Lasten 5-6 vuoden ikäero.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MolliMelooni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä tytöt 3v ja 8v. Nyt leikkivät jo yhdessä mutta reilu vuosi sitten oli kyllä hankalaa :D Pienempi ku ei oikeen osannu vielä leikkiä, joten riitaa riitti... En oikeen tiiä miten tää vois meidän arkeen vaikuttaa, ihan normaalia kai tää on? :D
 
meillä 6v, 5v ja 8kk ikäinen ja on mennyt tosi hyvin. isommat on olleet aivan innoissaan vauvasta. Varsinkin 6v poika jolle tuo pikkuveli on suunnattoman rakas. Tytöllä 5v oli pientä mustasukkaisuutta ja heittäytyi vauvaksi kun vauva oli 4kk, mutta sekin meni ohi.
 
Meillä tyttö 6v ja poika 11v. Oikein hyvin on mennyt, tyttö pääsee isoveljen kavereidenkin leikkeihin mukaan ja on haluttua seuraa :) Vaikka et kuulopuheita halunnutkaan niin kerronpa kuitenkin että omakohtaisten kokemusten perusteella toimivampi vaihtoehto on jos poika on se vanhempi osapuoli. Tytöt aikuistuvat nopeammin ja kokevat riehuvan pikkuveljen helposti rasitteena.
 
Mulla on kokemusta vasta 11kk verran 5 vuoden ikäerosta, mutta tykkään että hyvä näin. Isompi on jo melkosen itsenäinen, kiinnostunut olemaan apulaisena vauvanhoidossa ja tykkää leikkiä pikkusiskonsa kanssa. Pelkkää positiivista, toistaiseksi :)
 
Pojat 6v ja 1v5kk, leikkiä ei varsinaisesti "synny", mutta viihtyvät ja riehuvat hyvin yhdessä ;)
Tosi läheisiä kuitenkin ovat, isoveli huolehtii ja pikkuinen hakee lähelleen, että lämmin suhde näyttäisi olevan.
Välillä hankaluuksia, kun isompi villiinnyttää liikaa ja tulee turhia kolhuja, vaaran paikkoja. Mutta varmaan pari vuotta eteen niin tilanne tasapuolisempi...
 
Mulla on kokemusta 20 vuoden ajalta. Lapsillani ikäeroa noin 5 v 4kk. Meille oikein hyvä ikäero: esikoinen sai olla pieni riittävän pitkään, mulla ei ollut kahta peräänkatsottavaa vaippahousua yhtä aikaa. Isomman kanssa pystyi sopimaan asioista ja oli usein apunakin vauvan hoidossa.

Kummallakin on ollut omat kaverinsa, mutta ikäeron lisäksi erona on myös sukupuoli. Eivät siis juurikaan leikkineet keskenään, mutta kuopuksen tultua siihen ikään, että osasi erilaisia pelejä (alussa jotain Afrikan tähteä ja myöhemmin Monopolia yms), niin pelasivat paljonkin keskenään. Yhteisiä juttuja alkoi muodostua myös musiikista, valokuvauksesta yms, kun kuopus oli about 11-12 v. Ja nyt, kun ovat siis molemmat jo aikuisia, pitävät aika paljonkin yhteyttä.
 
Meillä pojat kuusivuotias ja 8kk-vauva. 6-vuotias on ollut alusta asti tosi innoissan pikkuveljestä ja vauvan suosikkihenkilö on isoveli. Tälle jaksetaan aina nauraa tikahtumiseen asti ja seura tekemisiä.
 
Minulla ja veljelläni on ikäeroa 5 vuotta. Äiti kertoi, että meni noin 2 vuotta pikkuveljen syntymästä ennen kuin aloimme leikkiä yhdessä. Itse muistan enimmäkseen kokeneeni että pienempi tulee vain sotkemaan omat leikkini. Samoin tuntui rasittavalta kun minulla oli pari serkkua (toinen samanikäinen, toinen pari vuotta nuorempi) ja olisin mummolassa mieluiten leikkinyt vain heidän kanssaan. Vanhemmat kuitenkin yrittivät pakottaa ottamaan pienemmänkin mukaan, ja tilanne oli kaikille osapuolille kiusallinen. Enimmäkseen leikin veljeni kanssa vain silloin jos ei muita leikkikavereita ollut, ja aika paljon myös tappelimme.

Sinänsä ihan hyvissä väleissä olemme veljeni kanssa nyt aikuisina, mutta ei meistä koskaan ole mitenkään läheisiä tullut. Tietysti olemme luonteiltammekin varsin erilaisia.
 
Miulla ja veljelläni on n.5½v. ikäeroa, äiti on kertonut että ihan alkuun olin tosi innoissani vauvasta, olin auttamassa hoidossa jne. mutta toisaalta myös vähän mustis kun vauva vei niin paljon äidin aikaa.
Meillä ei oikeastaan ollu mitään yhteisiä leikkejä ennen kuin veli oli sen ikäinen että meille hommattiin pelikonsoli niin sillä pelattiin yhessä :)
Nykyisin ollaan yhteyksissä melkein päivittäin, ei kuitenkaan mitään parhaita kavereita.
 

Yhteistyössä