Toggle sidebar

Lasten nimistä kysymys?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miten valitsette?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Miten valitsette?

Vieras
Mielenkiinnosta kysyn (itselläni ei vielä lapsia, meille ehkä Kiinasta tulossa parin vuoden sisällä ensimmäinen adoptoitu jos hyvin käy) että mikä vaikuttaa nimivalintaan ja käyttekö nimet läpi eri kielillä ja salangisanakirjoilla ettei tule mitään noloja sanoja vastaan jotka tarkoittavat sitten jotain ihan muuta?
Otatteko nimiä saippuasarjoista, suvusta vai keksittekö jotain ihan omia? Ajatteletteko että sen pitää sointua nätisti myös sukunimeen?


Aihe tuli vain mieleen kun joku rekrytoija kirjoitti näin:

"Ihan oikeasti, ajatella miten noloa niille lapsille kun vanhemmat antavat niille kamalan kuuloisia nimiä! Tajuavatko itsekään nolaavansa lapset, tai antavansa niille tulevaisuudessa huonot mahdollisuudet kun nimeävät sellaisiksi ettei kukaan ota heitä tosissaan esim. töihin.

Arvatkaa vaan jos näkisin tuossa pöydällä työnhakukaavakkeen jossa nimenä vaikka Rosalinda Carmelita Stephanie Möttö-Tönönen, niin nauraen siirtäisin sen pinon alle etten repeäisi jatkuvasti höröttämään. Sinne todennäköisesti jäisikin eikä minulla mahdollisuutta nähdä miltä tällainen reppana nimihirviö näyttäisi livenä".
 
Esikoiselle toinen nimi tuli suvusta ja etunimeä selattiin kalenterista. Jokin nimi mikä kävi toisen nimen kanssa. Tai aluksi nimiehdotus (hätäkaste) oli Valtteri Joonatan, josta toi Valtteri on suvun nimi. Koska meillä on tosi pitkä sukunimi, niin nimestä olisi tullut kamalan pitkä, joten hiukan muokkautui pojan synnyttyä. Nimeksi tuli Joona Valtteri.

Kakkoselle on mietitty jo alustavasti nimeä. Toki yhdet vaihtoehdot jo annettu sairaalan papereihin. Pojalle varmaan tulee toiseksi nimeksi esikoisen tavoin Valtteri. Tytölle toiseksi nimeksi todennäköisesti Johanna (suvun mukaan). Muuten nimet avoinna. Paitsi jos tyttö, niin sitten varmaan pitää antaa se nimi, miksi esikoinen kutsuu masuasukkia. Pojan etunimestä ei tietoa, muuta kuin että maks. 5 kirjantaita ja ihan tavallinen nimi.

Eli meillä osa nimistä otetaan suvusta ja muuten selaillaan kalenteria. Ei olla käyty läpi slangisanastoja eikä eri kielen merkityksiä. Kaipa sitä vähän katsotaan että kakkosen nimi käy jotenkin esikoisen nimen kanssa yhteen. Tosin ei ole mitään rajoituksia siten että pitäisi alkaa samalla kirjaimella tai vastaavaa.
 
Meillä on pitkä sukunimi ja tästä johtuen pitkät ja yhdistelmäetunimet on jätetty suosiolla pois (esim. Katariina ja Meri-Tuulia), vaikka muuten oltas tykätty.
Jokaisella lapsella on kolme nimeä, johtuen siitä että esikoiselle annettiin kolme, niin ajateltiin jatkaa samaa kaavaa.
Etunimeksi ollaan yritetty etsiä jokin tavalliselta kuulostava, mutta kuitenkin jotenkin "oma" nimi. Myös siihen ollaan pyritty että nimestä ei ole helppo vääntää pilkkanimeä. Isovanhempien ja isoisovanhempien nimiä on käytetty kakkos ja kolmosniminä, koska se on ollut tapana suvussamme jo iät ja ajat.
Tietysti siihenkin ollaan pyritty että kaikki nimet rimmaisi kivasti yhteen. Muotituulia ei olla koskaan seurattu ja minusta ainakin suomalaiseen sukunimeen käy parhaiten suomalainen etunimi. Brooke Virtanen ei rimmaa :)
 
Suvusta täältäkin nimet etsitään. Tosin voi olla jostain kauempaakin sukupuusta kuin vain mummojen ja ukkien nimet. Omaperäiset ja omanlaiset nimet yritetään löytää, mutta kuitenkin suht tavalliset.
 
Kyllä todellakin mietin tarkkaan nimien sointuvuutta (etunimien ja sukunimen). Olen täysin samaa mieltä kanssasi, nuo Josefiina Jessica Ambrosia Rönkkö-Mällinen tyyliset nimet ovat kammotuksia ja täysin mauttomia. Meillä on ruotsinkielinen sukunimi ja lapset saivat sellaiset nimet jotka sopivat suomalaiseen suuhun mutta sointuvat täydellisesti myös sukunimeemme.
 
