Kehitysvammaiset lapset pitäisi eristää kokonaan ns. "terveistä" lapsista.

[tatta1]

[QUOTE="vieras.";29508941]Kiusaajat vois kans eristää ihan omiin päiväkoteihin ja kouluihin. Voisivat niissä kiusata toinen toisiaan.[/QUOTE]

Tuo oli mielestäni hyvin sanottu.

 

[Pinki]

Ja näin edistämme asennevammaa. Ainoa vamma, joka tarttuu.

 

["piupau"]

Helsingissä on kehitysvammaisten ryhmäkoti, joka on rakennettu päiväkodin yhteyteen. He myös osin käyttävät samoja tiloja. Upeaa. Yleisesti ottaen toivon vain henkilöstömitoitusta ja ryhmäkokoja sellaisiksi, että kaikki lapset saisivat hyvää kohtelua ja hyvien tapojen opetusta.

 

[vieras..]

Minä kirjoitin tuon viestin ajatellen ihan siksi, että vammaisille lapsille ei tee hyvää, että ns. "normaalit" ja vammattomat lapset kiusaavat ja pilkkaavat heitä. Niin tapahtuu kuitenkin poikkeuksetta aina, kun vammaiset ja vammattomat lapset yhdistetään. Siksi vammaisten pitäisi pysyä vain toisten vammaisten seurassa, ettei heitä kiusattaisi.

Eikös se ole parempi, että he ovat siellä keskenään niin oppivat suvaitsevaisuutta ja te hoitajina voitte opastaa siinä. Tosin -jos sinun näkemyksesi on tuo, että laitetaan ne vierekkäin ja kun ns. terve kiusaa downia niin näin se vaan menee etkä tee mitään? Aivan kaikissa tapauksissahan AIKUISTEN pitää reagoida ja opastaa ettei saa kiusata. Kehitysvammaiset tosin on osaksi ettei ne ymmärrä ja on toki hankalampaa kuin toisten lasten kanssa. Viesti ei voi kuulua näin -se mitä pilkataan piilotetaan ettei sitä pilkata! Voi tuntua tosin pahalta katsoa kiusaamista, mutta eikö sille voi mitään? Aina tapahtuu kiusaamista ja nämä kehitysvammaiset ei varmaan osaa antaa takaisin/puolustautua ja miksi pitäisi. Aikuisten se on hoidettava.

 

["wieras"]

Mistäpä lapset käyttäytymisensä oppivat muualta kuin aikuisilta. Muistuu mieleen koulun kiusaamispalaveri, jossa kiusaajan äiti oli sitä mieltä, että lasten pitää oppia kiusaamiseen jo koulussa, koska työelämässäkin kiusataan.

Jos päiväkodeissa ja kouluissa pyrittäisiin nollatoleranssiin kiusaamisen suhteen, niin ehkä meillä olisi töissäkin mukavampaa joskus tulevaisuudessa.

No niin! Tämä tarina kiusaajan äidistä kertookin paljon. Itse olin koulukiusattu ja traumoja jäi. Eipä siinä mitään koska olin sitten myöhemmin työpaikkakiusattukin (samasta ulkoisesta syystä-joka ei ole ylipaino) ja nykyisin siitä syystä täysin työkyvytön. Kai minun olisi pitänyt jo lapsena jotenkin oppia olemaan kiusattu niin olisin oppinut olemaan työelämässäkin kiusattu ja elämä olisi niin ihanaa kun olisin kiusattu enkä välittäisi siitä pätkääkään

 

[ksdfs]

On ne jo kouluikään mennessä eristetty, päiväkodissa vielä ei. Omaa lastani ei ole kukaan vammainen siellä kiusannut mutta onhan näitä, jotka eivät aisoissa tahdo pysyä.

 

[meidän ala-asteella]

Itse kävin ala-asteen pienessä kyläkoulussa, johon integroitiin kehitysvammaisia, cp-vammaisia ja muita erityislapsia. Minua harmitti ainoastaan se, että koska vammaiset oppilaat osallistuivat usein yhteiseen opetukseen, eteneminen oli hidasta ja itse tiedonhaluisena lapsena jonkin verran kärsin asiasta. Jos opetus ei olisi hidastunut vammaisten lasten myötä, ei minua olisi häirinnyt asia mitenkään. Ei meistä ainakaan kukaan pelännyt näitä erityislapsia eikä myöskään kiusannut, vaikka kiusaamista muiden oppilaiden kesken olikin. Se oli meistä ihan luonnollista, että joku oppilas ei esimerkiksi puhunut ollenkaan, murisi vain

 

["vai niin"]

Oman kokemuksen perusteella lapset ovat paljon avoimempia ihmissuhteissaan verrattuna aikuisiin. Aikuiset siirtävät ennakkoluulojaan ja pelkojaan lapsiin, joilla ei ole mitään ennakko-odotuksia vammaisten kanssa toimimiseen. Lapsi ei luonnostaan osaa ajatella vammaisen olevat jotenkin pelottava. Lapset myös ymmärtävät vammaisten ihmisten erityistarpeita paljon paremmin kuin luulisi.

 

[ffwq]

Miten vammaisuus määritellään? Riittääkö eristämiseen esim. se että vammasta aiheutuu vaikka 10% haitta jossakin asiassa. Entä onko silmälaseja käyttävä näkövammainen jne.