Lastensuojelu tekee päätökset fiilispohjalta, rankkoja huostaanottoja ilman todisteita.

Yritän vain herättää asiasta keskustelua. Toivottavasti sinä sos työntekijänä todella katsot tuon silminnäkijän ja luet nuo linkit ja otat asian puheeksi kollegoidesi kanssa. Vai ohitatteko tämän vain, koska ei satu sopimaan teidän ajatusmaailmaan? Sk:n jutussa puhutaan myös teidänkin koulutuksestanne

Kyllä nämä asiat ovat esillä jatkuvasti. Ja kyllä, myös minä seuraan julkisuudessa käytävää keskustelua sosiaalityöhön liittyvistä aiheista. Tosin en takerru yksittäisiin artikkeleihin, haastatteluihin, tapauskuvauksiin ym, koska ne ovat usein sisällöllisesti melko rajattuja ja käsittelevät aihetta valmiiksi rajatusta perspektiivistä vailla objektiivista pohdintaa. Niistä saa sen yhden, valmiiksi valikoidun ja pureksitun tulkinnan. Otathan huomioon sen, että esimerkiksi niissä dokumenteissa kerrotaan katsojalle se, mitä katsojan halutaan kuulevan, ei suinkaan välttämättä kaikkea. Usein näiden tuotantojen taustalta paistaa suoranainen sosiaalipornolla mässäily.

Suhtaudut jotenkin ihmeellisen vihamielisesti. Sosiaalityöntekijät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, kyllä hekin seuraavat ajankohtaisohjelmia ja saattavatpa jopa palstailla Ihmisiä he ovat myös huostaanottopäätöksiä tehdessään - erehtyminen on inhimillistä, näissä tapauksissa tosin erittäin valitettavaa.

 

Miksi kukaan haluaa oman lapsensa huostaan? Mitä
huostaanotto tässä tapauksessa sitten olisi? Miten se auttaisi tytärtänne? Tämä
on hieman outo ilmiö.

Laitoksessa on säännöt ja rajat joita on noudatettava ja siellä ollaan lukkojen takana jos ei puhe auta.Likka tuupattiin isälleen asumaan 14 vuotiaana kun se oli jo 12 vuotiaasta asti ryypännyt ja juossut ympäri kyliä kunnei äitinsä saanut siihen mitään otetta ja kun alkoi tulla kiinnikäymistä puolin ja toisin se ilmoitti että saat muuttaa isäälles,en jaksa sun kanssa enää.Likka oli yksin kotona joka toinen viikko kaikki illat puoli yhteen yöllä kun isänsä oli töissä,se ei todellakaan istunut kotona.
Kun mä muutin tähän se tuli viikollakin aamuneljältä kotiin ja sitten oltiin kevätlukukausi jatkuvasti pois koulusta kun ei päässyt aamulla ylös.
Milläs sen väkisin kotona pidät kun on pakko töissä käydä ja se kouluun päästää.Sehän ei vaan tullut koulupäivän jälkeen koulusta kotiin eikä tule edelleenkään.Täysin pilalle päästetty teini jolla ei mitään sääntöjä eikä rajoja ollut.
Eipä niitä enää tässä vaiheessa sille saa asetettua kotikonstein kun kohta täyttää 17.

 

Asioihin puuttumisesta ja hädän sekä avuntarpeen huomaamisesta, jos minulla olisi valta siihen niin vastuuttaisin ennenkaikkea neuvoloiden äitiyshuollon terveydenhoitajia.

Minun hätäni sivuutettiin aikanaan. Kun kolmas lapseni oli syntynyt, suruni aiempien lasten kohtalosta otettiin tosissaan. SITÄ osaamista olisi tarvittu JO silloin, kun avuntarve oli suurin - ei vasta jälkikäteen. Mitä sitä nuori äiti osaisi edes pyytää enempää?

 

Asioihin puuttumisesta ja hädän sekä avuntarpeen huomaamisesta, jos minulla olisi valta siihen niin vastuuttaisin ennenkaikkea neuvoloiden äitiyshuollon terveydenhoitajia.

Minun hätäni sivuutettiin aikanaan. Kun kolmas lapseni oli syntynyt, suruni aiempien lasten kohtalosta otettiin tosissaan. SITÄ osaamista olisi tarvittu JO silloin, kun avuntarve oli suurin - ei vasta jälkikäteen. Mitä sitä nuori äiti osaisi edes pyytää enempää?

