Lasten tapaamiset, viikko-viikko

Ollaan tässä mietitty hynttyiden yhteen laittoa miesystävän kanssa. Molemmilla lapsia ja omani tapaamiset isänsä kanssa on se tyypillinen pari viikonloppua per kuukausi, ei arkitapaamisia välimatkasta johtuen.
Miesystäväni lapset ovat viikko-viikko lisäyksenä että miehen viikolla ovat yhden yön äidillään ja toisin päin.
Mitä mieltä tuosta olette? Minusta jo tuo viikko-viikko on raskasta lapselle mut että vielä lisänä yhden yön pomputtelua.
Lasten äiti on innokas menemään baareissa joten meillä voisi olla pidempäänkin lapset kyllä, ei tarvitsi vielä mummolassa ravata äidin viikoilla.
Yhdellä lapsista on vähän mielenterveys-ongelmiakin mihin luulisi tasaisen perhe elämän auttavan?

 

Lapsille on varmasti kiva (ja mummolle) välillä se viikonloppu mummolassakin mutta toi hassu hyppypäivä keskellä viikkoa on varmasti hankala.

 

Joo, pistä vaan heri kuriin äidin suhteet lapsiin, tapaamiset uuteen kuosiin. Elarit myös. Eikö mies voisi tavata vähemmän entisiä lapsiaan? Tehkää yhteinen lapsi, se tasapainottaa tilanteen <3

 

En mä nyt ole kenenkään varpaille tässä haluamassa astua, mutta jos yhteinen koti meinataan niin kai minäkin saan ehdottaa jotain, minäkin siellä asun, minäkin heitä kuskaan ja ruokin jne. Haluaisin KAIKILLE järkevän asumiskärjestelyn joka ei rasita liikaa ketään ja olisi miellytävä ja sujuva.

 

Siis miten sinä haluaisit että miehen lapset asuisivat? Teillä suurimman osan ajasta mutta menisivät äidilleen joka toinen vkl? En mitenkään kyllä näe että lasten äiti kovin helposti tällaiseeen suostuisi...

 

No ei ainakaan tämmönen hyppäys toimi, ihme tuo yhden päivän hyppäyskin välissä.
Äidin viikoilla melkein joka viikonloppu lapset on jossain muualla yötä niin en usko että pahakseen pistäisi että isällään oloa pidennettäisiin. Ei nyt toki noin että pari viikonloppua vain äidillään.
Nyt minua lähinnä kiinnosti tietää onko tuo nyt muiden mielestä ok järjestely ja millaisia systeemejä muilla on?

 

Tuo yhden yön hyppy joka viikko on kieltämättä omituinen enkä oikein usko, että kovin hyvä systeemi edes.

Mutta noin muuten, viikko-viikko on lasten ja vanhempien kannalta paras ratkaisu, tai siis niin hyvä ratkaisu kuin eroperheessä voi olla.
Surullista, että sinun lapsesi tapaavat isäänsä vain vaivaiset 4pv/kuussa (joka toinen viikonloppu).

 

Niin on sääli, kun ei ole edes joka toinen vaan miten sattuu vapaat olemaan. Mut minkäpä voi kun ex halusi kauemmas muuttaa uuden naisen perässä. Tähän on tyytyminen.
Siksikin haluaisin että kotona pysyisi järkevä elämän rytmi kaikilla ja saataisiin semmoista mahdollisimman tasaista arkea kaikille lapsille. Ja aikuisille.

 

Ciervo nyt tunnetusti löytää kaikista jotain vikaa ja pääsee kohta lisäämään tekstin, jossa hehkuttaa omia ja fiksujen ystäviensä TÄYDELLISIÄ päätöksiä. Ja tietty mollaa sinua kun olet tehnyt lapsia niin paskan äijän kanssa. Älä välitä.

Mutta mun mielestä voit miehellesi ehdottaa asioita, mutta et saa loukkaantua jos muut osapuolet kokevat järjestelyn toimivaksi ja pysyvät siinä.

 

ehdottaa voit mut tosiaan sun sanoilla ei päätösvaltaa oo. Tosin jos sä kuskailet ja ruokit mieheski lapsii nii onks se heidän järjestely enää toimiva jos lopetat ton auttelun ja annat miehes ja sen exän hoitaa lapsensa kuskailut ja syömiset sun muut.

