Lapsiveden puuttuminen. :(

Siis eikö Käpy ole lapsensa menettäneille (siis luonnollisesti kuolleille)? Vai myös keskeytyksen tehneille?

Noin se on. itsellä yksi keskemeno ja yksi 3kk elänyt terve lapsi. Tuon lapsen vuoksi olisin tarvinut käpysivuja ´muttei niitä vielä ollut.

 

Ystävältäni kuoli pieni lapsi vuosi sitten, 1-vuotiaana, täysin odottamatta.
Hän kävi tuolla käpy-ryhmässä mutta ei oikein kokenut sitä mielekkääksi vaihtoehdoksi tehdä surutyötä. Siellä oli muut lähinnä ihmisiä, jotka olivat kokeneet keskenmenon varhaisilla viikoilla ja useita vuosia sitten.

Anteeksi jos olen julma, mutta ymmärrän ystävääni tämän suhteen - mielestäni 4 vuotta sitten koettu keskenmeno ei ole verrattavissa 1-vuotiaan äkilliseen kuolemaan...

Tämä ihan näin ot, kun tuosta käpy-ryhmästä vaan keskustelitte...

Noin juuri!;(

 

Osanottoni ap:lle ja koko perheelle

Luin vastikään ketjun läpi ja se palautti mieleen niin monia surullisia muistoja, itse olen kokenut eri syistä kaksi keskenmenoa rv 19 ja monet asiat kuulostivat kovin tutuilta.

Ensimmäinen kerta oli tuskaisempi koska en tiennyt mistään mitään ja pieni syntyi viikonloppuna niin osastollakin oli vajausta ja kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti.
Surutyön kannalta on melko oleellista nähdä pikkuinen, vaikka se tuntuukin oudolta mutta näin jälkiviisaana sen todellakin tiedän. Olin ensimmäisen kerran jälkeen hyvin ahdistunut siitä etten saanut hyvästellä mutta en sitä osannut vaatiakaan.
Ainakin minusta tuntui se, että pidin vauvaani sylissä, turvassa, edes sen hetken, siltä, että saatoin hänelle tehdä edes yhden palveluksen ja samalla saatoin kertoa kuinka häntä rakastin ja olisin rakastanut edelleen jos minun olisi vain sallittu.
Itse kuvasin pienoisen synnytyksen jälkeen ja varsinkin kuva jossa se niin täydellisen pieni käsi sormineen lepäsivät sormellani oli minulle tärkeä muutenhan vauva ei ollut kovin kaunista katseltavaa koska oli ollut muutaman päivän kuolleeena kohdussa.

Meillä ei tuettu surutyötä juuri ollenkaan ja se on kostautunut jälkeenpäin aika pahasti toisesta keskenmenosta on nyt reilu vuosi ja romahdin aikalailla viime joulunaikaan, toki elämässä oli tapahtunut muutakin mutta nämä kaksi keskenmenoa nousivat myös kovin vahvasti esille asioita selvitellessäni.

Ja todellakin yksi suurista suruista oli se, että joutui olemassa oleville lapsille kertomaan vauvan menehtymisestä. Aika yksinkertaisesti se oli niin, että vauva oli niin sairas, ettei hän voinut ja jaksanut elää. Toisesta raskaudesta ei lapsille vielä oltu kerrottukaan, koska en halunnu tuottaa heille toista kertaa surua jota heidän on niin kovin vaikea käsittää. Suuri helpotus olikin toisella kertaa, etten joutunut suremaan lasten surua, vaikka onhan asia heille kerrottava joskus mutta silloin heidän lienee helpompi käsittää asia.

Ja vielä todellakin toiset purkavat suruaan kirjoittamalla, on niin paljon helpompi kirjoittaa kuin puhua. Asiat kuitenkin pyörivät mielessä ja ainakin meillä ei mies pystynyt puhumaan asioista yhtä paljon kuin minä ja en halunnut ahdistaa miestä pakottamalla hänet kuuntelemaan ja puhumaan. Joten olisi suotavaa, ettei toista arvostella sen mukaan kuinka hän suruaan käsittelee!

