Lasten ylipaino

[QUOTE="miuku";28177229]

Ja ne mitat, tarkkoja mittoja en tiedä, huomenna on terkkarintarkastus, mutta paino on n. 43, pituus varmasti 152. Ja lapsi on selvästi pullea.[/QUOTE]

Pitkä on ikäisekseen, mutta ei mitenkään erityisen pullea. Ihan normaalipainoinen mielestäni.

 

"Ja ne mitat, tarkkoja mittoja en tiedä, huomenna on terkkarintarkastus, mutta paino on n. 43, pituus varmasti 152. Ja lapsi on selvästi pullea."

Siis mitä hittoa!? Itse olen saman pituinen, ja joskus vuosia taaksepäin ennen lapsia painoin 42kg, ja olin todella laiha! Nyt painoa on n. 50kg ja ihan normaalin kokoinen olen, en ymmärrä miten saat lapsestasi noilla mitoilla pullean.

 

Sokerimurot, sokerijogurtit, ranskalaiset, nakit, makkara, einekset, sokerimehut, pillimehut, keksit, välipalapatukat, karkit, vehnäleipä... Ja kaikkea liikaa - joka päivä on napostelu- ja herkkupäivä.

 

[QUOTE="miuku";28178010]Lapsella ei ole joka päivä kolmia harkkoja, vaan saattaa olla päiviä, että näin on.

Ja lapsi on pullea, tästä on terkkarin kanssa käyty keskustelua joka vuosi, terkkarin mielestä painoa pitäisi olla vähemmin, ja kyllähän lapsi myös näyttää pullealta. Täällä meidän kaupungissa toimii kerho ylipainoisille lapsille, ja sinne terkkari on lasta ollut laittamasssa viimeiset kaksi vuotta. Katsotaan mikä tuomio tulee huomisesta tarkastuksesta.
[/QUOTE]

Lasten ja nuorten painoindeksi

Lasten painoindeksilaskuri. Tuon mukaan lapsesi on normaalipainoinen. Mistähän terveydenhoitaja lukemansa on ottanut?

Minustakin kuulostaa, että lapsesi syö vähän liikuntamäärään verrattuna.

 

Meillä on jo nyt kolmas kasvava koululainen jonka paino on tarkkailun alla terkkarin toimesta...

Esikoistytär ja vanhin poika ovat sen jo käyneet läpi.
Sopusuhtaisista lapsista on pikkuhiljaa tullut pyöreitä esimurkkuja, vaikkei ruokavaliossa sinänsä mitään vikaa olisi. Painoa on kertynyt ylipainoksi saakka kunnes....on tullut hirmuinen kasvupyrähdys.
Molemmilla sama juttu, 12v on tullut huima pituuskasvu ja paino on hävinnyt siinä samassa.

Kohta 15v tyttö on nyt 166 cm ja painaa 52kg.
13v pojan tarkkoja mittoja en muista, mutta toissaviikolla bmi oli 21.

Meidän 10v poju on nyt siinä vaiheessa menossa, että painoa kertyy ja terkkari valittaa siitä kuinka meillä ei juoda rasvatonta maitoa..
Me ollaan lohduteltu, että sekin kerää vararavintoa venähtääkseen. Kun ei oikein mitään järjellistä selitystä ole.

Tuolle 13v pojalle lihominen oli kova paikka joskus pari vuotta sitten. Kieltäytyi syömästä ja itki olevansa läski.
Eikä yhtään helpottanut se että terkkari sanoi lasta lihavaksi. Mummo naureskeli aina pojan olevan pullukka. Ja olihan se, mutta olisi sen asian voinut rakentavamminkin esittää tai pitää vaan suunsa kiinni.

 

paljonko ap on pitkä/painaa?

 

Meillä on kaksivuotias, joka on lasten painoindeksilaskurin mukaan reilusti ylipainoinen. Kasvanut tasaisesti omaa käyräänsä syntymästä saakka, ja saanut aiemmin neuvolassa vain kehuja hyvästä kasvusta.

