V
vierailija
Vieras
Olen huolissani hyvän ystävä perheen lapsista (ja vanhemmistakin, mutta erityisesti lapsista). Lapset ovat tulleet pienillä ikäeroilla ja äiti on ollut jo vuosia väsynyt. Pidempään on tuntunut, että äiti voi todella huonosti, mutta kun olen yrittänyt tarjota apua tai ehdottaa kunnan perhetyöntekijää, jolloin äiti saisi levätä, hän ei halua, koska "pärjää itse". Silti itkee uupumusta ja suuttuu helposti lapsille ja muille. Suuttuneena ei hillitse itseään ja saattaa tukistaa/läimästä lapsia. Apua ei suostu ottamaan vastaan, vaikka haluaa itkeä kuinka paha olla hänellä on. Eikä hänen käytöksestään voi sanoa mitään ilman, että hän suuttuu pahasti ja katkaisee välit.
Lasten takia olen yrittänyt hienotunteisesti auttaa ja kuunnella, jotta lapset saisivat välillä meidän kanssa olla ilman pelkoa.
Olen toivonut, että äidin väsymys menisi ajan kanssa ohi tai hän tajuaisi hakea apua/ottaa vastaan, mutta hänen väsymyksensä ja lasten oireilu on vain pahentunut.
Vanhin on oireillut vuosia, koska häntä ei kasvateta (voimat menee nuorempiin) ja vanhemmat ovat kädettömiä laittamaan rajoja. Lapsi saa siis hakata muita ja tehdä mitä haluaa ja vanhemmat vain seisovat hiljaa vieressä. Kyseessä on jo 5-vuotias. Nuorempi sisarus on alkanut oireilemaan samalla tavalla, ei tottele ketään ja innostuu kielloista (jos vaikka minä kiellän lyömästä itseäni) ja jatkaa entistä innokkaammin kiellettyä asiaa.
Olen huolestunut, koska olen alkanut lasten väkivaltaisuudesta (monia tapauksia, mitä muut saman ikäiset lapset eivät enää tee) miettiä ja äidin käytöksestä miettimään, mitä kotona tapahtuu suljettujen seinien sisällä. Onko lasten käytös seurausta vanhempien väkivallasta? En tiedä, "kuritusväkivaltaa" tiedän heillä olevan ja äiti ei hallitse itseään suuttuneena
.
Lapset oireilevat muutenkin ja kokevat selvästi turvattomuutta, rajattomuutta ja vaille jäämistä ainakin huomiossa.
Lasten isä on töissä, mutta on vähän selkärangaton, koska vaimo on hallitseva perheessä. Isä myöntää, että ongelmia on, mutta vähättelee niitä, eikä halua myöskään hakea apua (joka saattaa johtua ihan siitä, että vaimo suuttuisi siitä).
Ongelmat eivät siis ole helpottuneet vaan ajan kuluessa vain pahentuneet. Ja muiden lasten kasvaessa todennäköisesti vain pahenee, kun perheen tilanne nytkin näyttää ulospäin just ja just selviytymiseltä ja lasten käytös kaoottiselta.
Perhe, erityisesti äiti, pitää ulospäin kulissit pystyssä, joten en tiedä kuinka laajasti muut tietävät ongelmista. Tukistamisesta ja huonosta olosta äiti on minulle uskoutunut, koska olemme läheisimmät ystävät.
Olen ajatellut, että tekisinkö heistä lastensuojeluilmoituksen? Toisaalta mietin, että teenkö liian kevyesti ja toisaalta mietin, että olisiko jo aikoja sitten pitänyt tehdä...Olisiko kenelläkään mitään neuvoja antaa? Tai vastaavaa kokemusta?
Välien uskon menevän poikki (mikä mua on varmaan osittain tähän asti pidättänyt), mutta huoli on niin kova lapsista, että se on toisarvoista, jos he vain saisivat sitä kautta apua.
Lasten takia olen yrittänyt hienotunteisesti auttaa ja kuunnella, jotta lapset saisivat välillä meidän kanssa olla ilman pelkoa.
Olen toivonut, että äidin väsymys menisi ajan kanssa ohi tai hän tajuaisi hakea apua/ottaa vastaan, mutta hänen väsymyksensä ja lasten oireilu on vain pahentunut.
Vanhin on oireillut vuosia, koska häntä ei kasvateta (voimat menee nuorempiin) ja vanhemmat ovat kädettömiä laittamaan rajoja. Lapsi saa siis hakata muita ja tehdä mitä haluaa ja vanhemmat vain seisovat hiljaa vieressä. Kyseessä on jo 5-vuotias. Nuorempi sisarus on alkanut oireilemaan samalla tavalla, ei tottele ketään ja innostuu kielloista (jos vaikka minä kiellän lyömästä itseäni) ja jatkaa entistä innokkaammin kiellettyä asiaa.
Olen huolestunut, koska olen alkanut lasten väkivaltaisuudesta (monia tapauksia, mitä muut saman ikäiset lapset eivät enää tee) miettiä ja äidin käytöksestä miettimään, mitä kotona tapahtuu suljettujen seinien sisällä. Onko lasten käytös seurausta vanhempien väkivallasta? En tiedä, "kuritusväkivaltaa" tiedän heillä olevan ja äiti ei hallitse itseään suuttuneena
.
Lapset oireilevat muutenkin ja kokevat selvästi turvattomuutta, rajattomuutta ja vaille jäämistä ainakin huomiossa.
Lasten isä on töissä, mutta on vähän selkärangaton, koska vaimo on hallitseva perheessä. Isä myöntää, että ongelmia on, mutta vähättelee niitä, eikä halua myöskään hakea apua (joka saattaa johtua ihan siitä, että vaimo suuttuisi siitä).
Ongelmat eivät siis ole helpottuneet vaan ajan kuluessa vain pahentuneet. Ja muiden lasten kasvaessa todennäköisesti vain pahenee, kun perheen tilanne nytkin näyttää ulospäin just ja just selviytymiseltä ja lasten käytös kaoottiselta.
Perhe, erityisesti äiti, pitää ulospäin kulissit pystyssä, joten en tiedä kuinka laajasti muut tietävät ongelmista. Tukistamisesta ja huonosta olosta äiti on minulle uskoutunut, koska olemme läheisimmät ystävät.
Olen ajatellut, että tekisinkö heistä lastensuojeluilmoituksen? Toisaalta mietin, että teenkö liian kevyesti ja toisaalta mietin, että olisiko jo aikoja sitten pitänyt tehdä...Olisiko kenelläkään mitään neuvoja antaa? Tai vastaavaa kokemusta?
Välien uskon menevän poikki (mikä mua on varmaan osittain tähän asti pidättänyt), mutta huoli on niin kova lapsista, että se on toisarvoista, jos he vain saisivat sitä kautta apua.
