Lapsiperheet: Käykö teillä kokoajan joku kylässä?

["mie"]

Asumme omakotitalo-lähiössä, jossa on paljon lapsiperheitä. Minua ihmetyttää se, kun naapurillamme käy lähes joka päivä joku perhe tai ystävä lapsineen kylässä. Tiedän, että heillä on erittäin laaja ystäväväpiiri ja ovat vieraanvaraisia yms, mutte miten joku jaksaa kestitä toisia ihmisiä päivästä toiseen? Tämän perheen äiti on päivisin hoitovapaalla kotona lasten kanssa ja silti jaksaa kestitä aamusta iltaan vieraitaan. Ja jos ei itse kestitse, niin menee/menevät jonkun kaveriperheen luokse kyläilemaan. Tunnen myös toisen kaverin, jolla on sama juttu, erona vaan se, että hän käy lisäksi päivisin töissä.

Ihmetyttää, että eikö sen oman perheen kanssa osata olla? Minusta jotenkin "sairasta" tuollainen ylisosiaalisuus. Jotenkin levotonta...

Noh, itse olenkin tämmöinen "erakko". Meillä käy vieraita (sukulaisia lukuunottamatta) ehkä n. 5 kertaa vuodessa. En vain jaksa/pysty enempään...Eikä toisaalta edes kiinnosta, sillä nautin suuresti että saan touhuta vapaa-ajallani vain oman perheen kanssa. Omia ystäviäni tapaan mieluummin esim.kahviloissa ilman lapsia (ja heitäkin vain n. kerran kuukaudessa).

Onko muita tällaisia esimerkkitapaukseni tyylisiä "kyläluutia"? Miten te koette ja jaksatte nämä tiheät vierailut?

 

["vieras"]

Ei todellakaan. Emme myöskään kyläile jatkuvasti muidenkaan luona. Oma rauha on meillä ensisijaisen tärkeää pitkien työ sekä hoitopäivien vuoksi.

Sanotaan nyt kuitenkin näin että siinä joka kolmas viikonloppu yhtenä päivänä joko lauantai tai sunnuntai, laitetaan pöytä koreaksi ja syödään pienellä tarkkaan valikoidulla porukalla. Ilman tuomisia ei mennä jos ollaan itse kutsuttuja ja sama päinvastoin eli meillekään ei voi tulla tyhjin käsin.

 

["Lissu"]

Kyllä meillä aika paljon ihmisiä kyläilee. Musta se on vaan kivaa. Enkä ota todellakaan mitään paineita näistä vierailuista, joten ei niistä minussa ole mitään jaksamistakaan. Jos meillä on sotkuista niin sitten on, jos tarkoitus oli sinä iltana tehdä valmiiksi seuraavan päivän ruoka niin sitten istun kaverin kanssa keittiössä ja teen samalla, mahdollisesti kaveri auttaa. Ja niin edespäin. Kaapissa/pakastimessa on kyllä aina keksejä, pullaa tms. vierasvaraa, jos ei satu olemaan niin lähikaupasta löytyy kyllä.

Vierailut on aina kivoja kun niistä ei ota stressiä, monen tunnin siivoustalkoita jne. Ja vieraatkin tuntee itsensä tervetulleiksi. Viimeksi tänä kesänä olin eräissä rippijuhlissa joissa emäntä selvästi osoitti oman stressitasonsa, tiuski vieraille, valitti miten vähän on nukkunut jne. Itse päätin siinä paikassa että meidän rippijuhlissa vaikka sitten syödään kaupan pullaa ja kävellään pölypallojen keskellä, mutta noin en käyttäydy vieraita kohtaan.

 

[Laina elämää]

Ei käy.Tosin omani ovat jo isoja,ei käynyt silloinkaan kun lapset oli pieniä.Poikien kaverit saattavat tupsahdella kylään päivällä..lähtevät sitten "kylille" yhdessä.Jokunen poikien kaveri saattaa soittaa ovikelloa ja kysyä saako tulla vaikka pojat ei ookkaan kotona =) Siinäpä sitten jutellaan (jotkut purkavat huonoa mieltään,saattavatpa itkeäkkin) ja hörpätään kaffekupposet.Minusta on ihan hauskaa kun käyvät.

 

[FreezeCat]

No ei käy. Vaikka saishan nuita ja onhan meillä tuvan ovi levälleen, kun ipanat tuovat omia kavereitaan tuohon pyörimään. Toisinaan sitten on hiljaisempaa eloa.

Meijän tuttavat vain sattuvat asumaan etäämpänä, joten vierailut puolin ja toisin ovat harvinaisia herkkuja.

 

[-]

Samaistun ap kertomaasi. Meillä on samanlaiset naapurit, aina joku vieras auto pihassa. Olen monesti miettinyt kuinka jaksavat.

