Lapsiveden puuttuminen. :(

Voimia sinulle vispilä, ja otat täsmälleen sen ajan mitä siihen "eteenpäin" pääsemiseen tarvitset, tuskin ikinä kokonaan voi tämmöisestäkään ylitse päästä :hug:

Pääsitkö/kävitkö katsomassa pientä tänään?

 

Me pakkailtiin tässä lapsivapaata viikonloppua varten ja sitten tuli itku. Kohtu tyhjä, syli tyhjä. En ole varmaan niin vahva, kuin luulin olevani, en selviä tästä ehkä niin nopeasti kuin luulin. Kaikki niin sekavaa vielä. Näen kohta hetken ajan omat lapset ja sitten ovat isänsä hoivissa viikonlopun. Suru puskee päälle. Onneksi mies on aivan mahtava. Piti mua kädestä kiinni ja silitteli ja hieroi, kun pahin fyysinen kipu oli menossa ja on jatkossakin tukena. Tänään kylpy, hieronta yms. Jotain ensiapua siis tiedossa.

Mutta joo, eipä noilla voi kilpailla. Vaikka itestäni tuntuisi ehkä vielä pahemmalta menettää ihan täysikasvuinen vauva. Mutta silloin ainakin voisi suoraan pitää vauvana, ei pitäisi miettiä, miksi sitä kutsua. En tiedä, oikeasti ihan saakelin sekavaa.

aina ei tarvi olla vahva, eikä varsinkaan tämmösen tilanteen sattuessa. anna itelles aikaa niin paljon kun vaan siltä tuntuu ja sure niin kauan kun tuntuu oikealta. suru ei koskaan väisty, se vaan muuttaa muotoaan ja sen kanssa oppii elämään. eikä tuo nyt kyllä lohduta yhtään mutta ajan mittaan sie ymmärrät mitä tarkotan.

ota kaikki tuki ja hellyys mieheltäs vastaan, hänen täytyy saaha sitä sinulle antaa koska lieneekö mitään muutakaan keinoa jolla tukea ja olla oman surunsa keskellä myös sinun surussa läsnä. puhukaa ja kuunnelkaa toisianne, joskus ei keskusteluun tarvi ees sanoja.

elä ajattele että mikä tilanne ois pahempi tai helpompi, koska tämä tilanne on ihan tarpeeksi paha kestettäväksi. vauva, sikiö, pienokainen... sitten kun aikaa on kulunut, niin se nimityskin sieltä tulee kun itsestään ja siihen ei voi kukaan puuttua eikä kukaan voi tulla sanomaan miten sinun kuuluisi ajatella.

 

En ehtinyt tuohon yhteen ketjuun vastaamaan, kun modet jo poistivat. Ja hyvä niin. Aikamoista sontaa tuli, huh huh. :| Jos olen jotain ristiriitaista kertonut, johtuu varmasti sekavasta mielialasta, mutta joo, ei pitäisi pahemmin olla niitä. Edes minä en olisi niin julma ja typerä, että tällaisella asialla pelleilisin.

mie olen lukenu tätä ketjua ihan alusta saakka enkä ole huomannu mitään ristiriitasuuksia sinun kertomuksissa. en yhtään mitään.

 

Oikeasti on ollut ihana huomata, että moni mun typeryyksistä huolimatta on ollut tukena. En odottanut tällaista, kiitos teille. Tunnin kuluttua lähden miehen asunnolle lepuuttamaan lapsivapaan viikonlopun ajaksi. Yritetään pitää mahdollisimman rento viikonloppu, toipua henkisesti ja fyysisesti. Ja taas su-iltapäivänä lapsiarki alkakoon. Lapset kyllä pitävät pään hyvin kasassa. =) Vaikka sitten joudumme vastaamaan niihin vaikeisiin kysymyksiin, kun kerrotaan, ettei mun masussa ole enää vauvaa. En tiedä vieläkään, mitä sanoa, koska ei olla uskovaisia. Varovaisesti kerran lapsia lohdutin, että jotkut uskovat vauvan olevan enkelinä pilven päällä, muttei se ainakaan 6-vuotiaalle mennyt läpi. Pitää miettiä.

