Lasten kavereiden tarve (2- ja 3-vuotiaat)

Meillä on juuri 3 vuotta täyttänyt esikoinen ja kohta 2-vuotias kuopus. Olen raskaana rv 27. Molemmat lapset on kotihoidossa. Olemme juuri muuttaneet tänne, joten mulla ei ole mitään verkostoja vielä kehittynyt. Ulkoillaan aamulla ja iltapäivällä, lenkitetään koiraa, leikitään, tehdään yhdessä ruokaa, askarrellaan, luetaan. Normaalia elämää. Lapset leikkii hienosti keskenään, ovat rauhallisia, normaalisti kehittyneitä, tasapainoisia ja onnellisen oloisia.

Ongelmana on sukulaiset jotka on sitä mieltä että molemmat tarvitsevat joko osa-aikaisen tarhapaikan, kerhon tai sitten avoimen päiväkodin jossa voivat olla ilman äiti säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Kuulemma kärsivät kun joutuvat olemaan vain kotona ja leikkimään vain toistensa ja mun kanssa.

Olemme käyneet perhekahvilassa noin kerran viikkoon, samoin muskarissa. Kuitenkin jos päiväunet on jääneet väliin tai olen itse väsynyt, en jaksa raahautua mihinkään kahviloihin. Meiltä on matkaa kävellen 3,5 km lähimpään perhekerhoon, eli täytyy aina lähteä tosi ajoissa. Tuossa lähikahvilassa on oma sisäpiirinsä johon en mahdu, vaan olen aina sivummalla leikkien lasten kanssa. Yritetään siis käydä mahdollisimman usein, rankan päivän jälkeen en tosiaan lähde viimeisillä voimillani sateessa kävelemään kerhoon vaan sinä päivänä jää väliin.

Ulkona tapaamme muita lapsia leikkipuistoissa, mutta sielläkin väki on vaihtuvaa. Pidempiä kontakteja en ole saanut sitä kautta solmittua. Lapset ei ole arkoja vaan menevät reippaasti leikkimään muiden kanssa vaikkei ennalta tunnetakaan. Ei siis mitään ongelmia sosiaalisissa taidoissakaan vaikkeivät jatkuvasti tapaa saman ikäisiä lapsia.

Mitä mun pitäis tehdä? Laitanko nämä kaksi nyt tarhaan siihen saakka että äitiyslomani alkaa? Entäs sitten, olisiko parasta että jatkavat tarhassa ja olen vauvan kanssa kotona? Mielelläni pitäisi kaikki lapset kotona mutta lähisuku on vakaasti sitä mieltä että lapset kärsii kotona olosta koska ei ole kavereita ja riittävästi virikettä.

 

En laittais päiväkotiin missään nimessä, ei tuonikäiset kotihommia, puistoilua ja metsäretkiä kummempaa virikettä tarvii. Nauttivat kun saa olla kotihoidossa eikä oo niin aikataulutettua kaikki.
Ei teillä oo puistotätitoimintaa siellä? Meillä on se koettu ihan riittäväksi noille kotihoidossa oleville, itse kun en mitenkään nauti säässä kuin säässä ulkoilusta...

 

No mun mielestä kuulostaa siltä että lapsilla on mainiosti virikkeitä. Ja kavereita näkevät puistossa ja kerhossa/muskarissa. En usko että tuon ikäiset vielä tarvitsevat pitkä aikaisia ystävyys suhteita, tai ainakaan meidän poika (kohta 3 vuotias) ei muista kavereiden nimiä ketä kerhossa on. Ja kun heillä kumminkin on toisensa seuranaan.

Mielestäni tuossa tilanteessa ei kannata kuunnella mitä mieltä suku on vaan toimia juuri niin kun itse parhaakseen näkee. Teillä kumminkin kuulostaa olevan monipuolinen päivä ohjelma, niin eivät tuon ikäiset lapset tarvitse tuon enempää virikkeitä. Ja mitäpä se päiväkoti voisi tarjota sellaista mitä teidän päivään ei jo sisälly?

Niin tietysti srk:n kerho on yksi vaihtoehto, mutta missään nimessä en kokopäiväiseksi (tai edes puoli päiväiseksi) laittais tuossa tilanteessa.

 

En sinänsä sanoisi, että lapset sentään "kärsivät" kotona olosta. Heillä on kuitenkin toisensa. Mutta mun kokemus on, että siinä 3-4 v iässä lapset kuitenkin tykkäävät, kun on jotain ylimääräistä touhua ja uusia kavereita. Suosittelisin miettimään jotain kivaa kerhoa tms missä voisivat käydä ilman äitiä.