Tässä olen kyllä ihan samoilla linjoilla, mun mielestä vaan koko neuvolajärjestelmään sais tuoda rinnalle jonkunlaisen sosiaalipuolen toimijan jolle voitais äitiysneuvolasta ohjata avun tarpeessa olevat tai riskitapaukset arvioon. Esimerkiksi perheväkivalta alkaa tyypillisesti ensimmäistä lasta perheeseen odotettaessa mutta tätäpä ei neuvoloissa huomata. Terveydenhuoltohenkilöstöllä on muutenkin vaikeuksia puuttua sosiaalisiin ongelmiin vaikka näitä huomaisivatkin, koska eivät yksinkertaisesti tunne sosiaalipalvelujärjestelmää niin hyvin että tietäisivät minne asiakas pitäisi näissä tapauksissa ohjata.

 

Höpö höpö. Aika marginaalinen taitaa olla virheellisten huostaanottojen osuus kaikista huostaanotoista.

Arviolta noin 33% huostaanotoista on tehty vailla perusteita tai heppoisin perustein.

 

Oliko ihan oma arvio?

 

Minä jouduin toteamaan tälläisen turhan huostaanoton. Tai ei mennyt huostaanottoon asti, vaan annettiin oheishuoltajuus toisaalle.
"vastapuoli" oli narsisti. Ja siis ei mikään "muotinimityksen" omaava, vaan aivan aito tälläinen. Oma perhe asuu toisella puolen suomea karussa, käyttää ihmisiä häikäilemättä pelinappuloina, ei omaa minkäänlaista empatiaa jne.
Käytiin läpi tämä, mutta kaikki kääntyi meitä itseä vastaan. Minut leimattiin alkoholistiksi (en juo ollenkaan alkoholia) jne.
Oli todella vaikea silloin käsittää, että näin voi oikeasti suomessa tapahtua, itsekkin luotin suomen sosiaalihuoltoon.
Jouduimme luopumaan taistelusta, kun meitä kohtaan nousseet syytökset olivat jo niin rajuja, että ruvettiin uhkailemaan kotona olevien lapsien pois otolla. Syytä ei todellakaan ollut. Vedottiin esim. siihen alkoholin käyttöön.
Yritin sanoa, että voin itsestäni pyytää vaikka psykologin arvioita ja käydä alkoholi/huumetesteissä vaikka päivittäin, jos muuten eivät asiaa usko. Mutta ei tämä ei kelvannut.
Eikä kelvannut oman kotikunnan sosiaalihuollon kotikäynti raportti, jossa ei löydetty mitään moitteen aihetta.
Pyydettiin kaikkia papereita, mutta ne oli "hukkuneet", sitten jäi sosiaalityöntekijä lomalle.. Lopulta laput toimitettiin oikeuden päätöksen jälkeen, ja niissä luki että tämän lapsen vanhemmat itse olivat vaatineet oheishuoltajuutta tälle narsistille. Näin ei todellakaan ollut. Mitään ei ollut näihin papereihin kirjattu, ei tästä "alkoholismista" ja muista väitetyistä ongelmista. Vaan yksinkertaisesti vanhemmat oli vaatineet, että henkilö saa lapsen luokseen ja oheishuoltajuuden, papereissa luki, että henkilö oli tarkkaan harkinnut, mutta päättänyt sitten suostua tähän.
Myöhemmin tämä sosiaalityöntekijä joka oli "lomalla" ja jolla nämä paperit oli "hukassa" ja joka tätä asiaa ajoi, sai potkut. Syytä en tiedä miksi, mutta olisiko sitten tehnyt toisiakin tälläisiä tapauksia.

Avuttomaksi tilanteessa jäi. Ja ihan hirveä epäusko tätä järjestelmää kohtaan.

 

Anteeksi kuinka? Luetko ikinä esim Hesaria? Siellä on ollut kattava juttusarja tapauksista joissa vanhemmat eivät edes tiedä, miksi lapset on viety

Samoin kannattaa katsoa tvstä muutakin kuin realityä, esim ylen ajankohtaisohjelmia. Viime viikon silminnäkijää suosittelen erityisesti sulle.

Valikoivalla muistilla voi olla osuutta asiaan
Osa vanhemmista ei halua kuulla mitään negatiivista ja sulkevat korvansa heti kun heitä tai heidän toimintaa arvostellaan.
Ei kait nyt kukaan julkisesti kerro ikäviä juttuja itsestään.
20v olen ollut alalla (en sossun kukkahattutätinä ) ja olen huomannut että käytänössä lapset otetaan huostaan liian myöhään , monilla on jo tosi rankkoja kokemuksia ikäänsä nähden.