Lapsi syö samaa ruokaa kuin me hoikat vanhemmatkin, viisi ateriaa säännöllisin ruokailuvälein. Pääterioilla tarjolla on aina salaattia, aamuin ja illoin puuroa, hedelmiä ja marjoja. Lapsi syö paljon kasviksia, mutta santsaa mielellään myös perunaa tai pastaa. Koskaan lapsi ei ole maistanut karkkia, suklaata, sipsejä, sokerijugurttia tai makeita keksejä. Kakkua ja pullaa saa kylässä, mehua maistoi kerran eikä tykännyt, limsaa ei ole saanut ikinä.

Lapsi on kaikkiruokainen ja nauttii ruoasta. Esimerkiksi Ikean reissulla lapsi juoksi ja leikki leikkipaikoilla antaumuksella koko päivän, mutta illalla sanoi että kivointa Ikeassa oli "lihapullat".

Pitääkö minun oikeasti alkaa säännöstellä kaksivuotiaan annoskokoja? Ajatus vähän vihlaisee sydämestä, varsinkin kun itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta laihduttaa.

 

Pitääkö minun oikeasti alkaa säännöstellä kaksivuotiaan annoskokoja? Ajatus vähän vihlaisee sydämestä, varsinkin kun itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta laihduttaa.

Todellakin pitäisi, mahalaukku venyy pohjattomaksi jos et nyt heti laita stoppia santsaamiselle.

 

Lapsi syö paljon kasviksia, mutta santsaa mielellään myös perunaa tai pastaa.

Ihan turhaa santsata perunaa ja pastaa.

 

Minusta tämä on ihan hirvittävän mielenkiintoinen aihe, koska itse olen ollut ylipainoinen leikki-ikäisestä lähtien ja varhaisaikuisuudessa kipuillut sairaalloisen lihavuuden kanssa, kunnes laihdutin niin että olen enää lievästi ylipainoinen (ja tähän on tyytyminen).

Olen miettinyt pääni puhki, miksi minusta tuli lihava. Mitä meillä syötiin? Oikeasti aika tavallista ruokaa. Jauhelihakeittoa, kinkkukiusausta, tonnikalasalaattia, uunilohta ja kasviksia. Kolme sisarustani ovat kaikki normaalipainoisia, samoin vanhempani, joskin äitini tekee töitä sen eteen jatkuvasti. En muista lapsuudestani mitään herkuttelua, en itse tiedä lihoinko syömällä "oikeaa ruokaa" järjettömiä määriä vai herkuttelinko sittenkin. Teini-iässä aloin kyllä syödä herkkuja suhteettomasti, kai sen voisi väittää liittyvän jotenkin itsetuntoon. Eniten lihoni asuessani vuoden yksin, kärsiessäni nukahtamisvaikeuksista ja ollessani kai vähän masentuntukin (ilman diagnoosia).

Lapsena terveydenhuolto puuttui painooni. Käytiin ravitsemusterapeutilla, joka esitteli lautasmalleja ja margariinipaketteja - kaikki ennestään tuttua. Käynnit koin lähinnä loukkaavina ja arvostelevina, mutta kokemus kumpusi varmasti minusta sisältä eikä työntekijästä. Toistuvat terveydenhuollon avuntarjoukset eivät tuottaneet tulosta. Muistan äitini yrittäneen motivoida minua kasvisten käyttöön ja annoskokoon. En osaa nimetä, mitä kukaan olisi tehnyt väärin, ja vielä vähemmän mitä he olisivat voineet tehdä estääkseen/korjatakseen tilanteen, mutta lihava olin.

Vastauksia minulla ei siis ole, mutta paljon kysymyksiä. Sekä pieni lapsi, jota rakastan järjettömästi tuli hänestä minkä kokoinen tahansa, mutta toki mietin että miten minun tulisi toimia jotta säästäisin hänet tältä tieltä. En tiedä.

 

Meillä on kaksivuotias, joka on lasten painoindeksilaskurin mukaan reilusti ylipainoinen. Kasvanut tasaisesti omaa käyräänsä syntymästä saakka, ja saanut aiemmin neuvolassa vain kehuja hyvästä kasvusta.