Me halusimme sellaisen suomalaisen nimen, jolla pärjää kansainvälisestikin. Ei haluta kuin kaksi etunimeä, meistä kolme on jo ihan liikaa. Ja tietysti pitää sopia siihen vauvaan :) Niin joo ja tosiaan sitten mallailtiin sukunimen kanssa niin, ettei siitä saisi mitään ikäviä väännöksiä.

Minusta tuollaisen adoptiolapsen kohdalla olisi varmasti kiva ujuttaa sitä omaa alkuperäisen kotimaan kulttuuria nimeen eli vaikka toinen nimi olisi sitten kiinaksi (teidän tapauksessanne)?
 
Pikkuveljeni on adoptoitu aasiasta ja hänen nimensä on sen mukainen. Etunimi on "alkuperäinen" vauvalle jo ennen adoptiota annettu nimi ja sukunimi supisuomalainen. Äidilleni oli aikanaan tärkeää, että lapsi saa pitää sen ainoan, mitä hänellä vanhasta kotimaastaan on tuliaisena, eli nimi. Tämän oheen on sitten lykätty ne suvun suomalaiset toiset nimet.

Näissä tapauksissa on vain luonnollista, että nimiyhdistelmä on erikoinen, mutta samalla se on kovin ainutlaatuinen kuten itse lapsikin. Kansainvälistyvässä maailmassamme työpaikkaa haetaan vaikka millä nimillä. Suomessa on paljon uussuomalaisia ja ulkomaalaisia ja lisää toivotaan. Jos esim tummaihoisuus on este työpaikan saannille, selviää asia viimeistään haastattelussa, vaikka sinne asti pääsisikin supisuominimellä.

Toki kannatan hyvää makua nimien valinnassa ( Brooket öklöttävät), mutta helposti ollaan suomessa sokeita särähdykselle toiseen suuntaan. Jos on esim avioliiton kautta Marjatta Sheng/Pereira/Smith tms. koetaan tämä kuitenkin ihan fiksuksi työnhakijaksi.

Omalle lapselle mietin, että sukunimeenkin etunimi rimmaisi. Ja nimi sopisi lapsen luonteeseen. Hiljaiselle sivusta seuraajalle Hilja sopii paremmin kuin Tarmo ja toisinpäin. (Joo sukupuoli vaikuttaa kans...:))
 
Meillä ei ainakaan tarkistettu nimen merkitystä mistään slangisanakirjoista, tai että mitä se tarkoittaa muilla kielillä. Kieliä on niin monia maailmassa, että aika mahdotonta olisikaan kaikilla kielillä tarkistaa. Minulle ainakin riittää, että ei kuulosta tyhmältä suomeksi ja niillä parilla muulla kielellä mitä itse osaan. Jos nimi jossain slangissa tarkoittaa jotain kamalaa, niin ei se varmaan ainakaan kovin yleisessä käytössä olevaa slangia ole, jos ei siitä ole koskaan kuullut. Ja ainahan slangi muuttuu, jos ei nimi tänä vuonna tarkoita mitään, niin ensi vuonna voi hyvinkin jo tarkoittaa. Samoin jos lapseni sattuu vaikka matkustamaan Afrikkaan, jossa on satoja kieliä, voi olla että hänen nimensä siellä tarkoittaa jotain, mutta tuskin se maailmaa kaataa kuitenkaan. Nimen keksiminen on sen verran hankalaa hommaa, että ei voi ihan kaikilla kielillä alkaa sitä ajatella, meillä ainakin keksittiin vain yksi sopiva etunimi ja se sitten otettiin käyttöön...
 
Minun vinkkini on, että antakaa sellaisia nimiä jotka kirjoitetaan juuri niin kuin lausutaankin. Nico saa joka paikassa hokea olevansa niko seellä, tai Mia miia yhdellä iillä (tai toisinpäin). =) Oman nimeni kirjoitusasu poikkeaa hieman siitä miten se lausutaan, ja se on toisinaan todella rasittavaa.

Tuota adoptiolasten nimenvalintaa olen itsekin joskus ajatusleikkinä miettinyt. Toisaalta olisi kivaa, että lapsen nimi on hänen kotimaastaan. Mutta toisaalta juuri esim. työnhaussa nämä Liu Virtaset tai Ahmed Pitkäset saattavat lentää suoraan ö-mappiin. Ehkä joskus vuosikymmenten päästä suhtautuminen ulkomaalaisiin on toivottavasti vähän vähemmän rasistista... Toisaalta taas tuntuu jotenkin hullulta antaa tummaihoisen/aasialaisen lapsen nimeksi Aino, Maija, Heikki, Pekka tai joku muu hyvin perinteinen suomalainen nimi...
 
