Lasten vieroksuja raskaana... :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mutantti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mutantti

Vieras
Eli ensimmäistä odotellaan. Ja mietityttää se, että en ole mikään lapsirakas ihminen ollenkaan. Tähän asti ei ole voinut vähempää toisten lapset kiinnostaa ja eipä tilanne ole raskauden myötä muuttunut. No, sen verran, että ihan vauvat kiinnostaa lähinnä sen vuoksi että voi kysellä kokemuksia ja neuvoja äideiltä. Mutta että olisi jotenkin "hellanduudeli mikä ihana vauva, pusipusi pusi..." - EI TODELLAKAAN. Eilen oltiin kylässä jossa kolme pientä lasta ja voi kamala mitä meininkiä... Äijä röhnöttää sohvalla kalja kädessä ja pienin muksuista tuupataan syliin vieraille!
Onko muita minunlaisia mutantteja liikkeellä? Toisilta olen kuullut että oma lapsi on aina oma lapsi (ja en yhtään epäile sitä, etteikö olisi aivan valtavan rakas - hän on sitä jo nyt) mutta sitä kautta alkaa "lasten maailma" avautua pikkuhiljaa muutoinkin...
 
Mä olen ihan yhtä mutantti. Ne lapset joista ihan vilpittömästi tykkään, niitä ei montaa ole, ehkä pari kolme. Eka tulossa meilläkin ja ihan samoja mietteitä. Mutta kyllä se siitä pikku hiljaa.
 
Mulla on viisi omaa lasta,muiden kakaroista en pidä.En ole ikinä pitänyt.Minusta suurin osa on ärsyttäviä,inhottavia,vinkuvia apinoita.
Se ei tästä muuksi muutu ikinä.Kun ei tykkää niin ei tykkää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mutantti:
Eli ensimmäistä odotellaan. Ja mietityttää se, että en ole mikään lapsirakas ihminen ollenkaan. Tähän asti ei ole voinut vähempää toisten lapset kiinnostaa ja eipä tilanne ole raskauden myötä muuttunut. No, sen verran, että ihan vauvat kiinnostaa lähinnä sen vuoksi että voi kysellä kokemuksia ja neuvoja äideiltä. Mutta että olisi jotenkin "hellanduudeli mikä ihana vauva, pusipusi pusi..." - EI TODELLAKAAN. Eilen oltiin kylässä jossa kolme pientä lasta ja voi kamala mitä meininkiä... Äijä röhnöttää sohvalla kalja kädessä ja pienin muksuista tuupataan syliin vieraille!
Onko muita minunlaisia mutantteja liikkeellä? Toisilta olen kuullut että oma lapsi on aina oma lapsi (ja en yhtään epäile sitä, etteikö olisi aivan valtavan rakas - hän on sitä jo nyt) mutta sitä kautta alkaa "lasten maailma" avautua pikkuhiljaa muutoinkin...

Ihan normaalia. Kun saat oman lapsen saattaa tilanne ehkä vähän muuttua oman lapsen kasvaessa, että toisten samanikäiset muksut voivat kiinnostaa. Tai sitten ei :) Pääasia että oma kiinnostaa. Minua vaan kauhistutti lapsettomana vaan toisten lapset ja ahdistuin siitä hulinasta. Sitten kun meilläkin kotona oli samanlaista lapsien myötä oli helpompi kyläillä muuallakin, eikä niin ottanut hermoon toisten riehuvat lapset. Se on sellaista se elämä, että niihin lapsiin kasvaa vauvasta pikkuhiljaa, ei sellaiseen monen lapsen hälinään sopeudu monikaan äkkisiltään.
 
Olen itse aina tykännyt lapsista (vaikken kylläkään kaikkien vanhemmista :ashamed: ), mutta ihan kavereiden ja sukulaisten pohjalta kyllä tunnen ihmisiä joilla ei ole ennen omaa lasta ollut mitään kiinnostusta toisten jälkikasvua kohtaan. Eikä välttämättä sen jälkeenkään, vaikka oma alpsi sitten olisi kaikki kaikessa. Eli en laske tuon omaan lapseen kohdistuvan rakkaudentunteen olevan mitenkään verrannollinen siihen miten paljon sattuu toisten lapsista tykkäämään.

Itseasiassa pakko myöntää että minulla on käytnyt vähän toisinpäin, eli ennen omia lapsia olin aina ensimmäisenä hyökkimässä toisten lapsien kimppuun. Ilmoittautumassa ensimmäisenä hoitotädiksi ja kylässä varmaan aikuisia otti välillä päähän kun tunnuin olevan enemmän kiinnostunut lastensa kanssa seurustelusta kuin heidän jutuistaan. :snotty: Mutta nyt kun on kaksi omaa pientä lyhyellä ikäerolla, en enää jaksa olla yhtä riemuissani nähdessäni jonkun vieraan lapsen. Kylässä mielummin vietän aikani aikuisten jutuissa kuin lastenhuoneissa jne.
 
4:n lapsen äitinä voin hiukan lohduttaa sillä, että itse aikoinaan inhosin suorastaan lapsia. Ei sitten minkäänlaista hinkua "leikkiä äitiä taikka kotista". Mutta kun oma lapsi on oma . Lapsia inhoavista saattaapa hyvinkin tulla erityisen hyviä ja mukavia äitejä. Olen joskus huomannut sellaistakin että ne jotka väittää olevansa todella lapsi rakkaita ihmisiä (en tarkoita tässä kuin muutamia tuntemiani tapauksia) niin voivatkin olla oikeesti tosi pirullisia ihmisiä lapsia kohtaan joille en sekunniksikaan antaisi omaa lasta edes hoitoon. Vaikka ei lapsista niin tykkäisikään niin niihin kyllä alkaa sopeutumaan ja ymmärrys kasvaa myöskin muitten lapsiin. En suorastaan tänäkään päivänä jaksa muitten lapsia mutta en ole niille ilkeekään itse asiassa koen pärjääväni niitten kanssa paremmin kuin ne ns. erittäin lapsi rakkaat ystäväni. Pidin hyvää huolta myös muidenkin lapsista jotka aikoinaan olivat minulla hoidossa... hoidin niin kuin omiani. Kärsivällisyyttä niitten kaikkien kanssa tarvitaan omien että vieraiden. Nuorin on nyt jo 14 v... ja kaikki lapset ovat edelleen ihania vaikken sillon joskus sietänytkään lapsia... meillä on hyvät suhteet keskenämme ja tälläinen äitikin joka aluksi epäili itseään voi täällä näin jälkikäteen sanoa, että kaikki on mennyt hienosti... niinku loppujen lopuksi.
 
Täällä on myös yksi. Esikoinen (ainokainen) on tulossa viikolla 25. Inhoan muitten kakaroita. Suurinosa muksuista on räkä poskella juoksevia möliseviä kurittomia apinoita.
 

Yhteistyössä