 

En ehtinyt tuohon yhteen ketjuun vastaamaan, kun modet jo poistivat. Ja hyvä niin. Aikamoista sontaa tuli, huh huh. :| Jos olen jotain ristiriitaista kertonut, johtuu varmasti sekavasta mielialasta, mutta joo, ei pitäisi pahemmin olla niitä. Edes minä en olisi niin julma ja typerä, että tällaisella asialla pelleilisin.

Toivottavasti tänne kirjoittelu ja tunteiden purku on helpottanut sinua edes vähän, onneksi olet saanut paljon asiallistakin kommenttia ja tukea. Sitten tulee aina noita k*sipäitä aukomaan päätään ja kyseenalaistamaan kirjoituksiasi ihan ilman päteviä perusteita. Älä välitä niistä, jätä ne omaan arvoonsa!!

Itselläni ei ole vastaavaa kokemusta takana, mutta jotain sinne päin kuitenkin, kun olen menettänyt munasarjani reilu parikymppisenä, lapsettomana naisena.

Tuskasi on musertavaa, enkä edes yritä sinua lohduttaa sanomalla mitään latteuksia, tiedän omasta kokemuksesta ettei ne auta, vain aika. Tukiverkosto on myös todella tärkeä, toivottavasti sinulla on ihana ja ymmärtäväinen lähipiiri ja tukiverkosto.

Todella paljon voimia sinulle!! :hug: :hug: :hug:

 

Asian vierestä, mutta ootko sä asunut joskus Hämeenlinnassa? =)

 

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: Pitäkää miehen kanssa toisistanne huolta. :heart: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

En ehtinyt tuohon yhteen ketjuun vastaamaan, kun modet jo poistivat. Ja hyvä niin. Aikamoista sontaa tuli, huh huh. :| Jos olen jotain ristiriitaista kertonut, johtuu varmasti sekavasta mielialasta, mutta joo, ei pitäisi pahemmin olla niitä. Edes minä en olisi niin julma ja typerä, että tällaisella asialla pelleilisin.

mie olen lukenu tätä ketjua ihan alusta saakka enkä ole huomannu mitään ristiriitasuuksia sinun kertomuksissa. en yhtään mitään.

Sama juttu. Ihan hirveää, että täältä löytyy niin julmia ihmisiä jotka edes kehtaavat tällaista asiaa alkaa kyseenalaistamaan! Hävetkää!!!!! :kieh:

 

Asian vierestä, mutta ootko sä asunut joskus Hämeenlinnassa? =)

En, mutta puolet suvusta asuu siellä.

 

Tuota, en tiedä haluatko vastata, mutta onko tämä saanut sua miettimään aikaisempaa aborttia eri tavalla? En tarkoita että katuisit tai pitäisit sitä vääränä valintana, vaan onko saanut ajattelemaan sitä alkiota enemmän vauvana? Enkä ole itse mikään abortinvastustaja, itsekin sellaisen kokenut, mutta omat ajatuksesta asiasta muuttui kun myöhemmin sen jälkeen sain lapsen.

 

En ehtinyt tuohon yhteen ketjuun vastaamaan, kun modet jo poistivat. Ja hyvä niin. Aikamoista sontaa tuli, huh huh. :| Jos olen jotain ristiriitaista kertonut, johtuu varmasti sekavasta mielialasta, mutta joo, ei pitäisi pahemmin olla niitä. Edes minä en olisi niin julma ja typerä, että tällaisella asialla pelleilisin.

mie olen lukenu tätä ketjua ihan alusta saakka enkä ole huomannu mitään ristiriitasuuksia sinun kertomuksissa. en yhtään mitään.

Sama juttu. Ihan hirveää, että täältä löytyy niin julmia ihmisiä jotka edes kehtaavat tällaista asiaa alkaa kyseenalaistamaan! Hävetkää!!!!! :kieh:

Ehkä ovat lukeneet jotain oppaita. Kun sain Vauvansa menettäneille vanhemmille-oppaan, luki siinäkin, että sairaala-aika on kahdesta vuorokaudesta viikkoon. Lähdettiin n. vuorokauden kuluttua sairaalaan tulosta. Ja kolmen sektion jälkeen ei pitäisi enää alateitse synnytystä miettiäkään, mutta hyvin se onnistui lopulta, vaikka siinä helvetillisissä kivuissa mietinkin, että repeääköhän kohtu. Hyvin onneksi kesti.

