kyllä mää itse ihmettelen lapsen leikki-
taitoja, jos ei osaa leikkiä ilman äitiä. Minkäs ikäinen napero sulla on?
Ehkä tekisi hyvää sille lapselle, antaa sen lapsen juosta ihan vapaasti, ja
opetella leikkimään ilman aikuista?

 

nurkkaan ahtaminen ja opetan sen omalle lapselleni että ei niin. Koska miesten maailmassa nurkkaan ahtaminen vo itarkoittaa että eläin haluaa ulos ja se tapahtuu väkivaltaisesti jos taipumusta siihen on. koska mies ei välttämättä kykene peloissaan jos hakataan sanalla niin vastaa siihen nyrkillä. Mistäkö tiädän tän ne skdiit jotka on laumoissa lyttää niitä jotka on vaarallisia koska kasvoin itse pahojen poikien seurassa. Väärissä ympyröissä mutta opetuksia saaneena. juu taitaa olla sekavaa settiä taas. en kannata väkivaltaa mutta sitä tapahtuu kuitenkin.

 

No mä olen se huono äiti, joka vapauttaa apinansa puistoon ja istuu hanurillaan penkillä siellä puistossa. Tämä siksi, että lapsella on puistossa muutakin tekemistä ja kavereita ym. kuin se äiti, joka tulee lähinnä vahtimaan, että siellä puistossa pysytään eikä hölmöillä. Saatan surffailla puhelimella- oma äitini luki aina puistossa lehteä tai kirjaa...

Tosin vietän kyllä muuten lapseni kanssa huomattavasti enemmän aikaa kuin ap, jos se laatuaika on vaan se tunti puistossa. Joka tapauksessa oma lapseni kaipaa huomattavasti enemmän sitä äidin viihdytystä kotona kuin ulkona... Ja jos joku muita parempi hihhuliäiti haluaa viedä lauman lapsia tutkimaan ötököitä, niin antaa palaa vaan, ei ole multa pois. Kunhan eivät poistu näköpiiristä.

 

Minkähänlaisen aloituksen olis saanu siitä, kun ne muut puistossa olleet vanhemmat olis tulleet hakemaan omat lapsensa pois ap:n luota?

 

Ei kyllä "yleinen kanta" on tullut selväksi. Olen valistunut siitä kuinka puistoissa tulee jatkossa toimia.

Puistot ovat paikkoja johon lapset voidaan tuoda selviytymään itsekseen, oli ikä mikä tahansa. Jos tippuvat puista, voin noteerata sen penkiltä, ajattelemalla: olen vuorovaikutuksessa sitten muualla kuin täällä. Olenhan lomalla, kun olen puistossa. Ja onhan tuolla tuo ääliö äiti, joka näyttää olevan martyyri, huomionhakuinen ja varmasti narsistinenkin, oman pienen lapsensa kanssa. Hän varmasti hoitaa kaikkien muidenkin muksut. Otan käsilaukusta älykkään puhelimeni ja selaan vaikka kaksplussaa.
Voin vaikka joutessani haukkua jotakin palstalaista.

 

Minkähänlaisen aloituksen olis saanu siitä, kun ne muut puistossa olleet vanhemmat olis tulleet hakemaan omat lapsensa pois ap:n luota?

Jos se joku päivä tapahtuu, lupaan tuulettaa.

 

Kyllä sä nyt ap kärjistät kommentteja Mutta koitapa ens kerralla katsella vähän eri silmällä niitä vanhempia. Ja jos kerran tykkäät leikkiä mukana, niin leiki.