pöpökammoinen
Aloittaisin aiheen lasten sairastelusta. Tässä meidän tarinamme. Löytyykö muita saman kokeneita?
meillä syntyi ensimmäinen lapsemme kesäkuussa 2000. Kaikki meni alussa hyvin. Tyttö syntyi laskettuna päivänä ja painoi 3,040. Hänellä alkoi jatkuva sairastelukierre 6kk vanhana. Korvat olivat jatkuvasti kipeät ja keuhkot krohisivat. Lapsi valvotti kaikki yöt ja söi putkeen 17 antibioottikuuria ennenkuin täytti 2 vuotta. Hänelle laitettiin putket vuoden vanhana ja kitarisat leikattiin mutta ei auttanut mikään.
Esikoisemme ollessa 2,5v syntyi toinen lapsemme. Raskaus ajasta en edes muista mitään kun valvoin ensimmäisen lapsen kanssa kaikki yöt. Vauva oli perätilassa ja raskaus muutenkin hankala, kun vauva oli jo alku raskaudessa laskeutunut alas ja supistuksia tuli herkästi. Ajattelimme hankkia sen takia toisen lapsen perään että ensimmäinen saisi rauhassa olla kotihoidossa kun niin paljon sairastaa. Ajattelimme myös että ei voi olla niin huono tuuri että toinenkin lapsi sairastaa yhtä paljon.
Lokakuussa 2002 meille sitten syntyi pieni poika peppu edellä tähän maailmaan. Hän painoi 2,600kg ja synnytys oli hankala perätilan takia. Meillä meni hänen kanssaan myös alku hyvin. Mutta hänellä alkoi korvakierre jo 3kk vanhana. Saman aikaisesti myös vanhimman infektiokierre jatkui ja asuimme puoliksi lääkäriasemilla. Keskimäärin kuukaudessa kävimme 8 kertaa lääkärissä. 6kk iässä pojallamme todettiin maitoallergia ja vatsa oli kuralla jatkuvasti. Häneltä otettiin ruokavaliosta myös pois lopulta suomalaiset viljat, kanamuna, soija, herne, mansikka. Hänen vatsansa ei myöskään sietänyt ollenkaan niiden eläimien lihaa mitkä oli ruokittu rehulla. Hänelle kävi vain riista liha, mikä on paljon kalliimpaa kuin normaali liha. Minua luultiin hulluksi kun kaupassa kyselin, onko porot joiden lihaa myydään tarhattuja ja syötetty rehulla.... 8kk vanhana poikmme sai jo putket mutta eivät nekään juurikaan auttaneet.
Vuoden ikäisenä pojallemme tuli ongelmia kävelyn kanssa. Hänellä oli tosi huono tasapaino ja kasvuvkäyrä/painokäyrä olivat -15käyrällä. Hänellä todettiin lonkissa löysyyttä ja synnynnäinen lättäjalka perätilan takia raskaus ajasta johtuen. Niimpä jouduimme myös fysioterapiaan jaloista ja saimme tukipohjalleset kenkiin. Olimme allergioista pitkiä aikoja allergiasairaalassa. Tunsin itseni sairaanhoitajaksi kun kokoajan jollekkin lääkettä annettava. 1v ja 2kk vanhana poika sai myös astma diagnoosin ja jatkuvan astma lääkityksen. Olimme usein sairaalassa hengittämässä spiralla astmalääkkeitä kun ei henki kulkenut.
Ennen poja 2v synntäreitä huomasin olevani taas raskaana. Olin jo valmistautunut kaikkeen mahdolliseen. Olinhaan tottunut jo jatkuvaan sairasteluun ja yövalvomiseen. Kolmas lapsemme tyttö syntyi huhtikuussa 2005 hätäsektiolla. Hän oli myös perätilassa ja synnytyksesksi oli suunniteltu myös alatie synnytys niinkuin aiemmalla lapsellakin, mutta vauva oli juuri ennen synnytystä vetänyt toisen jalan jotenkin väärään asentoon ja päädyttiin sektioon. Tyyttö oli 3,60kg. Meille ei ollut järkytys lapsen maitoallergia eikä korvakierre mikä alkoi 6kk vanhana. Onneksi meillä on ollut vakuutus ja olemme voineet käydä yksityisellä puolella lääkärissä.
Ja nyt tähän tilanteeseen. Lapset ovat 6v, 4v ja 1v. Vanhimman sairastelukierre helpotti 4v vanhana jonkin verran. Keskimmäisellä on neljännet putket korvissa, edelleen astma ja nielurisatkin leikattu. Hän on saanut kaikki ruoka aineet takaisin ruokavalioon. Nuorimmalla on edelleen maitoallergia ja nyt toiset putket korvissa. Edelleen on lääkärikäyntejä kuussa 8-10kpl ja jatkuvia antibioottikuureja. Jos kaikki ovat hetken aikaa terveinä alan jo valmiikksi pelkäämään kuka seuraavaksi sairastuu. Kenellekkään tutulle ei edes enään kehtaa sanoa että lapset taas kipeänä kun kysyvät miten menee. En ymmärrä miten meidän lapset aina kipeänä ovat vaikka mitä teen.
