Leikkiikö teidän 3v lapset yksin?

Minulla on kaksi työttöä, kohta leikki-ikäinen 3v 3 kk sekä 7 kk vauva. Vanhempi haluaa jatkuvasti huomiotani. Joko pitäisi leikkiä tai sitten on miksi-kysymysketjuja. Jos saan hänet päiväunille, niin silloin päivässä on pieni levähdystauko. Vauvan ansiosta olen nukkunut 7 kk 1-3h pätkissä. Nyt tämä yhtälö alkaa väsyttämään. Tarvitsisin äitikavereita tai tytön pitää leikkiä välillä yksin. Mies ei ole vielä lomalla ja äitikavereita ei ole. Kesällä ei ole mitään äititoimintaa missään. Jäljelle jää siis yksinleikki.

Jos esikoinen saa leikkiseuraa, niin leikki sujuu hyvin. Vauvasta ei ole siihen. Leikkikö teidän 3v lapset jo pitkäänkin yksin? Minulla ainoa keino saada hänet viihtymään ilman apuani on tv. Ei häntä voi kuitenkaan tuntikausia tv:n edessä istuttaa. Tyttö ei tykkää uimisesta tai ei siis halua kastella itseään muualla kuin ammessa. Leikkipuistossa en ole niin sosiaalinen, että tutustuisin muihin. Jos aloitan tai ehdotan jotain leikkiä, niin lelut levitetään ja 3 min päästä leikki on ohi.

Leikkiikö teidän 3v lapset yksin? Mitkä ovat suosikkileikkejä yksin? Muita ideoita tilanteeseen?

 

Meidän 3v5kk ikäinen neiti leikkii yksinään enimmäkseen barbeilla ja poneilla mutta myös muilla leluilla esim. legoilla, nukeilla. Tykkää myös olla huoneessa (sama huone pikkuveljen kanssa) yksin ja lukea kirjaa. Ja saattaa leikkiä pitkiäkin aikoja yksin.

 

Tyttö leikkii joskus yksin leikkikeittiöllä, vauvoilla tai poneilla. Selittelee hirveesti ääneen koko ajan, et mitä tekee :heart: Lukee yksin kirjojaan ja mutisee jotain. Ilmeisesti lukee ääneen itsekseen Yleensä leikkii isoveljen kanssa, mut jos on kotona esim sairaana niin sit yksin saattaa leikkiä pitkiäkin aikoja.

 

mellä kans 3v2kk ikäinen tyttö tykkää leikkiä yksin...viihtyy huoneessaan pitkiä aikoja, tehden palapelejä, katselee kirjoja,leikkii pikkuautoilla...nämä siis mieli puuhia, toki välillä muillakin leluilla...ja kerran päivässä oon antanu kattoa jonkun lasten elokuvan... meillä kun on pieni vauva niin ihan hyvä,että viihtyy yksinkin kun ei niin paljon jää aikaa hänen kanssaan leikkimiseen =)

 

Meillä pojat 2v10kk ja 9kk, ja meillä myös isompi vaatii paljon äidin huomiota. Huomiontarve kasvoi selvästi kuopuksen syntymän jälkeen.

Ulkoleikit sujuu paremmin itsekseenkin, vietetään siis päivittäin paljon aikaa ulkona. Leikkipuistossa on myös muutama tuttu lapsi, joiden kanssa tykkää leikkiä jos sattuvat olemaan samaan aikaan puistossa. Sisällä leikkii yksinään lähinnä pikkuautoilla, ei koskaan pitkiä aikoja kerrallaan. Joskus ulkoilujen jälkeen jaksaa myös kuunnella satucd:tä tai lastenlauluja yksikseen. Televisio on meillä "viimeinen ässä hihasta", eli laitan jonkun ohjelman pyörimään jos meno menee liian villiksi tai molemmat on väsyneitä esim. ennen päikkäreitä...

Meillä on molemmat lapset olleet aika suuritarpeisia, joten itse olen tuohon leikittämiseen ja huomion antamiseen aika tottunut vaikka se kyllä välillä väsyttääkin, varsinkin kun pienempi heräilee edelleen 1-4 kertaa yössä. Nykyään on vähän helpottanut kun pienempi liikkuu niin esikoinen välillä viihdyttää häntä konttaamalla itsekin, menevät sitten peräkkäin ympäriinsä ja äiti saa hengähdystauon. Olen myös ajoittanut pienemmän päiväunet niin, että nukkuu toiset päikkärinsä yhtäaikaa esikoisen kanssa. Jos esikoinen ei nukkuisi unia, niin varmaankin istuttaisin hänet tv:n eteen pienemmän päikkäriajaksi että itse saisin vähän huilia päivän aikana.

 

Meillä nyt 3-vuotias leikkii hyvin yksinään, monta tuntiakin, jos ollaan ulkona. Toisin nyt 6-vuotias esikoinen ei 3-vuotiaana leikkinyt yksinään juuri yhtään ja edelleen on paljon enemmän seuraa vailla kuin kuopus. Taitaa vain lapset olla tosi erilaisia luonteeltaan! Silloin vanhemman ollessa pienempi menin usein lukemaan esim. sanomalehteä hänen huoneeseensa, niin olin muka leikkimässä. Tai sitten tehtiin vallan yhdessä kotitöitä. Rätti lapselle käteen ja johan viihtyi!
En siis varsinaisesti ole itse mikään leikittäjä, ja siksi tuntui niin raskaalta tuo jatkuva viihdyttämisen tarve.