Leikkipuistossa nähtyä ja koettua

lastenhoitaja ja äiti
Jep jep jee. Itse annan lapselleni kyllä enemmänkin aikaa ja huomiota päivässä kuin tunnin. Monesti puistossa saa kyllä leikkiä yksinään tai kavereiden kanssa. Tottakai häntä alkaa kiinnostamaan, jos joku iso lössi siellä tutkii jotain ihmeellistä. Ei se liity mitenkään siihen, ettei hän saisi äidiltään koskaan huomiota :D
 
viera.s
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30255583:
:headwall:pITÄÄ VÄÄNTÄÄ RAUTALANGASTA:

kyse on VUOROVAIKUTUSSUUHTEESTA.

Ei ole mitään tekemistä sen kanssa puistossa leikitkö lapsesi kanssa vai et.
Vaan ETTÄ ISTUTKO PUHELIN KÄDESSÄ MYKKÄNÄ, koko sen ajan kun olette puistossa.
Ilman sen suurempaa huolta, jätä lapsen vieraan ihmisen turviin ja teet "jotain kiinnostavampaa".
Sinä et voi tehdä mitään päätelmiä vuorovaikutussuhteesta tuollaisessa tilanteessa. Kaikilla ei nyt vaan ole kovin hyviä sosiaalisia taitoja, joillekin niiden opettelemin on tosi vaikeaa. Se katsekontaktikin voi olla liian vaikea. Jos ujostelee kovasti vieraita ihmisiä, se saattaa vaikuttaa myös vuorovaikutukseen oman lapsen kanssa. Mutta kerroit että lapset kävivät vanhemmille raportoimassa tekemisistään. Sehän paljastaa, että vanhempi ei ole jatkuvasti välinpitämätön lapsen jutuista, sillä jos näin olisi, lapsi olisi jo oppinut ettei vanhemmalta saa huomiota eikä lapsi silloin keskeyttäisi leikkejään raportoidakseen niistä vanhemmalleen. Mutta kun sinä ilmeisesti tuijotit näitä tilanteita kun niin tarkkaan olet ilmeet ja kommentit analysoinut, joten ujo vanhempi voi olla tarkkailusta niin kiusaantunut, ettei pysty käyttäytymään ja reagoimaan lapsen juttuihin luontevasti.

Minä olen pakkososiaalistanut itseäni ja pystyn kyllä näin aikuisena melko luontevasti toimimaan ja käyttäytymään vieraiden ihmisten seurassa. En kuitenkaan perusluonteeltani ole sosiaalinen ja lapsi tuntuu olevan kaltaiseni. Hän ei meinaa edes uskaltaa katsoa vieraita aikuisia tai lapsia, jos nämä tulevat hänelle juttelemaan. Aiemmin pakeni näissä tilanteissa säännönmukaisesti selkäni taakse eikä vastannut ksymyksiin. Tiedätkös mikä tähän on auttanut? No se, että sopivassa määrin ihan tarkoituksella jättää lasta omilleen, niin ettei hän voi helposti vaan välttää sosiaalisia kohtaamisia äidin selän taakse pakenemalla.

Kerron nyt vaikka yhden esimerkin. Tässä jokin aika sitten olin leikkipuiston vieressä poimimassa vadelmia ja lapsi oli mukanani. Hän leikki siinä puistossa yksin, on jo sen ikäinen ettei tarvitse aivan jatkuvaa valvontaa. Sitten leikkipuistoon tuli ryhmä lapsia juttelemaan lapseni kanssa (ei vanhempia mukana). Lapseni kyykistyi tuijottamaan jotain maassa, ei vastannut kysymykseen ja ne toiset lapset jo epäili, ettei lapseni osaa puhua lainkaan. No tässä kohtaa koin tarpeelliseksi puuttua tilanteeseen sen verran, että sanoin lapsen kyllä osaavan puhua, ujostelee vaan alkuun. En kuitenkaan poistunut vadelmapuskasta lapsen viereen, vaan keskityin taas poimimaan vadelmia. Ja pian lapsi jo juoksenteli ja leikki niiden muiden lasten kanssa oli kotiin kävellessä innoissaan uusista kavereistaan. Jos olisin mennyt heti siihen sekaantumaan enemmän ja vastailemaan lapsen puolesta, ei hän olisi rohkaistunut tuohon.