 

Tuota, en tiedä haluatko vastata, mutta onko tämä saanut sua miettimään aikaisempaa aborttia eri tavalla? En tarkoita että katuisit tai pitäisit sitä vääränä valintana, vaan onko saanut ajattelemaan sitä alkiota enemmän vauvana? Enkä ole itse mikään abortinvastustaja, itsekin sellaisen kokenut, mutta omat ajatuksesta asiasta muuttui kun myöhemmin sen jälkeen sain lapsen.

En tosiaan kadu, enkä tule myöhemminkään miettimään, että abortti olisi joillekin väärin. Se on mun mielestä hieno oikeus naiselle. Ei kenenkään pitäisi saada lasta ilman tahtoaan, eikä adoptioon antaminen ole helppoa, vaikka aborttiin olisi valmis.

 

Tuota, en tiedä haluatko vastata, mutta onko tämä saanut sua miettimään aikaisempaa aborttia eri tavalla? En tarkoita että katuisit tai pitäisit sitä vääränä valintana, vaan onko saanut ajattelemaan sitä alkiota enemmän vauvana? Enkä ole itse mikään abortinvastustaja, itsekin sellaisen kokenut, mutta omat ajatuksesta asiasta muuttui kun myöhemmin sen jälkeen sain lapsen.

En tosiaan kadu, enkä tule myöhemminkään miettimään, että abortti olisi joillekin väärin. Se on mun mielestä hieno oikeus naiselle. Ei kenenkään pitäisi saada lasta ilman tahtoaan, eikä adoptioon antaminen ole helppoa, vaikka aborttiin olisi valmis.

Niin en tuota tarkoittanutkaan vaan... äh no en mä osaa selittää. Siis kun itse tein sillon sen valinnan, ajattelin vaan et se on sellainen solumöykky, alkio jne. Myöhemmin kun sitten sain lapsen se sai mut ajattelemaan sitä kuinka sekin alkio olisi tullut samanlaiseksi kuin tämä vauva jne. En katunut tai mitään, mutta suhtautuminen muuttui. Jotenkin vaan mietin kävikö sulle samoin kun nyt painit sen kanssa oliko sikiö vai vauva. Kyllä mäkin edelleen kannatan aborttioikeutta, monesti se on oikea vaihtoehto.

 

Oikeasti on ollut ihana huomata, että moni mun typeryyksistä huolimatta on ollut tukena. En odottanut tällaista, kiitos teille. Tunnin kuluttua lähden miehen asunnolle lepuuttamaan lapsivapaan viikonlopun ajaksi. Yritetään pitää mahdollisimman rento viikonloppu, toipua henkisesti ja fyysisesti. Ja taas su-iltapäivänä lapsiarki alkakoon. Lapset kyllä pitävät pään hyvin kasassa. =) Vaikka sitten joudumme vastaamaan niihin vaikeisiin kysymyksiin, kun kerrotaan, ettei mun masussa ole enää vauvaa. En tiedä vieläkään, mitä sanoa, koska ei olla uskovaisia. Varovaisesti kerran lapsia lohdutin, että jotkut uskovat vauvan olevan enkelinä pilven päällä, muttei se ainakaan 6-vuotiaalle mennyt läpi. Pitää miettiä.