Lämmin :hug: Viblsp

P.S. Anteeksi pitkä kirjoitus- tunteet hieman pääsivät pintaan

 

Osanottoni ap:lle ja koko perheelle

Luin vastikään ketjun läpi ja se palautti mieleen niin monia surullisia muistoja, itse olen kokenut eri syistä kaksi keskenmenoa rv 19 ja monet asiat kuulostivat kovin tutuilta.

Ensimmäinen kerta oli tuskaisempi koska en tiennyt mistään mitään ja pieni syntyi viikonloppuna niin osastollakin oli vajausta ja kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti.
Surutyön kannalta on melko oleellista nähdä pikkuinen, vaikka se tuntuukin oudolta mutta näin jälkiviisaana sen todellakin tiedän. Olin ensimmäisen kerran jälkeen hyvin ahdistunut siitä etten saanut hyvästellä mutta en sitä osannut vaatiakaan.
Ainakin minusta tuntui se, että pidin vauvaani sylissä, turvassa, edes sen hetken, siltä, että saatoin hänelle tehdä edes yhden palveluksen ja samalla saatoin kertoa kuinka häntä rakastin ja olisin rakastanut edelleen jos minun olisi vain sallittu.
Itse kuvasin pienoisen synnytyksen jälkeen ja varsinkin kuva jossa se niin täydellisen pieni käsi sormineen lepäsivät sormellani oli minulle tärkeä muutenhan vauva ei ollut kovin kaunista katseltavaa koska oli ollut muutaman päivän kuolleeena kohdussa.

Meillä ei tuettu surutyötä juuri ollenkaan ja se on kostautunut jälkeenpäin aika pahasti toisesta keskenmenosta on nyt reilu vuosi ja romahdin aikalailla viime joulunaikaan, toki elämässä oli tapahtunut muutakin mutta nämä kaksi keskenmenoa nousivat myös kovin vahvasti esille asioita selvitellessäni.

Ja todellakin yksi suurista suruista oli se, että joutui olemassa oleville lapsille kertomaan vauvan menehtymisestä. Aika yksinkertaisesti se oli niin, että vauva oli niin sairas, ettei hän voinut ja jaksanut elää. Toisesta raskaudesta ei lapsille vielä oltu kerrottukaan, koska en halunnu tuottaa heille toista kertaa surua jota heidän on niin kovin vaikea käsittää. Suuri helpotus olikin toisella kertaa, etten joutunut suremaan lasten surua, vaikka onhan asia heille kerrottava joskus mutta silloin heidän lienee helpompi käsittää asia.

Ja vielä todellakin toiset purkavat suruaan kirjoittamalla, on niin paljon helpompi kirjoittaa kuin puhua. Asiat kuitenkin pyörivät mielessä ja ainakin meillä ei mies pystynyt puhumaan asioista yhtä paljon kuin minä ja en halunnut ahdistaa miestä pakottamalla hänet kuuntelemaan ja puhumaan. Joten olisi suotavaa, ettei toista arvostella sen mukaan kuinka hän suruaan käsittelee!

Lämmin :hug: Viblsp

P.S. Anteeksi pitkä kirjoitus- tunteet hieman pääsivät pintaan

Myöhäisissä kekenmenoissa tuo on ymmärrettävää ja nin ikävää. Onneksi sinulla jo lapsia.