Keskustelu on toki toinen puoli, ollaan paljon juteltu tuosta kysymyksiin vastaamisesta yms. ja sekin on auttanut. Yksinkertaisiin kysymyksiin jo uskaltaa vastata, vaikka kysyjä olisi vieras.

Usein on niin, että lapset ovat perusluonteeltaan vanhempiensa kaltaisia ja siksi juuri oma vanhempi on paras lapselleen, koska ymmärtää lastaan hyvin. Sosiaalinen sosiaalista ja ujo ujoa. Kunhan vielä ymmärrettäisiin ja opetettaisiin myös lapselle että ihmiset ovat erilaisia, eikä siinä ole mitään vikaa.
 
Pin
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30255688:
Paetkaa vaan vastuutanne, näyttätte sen osaavan.
No sitä samaa, olet päivässä keskustelun perusteella vähemmän kuin minä lasteni kanssa. Nyyh nyyh. Sinä paha paha, minä upea. Meitä on moneen junaan. Nyyh.
 
säpäle harmaana
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30255671:
Itse en päästäisi "vaippahousua" yksin kiville kiipeilemään ja olettamaan että JOKU, hoitaa lastani.
Tai nuorimmaistani 5 metrin päähän puuhun kiipeilemään..kyllä se siellä pärjää..mene vaan latvaan saakka, varo putoamasta!


äiti tässä selailee puhelinta ja juo ..aaah ihanaa aamukahvia..
tuu sitten vasta "häiritsemään mua" kun on joku hätä, älä missään nimessä ennen sitä.
Tällaisista et puhunut aloitusviestissäsi. Puhuit koppakuoriaisten metsästämisestä.
 
Niin koska
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;30255678:
Hirvittävän ristiriitaista tekstiä. Jos "on annettava aikaa niillekin lapsille, jotka eivät valitettavasti saa sitä omiltaan", mitä muuta tuo on kuin marttyyriyttä? Ja tunti päivässä? Luuletko, että nämä muut perheet eivät ole olemassa muulloin, kuin silloin, kun heidät puistossa näet?
lauma hyökkäsi yhden kimppuun ja äb naisena tunteellisena alkaa pernääntymään niistä asioista jotka tärkeitä? kun herkkyys on sellasta vähän sitä pelkoa ilmaantuu ja sen takia mielipide haajantuu kun menee selityksen tielle lisäksi aina ei osata juuri kirjoittaa sitä pelkkää pointtia.
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
Sinä et voi tehdä mitään päätelmiä vuorovaikutussuhteesta tuollaisessa tilanteessa. Kaikilla ei nyt vaan ole kovin hyviä sosiaalisia taitoja, joillekin niiden opettelemin on tosi vaikeaa. Se katsekontaktikin voi olla liian vaikea. Jos ujostelee kovasti vieraita ihmisiä, se saattaa vaikuttaa myös vuorovaikutukseen oman lapsen kanssa. Mutta kerroit että lapset kävivät vanhemmille raportoimassa tekemisistään. Sehän paljastaa, että vanhempi ei ole jatkuvasti välinpitämätön lapsen jutuista, sillä jos näin olisi, lapsi olisi jo oppinut ettei vanhemmalta saa huomiota eikä lapsi silloin keskeyttäisi leikkejään raportoidakseen niistä vanhemmalleen. Mutta kun sinä ilmeisesti tuijotit näitä tilanteita kun niin tarkkaan olet ilmeet ja kommentit analysoinut, joten ujo vanhempi voi olla tarkkailusta niin kiusaantunut, ettei pysty käyttäytymään ja reagoimaan lapsen juttuihin luontevasti.

Minä olen pakkososiaalistanut itseäni ja pystyn kyllä näin aikuisena melko luontevasti toimimaan ja käyttäytymään vieraiden ihmisten seurassa. En kuitenkaan perusluonteeltani ole sosiaalinen ja lapsi tuntuu olevan kaltaiseni. Hän ei meinaa edes uskaltaa katsoa vieraita aikuisia tai lapsia, jos nämä tulevat hänelle juttelemaan. Aiemmin pakeni näissä tilanteissa säännönmukaisesti selkäni taakse eikä vastannut ksymyksiin. Tiedätkös mikä tähän on auttanut? No se, että sopivassa määrin ihan tarkoituksella jättää lasta omilleen, niin ettei hän voi helposti vaan välttää sosiaalisia kohtaamisia äidin selän taakse pakenemalla.