:hug: Kauhean vaikeita kysymyksiä. :/ Sen verran olen itse puhunut näiden asiantuntijoiden kanssa, että mun ymmärtääkseni lapsille kannattaa mahdollisimman todenmukaisesti ja asiallisesti kertoa tästäkin. Lapsillehan voi sanoa, että vauva oli niin sairas, ettei jaksanut enää jaksanut äidin masussa kehittyä vaan tuli pois. Mä ilman muuta selittäisin, että vauva meni taivaaseen, mutta tietenkään te ette niin tee jollette sellaiseen itse usko. Meidän lapsille (3 ja 4v) meni ihan hyvin läpi, kun puhuttiin läheisen kuolemasta, kun selitin, että hän oli jo hyvin vanha ja sairas ja kuoli sen takia. Toki mä vielä sanoin, että hän meni taivaaseen, mutta ei siinä sen enempää mitään jumaluus-juttuja käyty läpi. Ja lapset muistelee edelleen tätä läheistä ihmistä, ja sanoo, että hän oli kipeä ja siksi kuoli.

 

Ihan vaan varovainen ehdotus, mutta mitä jos antaisitte perheenne/miehenne kesken vauvalle "nimen?" Ei tarvisi miettiä että, sikiö vai vauva vai mikä. Lapsillekkin voisi ehkä olla helpompaa käsitellä "oikeaa persoonaa."
Meidän perheeseen kuuluu myös "Nuppu." Nuppu sai kutsun meidän sylistä korkeampaan syliin rv 19 :'( Nupun utraäänikuvat on edelleen tallessa meillä kaapissa, ja "isosisko" haluaa niitä joskus katsella elämää pohtiessaan leikki-ikäisen viisaudella

 

Oikeasti on ollut ihana huomata, että moni mun typeryyksistä huolimatta on ollut tukena. En odottanut tällaista, kiitos teille. Tunnin kuluttua lähden miehen asunnolle lepuuttamaan lapsivapaan viikonlopun ajaksi. Yritetään pitää mahdollisimman rento viikonloppu, toipua henkisesti ja fyysisesti. Ja taas su-iltapäivänä lapsiarki alkakoon. Lapset kyllä pitävät pään hyvin kasassa. =) Vaikka sitten joudumme vastaamaan niihin vaikeisiin kysymyksiin, kun kerrotaan, ettei mun masussa ole enää vauvaa. En tiedä vieläkään, mitä sanoa, koska ei olla uskovaisia. Varovaisesti kerran lapsia lohdutin, että jotkut uskovat vauvan olevan enkelinä pilven päällä, muttei se ainakaan 6-vuotiaalle mennyt läpi. Pitää miettiä.

:hug: Kauhean vaikeita kysymyksiä. :/ Sen verran olen itse puhunut näiden asiantuntijoiden kanssa, että mun ymmärtääkseni lapsille kannattaa mahdollisimman todenmukaisesti ja asiallisesti kertoa tästäkin. Lapsillehan voi sanoa, että vauva oli niin sairas, ettei jaksanut enää jaksanut äidin masussa kehittyä vaan tuli pois. Mä ilman muuta selittäisin, että vauva meni taivaaseen, mutta tietenkään te ette niin tee jollette sellaiseen itse usko. Meidän lapsille (3 ja 4v) meni ihan hyvin läpi, kun puhuttiin läheisen kuolemasta, kun selitin, että hän oli jo hyvin vanha ja sairas ja kuoli sen takia. Toki mä vielä sanoin, että hän meni taivaaseen, mutta ei siinä sen enempää mitään jumaluus-juttuja käyty läpi. Ja lapset muistelee edelleen tätä läheistä ihmistä, ja sanoo, että hän oli kipeä ja siksi kuoli.

Ei-uskovaisena on todella vaikea keksiä lohdutuksen sanoja lapsille. Sanoin jo viime viikolla, että vauva (käytettiin sanaa vauva jo lapsille puhuessa) on todella kipeä ja sairas ja tulee kuolemaan. Ja että jotkut uskovat, että vauva menee pilven päälle enkeliksi vilkuttelemaan sisaruksille, en sitten tiedä miten tuon ovat käsittäneet. Isoin lohtu kuitenkin on ollut se, että mahdollisesti tulee vielä terve vauva meille. 4v tyttö otti tämän kaikista raskaimmin. Ymmärsi paremmin kuin 6v veljensä.

