Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Millainen äiti luovuttaa? Mitä se lapsille kertoo, että äiti luovuttaa eikä taistele?
Itellä ei mee tollanen jakeluun koska oma taistelu vei vuosikausia ja sai naarastiikerin lailla puolustaa pentujaan ja ikinä ei käynyt mielessäkään että luovutan! Minä olen olemassa sitä varten, että huolehdin lasteni hyvinvoinnista, vaatii se mitä tahansa.
Sijaiskoti ei tosiaankaan ole aina hyvä vaihtoehto, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole niin mukavia ihmisiä kuin toivoisi. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä sisarukset erotetaan.
Sä et voi sanoa taistelusta mitään kun et tiedä asiasta mitään taustoja etkä tiedä mitä asian eteen on tehty.
Miten kykenee huolehtimaan lasten henkisestä puolesta kun isä tekee kaikkensa vauroittaakseen sen?Systemaattista aivopesua ja tilanne on jatkunut vuosia.Mitä hyötyä on käyttää lapsia terapiassa jokaista kun isän kiusaaminen saa jatkua eikä tilanne muutu miksikään?
Miten kauan lapsen pää kestää paskaa ja aivopesua?
Loppuisiko se jos luovuttaisin ja häipyisin takavasemmalle lasten elämästä?
Tässä asioita jotka päässä pyörii taukoamatta.
Onko lapset hyvinvoivia äidin kanssa joka elää äärirajoilla vuodesta toiseen?
Koska ollaan siinä pisteessä että rakkaudesta lapsiin on pakko luovuttaa?
Näihin jos saisin asiallisia vastauksia olisin hyvin kiitollinen.