Lapsi syö samaa ruokaa kuin me hoikat vanhemmatkin, viisi ateriaa säännöllisin ruokailuvälein. Pääterioilla tarjolla on aina salaattia, aamuin ja illoin puuroa, hedelmiä ja marjoja. Lapsi syö paljon kasviksia, mutta santsaa mielellään myös perunaa tai pastaa. Koskaan lapsi ei ole maistanut karkkia, suklaata, sipsejä, sokerijugurttia tai makeita keksejä. Kakkua ja pullaa saa kylässä, mehua maistoi kerran eikä tykännyt, limsaa ei ole saanut ikinä.

Lapsi on kaikkiruokainen ja nauttii ruoasta. Esimerkiksi Ikean reissulla lapsi juoksi ja leikki leikkipaikoilla antaumuksella koko päivän, mutta illalla sanoi että kivointa Ikeassa oli "lihapullat".

Pitääkö minun oikeasti alkaa säännöstellä kaksivuotiaan annoskokoja? Ajatus vähän vihlaisee sydämestä, varsinkin kun itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta laihduttaa.

Haluaako santsata myös lihaa ja kasviksia vai vain perunaa ja pastaa? Ja onko peruna ja pasta syöty, mutta lihat ja kasvikset lautasella, kun haluaa lisää?

Mun 2 v. poika haluaa aina lisää muusia, jos on tarjolla. Mutta ei ole syönyt silloin muuta ruokaa lautaseltaan. Meillä onkin sääntö, että lisää muusia saa, kun on muutkin syöty (ja jos silloin vielä mahtuu). Mutta jos kaikki on syöty, annan hiukan muusia lisää, mutta enemmän kasviksia ja lihaa. Tai sitten tarkistan, onko myös juoma juotu. Jos juomaa ei ole juotu, se juodaan eka (nestekin täyttää vatsaa).

Tuo on suuriruokainen, mutta ei silti pyöreä. Normaalipainoinen.

 

[QUOTE="vieras";28178325]Todellakin pitäisi, mahalaukku venyy pohjattomaksi jos et nyt heti laita stoppia santsaamiselle.[/QUOTE]

Oletko asiantuntija tai onko sinulla asiantuntijaviitettä tuohon mahalaukun venymisjuttuun? Minulle on opetettu, että tuon ikäinen osaa itse säädellä syömiään ruokamääriä, jos vanhemmat eivät ole painostaneet suuntaan tai toiseen.

Kovasti toivoisin, että pituuskasvupyrähdys yhdessä terveellisen ruokavalion noudattamisen kanssa hoitaisivat homman itsestään lähikuukausina. Yleensähän ruokahalu pienenee parivuotiaana, meillä siitä ei vain ole vielä merkkejä näkynyt.

 

[QUOTE="vieras";28178375]Minusta tämä on ihan hirvittävän mielenkiintoinen aihe, koska itse olen ollut ylipainoinen leikki-ikäisestä lähtien ja varhaisaikuisuudessa kipuillut sairaalloisen lihavuuden kanssa, kunnes laihdutin niin että olen enää lievästi ylipainoinen (ja tähän on tyytyminen).

Olen miettinyt pääni puhki, miksi minusta tuli lihava. Mitä meillä syötiin? Oikeasti aika tavallista ruokaa. Jauhelihakeittoa, kinkkukiusausta, tonnikalasalaattia, uunilohta ja kasviksia. Kolme sisarustani ovat kaikki normaalipainoisia, samoin vanhempani, joskin äitini tekee töitä sen eteen jatkuvasti. En muista lapsuudestani mitään herkuttelua, en itse tiedä lihoinko syömällä "oikeaa ruokaa" järjettömiä määriä vai herkuttelinko sittenkin. Teini-iässä aloin kyllä syödä herkkuja suhteettomasti, kai sen voisi väittää liittyvän jotenkin itsetuntoon. Eniten lihoni asuessani vuoden yksin, kärsiessäni nukahtamisvaikeuksista ja ollessani kai vähän masentuntukin (ilman diagnoosia).