 

Ihan vaan varovainen ehdotus, mutta mitä jos antaisitte perheenne/miehenne kesken vauvalle "nimen?" Ei tarvisi miettiä että, sikiö vai vauva vai mikä. Lapsillekkin voisi ehkä olla helpompaa käsitellä "oikeaa persoonaa."
Meidän perheeseen kuuluu myös "Nuppu." Nuppu sai kutsun meidän sylistä korkeampaan syliin rv 19 :'( Nupun utraäänikuvat on edelleen tallessa meillä kaapissa, ja "isosisko" haluaa niitä joskus katsella elämää pohtiessaan leikki-ikäisen viisaudella

Mie ehdin kutsua pientä pikkuhunniksi, ei oikein muita nimiä ollut. Hunni tuli sanasta hun, kultsi.

 

Ihan vaan varovainen ehdotus, mutta mitä jos antaisitte perheenne/miehenne kesken vauvalle "nimen?" Ei tarvisi miettiä että, sikiö vai vauva vai mikä. Lapsillekkin voisi ehkä olla helpompaa käsitellä "oikeaa persoonaa."
Meidän perheeseen kuuluu myös "Nuppu." Nuppu sai kutsun meidän sylistä korkeampaan syliin rv 19 :'( Nupun utraäänikuvat on edelleen tallessa meillä kaapissa, ja "isosisko" haluaa niitä joskus katsella elämää pohtiessaan leikki-ikäisen viisaudella

Mie ehdin kutsua pientä pikkuhunniksi, ei oikein muita nimiä ollut. Hunni tuli sanasta hun, kultsi.

No mut toihan on ihan hyvä

 

Ihan vaan varovainen ehdotus, mutta mitä jos antaisitte perheenne/miehenne kesken vauvalle "nimen?" Ei tarvisi miettiä että, sikiö vai vauva vai mikä. Lapsillekkin voisi ehkä olla helpompaa käsitellä "oikeaa persoonaa."
Meidän perheeseen kuuluu myös "Nuppu." Nuppu sai kutsun meidän sylistä korkeampaan syliin rv 19 :'( Nupun utraäänikuvat on edelleen tallessa meillä kaapissa, ja "isosisko" haluaa niitä joskus katsella elämää pohtiessaan leikki-ikäisen viisaudella

Mie ehdin kutsua pientä pikkuhunniksi, ei oikein muita nimiä ollut. Hunni tuli sanasta hun, kultsi.

No mut toihan on ihan hyvä

Äitin ja isin pikkuhunni. Ja nyt tuli itku taas.

 

Mutta nyt pois, netti- ja lapsivapaa viikonloppu tulossa. Su taas takaisin. Oikeasti suuri kiitos teille, jotka olette tukeneet. Ja Jonsered, erityiskiitos, kuten Horuksen silmällekin. Ja parille muullekin. Ihania olette.

 

Ihan vaan varovainen ehdotus, mutta mitä jos antaisitte perheenne/miehenne kesken vauvalle "nimen?" Ei tarvisi miettiä että, sikiö vai vauva vai mikä. Lapsillekkin voisi ehkä olla helpompaa käsitellä "oikeaa persoonaa."
Meidän perheeseen kuuluu myös "Nuppu." Nuppu sai kutsun meidän sylistä korkeampaan syliin rv 19 :'( Nupun utraäänikuvat on edelleen tallessa meillä kaapissa, ja "isosisko" haluaa niitä joskus katsella elämää pohtiessaan leikki-ikäisen viisaudella

Lisäksi vielä istutimme perheen kanssa "Nupun puun" pihallemme. Sitä tyttö on tykännyt aina hoitaa, kastelee ja seuraa taimen kasvua ja mitä lintuja ym. taimessa vierailee.

 

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: Oikein paljon jaksamista ja voimia suuressa surussa! :hug: :hug: :hug: :hug:

 

Huomenna haen pikkuisen patologian osastolta. Hautauslupa on annettu. Sukupuolenkin sain tietää, tyttö. Tuhkaus paikallisessa krematoriossa ja haudataan tuhkat äitini pihalle uurnassa.

 

Voimia

 

-voimia, voimia... aika parantaa haavat, vaikka ei sitä luopumisen tuskaa koskaan unohda ei... ;(