 

[QUOTE="akka";26154655]Laitoksessa on säännöt ja rajat joita on noudatettava ja siellä ollaan lukkojen takana jos ei puhe auta.Likka tuupattiin isälleen asumaan 14 vuotiaana kun se oli jo 12 vuotiaasta asti ryypännyt ja juossut ympäri kyliä kunnei äitinsä saanut siihen mitään otetta ja kun alkoi tulla kiinnikäymistä puolin ja toisin se ilmoitti että saat muuttaa isäälles,en jaksa sun kanssa enää.Likka oli yksin kotona joka toinen viikko kaikki illat puoli yhteen yöllä kun isänsä oli töissä,se ei todellakaan istunut kotona.
[/QUOTE]

Ihme syyllistävä asenne juuri äitiä kohtaan. Kyllä isälläkin on osuutensa.

 

Anteeksi kuinka? Luetko ikinä esim Hesaria? Siellä on ollut kattava juttusarja tapauksista joissa vanhemmat eivät edes tiedä, miksi lapset on viety

Samoin kannattaa katsoa tvstä muutakin kuin realityä, esim ylen ajankohtaisohjelmia. Viime viikon silminnäkijää suosittelen erityisesti sulle.

Ennen kun näitä voidaan rueta totuuksina julkisuudessa riepottelemaan. Pitäisi nuo tapaukset repiä kokonaan auki niin että se sossun-tätikin saisi kertoa mielipiteensä missä kussakin tapauksessa mättää. Useinhan vanhemmat kieltää viimeseen asti ettei mitään ongelmaa ole.

 

musta on ihan hirveetä lukea tommosta. joutuuko täällä oikeasti alkaa sitäkin pelätä että joku elämäänsä kyllästynyt sossuntäti tulee ja vie lapset pois perheeltä jossa lapsilla ei ole mitään hätää?

 

mä en ymmärrä tuota sossun toimintaa ollenkaan. sanotaan, että lapset lähtee niin helposti ja jopa aiheettomasti huostaan. vaan eipä taida noin olla. tällä kylällä asuu perhe, jossa 13 ja 14 vuotiaat tytöt jää jatkuvasti, kuukausittanin kiinni ryyppäämisestä. sossussa kulkevat jatkuvasti asian tiimoilta. jo pari vuotta, mutta ei niitä lapsia poiskaan oteta. vai onko niin, että jos vanhemmat on jotain herroja, niin niillä on eri säännöt kuin meikäläisellä. koska musta tuntuu, että jos tällaisen tavallisen ihmisen tenavat tekis noin, eikä niitä kuriin sais, niin olis otettu pois jo aikoja sitten

 

Siis miten voi olla mahdollista, että sosiaalityöntekijät pääsevät kuin koira veräjästä, vaikka olisivat toimineet lainvastaisesti ja mielivaltaisesti? Ihmeellisessä mafian asemassa ovat kyllä täällä Suomessa. Kuinkahan moni perhe on joutunut vaihtamaan paikkakuntaa / muutamaan ulkomaille paetessaan sosiaaliviranomaisia? Hehän eivät virheitään myönnä, koskaan.

 

Mä en usko, että turhia huostaanottoja on paljon. Ennemminkin uskon, että liian myöhään puututaan ongelmiin ja otetaan lapset huostaan.

Eikös sossulla ole vaitiolovelvollisuus? Vanhempien on silloin tosi helppo väittää, että huostaanotto on tehty ilman syytä. Eihän se sossu voi puolustautua, kun ei saa asasta puhua ja kertoa sitä heidän näkökantaansa asiaan. Mun sympatiat ei ole vanhempien puolella. Enemmänkin siellä sossun puolella. Paskapalkalla joutuu tekemään tosi raskaita hommia ja kakkaa tulee niskaan joka suunnasta.

Me ollaan ihan tavallinen perhe - ja mä kyllä sanon, että mä en näe minkäänlaista tilannetta, missä meillä tulisi mitään ongelmia sossun kanssa. Eihän me olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Jostain perheen ongelmastahan se täytyy johtua, että sossun silmätikuksi joutuu. Joku asiahan siellä perheessä on silloin vialla? Mutta kukapa vanhempi sen haluaisi myöntää?