Lapsena terveydenhuolto puuttui painooni. Käytiin ravitsemusterapeutilla, joka esitteli lautasmalleja ja margariinipaketteja - kaikki ennestään tuttua. Käynnit koin lähinnä loukkaavina ja arvostelevina, mutta kokemus kumpusi varmasti minusta sisältä eikä työntekijästä. Toistuvat terveydenhuollon avuntarjoukset eivät tuottaneet tulosta. Muistan äitini yrittäneen motivoida minua kasvisten käyttöön ja annoskokoon. En osaa nimetä, mitä kukaan olisi tehnyt väärin, ja vielä vähemmän mitä he olisivat voineet tehdä estääkseen/korjatakseen tilanteen, mutta lihava olin.

Vastauksia minulla ei siis ole, mutta paljon kysymyksiä. Sekä pieni lapsi, jota rakastan järjettömästi tuli hänestä minkä kokoinen tahansa, mutta toki mietin että miten minun tulisi toimia jotta säästäisin hänet tältä tieltä. En tiedä.[/QUOTE]

Lisätään vielä: äiti roikotti meitä hiihtoretkillä, innosti harrastuksiin, mahdollisti minkä tahansa liikuntaharrastuksen johon osoitin kiinnostusta. Olin lihava silloinkin, kun minulla oli kahdeksat luistelutreenit viikossa. Eikä minulla tietääkseni ole mitään sairauttakaan, joka vaikuttaisi painon kertymiseen (tai no, aikuisiällä todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta ei lääkitys helpottanut painonhallintaa). Voi kumpa tietäisinkin missä meni vikaan, niin osaisin ainakin sen virheen välttää omien lasteni kanssa... (vaikka heitä rakastaisinkin kokoon katsomatta enkä katsoisi heidän/minun epäonnistuneen mahdollisen ylipainon vuoksi!)

 

[QUOTE="hei";28178385]Haluaako santsata myös lihaa ja kasviksia vai vain perunaa ja pastaa? Ja onko peruna ja pasta syöty, mutta lihat ja kasvikset lautasella, kun haluaa lisää?

Mun 2 v. poika haluaa aina lisää muusia, jos on tarjolla. Mutta ei ole syönyt silloin muuta ruokaa lautaseltaan. Meillä onkin sääntö, että lisää muusia saa, kun on muutkin syöty (ja jos silloin vielä mahtuu). Mutta jos kaikki on syöty, annan hiukan muusia lisää, mutta enemmän kasviksia ja lihaa. Tai sitten tarkistan, onko myös juoma juotu. Jos juomaa ei ole juotu, se juodaan eka (nestekin täyttää vatsaa).

Tuo on suuriruokainen, mutta ei silti pyöreä. Normaalipainoinen.[/QUOTE]

Mieluisuusjärjestyksessä ensin tulee liha/kala, sitten peruna/pasta ja viimeiseksi salaatit/kasvikset. Ja tietysti lautanen syödään tyhjäksi ennen santsikierrosta.

 

Meillä on nyt 4-vuotias poika, joka on suurimman osan elämästään mennyt vauhdilla yli nollakäyrien. Puolivuotiaana 10,5 kg, 1-vuotiaana 13 kg, nyt 4-vuotiaana yli 20 kg. Poika ei silti ole lihava vaan pitkä ja skrode. Paino ei toki aina siis kerro kaikkea.

Joku puhui siitä, että jotkut lapset keräävät massaa ennen pituuspyrähdystä. Samma här! Noin 8-vuotiaana aloin kerätä painoa ja olin silminnähden pyöreä, mistä ilmeisesti koulussakin jotain sanottiin. 14-vuotiaana tilanne oli niin päinvastainen että naurattaa: pituutta tuli lyhyessä ajassa niin paljon, että terveydenhoitaja soitti edessäni isälleni töihin ja ilmoitti minun olevan anorektinen. Hohhoijaa.

Mutta ei mennä niihin, paitsi tuon lasten ruokailun suhteen: köyhien lapsiperheiden on helpompi syöttää lapselle masu täyteen energiapitoista, ravinneköyhää ja epäterveellistä ruokaa kuin koostaa lautasellinen niistä aineista, joita neuvola suosittelee. Kuinka vaikkapa nuorella työttömällä yksinhuoltajalla, opiskelijalla tai muuten köyhyydessä elävällä on mahdollisuus ostaa kotimaisia vihanneksia, kalaa tai pian edes maitoa? Tältä pohjalta ymmärrän senkin, että euron juusto tuntuu joskus ainoalta mahdollisuudelta.