 

Lämmin osanotto koko perheellenne :hug:

 

Osanottoni, ja oikein paljon voimia ja jaksamista ap:lle! :hug: :hug: :hug:

 

Toivottavasti pääset hyvästelemään pienokaisesi. En voi edes kuvitella miltä kaikki tämä on tuntunut, mutta halusin omasta puolestanikin ilmaista osanottoni. Ei oman lapsen menetystä missään tilanteessa soisi kenellekään. Toivottavasti pikkuhiljaa alkaa helpottaa :hug:

 

Kunpa kukaan teistä huutelijoista jotka haluavat vain loukata ei joudu koskaan kokemaan mitään suurta surua, koska jos siinä tilanteessa joku tulee teille sanomaan yhtä kuvottavia asioita kuin mitä tässä ketjussa on Viblsplle sanottu, te murrutte, tai jos ette, todistatte ainakin olevanne yhtä tunteettomia kuin mitä olette esittäneet. Toivottavasti oikeasti häpeätte. Ei ihme että kamalimmat kommentit on huudeltu harmaana, edes vastuuta puheistanne ette uskalla ottaa toisin kuin Viblsp, joka on pyytänyt anteeksi. Ottaisitte oppia.

 

Osanottoni, tiedän hvin mitä käyt juuri nyt läpi. Oletko ollut yhteyksissä tuntematon enkeli-sivustoon.
Sieltä saa vertaistukea ja keskustella lapsensa menettäneiden äitien kanssa.

 

luulis että onnistuisi että pääset katsomaan pientä. toivottavasti pääset :hug:

 

Kunpa kukaan teistä huutelijoista jotka haluavat vain loukata ei joudu koskaan kokemaan mitään suurta surua, koska jos siinä tilanteessa joku tulee teille sanomaan yhtä kuvottavia asioita kuin mitä tässä ketjussa on Viblsplle sanottu, te murrutte, tai jos ette, todistatte ainakin olevanne yhtä tunteettomia kuin mitä olette esittäneet. Toivottavasti oikeasti häpeätte. Ei ihme että kamalimmat kommentit on huudeltu harmaana, edes vastuuta puheistanne ette uskalla ottaa toisin kuin Viblsp, joka on pyytänyt anteeksi. Ottaisitte oppia.

tätähän se on ollut muissakin ketjuissa, kauheeta skeidaa niskaan ei minkäänlaista ymmärrystä toivottavasti näitten harmaitten lapsista ees tulisi hieman enemmän empaattisia.

 

Ei ihme että kamalimmat kommentit on huudeltu harmaana, edes vastuuta puheistanne ette uskalla ottaa toisin kuin Viblsp, joka on pyytänyt anteeksi. Ottaisitte oppia.

Mä luulen myös että ne on mustia, joita Vibslp on loukannu ja nyt annetaan takasin. Jos ei pärjää muuten niin sillon kun toinen on maassa. :/ Miten raukkamaista.

 

Vibslp - Haluan toivottaa sinulle ja perheellesi voimia!

Vaikka mitä mieltä olisin jostain palstalaisesta ei tulisi mieleenikään tällaisessa tilanteessa lähteä "kuittailemaan".

Hävetkää te jotkut muka aikuiset, muka äidit.

 

Valmiit arkut maksavat yli 300e, mutta sairaalasta saa sellaisia pahvisia "arkkuja" jossa vauva voidaan haudata. myös tuhkaus on mahdollista kun raskaus on kestänyt sen 22 viikkoa. tiesithän että sinulla on oikeus 105 pvän äitiyslomaan ja tietääkseni saat myös äitiysavustuksen tässä tapauksessa rahana.

Ihan ei kuulu tän ketjun tärkeimpään aiheeseen, mut meidän vauvan arkku (60cm pitkä, valkoinen ) maksoi +- 150?

Sinä olet yksi, jolle olen anteeksipyynnön myös velkaa, kun typeränä ääliönä väheksyin suruasi aikoinaan. Anteeksi isolla A:lla. Kasvoin taas tämän myötä.

Sinä saat anteeksi. Kieltämättä oli kyllä mielessä ilkeät kommenttisi, kun olen seuraillu ketjua taustalla. Mutta menneet on menneitä, eikä niitä nyt muistella, jooko? Olen todella pahoillani teidän koettelemuksesta.
Tällä hetkellä ei ehkä tunnu sille, tai et usko sitä, mutta aika parantaa. Se on vanha klisee, mutta niin totta.
Jos haluat, niin mulle saa laittaa myös yv:iä.