 

Aika harva vanhempi myöntää että huostaanotolle olisi ollut syy ja he tuskin näkevät asioita samalla tavalla kuin ulkopuolinen ihminen näkee. Se mitä vanhemmat kertovat, ei ole koko totuus tai mitä lehdissä kirjoitetaan ei ole koko totuus. Mun mielestä on hyvä, että asioihin puututaan jos lapsen hyvinvointi voi kärsi ilman puuttumista. Olisipa silloin 90-luvulla joku tehnyt meidän perheestä ilmoituksen, voisi asiat olla ihan toisin.

 

Kyllä varmasti perusteettomia sijoituksia ja huostaanottoja tehdään, onhan päätösten takana aina ihminen ja ihminen ei ole virheetön. Mutta ennemminkin mielestäni yhteiskunnallinen ongelma on vanhempien liiallinen hoitaminen ja ymmärtäminen lasten kustannuksella. Eli ei puututa perhetilanteeseen tarpeeksi ajoissa, jos ollenkaan. Lapset ovat niissä maksumiehiä. Yksilötasolla tietenkin jokainen perusteeton huostaanotto on liikaa.

 

Eräänä syksyisenä päivänä vuonna 2002 syntyi tähän maailmaan pienen pieni poika.Pojalla oli monia ongelmia äitinsä raskauden aikaisen päihteiden käytön ja keskosuuden takia,joten poika kasvoi keskolassa elämänsä ensimmäiset viikot.Vahvistuttuaan tarpeeksi poika kuitenkin kotiuitui äitinsä luokse.

*

Kuukaudet kuluivat ja läheisillä rupesi olemaan kova huoli pojan puolesta ja siitä kykenikö äiti hoitamaan poikaa.Yhä useammin ja useammin poika oli hoidossa mummollaan ja tädillään.Pojan ollessa n.puolivuotias kävi selväksi että äiti oli retkahtanut uudestaan päihteisiin eikä kyennyt pojasta huolehtimaan.Lastensuojeluviranomaiset määräsivät etä poika on vietävä lastenkotiin,koska se on ainoa keino suojella poikaa.Pojan täti joutui viemään tuon pienen nyytin lastenkotiin ja jättää sinne.Samana päivänä pojan äiti joutui psykiatriseen hoitoon pakotetusti kun oli riehunut kadulla.

*

Joka päivä pojan isoäiti vieraili lastenkodilla hoivaamassa pientä lastenlastaan.Myös täti ja serkku vierailivat todella usein.Kuukausien kuluessa ja pojan kasvaessa isoäiti sitten teki päätöksen että haluaa ottaa pojan luokseen asumaan,pysyvästi.Sosiaaliviranomaiset kertoivat että helpoin tapa olisi isoäidin ruveta pojan perhehoitajaksi.Pojan saamiselle asetetttiin kuitenkin yksi ehto.Isoäidin olisi katkaistava kaikki suhteensa pojan äitiin,omaan tyttäreensä,jotta pojan turvallisuus olisi taattu.Isoäiti suostui,vaikka joutuikin tekemään valinnan lapsenlapsensa ja oman tyttärensä välillä.

*

1 vuotiaana poika sitten kotiutui mummalleen,omaan kotiin.Vuodet vierivät ja jo 3 vuotiaana pojasta näki että hänestä tulisi jonkinlainen erityislapsi.Oli monelaisia vaikeuksia,psyykkisiä sekä fyysisiä.Isoäiti puhui näistä pojan omalle sosiaalityöntekijälle perhehoitoon,mutta kaikki sanoivat että poika on liian pieni jotta hänesä voisi tehdä minkäänlaisia päätelmiä,tai tutkimuksia.

*

Poika kasvoi hyvässä hoidossa mummansa luona,mutta silti vauvana koettu lastenkoti jakso sai pojan pelkäämään joka päivä että hänet hylätään tai jätetään.Mumma ja pojan täti,joka hoiti poikaa paljon mumman ollessa työssä,vakuuttivat joka päivä että kukaan ei hylkää,koskaan.

*

Pienen pojan elämä vakiintui,ja poika rupesi jo luottamaankin ympäröivään maailmaan.Poika rupesi tapaamaan äitiään valvotusti kerran kuukaudessa.Pojan äiti käytti edelleen päihteitä.

*

Aika kului ja kasvaessaan poika rupesi kyselemään,miksi äiti ei voinut hoitaa,ja miksi hän asuu mummallaan.Pojalle kerrottiin että koska äiti oli niin pipi ettei pystynyt hoitamaan poikaa. Kun poika kasvoi isommaksi niin pojalle kerrottiin perhehoidon kehotuksesta äitinsä päihteiden käytöstä,koska poika koki olevansa erilainen ja tiesi itsekin että hänellä oli paljon ongelmia joita muilla lapsilla ei ole.Täti oli tiiviisti pojan elämässä mukana ja yritti tukea kaikin tavoin isoäitiä sekä poikaa.