Itse käyn töissä ja siellä käyminen tyydyttää sosiaaliset tarpeeni. Iltaisin haluan olla yleensä perheen kesken ja käyn harrastamassa liikuntaa, kaupassa jne. Harvoin sitä jaksaa ketään arki-iltoina kestitä.

Nään ystäviäni ehkä 2-4 krt kuussa ja tällöin tapaamme joko jonkun kotona tai kahvilassa/leffassa/ravintolassa tms. Ehkä noin 3 krt vuodessa tulee järjestettyä jotkut juhlat jolloin on enemmän vieraita. Mutta joo, ehkä keskimäärin kerran kuussa meillä on joku kylässä ja kouluikäisen lapsen kaverit tietysti monta kertaa viikossa, mutta heitä ei lasketakaan.

 

[llll]

ei käy. Ja tulisin hulluksi jos kävisi. En ole sosiaalinen tyyppi. nautin enemmän ihan oman perheen kanssa olosta.

 

[nooo]

Mummo käy lähes päivittäin. Kavereita muksuineen tai ilman ehkä 3-4 kertaa viikossa.

 

[nooo]

Enkä siis koe olevani mitenkään ylisosiaalinen. Olen kotona lasten kanssa ja päivittäinen aikuiskontakti on tärkeää.

 

["vierailija"]

Ei käy. Me itse käydään perheenä muiden luona ehkä noin 2 x kuussa, mutta meillä ei käy juurikaan ketään. Usein haluan lähteä yksin ystävilleni ja sitä tapahtuu melkein viikottain. Se on sellaista omaa laatuaikaa Vuorotyö ja lasten päivähoito vievät todella suuren osan arjesta. Hyvä että jaksan aloittaa lapsilleni edes jonkun harrastuksen. (Se on kyllä jo harkinnassa).

 

[toinen erakkkoluonne]

Täällä toinen joka tulis hullluksi jos päivittäin pitäisi vieraita kestitä. Harvoin meillä kyllä käykään ketään. Minulle on ihan riittävästi siinä että jaksan ns. pakolliset sukulaisvierailut.

 

["Mie"]

Mistä tiedät että naapurisi "kestitsee" vieraitaan. En ainakaan tarjoa muuta kuin kahvit jos joku käy kylässä, taino joskus harvoin sattaa kaapista löytyä joku hikinen kaurakeksi tai korppu. Mutta kyllähän nuo kaverit viihtyy, ja meillä on kyllä niin rentoja kavereita ja ollaan itsekkin, että saatan olla ihan vaan kalsarit jalassa kotosalla kun joku tulee kylään, isä sitten kalsarit jalassa juodaan kahvit olkkarin sohvalla. Me ollaan tämmöisiä rentoja tyyppejä. Eino kyllä jaksais joka kerta kattamaan pöytää kaiken maailman herkuilla ja hienoilla kahvikupeilla..

 

["mie"]

[QUOTE="Mie";28959552]Mistä tiedät että naapurisi "kestitsee" vieraitaan. En ainakaan tarjoa muuta kuin kahvit jos joku käy kylässä, taino joskus harvoin sattaa kaapista löytyä joku hikinen kaurakeksi tai korppu. Mutta kyllähän nuo kaverit viihtyy, ja meillä on kyllä niin rentoja kavereita ja ollaan itsekkin, että saatan olla ihan vaan kalsarit jalassa kotosalla kun joku tulee kylään, isä sitten kalsarit jalassa juodaan kahvit olkkarin sohvalla. Me ollaan tämmöisiä rentoja tyyppejä. Eino kyllä jaksais joka kerta kattamaan pöytää kaiken maailman herkuilla ja hienoilla kahvikupeilla..[/QUOTE]

No siitä tiedän että kestitsee, koska on itse töissä ravintola-alalla (eli tuskin ihan korppua vieraille eteen laittavat) ja lisäksi syövät lähes aina tuossa ulkona terassilla, josta näen heidät. Monesti ovat grillailleet jotain ihanan tuoksuista ruokaa. Kateelliseksihan tässä itsensä tuntee, mutta ei minusta olisi tuollaiseen - ainakaan 5 kertaa viikossa.

 

[blooper]

Meillä ei käy ketään kylässä juuri ikinä. Ei haittaa. Joskus toivoisin, et tulis tytölle kaveri, mut 3vuotiailla kai tulee vielä se äitikin mukana?

Mä itse käyn kylässä/tapaan kavereita lauantaisin. En edes muista, koska olisin viettänyt lauantaipäivää lapsen kanssa kahden. Mies on silloin töissä. Sunnuntaisin tehdään juttuja koko perheenä tai sit osan päivästä mies ja lapsi käy miehen kavereilla.

 

["sasa"]

Ei käy. Todellakaan. Ei sellaista kukaan kestäisi. Haluan olla vapaa-ajallani rauhassa perheeni kanssa.

