Leikkauksen jälkeinen masennus!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Outoa apeutta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Outoa apeutta

Vieras
Googletinkin jo ks. aihetta netistä, ja sieltä tosiaan löytyi paljonkin keskustelua että anestesian/leikkauksen jälkeen saattaa toisilla potilailla esiintyä masennusta ja alakuloisuutta. Eikä siis ole sidoksissa mihinkään tiettyyn leikkauseen, vaan hyvin erilaisten leikkausten jälkeen tätä on ilmennyt.


Minulle tehtiin torstaina(kolme pv sitten) kohdunpoistoleikkaus. Leikkaus tehtiin tähystämällä. Ei mikään päiväkirurginen toimenpide, vaan ihan leikkaus- salissa tekivät ja vuorokausi sairaalassa. Asiaa olin harkinnut jo toista vuotta, sillä rajuja vuotoja, kasvaimia ym. ollut jo monta vuotta ja kaikki muut mahdolliset hoidot kokeiltu tuloksetta. Lapsiakin on jo neljä ja stresilisaatio tehtiin jo pari vuotta sitten, sekä kohdun lämpöpallohoito. Nyt olen huojentunut että vihdoin pääsin tähän leikkaukseen.

Huomasin jo sairaalassa eräänlaisen apeuden, ja nyt kotona olo vain jatkuu. Jotenkin sellainen pysähtynyt olo. Mikään ei oikein huvita, eikä mikään tunnu miltään. Väsyttääkin aika lailla, mikä nyt on varmasti normaalia leikkauksen jälkeen. Mutta entä tällainen apeus?!
En jaksaisi ottaa kontaktia perheeseen, vaikka nuorin lapsistakin alle kouluikäinen ja kaipaisi huomiota. Toki yritän jutella ja ottaa sitä kontaktia, mutta hyvin väkinäisesti.
Kipujakin on tietty jonkin verran, mutta niitäkin oikeastaan vain kävellessä ja liikkuessa.
Ja sit tulee välillä tosi epätodellinen olo, ja outoja keskittymisvaikeuksia. Olo on kuin olisin pysähdyksissä sisältä :(

Jäinkin nyt pohtimaan, että onko anestesialla jokin yhteys tällaiseen apeuteen?Ja leikkauksessahan käytetään myös lihaksia rentouttavia lääkkeitä. Onko kellään kokemusta vastaavasta, tai onko täällä alan ihmisiä paikalla, kellä olisi tietoa asiasta?
Onko tässä vielä jotakin jälkimaininkeja siitä, että keskushermosto on lamautettu anestesiassa?!!!
 
Mä en osaa tuohon apeuteen oikeen sanoo mitään. Mutta uskoisin että se on leikkauksen jälkeen jonku aikaa ihan normaalia. Isoja juttuja kuitenki noi leikkaukset ja niitä jännääkin jo etukäteen sen verran että se saattaa sitten tuolla tavalla purkautua. Anna itselles vaan aikaa toipua :)

Mä oon kans ens torstaina menossa kohdunpoistoon, tehdään tähystämällä. Jos jaksat kertoo niin ois kiva kuulla että miten sä koit leikkauksen. Mua jännittää jo niin kamalasti että mä oon suunnilleenki jo hermoraunio :snotty: Mulla leikkaus tehdään endon takia joten sekin jännittää aika paljon että mitä sieltä löytyy.. ja mistä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Mä en osaa tuohon apeuteen oikeen sanoo mitään. Mutta uskoisin että se on leikkauksen jälkeen jonku aikaa ihan normaalia. Isoja juttuja kuitenki noi leikkaukset ja niitä jännääkin jo etukäteen sen verran että se saattaa sitten tuolla tavalla purkautua. Anna itselles vaan aikaa toipua :)

Mä oon kans ens torstaina menossa kohdunpoistoon, tehdään tähystämällä. Jos jaksat kertoo niin ois kiva kuulla että miten sä koit leikkauksen. Mua jännittää jo niin kamalasti että mä oon suunnilleenki jo hermoraunio :snotty: Mulla leikkaus tehdään endon takia joten sekin jännittää aika paljon että mitä sieltä löytyy.. ja mistä..