*

Poika tuplasi eskarin ja meni sopeutetulle luokalle kouluun.Ongelmia oli paljon.Hahmotushäiriöitä,käytöshäiriöitä,tunnehäiriöitä ja paljon muuta.Pojan oli vaikea oppia lukemaan ja laskemaan,muusta puhumattakaan.Isoäiti puhui puhumistaan siitä että poika pitäisi tutkia pojan historian tuntien.Perhehoito kuitenkin totesi ettei tarvitse.

*

Poika rupesi saamaan kotona aivan valtavia raivokohtauksia.Pojan sisällä kuohui kaikki ja etsi ulospääsyä.Isoäiti pyysi perhehoidolta pojalle terapiaa äiti suhteensa työstämiseen,sitä ei annettu.Isoäiti hakeutui sitten itse Hyvinkään sairaalaan jossa aloitettiin pojalle turvaistamishoito.Joka siis tarkoittaa sitä että massiivisen raivokohtauksen tullessa poika otetaan syliin ja pideään väkisin siinä,eli "turvaistetaan".Isoäiti oli helpottunut kun vihdoin sai jotain apua,ja teki kaiken niinkuin hyvinkään hoitohenkilökunta kehotti.esim.mihinkään pojan tekemiin asioihin ei saanut kiinnittää homiota,ei saanut rangaista,vaan ne piti ohittaa..Poika tunsi että saa tehdä mitä vain.

*

Aika kului ja pojan käytös ongelmat pahentui.Turvaistamishoito ei selkeästi auttanut ja sitten tulikin tieto että se lopetetaan kyseisessä paikassa kokonaan koska se todettiin laittomaksi hoitokeinoksi.Isoäiti mietti että mitä nyt.Poika alkoi tuhrimaan enemmän ja enemmän,sai enemmän ja enemmän raivokohtauksia ja kävi niiden aikana muiden ihmisten päälle,useimmiten ne kohdistuivat mummaansa.

*

Isoäiti haki taas apua,mutta kukaan ei osannut sanoa että mistä ja miten se pitäisi tehdä.Asiat kärjistyivät koulussa ja opettaja sanoi ettei halua enää poikaa kouluun.Poika pääsi vihdoin kriisijaksolle lastenlinnaan,ja isoäiti ajatteli vihdoin helpottuneena pojan pääsevän tutkimuksiin ja saadaan apua.

*

Poika oli kaksi viikkoa kriisijaksolla,mutta mitään ei tapahtunut,ei tutkimuksia,poikaa vaan tarkkailtiin.Tuli loppupaleverin aika jossa kaikki sitten pyllähti.Pojan äiti oli selittänyt lastenlinnan lääkäreille että epäilee isoäidin tirkistelevän poikaa,koska on auttanut poikaa tuhrimis asian kanssa.Opastanut siis pesemään itsensä huolellisesti ettei muut lapst huomaisi että poika haisee.Tämä tarkoitti siis sitä että isoäiti seisoi suihkun ulkopuolella ja neuvoi.Mökillä asia hoidettiin niin että isoäiti kaatoi saunassa vettä päälle kun poika pesi.Lastenlinnan lausunnon mukaan näin ei kuitenkaan missän tapauksessa saa tehdä,se on epäsoveliasta koska lapsi on jo yhdeksän.Isoäiti yritti kovasta kertoa että on hyvin tyypillistä erityislapselle että tuhrii ja että ei osaa pestä itseänsä tarpeeksi hyvin.Pojan äidin mielestä tämä oli pedofiiliaa,ja ilmaan oli heitetty vakava syytös.Isoäiti oli hyvin järkyttynyt asiasta ja siitä että taaskaan poika ei saanut mitään apua.

*

Pojan äiti kertoi saman syytöksen myös perhehoidolle,joka kaikkien niiden vuosien jälkeen kun isoäiti oli pyytänyt apua,aktivoitui.Isoäiti ja poika pääsivät perhekuntoutukseen jossa oli tarkoitus kartoittaa ongelmia ja etsiä ratkaisuja.Tässä vaiheessa poika oli ollut poissa koulusta jo pitkään koska opettaja ei huolinut poikaa luokkaansa.Erottamispäätöstä ei kuitenkaan oltu tehty,joten tilanne siltä osin oli laiton.

