A
Ap
Vieras
Tästä on varmaan käyty täällä monet keskustelut, mutta nyt kun asia on itsellä ajankohtainen, niin kaipaisin vähän mielipiteitä/keskustelua.
Tilanne siis se, että tänäänkin kun oltiin puistossa joka oli täynnä lapsia, niin siellä heiluu nämä muutamat n.3 kolmevuotiaat, jotka jyräävät pienempiä lapsia surutta alleen...esim. tönivät, ottavat kädestä leluja, kiilaavat liukumäessä yms. sellaista. Heidän äitinsä seisovat vieressä, eivätkä vaivaudu sanomaan mitään.
No minä siinä sitten aina ystävällisesti sanomaan näille lapsille, että kaikki omalla vuorollaan ja ei saa töniä ja plaa,plaa,plaa...ja samalla tietty kiellän omalta lapselta (1,5v) vastaavan toiminnan, koska toki muita on kunnioitettava.
Siinä tuntee itsensä vähän tyhmäksi, kun alkaa muiden lapsia komentelemaan, mutta minkäs teet?
Onko sellaisia äitejä/isiä paljonkin, jotka antavat oman kullanmurunsa riehua miten sattuu (okei, on varmaan..!)? Vai olenko liian niuho ja pitäisi antaa lasten selvittää itse omat välinsä tässä nokkimisjärjestyksessä. Toki pitää puuttua, jos jotakuta sattuu yms. Mutta kai sitä nyt jotkut käytöstavatkin pitää olla.
Yksikin lapsi ihan kiusallaan jahtas koko ajan meidän lasta ja tuijotti mua vaan ilmeettömästi kun hieman komensin. Toki jos tällä jotain ongelmia noin niinkun muuten on, niin olisihan sen äiti voinut sanoa. Olisin varmasti suhtautunut suopeammin.
Tilanne siis se, että tänäänkin kun oltiin puistossa joka oli täynnä lapsia, niin siellä heiluu nämä muutamat n.3 kolmevuotiaat, jotka jyräävät pienempiä lapsia surutta alleen...esim. tönivät, ottavat kädestä leluja, kiilaavat liukumäessä yms. sellaista. Heidän äitinsä seisovat vieressä, eivätkä vaivaudu sanomaan mitään.
No minä siinä sitten aina ystävällisesti sanomaan näille lapsille, että kaikki omalla vuorollaan ja ei saa töniä ja plaa,plaa,plaa...ja samalla tietty kiellän omalta lapselta (1,5v) vastaavan toiminnan, koska toki muita on kunnioitettava.
Siinä tuntee itsensä vähän tyhmäksi, kun alkaa muiden lapsia komentelemaan, mutta minkäs teet?
Onko sellaisia äitejä/isiä paljonkin, jotka antavat oman kullanmurunsa riehua miten sattuu (okei, on varmaan..!)? Vai olenko liian niuho ja pitäisi antaa lasten selvittää itse omat välinsä tässä nokkimisjärjestyksessä. Toki pitää puuttua, jos jotakuta sattuu yms. Mutta kai sitä nyt jotkut käytöstavatkin pitää olla.
Yksikin lapsi ihan kiusallaan jahtas koko ajan meidän lasta ja tuijotti mua vaan ilmeettömästi kun hieman komensin. Toki jos tällä jotain ongelmia noin niinkun muuten on, niin olisihan sen äiti voinut sanoa. Olisin varmasti suhtautunut suopeammin.