leikki-ikäisten tyttöjen ystävyyssuhteet - kun kaveri jättää

["kolmen mamma"]

Millaisia kokemuksia teillä on leikki-ikäisten tyttöjen ystävyyssuhteista ja voiko niihin puuttua, kun kyseessä ei varsinaisesti ole kiusaaminen (?) vaan "bestiksen" vaihtuminen?

Tilanne on siis se, että tyttöni on jo parin vuoden ajan ollut kuin paita ja peppu erään toisen tytön kanssa ja ovat leikkineet yhdessä monta kertaa viikossa, joskus päivittäin. Nyt kuitenkin tämä tytön "bestis" on ilmeisesti valinnut uuden bestiksen eikä tytärtäni ole pyydetty mukaan leikkeihin. Olen itse patistanut tytärtäni mukaan, mutta hän ei halua mennä. Jos olemme olleet samaan aikaan ulkona kuin nämä kaksi, olen huomannut kuiskuttelua ja "eristämistä" mutta toisaalta tyttöni itse "eristäytyy" kun ei halua mennä mukaan näiden kahden leikkiin. Sitten itkee kotona, kun ei ole leikkikaveria. Olen äärettömän surullinen tästä tilanteesta enkä ymmärrä, mitä heidän välillään on tapahtunut, mutta mitä ihmettää tälle voi tehdä? Vai voiko mitään?

En kai voi mennä toisten lapsille (tai vanhemmille) sanomaan että leiki välillä meidän lapsen kanssa, jos hän viihtyy paremmin jonkun toisen seurassa??

Rankkaa olla tyttö...

 

["miikkis"]

No ei kai tuolle mitään voi.

Kannusta etsimään uusia kavereita. Onko kyseessä joku naapuri kun päivittäin leikkivät? Sitten ehkä hankalampaa. Jos kyse on kuitenkin uutuudenviehätyksestä ja vanhat kaverit vielä muistuu tyttösi kaverinkin mieleen?

 

[Data]

Meillä vaihtui kouluun mentäessä, kun olivat eri ikäisiä. Tyttöjen kaverisuhteet vaikuttavat monimutkaisimmilta kuin poikien. Tytöille taitaa olla tärkeää että joku on paras kaveri vaikka pienillä se voi vaihtua välillä. Olen huomannut että jo tyttöjen kaverikirjoissa kysytään parasta kaveria ja kun toinen kaveri lukee sen niin saattaa tulla sanomista miksi toinen on paras kaveri eikä toinen.

 

[Minni:)]

Valitettavasti omasta lapsuudesta muistan, että tuollaista se oli ja valitettavan pitkään. Toivottavasti löytyy joku uusi kiva kaveri tai vanha bestis haluaa taas leikkiä tyttäresi kanssa.

 

["a p"]

Ei ole naapuri, mutta lähekkäin asuvat kyllä.

Joo, täytyy kannustaa leikkeihin muiden kavereiden kanssa, mutta harmittaa silti, kun niin läheisiä olivat.
Siinä onkin sitten taas miettiminen, miten ujon ja aran tytön saa rohkaistua "uusille urille".

Kiitos vastauksista, josko tämä mamma saisi jo unta. Ihan turhaahan se on huolehtia asioista, joille ei itse mitään voi...

 

["tytön äiti"]

Meillä on ollut samaa. Tyttö on nyt 6. Entinen paras ystävä päiväkodissa on kotoisin toisesta maasta. Ja kun ryhmään tuli toinen tyttö, jolla oli sama äidinkieli, homma oli selvä. Vaikea mennä leikkiin mukaan, kun ei ymmärrä sanaakaan. Meilläkin itkut itkettiin, mutta rohkaisin vaan etsimään muuta leikkiseuraa.

Järkyttävää huomata, miten jo päiväkodissa on kamala kaveripeli. Ketkä kutsutaan synttäreille, kuka varaa kenetkin leikkiin heti aamulla. Välillä suututaan ja uhataan, ettei ikinä leiki, ikinä kutsu synttäreille. Mun lapsella on yksi ystävä, joka mun tytön kertoman mukaan alkaa aina itkeä, jos mun tyttö haluaa leikkiä jonkun muun kanssa. En tietty tiedä miten tilanne menee, mutta mä olen neuvonut, että ei kenenkään kanssa pidä aina leikkiä. Ei saa lällättää, että en leiki sun kanssa, mutta voi sanoa, että leikin vaikka huomenna taas. Päiväkodissa on siis sellainen systeemi, että yhteen tiettyyn leikkiin saa mennä kerralla vaikka 3 lasta. Sitten tulee kamala tappelu siitä, ketkä pääsee joidenkin suosittujen kanssa tiettyyn leikkiin...

 

[kun muistelen]

niissä voi olla niin kinkkisiä asioita mukana. Vuotta vanhempi kaveri heillä antoi suklaata naapurintytölle ja varmisti että minä näen. Eli muka salaa. Eihän se kivalta tuntunut, mutta en osannut alkaa asiasta riitelemäänkään.

