Noppanalle - koska lastensuojelu ei oikeastaan aina voi tarjota mitään apua.
Vain valvontaa.
Tarkkailua .
Ja juurikin vaikkapa sen huostaanoton uhan .
Apua ei välttämättä kannata hakea - on omakohtainen kokemus - jos nyt olisin samassa tilanteessa , jossa siis itse hain apua ihan älyttömään väsymykseen vauva-aikana - ei tukiverkkoa, ei apua läheisiltä .
Niin siis nyt ottaisin vaikka velkaa ja palkkaisin lapsenvahdin, jotta saisin nukkua.
Henkisesti tuo avun hakeminen tuli niin kalliiksi.
Ja ihan kunnon normi-ihmiselle ko asiointi on nöyryyttävää, epäasiallista, tytöttelevää ja vähättelevää.
Ja pelottavaa.
Pistemäinen ja hetkellinen apu ei ole mahdollista - heti leimataan ikiajoiksi kelvottomaksi äidiksi.
Asiakkuus kestää vähintään puoli vuotta.
Joo , olen työelämässä , lapseni voi hyvin, emmekä ole asioineet lsuojelun kanssa ko alun jälkeen - olen ollut ylivarovainenkin monessakin asiassa , ettei vain kenelläkään tule mistään eikä koskaan sanomista.
Ja vauva-aikanakin - väsymyksestä huolimatta en ole yhtään ainoaa kertaa hermostunut tai ääntäni lapselleni korottanut. Puhumattakaan mistään muusta. Silloinkin imetin, halasin, vauvahieroin ynnä vaikka mitä - ja vuorovaikutussuhde on yhäkin hyvin läheinen.
Mittautin henkisen tilani - ihan itse - kahdellakin psykologilla , ja edes synnytyksenjälkeistä masista ei todettu.
Vaikkapa synnytyksen jälkeinen väsy , univelka (jopa masennuskin ) on ihan sallittu , eikä leimaava sairaus - jos sulla on mies , tai muu lähiverkko , joka auttaa ko tilanteessa.
Jos taas ei ole - avun - siis että saa nukuttua itse muutaman yön - hakeminen leimaa sinut kelvottomaksi vanhemmaksi - sossun tädit alkavat välittömästi puhumaan mitä lapsellesi on tarjolla 7-vuotiaana , kesäleirejä vaikkapa.
He eivät oleta tai toivo että apu olisi hetkellistä ja pistemäistä.
He kohtelevat sinua valmiiksi jo häviäjänä ja leimaavat kaikki autettavat saamaan (alempaan) kastiin.
Näissä tilanteissa merkitsevää onkin se - millainen lähiverkko, perhe ja suku vaikkapa Äidillä on.
Monet onnelliset saavat apua läheisiltään.
Toiset sitten taas eivät saa - läheisiä ei ole tai he ovat välinpitämättömiä.
Minusta tämä on se olellinen asia - valitettavasti näitä asioita ei aina voi itse ohjata , ja tiukan tilanteen tullessa voi olla yllätys miten kehno lähiverkko itsekelläkin onkaan.