Minulla on yhdysnimi, suht pitkäkin sellainen, ja mielestäni se on ihan kamala. Aina saa tankata, että väliviivallaja moni lyhentää nimen pelkäksi etuosaksi. Sitä taas en käytä eli joko koko nimi tai sitten käyttämäni lempinimi. Onneksi yhdysnimet ovat menneet aika pitkälti pois muodista :)
 
Itsekin kannatan, että lapselle, joka tulee eri kulttuurista, annettaisiin se omanlaisensa nimi. Kyllä minä voin Reetaksi sanoa pikimustaakin tyttöä jos niikseen tulee mutta olisi ehkä fiksumpaa antaa joko kansainvälisesti yleinen (esim. Anna tai Maria...) tai sitten sieltä omasta kotimaasta tuleva, kunhan sen osaisi lausua (ja ehkä jopa kirjoittaa) sitten muutkin kun siellä kaukaisessa kotimaassa asuvat.
"Suomi-lapselle" suosittelen myös nimeä, jota ei tarvi selitellä (just nämä ceellä ja kahdella iillä tms.). Kiva on, että varsinkin pojan nimi rimmaa nätisti sukunimen kans. Tyttöjen kohdallahan nuo sukunimet yleensä vaihtuu naimisiin mentyä.
Meidän lapsilla on suomalaiset perusnimet (löytyy kalenterista) ja alkavat J-kirjaimella kuten isänsä. Nimet eivät kuitenkaan ole mitään perintönimiä. Kolmannelle vauvalle olemme ajatelleet myös muita kuin J:llä alkavia. Aika hurjaa ;) Nuo J-alkuiset tuppas käymään vähän vähiksi, loput hyvät J-nimet jo tutuilla tai heidän lapsilla jne..
Kaksiosaiset nimet on yleensä kauniita mut taas niitä väliviivalla jne.
Vanha sanonta kyllä kuuluu: Ei nimi miestä pahenna.
 
Eikös me olla just sitä ikäpolvea jotka vastaa työhönotosta vielä siinä vaiheessa kun tämän hetken lapsoset hakee töitä ja voidaan siis omalla käytöksellämme vaikuttaa hyvin pitkälti siihen mihin mappiin Liu Virtanen päätyy? Muutenkin vanhempina toivoisin, että osaisimme opettaa lapsillemme avarakatseisuutta ja kykyä arvostaa toisia ihmisiä näiden nimestä riippumatta.

Mehän kaikki yhdessä olemme juuri ne "ihmiset" ja "muut" ja "työnantajat" jotka ajattelee ja tuomitsee tai hyväksyy. Kun ihana pikkuinen lopulta siirtyy rintarepusta kodin ulkopuoliseen maailmaan on hänellä toivottavasti kotoa evästyksenä muitakin hienoja ominaisuuksia kun nimi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei pahenna:
Eikös me olla just sitä ikäpolvea jotka vastaa työhönotosta vielä siinä vaiheessa kun tämän hetken lapsoset hakee töitä ja voidaan siis omalla käytöksellämme vaikuttaa hyvin pitkälti siihen mihin mappiin Liu Virtanen päätyy? Muutenkin vanhempina toivoisin, että osaisimme opettaa lapsillemme avarakatseisuutta ja kykyä arvostaa toisia ihmisiä näiden nimestä riippumatta.

Mehän kaikki yhdessä olemme juuri ne "ihmiset" ja "muut" ja "työnantajat" jotka ajattelee ja tuomitsee tai hyväksyy. Kun ihana pikkuinen lopulta siirtyy rintarepusta kodin ulkopuoliseen maailmaan on hänellä toivottavasti kotoa evästyksenä muitakin hienoja ominaisuuksia kun nimi.
Click to expand...

Samaa mieltä!!
 
Olen kuullut että esimerkiksi Mona tarkoittaa jossain maassa suoraan v*ttua ja toisessa maassa esimerkiksi Melina veriripulia! Kamalaa jos lapsi joutuisi vaihtamaan nimeään sen takia jos lähtee vaikka joskus töihin kyseisiin maihin!
 
Tästä tulikin mieleeni "Tette"-niminen ystäväni, jonka kanssa reilattiin Euroopassa. Kyllä riitti hupia kun Italiaan päästiin, sillä "tette" on italiaksi "tissit". Kutsuimme häntä sitten ihan vaan "tepaksi"..
 
Muutenkin kun suomalaisturistit huutelevat toisilleen Italiassa että "Katso" niin kuulostaa ihan siltä kuin Gazzo, joka tarkoittaa siis italiaksi miehen elintä! =D

Ruotsalaiset huutavat siellä saman ruotsiksi että "Titta" niin se tarkoittaa tissiä. Tette kai on sitten tissit monikossa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Italiassa:
Muutenkin kun suomalaisturistit huutelevat toisilleen Italiassa että "Katso" niin kuulostaa ihan siltä kuin Gazzo, joka tarkoittaa siis italiaksi miehen elintä! =D

Ruotsalaiset huutavat siellä saman ruotsiksi että "Titta" niin se tarkoittaa tissiä. Tette kai on sitten tissit monikossa?
Click to expand...

Tetta on tissi italiaksi ja tette on sama monikossa. Tosin ruotsalaisten "titta" oikein leveästi lausuttuna kuulostaa hyvinkin helposti "tetalta"
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa