Mä laitoin suitset itselleni tiukasti jo enne raskautta siinä asiassa, että lasta ei ruummiillisesti kuriteta, ei luunappeja, näpsyjä tai muutakaan "viatonta" kurittamista. Ja mä olen kyllä todella lyhyt pinnainen ihminen. Varsinkin jos itse nousen väärällä jalalla sängystä :ashamed: Välillä sitä illalla miettii lapsen mentyä nukkumaan, että mahdanko nyt olla yhtään hyvä äiti kun pinna menee välillä melko turhasta.
Eilen mietin viimeksi. Ja tänään heräsin sitten kiukkusena (poika valvotti yöllä ja unet jäi lyhyeks ja SE kiukuttaa mua) ja päivä meinas jo alkaa aika huonosti. Kunnes muistin mitä pohdin eilen. Ja oon pitänyt itteni kurissa enkä oo lähteny pojan kiukutteluihin mukaan. jos tavarat lentelee, niin ne haetaan yhdessä paikoilleen ja selitän ettei tavaroita saa heitellä. Jos joku asia ei mee lapsen pään mukaan, niin en itse räjähdä vaan koitan keksiä miten vois toimia muuten.
Pieniä asioita noi on, mutta meidän arjessa mun hermoilla suuria.
Aikasemmin olin vielä lyhyt pinnasempi. Sillon tein ITSELLENI "kookosta kannustin herkku taulun" johon sain tarran kun olin käyttäytynyt yhden päivän säälisesti
:ashamed: Ja kun tarroja oli tarpeeks, niin sain jonkun herkun.
En tiiä onko teillä lapsi oikeasti vaan niin kuriton, mutta omalla kohdalla oon saanu huomata uudestaan ja uudestaan, että suurin vika on mun päässäni ja omaa käytöstä pitää muuttaa.
nih ja jäähyllä hyvä aika on minutti per vuosi.
Vaan sitä, et jos lyödään, niin sit ei koskaan tuu kunnioituksesta mitään käsitystä.