Tämä on kanssa sellainen laiskan ihmisen tekosyy tämä vähävaraisuus, että pistää ihan vihaksi. Meillä on yhteensä tulot lapsilisineen ja opintotukineen nettona alle 1700 euroa kuussa. Ruokabudjettimme on noin 500-600 e/kk, sisältäen peruskosmetiikan ja wc-paperit jne. Ja me syödään noin 80-prosenttisesti luomua, lähellä tuotettua, täysjyvää, paljon hedelmiä ja kasviksia. Ei juuri lainkaan lihaa, vain vähän maitoa, ja juustotkin ostetaan kotimaisina pienyritysten tuotteina. Tuoretta kotimaista kalaa ehkä kerran viikossa. Ja perheessä kaksi lasta. Että joo. Asennekysymys.

 

Joo, meidän 2 vanhinta lasta on hiukan ylipainoisia, 16v tytön bmi on varmaan noin 26, 10v pojan tarkkoja mittoja en tiedä, mut vähän on hälle tullut mahaa. 2v taas on huono syömään, ja paino meneekin hiukan miinuksen puolella.
Mutta mutta, meillä on kyllä nuo lapset alkanu lihomaan vasta isompina, kun en ole enää syömisiä pystynyt tarkkaan valvomaan. Tyttö ostaa omilla rahoillaan herkkuja, poika taas syö kaapit tyhjiksi kun ei olla kotona...plus että kavereilla tuntuu olevan karkkia joka päivä ja pojallekin niitä tarjotaan. En siis tiedä, miten se olisi varsinaisesti meidän syy. Koitetaan rajottaa parhaamme mukaan ja kotona karkkipäivä on lauantaisin. En kuitenkaan viitsisi lähteä siihen, että ruokakaapit laitettais lukollisiksi..

 

Meillä 4 lasta, 3 lasta mennyt aina miinuskärillä tai nolla käyrillä painon ja pituuden suhteen, 1 lapsi menee + käyrillä painonsa vuoksi. Syö vähänlaisesti, ei ole rohmu, ei oikein pidä makeasta, paisti jäätelöstä, liikkuu varmaan liian vähän.. mutta siis, että samalla ruualla ja samalla liikunnalla 1 on pulleampi, en ois koskaan kuvitellu tai uskonu, ennenku tää 1 lapsi alkoikin pyöristymään( aina oon aatellu, että pulleet lapset herkuttelee liikaa). Pois meidän ostoskärrystä on jätetty mehut, vaalee leipä ja vaalee pasta jne.. Ja paino on kyllä tasaantunu. Toivon, että pituuspyrähdyksen myötä tasaantuu lisää.
Lapsi 9v 128cm ja 36kg, esim. isosisko 11v 140cm 28kg,

 

Mulla vähän samanlaisia kokemuksia kuin vieraalla. Olin itse lapsena ylipainoinen, vaikka meilläkin syötiin ihan normaalia kotiruokaa. Toki meillä välillä herkuteltiinkin, mutta ei mitenkään erityisen usein. Harrastin aktiivisesti urheilua (siis kilpatasolla) ja pärjäsinkin hyvin, varmaan osittain kokoni ansiosta - olin myös pitkä ikäisekseni. En koskaan ollut sellainen "löysä" läski vaan olin aina urheilullisen näköinen, ja sen vuoksi esim. koulun terkkari ei koskaan puuttunut painooni mitenkään. Ylipainoinen kuitenkin olin. Olin 12-vuotiaana 168 pitkä ja painoin 65 kiloa. Heräsin itse tajuamaan oman ylipainoni joskus ala-asteen viimeisillä luokilla. Seurauksena lopulta syömishäiriö, mutta siitä en nyt kirjoita enempää. Painoni on sen jälkeen sahannut melko paljon. Olen painanut enimmilläni 76 kiloa ja vähimmilläni 54. Nyt aikuisena, 2 lapsen äitinä olen normaalipainoinen, mutta painonhallinta on minulle vaikeaa. Lihon herkästi ja joudun jatkuvasti tarkkailemaan syömisiäni ja painoani, jotta paino ei pääse nousemaan liikaa. Painonpudottaminen on myös minulle vaikeaa, joudun pudottamaan kalorit aika alas, ennen kuin paino alkaa pudota. Minulla on joskus todettu monirakkulaiset munasarjat, joten jonkunlaista insuliiniresistenssiä minulla kai voisi olla.