Joo, kyllä muakin jännitti etukäteen aika lailla!!
Mut kaikki meni kohtalaisen hyvin. Aamu kymmeneltä veivät laikkaussaliin, ja heräämössä kun minua herättelivät, niin kello olikin jo puoli kaksi iltapäivällä!!!
Herättyäni olo oli tietty unelias, heikko ja aika sekava anestesian jäljiltä. sitten siirsivät minut osastolle, jossa aika meni nukkuessa. Illasta jaksoin olla jo hieman hereillä ja tietty kivutkin herättelivät. Minut jotenkin yllätti se, miten sekava ja heikko mun olo oli sen leikkauksen jälkeen. Ja aina kun antoivat lisää kipulääkettä tiputuksen kautta, niin tunti pari meni ihan "tööt" olossa. Mulla laski myös verenpaineet aika alas leikkauksen jälkeen, yläpaine heräämössä oli 88. Sitä sitten seurailtiin ja pikkuhiljaa lähtikin nousuun. Seuraavana aamuna yläpaine oli peräti 105 :)
Yö meni levottomasti,kun paikat puutui kun ei saanut yhtään nousta sängystä ja kyljen kääntäminen teki kipeää ja virtsakatetri oli tosi inhottava. Itseasiassa minusta se virtsakatetri oli kaikista inhottavin juttu koko sairalassa olo aikana :(
No, onneksi katetrin sai seuraavana aamuna sitten jo pois. Ai niin juu, laittoivat leikkauksen jälkeen vaginatamppoonin, mikä poistettiin myös seuraavana aamuna. Sekin painoi inhottavasti yöllä ja aiheutti kipua.
Jännäsin etukäteen katetrin ja tuon tamppoonin poistoa, mutta ihan turhaan. Ei ainakaan sattunut, pikemminkin hieman vain epämielyttävää.
Aamulla muuten antoivat mulle jo suun kautta särkylääkettä ja se oli kans jotain tosi vahvaa morffiinijohdasta lääkettä. Menin siitäkin niin sekaisin että huh, huh! Sit sanoinkin niille hoitajille että en halua enää tuollaisia lääkkeitä, vaan buranaa tai panadolia vaan. Meinaan jos olisin vielä heidän tarjoamiaan lääkkeitä ottanut, en tosiaan olisi ollut kotiinlähtö kunnossa iltapäivästä.
Et tähän kannattaa sunkin kiinnittää huomiota, etteivät kotiinlähtöpäivänä enää anna sulle niitä tosi vahvoja lääkkeitä. Mun mielestä ainakin burana auttoi oikein hyvin jo seuraavana päivänä.

Eli seuraavana päivänä leikkauksesta kotiuduin, olo oli tosin todella heikko ja uupunut. Mutta tästä sitä pikkuhiljaa mennään parempaa kohti. tuo mielialan apeus ei ole kiva juttu, mut toisaalta ajattelen että se saattaa mulla liittyä siihenkin, kun koin oloni aika turvattomaksi siellä heräämössä, kun olin niin sekaisin. Ja koko seuraava yökin meni niin lääkepöllyssä, että kai siinä mielikin järkkyi. Ja kyllä mulla itku kerran tulikin, kun menin niin sekaisin niistä pillereistä mitä aamulla antoivat. Pelotti kun silmät haritti miten sattuu, maailma pyöri silmissä ja kädet ja jalat meni veteläksi. Hui, se olo oli kamala!
Mutta tiivistettynä voisin sanoa että laikkausta on turha jännittää, enemminkin se jälkihoito/jälkikivut on kurjat. Kivut herättelee yöllä, ja se katetri on aika yöks!! Mut siitä selviää :) :) :)

Tzemppiä sulle, ja olis kiva kuulla sun kuulumiset sit leikkauksen jälkeen! :)
 
Mua on leikelty toistakymmentä kertaa milloin mistäkin syystä ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina narkoosissa. En ole tällasta ilmiötä huomannut, enemmän se on liittynyt leikkauksen luonteeseen eli oonko ollut onnettomuudessa vai onko korjattu jotain ja sitten tullut siitä parempaan kuntoon. Samoin se kuinka vaativa leikkaus on ollut, paljonko menettänyt verta yms. ovat vaikuttaneet kuntoon ja henkiseen tilaan sen leikkauksen jälkeen. Pahimmissa tapauksissa oon ollut ihan puolikuollut pitkään, parhaassa tapauksessa taas on tullut jopa sellainen ylävireinen fiilis.
 