*

Pojan lääkäri myös vaihtui ja suostui vihdoin kokeilemaan lääkettä,joka auttaisi pojan raivareihin,ja pian se auttoikin,ne vähenivät reilusti ja tulivat enää harvemmin.8 viikon kuntoutusjakson aikana asiat sujuivat siellä hyvin,mutta silti perhehoito rupesi harkitsemaan pojan ottamista pois kotoa.Syynä se että ei kuulemma voitu tarjota pojan tarvitsemia palveluja avohoidossa.Pojan pelot hylkäämisestä heräsivät henkiin,poika pissasi öisin allensa ja kakkasi housuunsa,kun koki että se ainoa asia johon hän enää elämässään voi vaikuttaa.

*

Sinä päivänä kun kuntoutus loppui,perhehoito otti pojan yllättäen pois isoäidiltään ja sijoitti samaan taloon lastenkotiin.Poika oli aivan pois tolaltaan,niinkuin isoäiti ja tätikin.Toiveikkaana he ajattelivat että asia selviää kyllä,koska pois otolle ei ole mitään perusteluja.Poika asui vastaanottokodissa ja viikot kuluivat,ja yht äkkiä selvisi että pojalla onkin jo perhe odottamassa,satojen kilometrien päässä omaisistaan ja läheisistään.Isoäiti vei asian hallinto oikeuteen.Mutta kaikista selvitys ja läheiskuulemis pyynnösitä huolimatta,jotka omaiset tekivät kummisetää myöten,perhehoito pysyi päätöksessään.Perusteluita ei edelleenkään ja ollut päätöksiin oli kirjoitettu täyttä potaskaa.

*

Isoäiti ja täti tapasivat muiden ohella poikaa lastenkodissa,kunnes tuli uusi päätös.Tapaamiset oli rajattu kaikilta läheisiltä yhteen kertaan kuukaudessa ja selvisi myös pojan siirtopäivä.Isoäiti haki hallinto oikeudelta kiireellistä päätösten pysäytysta varsinaiseen käsittelyyn asti.Siitä ei ehtinyt kuitenkaan tulla päätöstä ja pääsiäisen alla poikaa yritettiin siirtää uuteen perheeseen.Poika oli puhunut koko ajan että jos sinne joutuu,niin tappaa itsensä.Kukaan ei kuunnellut poikaa joka ei halunnut mennä sinne vaan halusi kotiin.Pojan psyykkinen mielentila oli huolestuttava mutta kukaan ei kuunnellut omaisia.

*

Siirto päivänä koko lastenkodin väki johtajaa myöten oli viemässä poikaa uuden perheen autoon.Ulos ovesta päästyään poika yritti kuitenkin heti karata mutta saatiin kiinni kuitenkin.Poika nosti metelin ja huusi pihalla ettei lähde ja että kukaan ei voi väkisin viedä.Lopulta poika vietiin takaisin sisään tavaroineen ja uusi perhe lähti.Pojan isoäiti kuvasi tämän kaiken aidan takaa.

*

Ilmoitettiin että poika on viikonlopun siellä ja yritetään uudestaan sen jälkeen.Isoäidin soittaessa hyviä öitä pojalle,selvisi että uuden päätöksen mukaan he eivät saa enää edes kertoa missä poika,onko siellä vai eikö.Pojalta oli otettu myös puhelin pois jo aiemmin.Poika oli siis täysin eristetty kaikista läheisistään ja kukaan ei tiedä missä poika on nyt ja kuinka poika voi.

*

Tämä tarina on tosi ja tapahtumat on edelleen käynnissä.Minä olen tuo täti.Ja me olemme täysin voimattomia asian suhteen.Lapsen koko elämä on rikottu ja kukaan ei tiedä miksi.Lapsen oikeuksia on rikottu törkeällä tavalla,ja lastensuojelulailla pyyhitty törkeästi persettä.Asia menee oikeuteen kyllä,mutta sinne asti päästyämme,kukaan ei tiedä kuinka pahasti pojan mieli on vaurioitunut.Ja vieläkään poika ei saanut tarvitsemaansa apua,jonka tämän maan lait pitäisi hänelle turvata.Tämän yhteiskunnan tarkoitus on ilmeisesti tehdä jo valmiiksi rikkinäisiä aikuisia.Tämä on aivan käsittämätön elokuva johon ei tunnu olevan mitään käsikirjoitusta ja loppua saamme kaikki vain arvailla.Meidän hieno maamme Suomi,joopa joo.
Tämän kirjoituksen olen kirjoittanut suoraan sydämestäni ja voin vannoa käsi raamatulla sen olevan totta.Minä en hae tällä kirjoituksellani omaa etuani,vaan apua ja tukea siihen että osaisimme toimia niin että joskus saataisiin poika kotiin.Minä en toivoisi kenellekään lapselle tapahtuvan näin.