Kerron nyt vaikka yhden esimerkin. Tässä jokin aika sitten olin leikkipuiston vieressä poimimassa vadelmia ja lapsi oli mukanani. Hän leikki siinä puistossa yksin, on jo sen ikäinen ettei tarvitse aivan jatkuvaa valvontaa. Sitten leikkipuistoon tuli ryhmä lapsia juttelemaan lapseni kanssa (ei vanhempia mukana). Lapseni kyykistyi tuijottamaan jotain maassa, ei vastannut kysymykseen ja ne toiset lapset jo epäili, ettei lapseni osaa puhua lainkaan. No tässä kohtaa koin tarpeelliseksi puuttua tilanteeseen sen verran, että sanoin lapsen kyllä osaavan puhua, ujostelee vaan alkuun. En kuitenkaan poistunut vadelmapuskasta lapsen viereen, vaan keskityin taas poimimaan vadelmia. Ja pian lapsi jo juoksenteli ja leikki niiden muiden lasten kanssa oli kotiin kävellessä innoissaan uusista kavereistaan. Jos olisin mennyt heti siihen sekaantumaan enemmän ja vastailemaan lapsen puolesta, ei hän olisi rohkaistunut tuohon.

Keskustelu on toki toinen puoli, ollaan paljon juteltu tuosta kysymyksiin vastaamisesta yms. ja sekin on auttanut. Yksinkertaisiin kysymyksiin jo uskaltaa vastata, vaikka kysyjä olisi vieras.

Usein on niin, että lapset ovat perusluonteeltaan vanhempiensa kaltaisia ja siksi juuri oma vanhempi on paras lapselleen, koska ymmärtää lastaan hyvin. Sosiaalinen sosiaalista ja ujo ujoa. Kunhan vielä ymmärrettäisiin ja opetettaisiin myös lapselle että ihmiset ovat erilaisia, eikä siinä ole mitään vikaa.

Väitätkö, että olet niin ujo, ettet uskalla olla vuorovaikutuksessa omaan lapseesi muiden läsnäolleessa?

HÖPÖ HÖPÖ.
 
lastenhoitaja ja äiti
En lukenut kaikkia viestejä, mutta sanon vaan näin yleisesti että aika kaistapäistä alkaa tekemään jotain diagnooseja vanhemman ja lapsen välisestä vuorovaikutussuhteesta, sen perusteella mitä näet jonkun puistovierailun aikana. Huh huh! :D Sun pitäisi varmaan kuule tulla ihan päiväkotiin töihin asiantuntijaksi, kun moisten päätelmien tekeminen voi olla välillä hyvin haastavaa jopa ammatti-ihmisille, vaikka he tietää perheistä paljon enemmänkin kuin yhden puistohetken verran.
 
"vierailijana"
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30255671:
Itse en päästäisi "vaippahousua" yksin kiville kiipeilemään ja olettamaan että JOKU, hoitaa lastani.
Tai nuorimmaistani 5 metrin päähän puuhun kiipeilemään..kyllä se siellä pärjää..mene vaan latvaan saakka, varo putoamasta!


äiti tässä selailee puhelinta ja juo ..aaah ihanaa aamukahvia..
tuu sitten vasta "häiritsemään mua" kun on joku hätä, älä missään nimessä ennen sitä.
Siis millaisia kiviä teidän leikkipuistossa on? Täällä puistoissa ei ole mitään vaarallisia isoja kiviä, on turvalliset leikkivälineet ja turvallinen ympäristö.

Ollessanne puistossa, moniko pieni tipahti kiveltä tai puusta?
 
"Hölmö"
No toihan on suorastaan tyhmää, että leikität ilmaiseksi lapsia puistossa! Jo koet itsesi sen takia ylivertaiseksi äidiksi! Kyllä minä ainakin annan lapsellesi paljon huomiota. Mutta leikkipuistoon ei tulla sillä asenteella, että pitäisi muiden edessä todistaa miten hyvä äiti on. Leikkupuistoon tullaan leikkimään, ja lapsi saa siellä oppia leikkimään itse, ilman äidin avustusta. Leikkipuistossa opitaan myös sosiaalisia taitoja. ne lapset, joden äiti ei päästä lasta yksin edes viiden metrin päähän, eivät opi toimimaan reilusti toisten lasten kanssa, vaan tulevat koko ajan nykimään äitiä, äiti tuu tänne, auta mua jne.
Joten RELAX, ja anna muiden hengittää. Naurettava aloitus.
 