Komannen lapsen jälkeen kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja viimeisetkin ystävät kaikkosivat kun asiasta kerroin. Meillä oli muutenkin hankala elämän tilanne.... Nyt elämä on alkanut vähitellen vähän hymyilemään. Olen yrittänyt nauttia elämän pienistä onnen hitusista. Rakastan lapsia enemmän muin mitään muuta. Välillä tuntuu en edes aamulla jaksaisi nousta sängystä jos lapsille jotain kävisi.
meillä syntyi ensimmäinen lapsemme kesäkuussa 2000. Kaikki meni alussa hyvin. Tyttö syntyi laskettuna päivänä ja painoi 3,040. Hänellä alkoi jatkuva sairastelukierre 6kk vanhana. Korvat olivat jatkuvasti kipeät ja keuhkot krohisivat. Lapsi valvotti kaikki yöt ja söi putkeen 17 antibioottikuuria ennenkuin täytti 2 vuotta. Hänelle laitettiin putket vuoden vanhana ja kitarisat leikattiin mutta ei auttanut mikään.
Esikoisemme ollessa 2,5v syntyi toinen lapsemme. Raskaus ajasta en edes muista mitään kun valvoin ensimmäisen lapsen kanssa kaikki yöt. Vauva oli perätilassa ja raskaus muutenkin hankala, kun vauva oli jo alku raskaudessa laskeutunut alas ja supistuksia tuli herkästi. Ajattelimme hankkia sen takia toisen lapsen perään että ensimmäinen saisi rauhassa olla kotihoidossa kun niin paljon sairastaa. Ajattelimme myös että ei voi olla niin huono tuuri että toinenkin lapsi sairastaa yhtä paljon.
Lokakuussa 2002 meille sitten syntyi pieni poika peppu edellä tähän maailmaan. Hän painoi 2,600kg ja synnytys oli hankala perätilan takia. Meillä meni hänen kanssaan myös alku hyvin. Mutta hänellä alkoi korvakierre jo 3kk vanhana. Saman aikaisesti myös vanhimman infektiokierre jatkui ja asuimme puoliksi lääkäriasemilla. Keskimäärin kuukaudessa kävimme 8 kertaa lääkärissä. 6kk iässä pojallamme todettiin maitoallergia ja vatsa oli kuralla jatkuvasti. Häneltä otettiin ruokavaliosta myös pois lopulta suomalaiset viljat, kanamuna, soija, herne, mansikka. Hänen vatsansa ei myöskään sietänyt ollenkaan niiden eläimien lihaa mitkä oli ruokittu rehulla. Hänelle kävi vain riista liha, mikä on paljon kalliimpaa kuin normaali liha. Minua luultiin hulluksi kun kaupassa kyselin, onko porot joiden lihaa myydään tarhattuja ja syötetty rehulla.... 8kk vanhana poikmme sai jo putket mutta eivät nekään juurikaan auttaneet.
Vuoden ikäisenä pojallemme tuli ongelmia kävelyn kanssa. Hänellä oli tosi huono tasapaino ja kasvuvkäyrä/painokäyrä olivat -15käyrällä. Hänellä todettiin lonkissa löysyyttä ja synnynnäinen lättäjalka perätilan takia raskaus ajasta johtuen. Niimpä jouduimme myös fysioterapiaan jaloista ja saimme tukipohjalleset kenkiin. Olimme allergioista pitkiä aikoja allergiasairaalassa. Tunsin itseni sairaanhoitajaksi kun kokoajan jollekkin lääkettä annettava. 1v ja 2kk vanhana poika sai myös astma diagnoosin ja jatkuvan astma lääkityksen. Olimme usein sairaalassa hengittämässä spiralla astmalääkkeitä kun ei henki kulkenut.
Ennen poja 2v synntäreitä huomasin olevani taas raskaana. Olin jo valmistautunut kaikkeen mahdolliseen. Olinhaan tottunut jo jatkuvaan sairasteluun ja yövalvomiseen. Kolmas lapsemme tyttö syntyi huhtikuussa 2005 hätäsektiolla. Hän oli myös perätilassa ja synnytyksesksi oli suunniteltu myös alatie synnytys niinkuin aiemmalla lapsellakin, mutta vauva oli juuri ennen synnytystä vetänyt toisen jalan jotenkin väärään asentoon ja päädyttiin sektioon. Tyyttö oli 3,60kg. Meille ei ollut järkytys lapsen maitoallergia eikä korvakierre mikä alkoi 6kk vanhana. Onneksi meillä on ollut vakuutus ja olemme voineet käydä yksityisellä puolella lääkärissä.
Ja nyt tähän tilanteeseen. Lapset ovat 6v, 4v ja 1v. Vanhimman sairastelukierre helpotti 4v vanhana jonkin verran. Keskimmäisellä on neljännet putket korvissa, edelleen astma ja nielurisatkin leikattu. Hän on saanut kaikki ruoka aineet takaisin ruokavalioon. Nuorimmalla on edelleen maitoallergia ja nyt toiset putket korvissa. Edelleen on lääkärikäyntejä kuussa 8-10kpl ja jatkuvia antibioottikuureja. Jos kaikki ovat hetken aikaa terveinä alan jo valmiikksi pelkäämään kuka seuraavaksi sairastuu. Kenellekkään tutulle ei edes enään kehtaa sanoa että lapset taas kipeänä kun kysyvät miten menee. En ymmärrä miten meidän lapset aina kipeänä ovat vaikka mitä teen.
Komannen lapsen jälkeen kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja viimeisetkin ystävät kaikkosivat kun asiasta kerroin. Meillä oli muutenkin hankala elämän tilanne.... Nyt elämä on alkanut vähitellen vähän hymyilemään. Olen yrittänyt nauttia elämän pienistä onnen hitusista. Rakastan lapsia enemmän muin mitään muuta. Välillä tuntuu en edes aamulla jaksaisi nousta sängystä jos lapsille jotain kävisi.