*

Minuun saa tarvittaessa yhteyttä sähköpostiini kperttunen@luukku.com tai yksärinä täältä.

*

Pyydänkin teitä menemään adressi.comiin http://www.adressit.com/lastensuojelua_hyvinvointi_valtiossa_nimelta_suomi* *

ja allekirjoittamaan,kiitos.

 

Ikävää sivuuttaa esille tulleet väärinkäytökset ja leimata niistä puhuminen sosiaalipornoksi.

Totta kai sosiaalityöntekijä tekee "vain" työtään, mutta hänellä on myös hyvin mielivaltainen valta käsissään tehdä päätöksiä ja leimata perheitä vain oman tuntemuksensa perusteella ilman todisteita.


Lastenkodit ja sijoitus on bisnestä. Siellä liikkuvat todella isot rahat,
Jokainen huostaanotto on yhteiskunnalle todella kallis.

Minusta vanhempia pitäisi tukea enemmän kotona ja vähentää sijoitusten määrää. Tähän ei ole yhteiskunnalla varaa. Puhumattakaan siitä tragediasta kun lapset viedään ilman oikeaa syytä.


Olen itsekin lukenut Hesarissa jutun jossa vanhemmat eivät saaneet edes tietää miksi lapset oli viety. Onko täällä ketään jolla olisi tunnukset digilehdet arkistoon, voisi referoida sen tänne.

Kyllä nämä asiat ovat esillä jatkuvasti. Ja kyllä, myös minä seuraan julkisuudessa käytävää keskustelua sosiaalityöhön liittyvistä aiheista. Tosin en takerru yksittäisiin artikkeleihin, haastatteluihin, tapauskuvauksiin ym, koska ne ovat usein sisällöllisesti melko rajattuja ja käsittelevät aihetta valmiiksi rajatusta perspektiivistä vailla objektiivista pohdintaa. Niistä saa sen yhden, valmiiksi valikoidun ja pureksitun tulkinnan. Otathan huomioon sen, että esimerkiksi niissä dokumenteissa kerrotaan katsojalle se, mitä katsojan halutaan kuulevan, ei suinkaan välttämättä kaikkea. Usein näiden tuotantojen taustalta paistaa suoranainen sosiaalipornolla mässäily.

Suhtaudut jotenkin ihmeellisen vihamielisesti. Sosiaalityöntekijät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, kyllä hekin seuraavat ajankohtaisohjelmia ja saattavatpa jopa palstailla Ihmisiä he ovat myös huostaanottopäätöksiä tehdessään - erehtyminen on inhimillistä, näissä tapauksissa tosin erittäin valitettavaa.

 

musta on ihan hirveetä lukea tommosta. joutuuko täällä oikeasti alkaa sitäkin pelätä että joku elämäänsä kyllästynyt sossuntäti tulee ja vie lapset pois perheeltä jossa lapsilla ei ole mitään hätää?

Jos perhe sattuu sopimaan siihen tiettyyn profiiliin, ja kyseessä on tietynlainen sossu, jolle tulee se tunne... Ainakin itse sen kuvan sain sk:n kirjoituksesta.

Ei siis kannata olla missään tekemisissä lastensuojelun kanssa, eikä tehdä tuttavistaan varmuuden vuoksi-ilmoja, koska se ei näiden perusteella sitten meneekään niin että toimittaisi lapsen parhaaksi

 

Vähän se fiilis näistä tulee, vaikkei kokemusta olekaan, että jos olet homssuinen, kotisi epäsiisti, lapsilla ei viimeisintä huutoa olevat vaatteet vaan -voi kauhistus- jopa jotain rikkinäisiä päällä, niin olet heikoimmilla kuin se viimeisen päälle laittautunut perhe jonka koti kiiltää. Ja jos vielä olet matalasti koulutettu, et esim käynyt lukiota ja yliopistoa niin kyllä sinut jo näissä luokituksissa leimataan... Ja vielä jos olet väsynyt ja jopa näytät siltä? Ai jai! Entäs jos tupakoit ja juot joskus kaljan/siiderin ja kotiasi löytyy pari tyhjää tölkkiä. Siinä se sitten jo varmaan onkin. Sovit profiiliin.