Minulla on kaksi lasta, jotka syövät samanlaista ruokaa. Normaalia kotiruokaa. Kaksi lämmintä ruokaa päivässä, aamupala, välipala ja iltapala. Karkkipäivä kerran viikossa. Mehuja meillä ei juoda kuin juhlapäivinä. Limsoja ei koskaan. Esikoinen on ruumiinrakenteeltaan tullut minuun ja häneen myös näyttää kilot kertyvän ihan eri tavalla kuin kuopukseen, joka taas on perinyt isänsä rakenteen. Itse asiassa monesti tuntuu, että kuopuksemme syö paljon enemmän kuin isoveljensä (varsinkin niitä herkkuja, esim. karkkipäivänä tyttö saattaa syödä veljensäkin karkit) ja silti hän on ihan luikku (96 cm, 12,5 kg) ja esikoinen on kai lievästi ylipainoinen (115, 23). Koska taustani on mikä on, en haluaisi lapselleni samaa kohtaloa. En vain todellakaan tiedä, mitä voisimme tehdä toisin.

 

[QUOTE="opiskelijaäiti";28178467]Meillä on nyt 4-vuotias poika, joka on suurimman osan elämästään mennyt vauhdilla yli nollakäyrien. Puolivuotiaana 10,5 kg, 1-vuotiaana 13 kg, nyt 4-vuotiaana yli 20 kg. Poika ei silti ole lihava vaan pitkä ja skrode. Paino ei toki aina siis kerro kaikkea. [/QUOTE]

Näin minäkin omaa lasta (nyt siis 2 v) kuvailisin. Vahva, lihaksikas lapsi. Mutta toki olen huolissani tuosta painoindeksistä, kun sanotaan että vanhempi on usein sokea lapsensa ylipainolle.

Äh, ehkä odotan 2v-neuvolaan ennen kuin alan tehdä muutoksia ruokavalioon tai annoskokoihin. Lapsi siis täytti juuri kaksi, eli tullut aivan vasta tuon painoindeksin piiriin.

 

Meillä on kaksivuotias, joka on lasten painoindeksilaskurin mukaan reilusti ylipainoinen. Kasvanut tasaisesti omaa käyräänsä syntymästä saakka, ja saanut aiemmin neuvolassa vain kehuja hyvästä kasvusta.

Lapsi syö samaa ruokaa kuin me hoikat vanhemmatkin, viisi ateriaa säännöllisin ruokailuvälein. Pääterioilla tarjolla on aina salaattia, aamuin ja illoin puuroa, hedelmiä ja marjoja. Lapsi syö paljon kasviksia, mutta santsaa mielellään myös perunaa tai pastaa. Koskaan lapsi ei ole maistanut karkkia, suklaata, sipsejä, sokerijugurttia tai makeita keksejä. Kakkua ja pullaa saa kylässä, mehua maistoi kerran eikä tykännyt, limsaa ei ole saanut ikinä.

Lapsi on kaikkiruokainen ja nauttii ruoasta. Esimerkiksi Ikean reissulla lapsi juoksi ja leikki leikkipaikoilla antaumuksella koko päivän, mutta illalla sanoi että kivointa Ikeassa oli "lihapullat".

Pitääkö minun oikeasti alkaa säännöstellä kaksivuotiaan annoskokoja? Ajatus vähän vihlaisee sydämestä, varsinkin kun itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta laihduttaa.

Ensin oma kokemus: 1,5-vuotiaana poikani joutui neuvolan painotarkkailulistalle, paino 17 kg ja pituutta 82 cm. Poika muistutti rehellisesti sanottuna palloa, sormet pienet lumiukot.

Ruoka on hänelle aina maistunut hyvin. Kaikki on mennyt, mitä eteen on laitettu. Toki syömme koko perhe terveellisesti (ja me vanhemmat olemme hoikkia).