P.S. Mun hyvällä ystävällä keskeytettiin raskaus ihan samoista syistä kun teillä, siitä on nyt tasan vuosi aikaa.

 

Ei tainnut sos.tt olla ajan tasalla.

http://verneri.net/yleis/tietoa-odottajille/erilainen-raskaus/raskauden-
keskeytys.html

SAIRAUSLOMA
Raskauden keskeytyksen jälkeen sairauslomaa kirjoitetaan raskauden kestosta riippuen tavallisesti 1-3 viikkoa. Jos raskaus keskeytetään, ei nainen ole oikeutettu Kansaneläkelaitoksen maksamaan äitiyspäivärahaan, vaikka raskaus olisi kestänyt yli 154 päivää. Sairausvakuutuslaissa ei asiasta ole säädetty, mutta tämä on Kelassa yleisesti noudatettu laintulkinta.

En tiedä, miten tuo käytännössä menee sitten, ei tunnu kovinkaan tärkeältä juuri nyt muutenkaan.

En sitten mennyt katsomaan kuitenkaan. En uskaltanut ja toivon, ettei jää vaivaamaan. Pelkään kai, että se näky jäisi kummittelemaan päähän.

Ja kiitos Sisu. Kyllä nyt tuntuu oikeasti niin typerältä. Alkaa tuokin tuntua enemmän ja enemmän vauvalta, koska näitä hautaustoimenpiteitä joutuu miettimään yms. Vaikka sikiöhän se viikoiltaan on. En tiedä, kamalan sekavat ajatukset, argh. Mutta joo, olenpahan kunnioittavampi muiden surua kohtaan. Oli sitten keskenmeno alkuraskaudessa tai myöhemmin, koska suru on niin erilaista jokaisella ja jokainen käsittelee sen eri tavalla.

 

Vastaavassa tilanteessa itse olisin mennyt katsomaan.Eihän sitä tietenkään tiedä miltä tuntuisi jos tuossa tilanteessa todellakin olisi miltä sitten tuntuisi mennä katsomaan.

Jaksamista :hug:

 

Vibslp - Haluan toivottaa sinulle ja perheellesi voimia!

Vaikka mitä mieltä olisin jostain palstalaisesta ei tulisi mieleenikään tällaisessa tilanteessa lähteä "kuittailemaan".

Hävetkää te jotkut muka aikuiset, muka äidit.

Tätä on hyvä peesata.

 

Ei tainnut sos.tt olla ajan tasalla.

http://verneri.net/yleis/tietoa-odottajille/erilainen-raskaus/raskauden-
keskeytys.html

SAIRAUSLOMA
Raskauden keskeytyksen jälkeen sairauslomaa kirjoitetaan raskauden kestosta riippuen tavallisesti 1-3 viikkoa. Jos raskaus keskeytetään, ei nainen ole oikeutettu Kansaneläkelaitoksen maksamaan äitiyspäivärahaan, vaikka raskaus olisi kestänyt yli 154 päivää. Sairausvakuutuslaissa ei asiasta ole säädetty, mutta tämä on Kelassa yleisesti noudatettu laintulkinta.

En tiedä, miten tuo käytännössä menee sitten, ei tunnu kovinkaan tärkeältä juuri nyt muutenkaan.

En sitten mennyt katsomaan kuitenkaan. En uskaltanut ja toivon, ettei jää vaivaamaan. Pelkään kai, että se näky jäisi kummittelemaan päähän.