 

Toisaalta mä ajattelisin, että se yksi välipäivä viikon aikana toisen vanhemman luona voi helpottaa ikävää? Muuten aika turhaa reissaamista toki.

 

No joo voisi kai sitä noinkin ajatella että jos yhteisessä kodissa toinen ei ota yhtään, mahdollisuuksien rajoissa tietysti, huomioon minua niin saisi itse hoitaa lapsensa täysin.
Mut minä ajattelen silti tätä yhteisenä projektina ilman minun-sinun rajoja. Yhteistä hyvää kai sitä pitäisi tavoitella.

 

Haiskahtaa keksityltä tarinalta. Ei kai kukaan nyt oikeasti tuolla lailla sotkeudu toisten elämään ja asioihin. Jos tuo olisi oikea tarina, se ennakoisi eroa tai ainakin isoja riitoja.

 

Pienille lapsille tuo hyppypäivä kesken viikon voi minusta olla ihan hyvä ratkaisu. Sillä viikko erossa vanhemmasta on alle kouluikäiselle pitkä aika. Vuoroviikkoasuminen nyt muutenkin edellyttää sitä, että asutaan lähekkäin ja lapsilla pysyy sama hoitopaikka tai koulu ja samat kaverit. "Yökyläilyn" kesken viikon pitäisi siis olla kovin suuri rasite, tosin ehkä minustakin olisi parempi korvata se muunlaisella tapaamisella eikä välttämättä kesken viikkoa muuttaa yöpymispaikkaa. Eli toinen vanhempi viettäisi toisen viikolla muutaman tunnin illalla lapsen kanssa laatuaikaa.

Onko aloittajalla joku erityinen syy pitää mummolakyläilyjä negatiivisena asiana? Minusta kun on vain positiivista, että lapsilla on hyvät ja läheiset suhteet isovanhempiin, ainakin osaan heistä. Ja kun on tällaiset hyvät suhteet, usein lapset itsekin toivovat niitä yökyläilyjä. Se on sitten taas lapsen kannalta ihan se ja sama, mitä vanhempi/vanhemmat niiden aikana tekevät. Ellei se mummo ole raihnainen vastentahtoisesti lapset kylään ottava vanhus tai lapset laiminlyövä alkoholisti tms., minusta ei siis ole mitään syytä yrittää poistaa mummolakyläilyjä. Jos jotain, se siis olisi peruste pidentää "äitiviikkoja", jos kerran kyläilyt mummolaan hoituvat vain niiden aikana. Jotta äidille itselleen jäisi yhtä paljon aikaa lasten kanssa kuin isällekin.

 

miehen lapset olisivat äidillään su-ke ja teilla ke- su, illalla siis vaihto tai 2 viikkoa teillä ja viikon äidillä?

 

Miten niin sotkeudu "toisten" elämään ja asioihin? Kyllähän nuo järjestelyt ovat aika konkreettinen osa ap:nkin elämää...

Vuoroviikkosysteemiä kannatan. Myös toisen vanhemman tapaamista kesken toisen viikon, helpottanee ikävää. Yöpymisestä tuona tapaamispäivänä kuitenkin luopuisin, että viikko pysyisi ehjempää lasten osalta.

Eikä ole munkaan mielestä huono juttu että lapset ovat mummolassa, ylesesti ottaen. Vaatisi tarkempaa tietoa mummolavisiittien ilmapiiristä ja olosuhteista, että voisi kommentida tarkemmin. Lähtökohtaisesti ei ole huono asia että lapset viettävät pari viikonloppua kuukaudessa mummolassa.

Mutta ymmärrän ap:n näkemyksen, jos lasten äidillä tosiaan on alkoholiongelma jonka vuoksi lapset ovat hoidossa. Ilmeisesti tämä alkoholinkäyttö on kuitenkin sen verran hallussa, että ajoittuu viikonloppuihin? Siinä tapauksessa voisi keskustella sellaisestakin järjestelystä, että lapset olisivat vuoroviikoin vaikka su iltapäivästä pe aamuun äidillään, ja lopun ajan teillä. Ja lapset pääsisivät sitten välillä teidänkin toimesta tuonne äidin puolen mummolaan käymään jos haluaisivat. Ja mikäli äidillä olisi jotain lapsille suunnattua ohjelmaa jokin viikonloppu niin saisi lapset luokseen.. tällainen järjestely kuitenkin vaatii hyvät välit ja joustamista sinne äidin suuntaan sitten hänen pyytäessä, mutta nykyisestä järjestelystä päätellen välit taitavat olla suht ok?

