Heippa kaikki,
Onpas täällä ollut hiljaista. Kinkut on nyt mässätty ja arki palailee vaikka välipäivät lomalla olenkin.
Hantta: Kurja juttu, että työpaikka meni alta. Lohdutuksen sanana sanottakoon, etä kaverilleni kävi samanlailla ja seuraavassa kierrossa oli raskaana kun stressi helpotti. Onko todennäköistä löytää uutta työtä helposti? Mä en yhtään muista mitä sä teet tai onko siitä yleensä ollut puhettakaan.
Mulla alkaa huomenna sitten lääkkeen sumuttelut. Jännittää niin pirusti ja on jotenkin ihan jakomielitautinen olo tän lapsenteon suhteen. Viimeaikoina on tullut rällättyä niin paljon, että mieskin oikein tosissaaan hermostui mulle :ashamed: . Oli akka kiltisti asennossa ja myönteli :x kun huutoa tuli oikein urakalla.
On tullut juostua sillä menttaliteetillä et nyt viel kun pääsee. Mä olen aina ollut tosi kova menemään. Kyllä mä sen lapsen oikeesti haluun. Luopumisen tuska on vain suuri. Ihminen on kuitenkin loppuenlopuksi aika itsekäs :/ Pelottaa sekin, että kaverit jää.
MÄ olen tainnut tehdeä tästä nyt paljon isomman ongelman kuin se oikeesti on. Jos olisi tullut luonnollisesti raskaaksi tää olis ollut helpompaa. Nyt sen valinnan tekee jotenkin vielä selkeemmin. Onhan sekin jo valinta jättää ehkäisy pois, mutta kuitenkin. Ymmärtääkö kukaan mun sekavaa selitystä?
Huomenna se kuitenkin alkaa. Mahdolliset haittavaikutukset lista oli mittava, turvotus, mielialavaihtelut, karvaisuuden lisääntyminen, rintojen pieneneminen yms. Musta siis tulee huutava, karvainen, vielä isompi ja tissit katoo. JEEE!!!
Nyt mä lähden tuijotteleen frendejä. Laitetaas vähän vauhtia taas kirjoitteluun. Mitäs siis muille kuuluu?