Ja kiitos Sisu. Kyllä nyt tuntuu oikeasti niin typerältä. Alkaa tuokin tuntua enemmän ja enemmän vauvalta, koska näitä hautaustoimenpiteitä joutuu miettimään yms. Vaikka sikiöhän se viikoiltaan on. En tiedä, kamalan sekavat ajatukset, argh. Mutta joo, olenpahan kunnioittavampi muiden surua kohtaan. Oli sitten keskenmeno alkuraskaudessa tai myöhemmin, koska suru on niin erilaista jokaisella ja jokainen käsittelee sen eri tavalla.

Osaan ottoni myös multa!!

Jotenkin vaan hirveetä, että tällänenkin asia, toisten kunnioitus, tarvii oppii oman kantapään kautta...
mutta se siitä..

Jaksamisia!!

 

:hug: Oikein paljon voimia sinulle ja miehellesi suruunne. Muuta en osaa sanoa.

 

En tiedä, miten tuo käytännössä menee sitten, ei tunnu kovinkaan tärkeältä juuri nyt muutenkaan.

En sitten mennyt katsomaan kuitenkaan. En uskaltanut ja toivon, ettei jää vaivaamaan. Pelkään kai, että se näky jäisi kummittelemaan päähän.

Ja kiitos Sisu. Kyllä nyt tuntuu oikeasti niin typerältä. Alkaa tuokin tuntua enemmän ja enemmän vauvalta, koska näitä hautaustoimenpiteitä joutuu miettimään yms. Vaikka sikiöhän se viikoiltaan on. En tiedä, kamalan sekavat ajatukset, argh. Mutta joo, olenpahan kunnioittavampi muiden surua kohtaan. Oli sitten keskenmeno alkuraskaudessa tai myöhemmin, koska suru on niin erilaista jokaisella ja jokainen käsittelee sen eri tavalla.

Mekään ei muuten katsottu meidän pientä. Kyllä kätilöt olis antanu, mut mies ei halunnu katsoa, ja mä en halunnu katsoa, kun mies ei lähteny. Halusin, et yhdessä katsotaan, tai sit ei ollenkaan.
Meille parempi vaihtoehto on se, että mielikuva vauvasta on pieni, täydellistäkin täydellisempi tyttövauva. Kyllä se aluksi vaivasi vähän, ettei sitten katsotukaan, mutta ajan myötä sekin on haalistunu, ja enemmän mielessä ajattelee sitä pientä täydellistä vauvaa.

Hautapaikka on meille ja meidän perheelle äärimmäisen tärkeä paikka, vaikka se onkin 120km päässä meidän kotoa. Käydään siellä aina, kun siihen on mahdollisuus. Lasten kannalta hauta on myös tärkeä, enkelivauva kun tulee aina olemaan osa meidän perhettä.

Ja vielä sun vuosien takaisista kommenteista... Hienoa, että sä pystyt myöntämään vääryytesi, ja pyytämään asianosaisilta vilpoittömästi anteeksi. Siihen ei kaikista olis :flower: :flower:

:hug:

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Toinen asia mikä ihmetyttää on tämä keskustelu näistä harmaista ketjulaisista. Onko se jotenkin huonompi asia jos harmaana kommentoi kun rekisteröitneenä kommentoi? Ajattelin sitä kun tässä palstalla on mahdollista keskustella niin ja jokaisella pitäisi olla vapaus valita kumman haluaa ilman toiseten mollimista.

Toivon, että tästä ei nyt sit kukaan nouse takajaloilleen kuin kiimainen ori laitumella.

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Toinen asia mikä ihmetyttää on tämä keskustelu näistä harmaista ketjulaisista. Onko se jotenkin huonompi asia jos harmaana kommentoi kun rekisteröitneenä kommentoi? Ajattelin sitä kun tässä palstalla on mahdollista keskustella niin ja jokaisella pitäisi olla vapaus valita kumman haluaa ilman toiseten mollimista.

Toivon, että tästä ei nyt sit kukaan nouse takajaloilleen kuin kiimainen ori laitumella.