Mulla kaksoset nyt 4 v. Olivat kotona tyytyväisä ja omissa leikeissään "itseriittoisia", ts. eivät vaikuttaneet kaipaavan muuta. Aloittivat vuosi sitten kokopäivähoidon pienessä päiväkodissa, ja ovat kyllä aivan kukoistaneet siellä. Kaverit, touhut, kaikki. On ne tärkeitä.

 

Ongelmana on monen mielestä siis se, ettei lapsilla ole ikäistään seuraa säännöllisesti. Perhekerhon lapset ovat vähän kaikenikäisiä, välttämättä ei ole esim. useampaa kolmevuotiasta samalla kertaa mukana. Veljeni vaimo on lto ja sanoi että kolmevuotias tarvitsee nimenomaan samanikäistä seuraa ja isompaa ryhmää sosiaalisten taitojen opetteluun. Hän on eniten kritisoinut kotiäiteyttäni, omat lapsensa on laittanut hoitoon heti 1-vuotiaina.

 

Mä olen sitä mieltä, että tuon ikäiset lapset eivät kärsi siitä vaikka ei olisi muita kavereita kuin toisensa. Ja kyllähän teillä on virikkeitä, muskaria ja perhekerhoa ja leikkipuistossa olemista.
Ole ihan rauhassa, välittämättä sukulaisten kommenteista että täytyy saada joku tarhapaikka... höpöhöpö. Kyllä ne ehtii vielä myöhemminkin saada kontakteja lapsiin.
Jos tuntuu että lapset on sosiaalisia, voithan sä katsoa jos olis joku seurakunnan kerho tuolle vanhemmalle, 1 viikossa yksin siellä, varmasti riittää.

Meillä on 4 ja 2,5 vuotiaat nyt ja tänä vuonna ovat kotihoidossa. Ihan hyvin pärjäävät. Harrastetaan perheuintia, vanhempi käy jääkiekkokoulussa (mailattomassa), seurakunnan kerho ja naapurien lapset välillä leikkikaverina. Hyvin pärjäävät.

Joten mene niin kuin haluat itse ja miltä teidän perheelle parhaalta tuntuu.

 

Seurakunnan kerhoon ei pääse, sillä etusijalla on kirkkoon kuuluvat, ja se kerho oli täynnä kun soittelin sinne.

Olen käsittänyt ettei tuota vähän alle 2-vuotiasta edes oteta mihinkään kerhoon ilman äitiä?

 

Lapsen paikka on kotona. Eivät todellakaan kärsi kotihoidossa olosta!

 

Ongelmana on monen mielestä siis se, ettei lapsilla ole ikäistään seuraa säännöllisesti. Perhekerhon lapset ovat vähän kaikenikäisiä, välttämättä ei ole esim. useampaa kolmevuotiasta samalla kertaa mukana. Veljeni vaimo on lto ja sanoi että kolmevuotias tarvitsee nimenomaan samanikäistä seuraa ja isompaa ryhmää sosiaalisten taitojen opetteluun. Hän on eniten kritisoinut kotiäiteyttäni, omat lapsensa on laittanut hoitoon heti 1-vuotiaina.

Anna veljen vaimon juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itsepä tunnet lapsesi.

 

Kiitos vastauksista, olette eri mieltä kuin sukulaiset. Mulla on oikeesti jonkinlaisia itsesyytöksiäkin ollut, että lapset menee pilalle kun he eivät pääse tarhaan. Saan kuulla joka kerta että eikö vieläkään ole tarhapaikkaa varattuna kun tämän lto-kälyni tapaan.

 

Siis ei alle 3-vuotias mitään menoja ilman äitiä tietysti kaipaakaan! Mutta yli 3-vuotiaalle voisi olla joku oma meno kerran viikossa, kerho tai harrastus. Käykö hän siellä muskarissa ilman äitiä?

Päiväkotia ei tietysti kannata noin pienille harkitakaan, kun kerran olet itse kotona. Mutta mieti jotain kivaa isommalle lapsellesi, uskon että se tekisi hänelle hyvää. Ulkoilu puistotädin valvonnassa voisi myös olla hyvä.

 

Muskari on ns. perhemuskari. Mieheni tekee iltavuoroa, joten mulla täytyy olla molemmat lapset aina mukana kun lähden, täällä on muskarit iltapäivällä/illalla. Tuo nuorempikin tykkää muskarista, joten en haluaisi viedä pelkästään esikoista ja odottaa jossain eteisessä kuopuksen kanssa. Vanhempi on täyttänyt viime kuun lopussa 3, eli on juuri sen kolme. Tätä samaa tarha-painostusta on jatkunut jo pari vuotta.

 

Niin, puistotätitoimintaa ei ole talvella, ensi kesänä esikoinen meneekin varmasti sellaiseen, ehkä kuopuskin.