 

Lasten huostaanottoihin ja sijaishuoltoon kuluu yhä enemmän rahaa. Mutta saavatko veronmaksajat, lapset ja perheet vastinetta lastensuojeluun uppoaville euroille? Lasten huostaanotoista on tullut kansainvälistä kasvubisnestä samaan aikaan kun yhä useampi sosiaalityöntekijä on epäpätevä, kertoo Matts Dumellin ohjaama Silminnäkijä.

- Yksityisestä lasten ja nuorten laitoshoidosta on tullut kova bisnes, kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla tehdään nyt rahaa, se on lopulta sanottava äänen. Mitä enemmän lasten sijoitushoidosta siirtyy markkinoiden armoille, sitä vaikeammin hallittavaksi lastensuojelu tulee, toteaa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd).

Yksityisten lastenkotien määrä on kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut, kun kunnat ovat varoneet rakentamasta omia laitoksia. Kunnat ostavat keskimäärin noin kolmanneksen sosiaalitoimen palveluista yksityisiltä, mutta lasten ja nuorten laitos- ja perhekodeissa annetuista hoitopäivistä lähes 70 prosenttia.

Kuluvana vuonna kuntien menot lasten laitos- ja perhehoitoon kohoavat arviolta 650 miljoonan euroon, eli suunnilleen yhtä paljon kuin lukiokoulutukseen. Menoja on vauhdittanut yksityisten tuottaman lastensuojelun kasvu.

Yhden sijoitetun lapsen laitoshoito maksaa keskimäärin noin 98 000 euroa vuodessa, koulukodissa jopa yli 150 000 euroa. Tavallisessa sijaisperheessä kustannukset ovat vain neljänneksen laitoshoidosta.

Ohjelmassa valotetaan esimerkein kuinka helposti lapsi voi päätyä sijoitetuksi kodin ulkopuolelle, ja silloin useimmiten laitos- tai perhekotiin.

- Väärin perustein ja mielivaltaisesti tehtyjä kiireellisiä huostaanottoja on yllättävän runsaasti, väittää lastensuojelutapauksiin erikoistunut turkulainen asianajaja Outi Mannonen.

Kunnissa on huutava pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä, ja asiakkaita on valtavasti. Noin puolet kuntien sosiaalityöntekijöistä ei täytä alan pätevyysvaatimuksia.

- Pääkaupunkiseudulla on alueita, joissa muodollisesti päteviä on vain kolmannes tai sitä vähemmän, tiivistää Espoon lastensuojelun aluepäällikkö Kaarina Kinnunen.

Kansainvälisetkin sijoittajat ovat haistaneet rahan lastensuojelupalveluissa. Kehitys on samansuuntainen kuin aikaisemmin terveyspalveluissa. Pieniä yksityisiä perhekoteja ketjutetaan suuremmiksi yksiköiksi, ja palvelua laajennetaan kattamaan myös lastensuojelun avohuollon sektoreita.

- Avaamme vuosittain neljä-viisi uutta lastenkotia, ja arvioin, että kilpailu tulee kiristymään, sanoo yksityisen terveyskonserni Mehiläisen lastensuojelupalvelun johtaja Markus Jussila.

Huostaantot maksavat paljon, mutta paljon maksaa myös Huostaanottajien toiminnan ylläpitokin ja valtio, kunnat ja RAY sponssaa kaiken.

 

Hei, sinä spsiaalityöntekijä: Millä todistamme sosiaalityöntekijöille, jotka selvittävät kotiolojamme, että olemme ihan tavallinen perhe ja kykenemme huolehtimaan lapsistamme ja takaamaan heille aivan normaalin kasvuympäristön?

 

Kunnan saamaa valtionapua määräävä lastensuojelukerroin lasketaan huostaanotettujen lasten lukumäärän ja sairastavuuskerroin puolestaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien alle 55-vuotiaiden lukumäärän perusteella. Kunta saa siis sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan ja mitä varhaisemmin kuntalaiset joutuvat sairaseläkkeelle.

Lastensuojelukertoimen ansiosta kunta saa siis sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan.

 

Miksi näistä asioista ei puhuta enemmän julkisuudessa? Mistä tuon silminnäkijän voi katsoa?

 

Arviolta noin 33% huostaanotoista on tehty vailla perusteita tai heppoisin perustein.

Just joo.