Lasten ahdistava serkkupoika

[surullinen]

Voi että mua vaan aina niin ahdistaa toi lasten serkkupoika. Tänäänkin kun tulivat kylään niin tuo kohta 6 vuotta täyttävä lapsi istua nakotti äitinsä sylissä koko ajan. Ja kun äiti vaihtoi istumapaikkaa niin joutui sylissä kantamaan pojan toiseen paikkaan. Aivan älytöntä. Meillä lapset toi serkulle pikkuautoja ym. ja kyseli kovasti leikkimään.... niin ei. Isänsä koitti tuupata lasta leikkimään, mutta äiti vaan tuntu olevan kovasti tyytyväinen kun "on se niin kiva kun joskus viihtyy sylissä, kotona ei koskaan".

Ärsyttää vaan noitten meijän lasten puolesta kun kovasti aina odottavat serkkuaan kylään niin aina pettyvät kun ei poika osaa/halua/viitsi lähteä leikkimään...

 

[mama]

Jos serkku on ujo, ei asia pakottamalla tai painostamalla parane. Usein ujous liittyy myös johonkin ikävaiheeseen tai kehityskauteen ja menee ohi/lieventyy itsekseen, kun asiaan ei turhia puututa, vaan annetaan lapselle oikeus tunteisiinsa.

 

[vieras]

Jos hän on niin ujo/varautunut kylässä?

 

[Jätkä]

Meillä on samantapainen 7-vuotias, on tosi hiljainen ja ujo vieraammassa seurassa. Istua nakottaa äidin lähellä lähes joka kyläpaikassa. Tuo menee aina 'hyvän kasvatuksen' piikkiin, josta tietysti otan kunnian itselleni yhtään häpeämättä. =)

 

[evita]

Tuo on minusta aika jännästi sanottu, että serkkupoika on ahdistava. Minusta tuntuu, että hän ei itse ole ollenkaan ahdistunut, vaan niin kuin sanot, sinua itseäsi ahdistaa se, että lapsi on erilainen kuin omat lapsesi.

Asioita ei voi kiirehtiä, jotkut lapset vain lämpenevät hitaammin, se pitää hyväksyä. Älä ainakaan omille lapsillesi mitenkään anna ymmärtää, että heidän serkkunsa on outo.

Oikeasti minä en voi sille mitään, että jotenkin sympatiseeraan tätä serkkupoikaa.

 

[outoa]

Miksi sinua, oletettavasti aikuista ihmistä, ahdistaa lapsen ujous?

 

[surullinen]

Ei ole ujoutta... ja ei voi kyllä sanoa, että meillä ollessaan on "vieraammassa seurassa". Lapsi on aina ollut tuollainen joten ei kyllä liity mihinkään ikäkauteenkaan. Se on vaan sellainen, ettei osaa toisten lasten kanssa leikkiä.. ei ole ikinä osannutkaan. Tarhassakin aina yksinään kuulemma leikki...

Ilmotti kerran mun äidille.. siis mummolleen, että "mä en tykkään toisista lapsista". Mutta en mä käsitä miten tollanen lapsi koskaan mitään kavereita saa... aina vaan nyhvöttää. Eikä lapsi osaa leikkiä muuta kun "juostaan toisten perässä" leikkiä. *huokaus*

 

[lohikäärme]

poika on varmaan vaan ujo...

 

[ap]

Miksi sinua, oletettavasti aikuista ihmistä, ahdistaa lapsen ujous?

Koska kyse ei ole ujoudesta. Ja minua ahdistaa se, että hän on lasteni ainoa serkku ja toivoisin että serkukset tulisivat toimeen keskenään. Tiedän kyllä, että lapset on erilaisia, mutta kun kyse ei todellakaan ole mistään "lämpenee hitaasti" ym. Hän vaan on tollanen sisäänpäinkääntynyt joka ei tykkää leikkiä muitten lasten kanssa.

 

[outoa]

Joten tämän lapsiraasun olisi nyt sinun lastesi takia muututtava toisenlaiseksi?
Jospa ehdotat joko miehesi tai sinun sisaruksille, että tehtailisivat nyt äkkiä lisää serkkuja lapsillesi kaveriksi. Näin sinun ei tarvitsisi kasata kaikkia serkkuuden paineita tämän yhden nassikan harteille.

 

[ap]

Joten tämän lapsiraasun olisi nyt sinun lastesi takia muututtava toisenlaiseksi?
Jospa ehdotat joko miehesi tai sinun sisaruksille, että tehtailisivat nyt äkkiä lisää serkkuja lapsillesi kaveriksi. Näin sinun ei tarvitsisi kasata kaikkia serkkuuden paineita tämän yhden nassikan harteille.

Eikö sinun mielestä sitten tätä lasta pitäisi kannustaa leikkimään muiden lasten kanssa? Ja ei suinkaan minun lasteni takia vaan tämän serkun ihan itsensä vuoksi!

Voisin mä vaikka ehdottaakkin tuota lapsen tekoa, mutta kun itselläni ei ole kuin yksi veli ja hänen vaimonsa on jo 43 vuotias ja eivät ole saaneet aikaseksi kun tuon yhden lapsen ja miehelläkin on vaan yksi veli joka on vasta 2kymppinen eikä hällä ole vielä edes tyttökaveria... että voi, voi kun on yhdellä nassikalla kovasti paineita kun pitäs oppia leikkimään muiden lasten kanssa.

Että olkoon sitten koko juttu...