Pin
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30255695:
Olette tosiaan sitä mieltä että tässä on kyseessä se, että minä leikin puistossa ja muut vanhemmat eivät?

:headwall:
Niin ja se ettei ne vanhemmat varmasti ole lastensa kanssa tuntia päivässä kuten sinä, koska he eivät juuri siellä puistossa ole. Huono vuorovaikutussuhde ja meitä on moneen junaan. Oliko muuta? :LOL:

Kerro vaan ihan selkokielellä ja pliis jotain loogisuutta edes juttuihisi. :D
 
säpäle harmaana
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30255695:
Olette tosiaan sitä mieltä että tässä on kyseessä se, että minä leikin puistossa ja muut vanhemmat eivät?

:headwall:
No kyllä. Tässä on kyse juuri siitä. Koska sinä et tuon puistoleikin perusteella tiedä näistä vanhemmista ja lapsista mitään muuta kuin sen, että sinä leikit puistossa ja muut vanhemmat eivät.
 
Pin
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30255721:
Me seikkailimme puistossa...ei kaikki puistot ole siloisia nurmikenttiä.Onneksi.
Ahaa eli tämä oli joku valtava vaarallinen seikkailuouisto? Kannattaisikohan ihan aloitusviestissä puistosta puhuessasi mainita, että kyseessä ei ollut perinteinen leikkipuisto vaan joku isojen kivien ja tippumismahdollisuuksien helvetti?
 
  • Tykkää
Reactions: Saksamamma
justJust
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30255610:
Aika jänniä ajatuksia...Olen nimittäin ihan jatkuvassa vurovaikutuksessa lapseni kanssa, AINA kun hän tulee luokseni.
Näyttää kiveä minkä on löytänyt, kiipeä puuhun, laulaa laulun...ihan mitä tahansa. EN oleta että toiset aikuiset kasvattavat lapseni. Tai että toiset aikuiset jaksavat kiinnostua lapsestani minun puolestani.
Sä vaikutat sellaiselta rasittavalta mammalta, joka kuuntelee omaa kullannuppuaan AINA, esim kesken aikuisten keskustelun, kahvihetken tms. Lapsi saa AINA keskeyttää aikuiset, lapsi saa AINA huomiota, ja osaa käyttää nämä hetket hyväkseen, on myös mustasukkainen jos äiti puhuu puhelimessa tai istuu kahvilla tuttavan kanssa. AINA.
Nih.
 
  • Tykkää
Reactions: Saksamamma
säpäle harmaana
Ahaa eli tämä oli joku valtava vaarallinen seikkailuouisto? Kannattaisikohan ihan aloitusviestissä puistosta puhuessasi mainita, että kyseessä ei ollut perinteinen leikkipuisto vaan joku isojen kivien ja tippumismahdollisuuksien helvetti?
Niinpä. Hassua, että alussa puhuttiin vuorovaikutussuhteesta ja lapsen huomioimisesta, mutta nyt yhtäkkiä puhutaankin turvallisuudesta.
 
Vie ras
On hienoa, että pystyt tekemään diagnooseja lasten ja vanhempien vuorovaikutuksesta yhden leikkipuisto kokemuksen perusteella. Itselläni kaksi lasta joiden kanssa puuhaile, leivotaan, tehdään puuhakirjoja, luetaan, kehutaan ja kannustetaan siinä ohessa. Kun menemme leikkipuistoon ja lapset näkevät muita lapsia/saavat leikkiseuraa ei tule mieleemikään puuttua siihen. On jopa tieteellisesti todettu, että lapselle ei saa antaa liian valmiita leikkejä vaan täytyy antaa lapsen kehitellä niitä itse jolloin mieleikuvitus kehittyy. Tunnen muutamia kaltaisiasi äitejä jotka hengittävät kokoajan lapsensa niskaan. Niin ja siihen jutusteluun muiden aikuisten kanssa, itse siellä leikkipuistossa en halua kaikkien muiden äitien kanssa kehittää small talkia. Tunnen joitain vakkari äitejä joiden kanssa siellä saatan jutella, en väkisin ala keskustelemaan kaikkien kanssa niitä näitä. Se ei mielestäni tee minusta huonoa äitiä.
 

Yhteistyössä