Kiitokset kun jaksoit vastailla :)

Mulle sinällään noi tähystysleikkaukset, nukutukset ja vahvat lääkkeet on tuttua juttua, mulle on endon takia jo tehty 5 laparoskopiaa. Mutta toki se tuo leikkaus jännittää kun on kyse hieman eri tason leikkauksesta..

Mulle jäi viime skopiasta kammo siihen heräämisvaiheen kipuun. Sillon nimittäin osittain heräsin kipuun joka oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta! Jonkinlaista ölinää sain sit suustani ulos ja hoitaja tuli antamaan kipulääkettä. Ja sen jälkeen ku lääke alko vaikuttaan niin vasta sitten heräsin kunnolla. Nyt puhuinki tästä anestesialääkärin kanssa niin se sanoi että laittavat lääkkeen vaikuttamaan jo valmiiksi ettei se heräämisvaihe olis niin vaikee.

Onhan se vähän jännä nähdä että miten sitä sieltä sitten kotiutuu, pääseekö perjantaina vai meneekö viikonlopun yli. Mä kyllä vähän epäilen sitä perjantaina kotiutumista kun oon ollu normiskopioidenki jälkeen todella kipee.. Mutta senpä näkee sitten.

Kyllä nämä viimeset päivät ennen leikkausta tuntuu niiiiin pitkiltä. Ja hermostuttaa kyllä niin paljon.. Mutta eiköhän tää tästä :) Tuun kertoo sit leikkauksen jälkeen että miten meni :)
 
Unohdin tuossa äsken mainita että se kaasu mitä laittavat leikkauksessa tuonne vatsaonteloon, niin se on turvottanut vatsaa inhottavasti kotiutumisen jälkeen. Ensimmäisenä iltana kotona oli tosi tukala olla, kun hengittäminenkin sattui ja olkapäähän pisti. Tuo olkapään/hartian pisto on kuulemma aika yleistä tuon kaasun laiton jälkeen. Ja mulla myös sisuskalut jotenkin arat, esim. syödä ei voi kun vähän kerrallaan, tai muuten alkaa koskemaan. Välillä iltaisin tuntuu ettei pysty seisomaan kun kumarassa, kun pallean seutu niin kipeä. Mutta johtunee siis tuosta kaasusta.
 
Mullakin oli muuten ennen tätä kohdunpoistoa tehty vaikka kuinka monta kaavintaa+strelisaatio+lämpöpallohoito, ja myös poistettu endoa. Mutta tää oli isoin operaatio ja kyllä sen huomasi jo heräämössä että nyt on ollut "kovat aineet" käytössä.
Aikaisemmat toimenpiteet mulla on aina tehty päiväkirralla, joten nukutukset on olleet vain nopeita humautuksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Unohdin tuossa äsken mainita että se kaasu mitä laittavat leikkauksessa tuonne vatsaonteloon, niin se on turvottanut vatsaa inhottavasti kotiutumisen jälkeen. Ensimmäisenä iltana kotona oli tosi tukala olla, kun hengittäminenkin sattui ja olkapäähän pisti. Tuo olkapään/hartian pisto on kuulemma aika yleistä tuon kaasun laiton jälkeen. Ja mulla myös sisuskalut jotenkin arat, esim. syödä ei voi kun vähän kerrallaan, tai muuten alkaa koskemaan. Välillä iltaisin tuntuu ettei pysty seisomaan kun kumarassa, kun pallean seutu niin kipeä. Mutta johtunee siis tuosta kaasusta.

Joo, tuttua huttua :) Toi kaasu on kyllä tosi ärsyttävää, mulla oli viime skopian jälkee ihan järkyttävä hartiapistos! Ku ois lekalla takonu olkapäihin, se oli tosi ilkeetä..

Muoks. Ja päiväkirralla mulla tää viimesinki tehtiin. Tehtiin aamupäivällä ja mä lähdin kotiin jo kolmen aikaan :D Mut olin mä kyl kipeeki.. :| Nyt aion olla ihan rauhassa siihen asti että oikeesti tuntuu että pärjää kotona, on tuo vilkas 5 veekin, vaikka isänsä sen hoitaa niin ei se oikeen osaa antaa äitin levätä.. :D
 

Yhteistyössä