 

Miten niin sotkeudu "toisten" elämään ja asioihin? Kyllähän nuo järjestelyt ovat aika konkreettinen osa ap:nkin elämää...

Vuoroviikkosysteemiä kannatan. Myös toisen vanhemman tapaamista kesken toisen viikon, helpottanee ikävää. Yöpymisestä tuona tapaamispäivänä kuitenkin luopuisin, että viikko pysyisi ehjempää lasten osalta.

Eikä ole munkaan mielestä huono juttu että lapset ovat mummolassa, ylesesti ottaen. Vaatisi tarkempaa tietoa mummolavisiittien ilmapiiristä ja olosuhteista, että voisi kommentida tarkemmin. Lähtökohtaisesti ei ole huono asia että lapset viettävät pari viikonloppua kuukaudessa mummolassa.

Mutta ymmärrän ap:n näkemyksen, jos lasten äidillä tosiaan on alkoholiongelma jonka vuoksi lapset ovat hoidossa. Ilmeisesti tämä alkoholinkäyttö on kuitenkin sen verran hallussa, että ajoittuu viikonloppuihin? Siinä tapauksessa voisi keskustella sellaisestakin järjestelystä, että lapset olisivat vuoroviikoin vaikka su iltapäivästä pe aamuun äidillään, ja lopun ajan teillä. Ja lapset pääsisivät sitten välillä teidänkin toimesta tuonne äidin puolen mummolaan käymään jos haluaisivat. Ja mikäli äidillä olisi jotain lapsille suunnattua ohjelmaa jokin viikonloppu niin saisi lapset luokseen.. tällainen järjestely kuitenkin vaatii hyvät välit ja joustamista sinne äidin suuntaan sitten hänen pyytäessä, mutta nykyisestä järjestelystä päätellen välit taitavat olla suht ok?

No miksi lasten asumiset pitäisi laittaa nyt ap:n mielen mukaisesti uusiksi? Kyllähän se on nimenomaa muiden asioihin sotkeutumista ja päsmäröimistä. Tosi ärsyttävää käytöstä muuten, joten toivottavasti on keksitty tarina.

Turha alkaa ehdotella mitään muutoksia, ei lasten äiti tule suostumaan siihen, että lasten aikaa hänen luonaan vähennetään vain, koska ap ajattelee, että niin pitäisi tehdä. Eikä hänen tarvitsekaan sellaiseen suostua.

En edes ymmärrä, miksi täällä tosi moni on sitä mieltä, että olisi hyvä, jos lasten asumista äitinsä luona vähennettäisiin - eihän siihen ole esitetty mitään järjellistä syytä. Miksi siis?

 

Mun mielestä (edelleenkin) tuo viikko- viikko systeemi on ihan järkyttävä. Palvelee varmaan vanhempia, muttei lapsia. Mun mielestä olis painajaista rampata kahden kodin väliä viikko- viikko systeemillä.

 

Meillä lapset on asuneet jo yli 10v viikko-viikko. Uudet perheet jo kummallakin vanhemmalla tätänykyä on. En nyt ap:n tilanteessa heti lähtis muutosehdotuksia tekemään, pitää vaan yrittää sopeutua
Yön vietto toisella vanhemmalla ehkä vähän rikkoo viikkoa. Ainakin meillä lapset on kokeneet šen lähtemisen hankalampaan, jossain vaiheessa mietittiin juurikin tuon takia järjestelyä 2vko-2vko, mut ei siihen sit koskaan kuitenkaan lähdetty.
Nyt kun lapset on jo isoja (yläkouluikäisiä) saattavat joskus viikollakin mennä ihan ex tempore toisen vanhemman luo, joko illaks tai ihan yöksikin. Ihan virallisessa sopparissakin lukee, että halutessaan voi tavata myös toista vanhempaa toisen viikolla.
Ajoittamaan vaikka niin, että ne miehen lapset on sen vkl äidillä kun sun lapset on isällään, saatte sit 2vkl/kk lapsivapaatakin ja lapset pääsee myös viettämään aikaa yhdessä (näin on myös mun ex toiminut, mun suhteessa on myös "meidän yhteiset" lapset, niin ei onnistu. Jossain vaiheessa jopa muutettiin viikkoa, kun exän nyksän exä halusikin muuttaa tapaamisviikonloppujaan )