 

["vieras"]

Mä jotenkin kadehdin sellaista "avoimet ovet"-meininkiä. Itse olen kova stressaamaan kyläilyistä juuri siivouksen ja tarjoilujen takia, joten en kovin usein jaksa kutsua meille ketään. Eikä kyllä meillekään kutsuja satele... Ehkä kerran pari kuussa on jokin kyläreissu tai sitten meille tulossa vieraita. Välillä on sosiaalisempia aikoja ja sitten taas pidempään hiljaiseloa puolin ja toisin. Näin kotiäitinä ajattelen, että päivät kuluvat mukavammin kun on itsellä ja lapsilla seuraa. Yksikseen kun lasten kanssa istuu tuolla hiekkalaatikolla, niin jo matelee tunnit, mutta annas olla kun saa seuraa, silloin menee useampi tunti ihan hujauksessa.

 

[meillä]

Käy tosi harvoin vieraita arkisin. Poika reilu 4 v eikä nuku pv-unia eli meillä alkaa iltapala jo 18.30. Ystävillä joilla on isompia lapsia eivät ehdi n 17ksikaan kylään. Lapsettomilla venyy työt jne eivät ehdi.

 

[werwerwe]

Ei käy aikuisia kylässä, sen sijaan joka päivä kyllä joku lähiperhe tuppaa lapsensa meille kylään.

 

["vieras"]

ei tod käy! Olen jo töissä tekemisissä ihmisten kanssa, että en enää vapaalla jaksaisi jatkuvaa kyläilyä! Kavereita näen kyllä viikottain lenkkeilyn merkeissä mutta harvemmin lähdetään koko porukka kylään. Lasten synttäreillä meillä käy vieraita enemmän ja se riittää!!!

 

[aamuntorkku]

Meillä käy/me kyläillään paljon.

En koe "kestittämistä" raskaaksi, koska en mää mitään herkkuja vieraille joka kerta leivo - enkä odota itsekään semmoisia saavani.

Musta on mukava höpötellä ja ihanaa kun lapsillakin on seuraa =)

 

["Heidi"]

Olen ap kaltaisesi. En tosiaankaan jaksaisi jatkuvia vierailuja mihinkään suuntaan, en meille, enkä itsekään jaksa kyläillä. Olen töissä ja lapset ovat 2. luokalla ja eskarissa. Ihan riittävästi jo siinä on tekemistä, kun järjestelee lasten kaveritapaamisia. Vanhempi osittain jo omin nokkinensa.

En kyllä olisi hoitovapaallakaan jaksanut jatkuvaa trafiikkia. On ihanaa, kun saa olla rauhassa kotona oman perheen kesken. Niitä hetkiä on aivan liian vähän.

 

[Tykkäisin]

No sehän onkin ihan eri juttu jos on töissä. Kun itse olin töissä, ei kyllä tullut kyläiltyä, viikolla ei ikinä ja viikonloppuisinkin vaan kerran pari kuussa. Ei vaan jaksanut. Nyt kun olen taas kotiäitinä, niin tosi mielellään kyläilisin puolin tai toisin vaikka päivittäin! Mä en myöskään ota hirveää stressiä vieraista, vähän paikkoja järjestän. Yleensä pidän paikat sen verran siistinä, ettei tarvi erikseen siivota. Pakastimessa on aina jotain vierasvaraa, tai vähintään joku keksipaketti löytyy kaapista. Js ei oo mitään, keitänkahvit ja syödään voileipää. Nyt siis kotiäitinä kylästelen lasten kanssa kerran pari viikossa, enemmänkin vois jos kaikki kaverit ei olis töissä.

 

[Kerran viikossa, noin]

Johan se kävis kukkaron päälle joka päivä kokata / laittaa kahviherkut vieraille.
Mutta kyllä meilläkin kyläillään ja käy vieraita joka viikko. Se on ihan riittävästi kyllä. Ihanaa Se on, että vieraat tykkää tulla ja kaverit soittaa voisko tulla käymään, mutta välillä oon ite aika laiska lähtemään. Siitä tulee huono omatunto. Laitan heille kyllä sitten suolaiset ja makeat herkut aina, kun tulevat.

 

["piip"]

Ei työpäivän jälkeen jaksa,työssä olen tekemisissä koko ajan jonkun kanssa ja vastaan toiminnasta,se vie mehut pois.Ei jaksa yhtään smal talkia kenenkään kanssa sit enää =D Sama juttu hiekkalaatikkokerhojen suhteen,en vaan jaksa keskustella puolituttujen kanssa turhanpäiväisistä asioista ihan vain puhumisen ilosta. Ja inhoan leuhkimista ja sitä se kyllä välillä besserwisseräideillä tahtoo olla. Joskus tuollainen pakonomainen touhotus on pakoa omasta arjesta,ei jakseta olla perheen kesken ja on helpompaa paeta vieraiden sekaan. Lapsikin tatvitsee kyllä joskus rauhaa ja aivojen nollausta joten jatkuvaa kylärumbaa ei lastenkaan kannalta soisi,jos on päiväkodissa tai koulussa jo.