Nyt pojalla ikää 12, pituutta 165 ja painoa 45 kg. Näyttää kirahvilta. Edelleen syö mielestäni melko paljon, mutta ennen kaikkea hän syö monipuolisesti ja oma-aloitteisesti syö myös kasvispuolta, ainakin hedelmiä.

Aktiivista (ohjattua) liikuntaharrastusta hänellä ei ole, mutta muuten elämäntapamme on liikunnallinen.

Joten neuvoja kysyvälle kaksivuotiaan äidille sanoisin, että satsaa perheen yhteiseen liikuntaan, vahdi vähän annoskokoja ja pidä herkut piilossa. Suunta muuttuu kyllä.

 

Yksi ongelma lasten lihomiseen on omat rahat ja vapaus käydä kaupassa milloin huvitttaa. Meillä yläasteikäinenkään ei saa mennä kauppaan ilman lupaa herkkuja ostamaan. Niin moni lapsi ostaa koulun jälkeen välipalan kaupasta ja se on nykylapsien ongelma jos tarkastellaan koko päivän kalorimäärää. Eli vanhemmat, välipaloihin huomiota!

 

[QUOTE="vieras";28178530]Yksi ongelma lasten lihomiseen on omat rahat ja vapaus käydä kaupassa milloin huvitttaa. Meillä yläasteikäinenkään ei saa mennä kauppaan ilman lupaa herkkuja ostamaan. Niin moni lapsi ostaa koulun jälkeen välipalan kaupasta ja se on nykylapsien ongelma jos tarkastellaan koko päivän kalorimäärää. Eli vanhemmat, välipaloihin huomiota![/QUOTE]

Anteeksi mutta :O.

 

Anteeksi mutta :O.

Koville ottaa, mutta vieras on oikeassa. Paitsi että kaupassa käydään myös välituntisin, ja lisäksi koululounas korvataan lähikaupasta hankituilla "eväillä".

 

Anteeksi mutta :O.

Niin? Meidän perheessä on tietyt säännöt ja herkuttelut sijoittuu viikonloppuun. Kauppaan ei ole herkkuostoksille asiaa ilman lupaa, en näe tässä itse mitään ongelmaa eikä lapsetkaan, koska se on normaalia. Meidän mielestä se olis "anteeks mutta", jos luokkakaveri saa joka päivä hakea 5 eurolla suklaata ja namia välipalaksi.

 

Ensin oma kokemus: 1,5-vuotiaana poikani joutui neuvolan painotarkkailulistalle, paino 17 kg ja pituutta 82 cm. Poika muistutti rehellisesti sanottuna palloa, sormet pienet lumiukot.

Ruoka on hänelle aina maistunut hyvin. Kaikki on mennyt, mitä eteen on laitettu. Toki syömme koko perhe terveellisesti (ja me vanhemmat olemme hoikkia).

Nyt pojalla ikää 12, pituutta 165 ja painoa 45 kg. Näyttää kirahvilta. Edelleen syö mielestäni melko paljon, mutta ennen kaikkea hän syö monipuolisesti ja oma-aloitteisesti syö myös kasvispuolta, ainakin hedelmiä.

Aktiivista (ohjattua) liikuntaharrastusta hänellä ei ole, mutta muuten elämäntapamme on liikunnallinen.

Joten neuvoja kysyvälle kaksivuotiaan äidille sanoisin, että satsaa perheen yhteiseen liikuntaan, vahdi vähän annoskokoja ja pidä herkut piilossa. Suunta muuttuu kyllä.

Kiitos asiallisesta ja kannustavasta vastauksesta. Meillä ei tosiaan 1,5 v-neuvolassa painoon vielä puututtu muuten kuin toteamalla että "hienosti on kasvanut". Toisaalta ei lapsi ihan teidän lapsen mitoissa ollutkaan.

Ulkoillaan lapsen kanssa toki päivittäin, muta varmaan voisi panostaa lisää lapsen aktivointiin, kunhan pääsen omasta vauvamahasta. Lapsi on luonteeltaan vähän sellainen kirjatoukka, ja puistossakin viihtyisi parhaiten keinussa tai lumipaukkuja lajittelemassa. Pallopeleillä hänet sentään saa aina liikkeelle, ja juoksukunto on ihan hyvä.