 

Mun mielestä (edelleenkin) tuo viikko- viikko systeemi on ihan järkyttävä. Palvelee varmaan vanhempia, muttei lapsia. Mun mielestä olis painajaista rampata kahden kodin väliä viikko- viikko systeemillä.

Miksi se olisi painajaista? Sen vaihtovälinhän voi muuttaa, ja jos viikko-viikko tuntuu liian tiheältä, voi sen muuttaa vaikka kahden viikon jaksotukseksi.

Moni kuitenkin kokee myös, että yhteisen ajan menettäminen toisen vanhemman kanssa olisi painajaista sekin. Ja eihän joku pari viikonloppua kuussa voi mitenkään olla riittävä. Siis lapsen kannalta. Vai voiko?

 

No miksi lasten asumiset pitäisi laittaa nyt ap:n mielen mukaisesti uusiksi? Kyllähän se on nimenomaa muiden asioihin sotkeutumista ja päsmäröimistä. Tosi ärsyttävää käytöstä muuten, joten toivottavasti on keksitty tarina.

Turha alkaa ehdotella mitään muutoksia, ei lasten äiti tule suostumaan siihen, että lasten aikaa hänen luonaan vähennetään vain, koska ap ajattelee, että niin pitäisi tehdä. Eikä hänen tarvitsekaan sellaiseen suostua.

En edes ymmärrä, miksi täällä tosi moni on sitä mieltä, että olisi hyvä, jos lasten asumista äitinsä luona vähennettäisiin - eihän siihen ole esitetty mitään järjellistä syytä. Miksi siis?

Ei se nyt ole mitään toisten asioihin puuttumista ja päsmäröintiä, kun vaikuttaahan tuo oleellisesti aloittajan ja hänen lastensa elämään.
Ihme katkeria ex-vaimoja täällä ilmeisesti kirjoittelemassa...

Aloittajalle: asia riippuu aika paljon siitä, minkä ikäisiä lapset ovat. Jos tosi pieniä, en kannata tuota viikko-viikko-asumista. Jos taas kouluikäisiä, niin vuoroviikot ok, mutta tuo yksi hyppypäivö on ihan turha.

 

Miksi se olisi painajaista? Sen vaihtovälinhän voi muuttaa, ja jos viikko-viikko tuntuu liian tiheältä, voi sen muuttaa vaikka kahden viikon jaksotukseksi.

Moni kuitenkin kokee myös, että yhteisen ajan menettäminen toisen vanhemman kanssa olisi painajaista sekin. Ja eihän joku pari viikonloppua kuussa voi mitenkään olla riittävä. Siis lapsen kannalta. Vai voiko?

Mielestäni pienten lasten vanhempien ei tulisi erota. Itse en ainakaan pystyisi enkä suostuisi olemaan joka toista viikkoa erossa lapsistani. Ennen lasten tekoa kannattaisi oikeasti harkita, kykeneekö sitoutumaan siihen toiseen useiksi vuosiksi, vaikka edessä olisi vaikeita ja rankkoja aikoja. Kannattaa myös valita lasten isäksi/äidiksi tyyppi, joka osaa laittaa lasten edun ensimmäiseksi ja jonka kanssa tietää voivansa tulla toimeen hyvin myös, vaikka se rakkaus loppuisi.