Kokemusta tarvitsee, että ymmärtää joitakin asioita kunnolla, ainakin omalla kohdalla. Tämä on äärimmäinen keino oppia asioita kyllä. Enkä usko, että oli jotenkin tarkoitettu mulle opetukseksi, vaan tulee tässä sivussa sitten kaikkea mieleen ja hävettää älyttömästi.

No siis tuo harmautuminen on vain raukkamaista. Kyllä tällaisella palstalla pitäisi voida olla edes sen verran oma itsensä, ettei nikkiään peitä. Pelkäävätkö sitä, että jos muut tietäisivät, että joku musta nikki kirjoittelee tuota paskaa, niin muut "eivät tykkäisi" enää? Omituista ja jotenkin säälittävää mun mielestä, että jopa nettipalstalla pitää olla jotenkin "tykätkää musta"-asenne.

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Toinen asia mikä ihmetyttää on tämä keskustelu näistä harmaista ketjulaisista. Onko se jotenkin huonompi asia jos harmaana kommentoi kun rekisteröitneenä kommentoi? Ajattelin sitä kun tässä palstalla on mahdollista keskustella niin ja jokaisella pitäisi olla vapaus valita kumman haluaa ilman toiseten mollimista.

Toivon, että tästä ei nyt sit kukaan nouse takajaloilleen kuin kiimainen ori laitumella.

Sillä ei varsinaisesti ole täällä mielestäni merkitystä, että onko harmaa vai kirjautunut vaan suillä, miten sen mielipiteensä esittää. Joskus vaikeneminen on kultaa, etenkin jos osaa suoltaa niin ala-arvoista tekstiä kuin monet harmaat täällä ovat tehneet. Yksikään kirjautun ei ole kirjoittanuit ap:lle yhtä törkeästi kuin harmaat.

Ne jotka haluavat tästä ap:lle opetuksen, voisivat katsoa nyt peiliin onko heidän oma käytäksensä yhtään sen parempaa kuin ap:n joskus ennen? Minulta jos kysytään niin ei, vaan paljon ala-arvoisempaa. Vanhassa sanonnassa, älä lyö lyötyä, tiivistyy se mitä ajatuksia tämä ketju on mussa herättänyt.

Vispilälle paljon voimia surussa jaksamiseen :hug:

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Toinen asia mikä ihmetyttää on tämä keskustelu näistä harmaista ketjulaisista. Onko se jotenkin huonompi asia jos harmaana kommentoi kun rekisteröitneenä kommentoi? Ajattelin sitä kun tässä palstalla on mahdollista keskustella niin ja jokaisella pitäisi olla vapaus valita kumman haluaa ilman toiseten mollimista.

Toivon, että tästä ei nyt sit kukaan nouse takajaloilleen kuin kiimainen ori laitumella.

Sillä ei varsinaisesti ole täällä mielestäni merkitystä, että onko harmaa vai kirjautunut vaan suillä, miten sen mielipiteensä esittää. Joskus vaikeneminen on kultaa, etenkin jos osaa suoltaa niin ala-arvoista tekstiä kuin monet harmaat täällä ovat tehneet. Yksikään kirjautun ei ole kirjoittanuit ap:lle yhtä törkeästi kuin harmaat.

Ne jotka haluavat tästä ap:lle opetuksen, voisivat katsoa nyt peiliin onko heidän oma käytäksensä yhtään sen parempaa kuin ap:n joskus ennen? Minulta jos kysytään niin ei, vaan paljon ala-arvoisempaa. Vanhassa sanonnassa, älä lyö lyötyä, tiivistyy se mitä ajatuksia tämä ketju on mussa herättänyt.

Vispilälle paljon voimia surussa jaksamiseen :hug:

Täytyy myöntää, että noin ajattelen nyt itsekin. Typerää, jos ajattelevat itsestään nyt enemmän jotenkin. Olen minäkin ilkeä ollut, sen myönnän. Mutta tässäkin ketjussa ainakin 3, joita olen loukannut, on ihan mustana osoittanut myötätuntoa, mikä on mun mielestä hienoa.

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.