Joku toinen kerta se tekikin saman tempun naapurintytölle ja minä sain sen puolipiilosuklaan. No ei sekään kivalta tuntunu. Enkä ymmärtäny kummassakaan tapauksessa, että kumpikaan meistä olisi toiminut mitenkään erikoisen kivasti tai ikävästi. Että se oli vain jotain semmoista hajoita ja hallitse -politiikkaa.

Eli tunne-elämä on huomattavasti mutkikkaampi kuin sosiaaliset taidot tuossa iässä. Noo, niinhän se taitaa mennä myöhemminkin...

Ja sitten muistelen tuota, kun yritin omien naapurintyttöjen kanssa leikkiä. Suht hyvin se onnistui siihen nähden, että toinen oli mua kaks vuotta vanhempi ja toinen saman verran nuorempi. Mutta kyllä se usein leikki kulki niin, että pienin lähti ulvoen kotiin, enkä minä osannut sanoa miksi. Oli kuitenkin senverran kovapäinen että tuli aina seuraavana päivänä takaisin, eikä me käsittääkseni kaunaa kannettu sen kummemmin.

Mutta jos on herkkä tyttö, niin varmaan on rankkaa. Mutta eihän se asiaa taida yhtään auttaa, jos äitikin alkaa kovasti sääliä tai riehua. Auttaisiko kutsua tuota kaveria teille kylään? Tai ehkä peräti sitä uutta bestistä?

 

["a p"]

lisää näkökulmia asiaan? Kylään on pyydetty mutta ei halua tulla kun on mielummin toisen tytön luona. Pari kertaa on käynyt silloin kun toinen tyttö ei ole ollut kotona, mutta heti alkaa syrjintä ja kuiskuttelu, kun ovat kahdestaan tän uuden kanssa eikä siinä ole kolmannella asiaa mukaan.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Leikki-ikäisen vanhempana en kyllä yritä pakottaa lastani leikkimään jonkun tietyn lapsen kanssa, jos kerran lapsi ei mene tai halua sitä. Asiasta voi keskustella kotona, jos kerran kuitenkin valittaa, ettei ole kavereita. Tuo on hyvin ristiriitaista käyttäytymistä. Joskus on pakko rohkaistua, jos sitä kovasti haluaa. Lupaan auttaa omaa lastani kontaktin tekemiseen, mutta en tee kaikkea hänen puolestaan, vaikka niin "jänskättäisi"

Muuten periaatteeni on, että kaikkien ei tartte leikkiä aina kaikkien kanssa. Jokaiselle on oltava oikeus joskus valita leikkikaveri itsekkäästi ja välillä on saatava leikkiä kaksin. Jos leikki on sellainen, missä on hyvin tilaa muille, niin sitten ei saa syrjiä ja välillä tekee hyvää vaihtaa leikki sellaiseksi milloin muutkin mahtuvat mukaan. Ihan hoitopaikassa saa leikkiä yksin, kaksin ja ryhmässä. On hetkiä, milloin leikkipaikka on vain kahdelle, joskus kolmelle tai neljälle.

Jos mielestäsi kyseessä on ilkeää syrjintää "me ei leikitä sun kaa" - puhut tästä huolestasi ko lapsen vanhemman kanssa ja mietitte onko tilanne niin. Et voi käskeä muita leikkimään lapsesi kanssa, mutta on ihan normaalia miettiä, miksi tilanne on nyt kovasti muuttunut.

Suosittelen kyllä laajentamaan ystäväpiiriä - ei se ole toisellekaan helppoa jos on jonkun ainut kaveri. Esim omallani on oltava oikeus leikkiä useiden lasten kanssa - ei vain yhden vaikka hän jäisikin sitten joskus yksin. Kaveripiiriä saa hoitopaikasta, harrastuksista, jne. Meilläkään ei asu lähialueella kuin 1-2 lähes samanikäisistä lasta.

 

[voi kuule]

ei se tuossa iässä vielä mitään, jatkuu vielä koulussakin. tyttöjen kaverisuhteet on kamalia.

 

["Wipe"]

Naispuoliset henkilöt osaavat tuon pelinappulahomman ja pienestä pitäen. Ei siihen mikään auta. Ne vaan ovat sellasia.

 

[Keittiönoita]

Niin kurjaa kuin tuo onkin, niin tuo on myös kasvattavaa. Ystäviä tulee ja ystäviä menee vielä aikuisenakin. Mitä nuorempana lapsi oppii löytämään uusia ystäviä, sitä paremmin hän löytää niitä myöhemminkin. Kannusta ja rohkaise siis tytärtäsi etsimään uusia ystäviä muista lapsista menetetyn tilalle.

 

["vieras"]

[QUOTE="Wipe";25321128]Naispuoliset henkilöt osaavat tuon pelinappulahomman ja pienestä pitäen. Ei siihen mikään auta. Ne vaan ovat sellasia.[/QUOTE]

Kaikki naiset/tytöt eivät ole sellaisia. Vanhempien tehtävänä on opettaa lapsilleen miten ollaan reilu kavereita kohtaan.