 

[QUOTE="...";30683888]Mielestäni pienten lasten vanhempien ei tulisi erota. Itse en ainakaan pystyisi enkä suostuisi olemaan joka toista viikkoa erossa lapsistani. Ennen lasten tekoa kannattaisi oikeasti harkita, kykeneekö sitoutumaan siihen toiseen useiksi vuosiksi, vaikka edessä olisi vaikeita ja rankkoja aikoja. Kannattaa myös valita lasten isäksi/äidiksi tyyppi, joka osaa laittaa lasten edun ensimmäiseksi ja jonka kanssa tietää voivansa tulla toimeen hyvin myös, vaikka se rakkaus loppuisi.[/QUOTE]

Ihanteellista, mutta kaikki ei aina mene niin, kuin suunnitteli. Sä kun et ikinä voi toisesta ihmisestä tietää... et sitten millään.

 

[QUOTE="...";30683864]Ei se nyt ole mitään toisten asioihin puuttumista ja päsmäröintiä, kun vaikuttaahan tuo oleellisesti aloittajan ja hänen lastensa elämään.
Ihme katkeria ex-vaimoja täällä ilmeisesti kirjoittelemassa...

Aloittajalle: asia riippuu aika paljon siitä, minkä ikäisiä lapset ovat. Jos tosi pieniä, en kannata tuota viikko-viikko-asumista. Jos taas kouluikäisiä, niin vuoroviikot ok, mutta tuo yksi hyppypäivö on ihan turha.[/QUOTE]

En itse ainakaan ole kenenkään ex-vaimo enkä edes elä uusperheessä, joten se siitä. Toivoahan ap tietysti voi hiljaa mielessään, mutta ei hän nyt tietenkään voi mennä mitään vaatimaan. Voi toki kysyttäessä tai muuten keskusteltaessa ehdottaa omankin ideansa. Mutta miehen lasten asiat ovat kuitenkin ensisijaisesti miehen ja tämän eksän päätettävissä. Kun ap on aloittanut suhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, on hän varmasti tajunnut, että silloin kaikki ei mene samalla tavalla oman pään mukaan kuin jos elää yksin tai vain lapsettoman miehen kanssa. Sekin on hyväksyttävä, että kaikkia asioita ei voi itse päättää, vaikka ne kuinka vaikuttaisivat omaankin elämään.

Vaikka järjestely olisi kuinka hölmö, se on silti vain miehen ja lasten äidin asia. He saavat päättää sen ihan sen mukaan, minkä katsovat lapsilleen parhaaksi. Siinä ei paljon ap:n mielipide paina - pitäähän aikuisen intressit muutenkin olla toissijaisia lasten etuun nähden, vai kuinka?

Eikä tuo edes miltään kauhean hankalalta kuulosta, monessa perheessä ihan normaali järjestely. Kyllähän tuohon sopeutuu, etenkin jos välit lasten äitiin ovat myös ok.

 

Miksi se olisi painajaista? Sen vaihtovälinhän voi muuttaa, ja jos viikko-viikko tuntuu liian tiheältä, voi sen muuttaa vaikka kahden viikon jaksotukseksi.

Moni kuitenkin kokee myös, että yhteisen ajan menettäminen toisen vanhemman kanssa olisi painajaista sekin. Ja eihän joku pari viikonloppua kuussa voi mitenkään olla riittävä. Siis lapsen kannalta. Vai voiko?

Me ollaan puhuttu tästä aiemminkin.
Mun mielestä on vaan ihan järkyttävän kamala ajatus, että kotia pitäis vaihtaa viikoin välein. Pystyn kiintymään vain yhteen kotiin.
Mun nähdäkseni ei tarvita viikko- viikko systeemiä viettääkseen aikaa sen "etävanhemman" kanssa. Voihan se etävanhempi viettää aikaa lapsen kanssa viikolla ja vaikka joka toisen viikonlopun. Siten, että lapsella on kuitenkin selkeästi yksi koti.

Myönnän, että mun on vaikea ajatella tätä asiaa muusta, kuin omasta näkökulmastani. Olen kotihiiri, olen aina ollut. Kiinnyn siihen yhteen omaan kotiin ja rakastan olla sielä. Mulle viikko- viikko systeemi olisi painajaismaista. Kokisin sen niin, ettei mulla ole kotia lainkaan. Reissaan vaan reppuni kanssa kahden talon väliä, jotta niiden asukkaat olisi tyytyväisiä.

Omien lasteni kohdalla en siis tuollaiseen järjestelyyn suostuisi.