Lapsiluku täynnä(kö)?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaikea sanoa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaikea sanoa

Vieras
Meillä on kaksi ihanaa tervettä tyttöä, 5v. ja 2v., itse olen 26-vuotias, mieheni täyttää 30v.

Olen halunnut hoitaa lapset kotona ja aion edelleenkin olla kotona. Tässä vaiheessa sitä vain alkaa jo miettiä tulevaisuutta ja ajatella, olisko lapsiluku täynnä. Ehkäisyasiat askarruttaa, kierukka ei sopinut minulle enkä haluaisi syödä pillereitä (syön tosin niitä nyt, koska kondomikaan ei tunnu olevan meidän juttu).

Olemme harkinneet, että miehelleni (omasta tahdostaan) tehtäisiin vasektomia, mutta koska se on niin lopullista emmekä ole vielä vanhoja niin se laittaa miettimään.

Olen itse aika mukavuudenhaluinen ja ehkä laiskakin, tuntuu, että näissä kahdessa lapsessa on jo tarpeeksi. Vauva-ajat ovat takana, imetykset, pahimmat yöheräilyt jne.

Sukulaiset painostavat kokeilemaan vielä, että tulisiko sieltä poikakin. Totta, olisihan ihana saada vielä poika, sitten lapsiluku olisi takuulla täynnä. Mutta eihän lapsia kuulu tehdä sukupuolen mukaan, kuka sitä tietää, tuleeko sieltä vielä kolmas tyttö? Tai kaksi?

Mitkä ovat teidän "kriteereitänne" siihen, että lapsiluku on täynnä? Mikä sitten ehkäisyksi?

Lähipiirissäni on erityislapsi, joka on aivan valloittava ja ihana, mutta myönnän, etten ehkä itse olisi tarpeeksi vahva kasvattamaan erilaista lasta. Enkä myöskään jaksaisi hoitaa kahta vauvaa kerralla, kaksosia on suvussamme myös paljon.

Kodissamme ei juuri ole tilaa enempää, mutta ainahan voi muuttaa ja autoonkin mahtuu kolme lasta, se ei ehkä riitä syyksi.

Olisiko paras syy se, että lapsiluku tuntuu vain omalta? Musta ei vaan tunnu ihan siltä, en kaipaa lisää lapsia, mutta haaveilin isommasta perheestä, itsekin olen sellaisesta lähtöisin. En tiedä, olen vähän sekaisin näiden asioiden kanssa. En halua lapsia enää yli 30-vuotiaana, minulla on ammattitutkinnot suorittamatta ja haluaisin kolmekymppisenä alkaa keskittymään enemmän itseeni ja mieheeni, toki lasten kanssa olemiseenkin, ovathan he vielä pieniä silloinkin, mutta kuitenkin paljon omatoimisempia.

Eikä kukaan voi tietää tietysti sitäkään, tulisiko lapsia enempää vaikka niitä kuinka haluaisi, mutta en tiedä haluanko. Haluaisin ehkä, mutta en kuitenkaan. Nyt näiden kahden kanssa on kaikki niin hyvin, asiat ovat kunnossa. Ja haluaisin hoitaa nämä kaksi lasta niin hyvin kuin mahdollista, riittäisikö voimavarat enää kolmanteen.

Kommentteja?
 
Mulla on 3v ja 6v lapset. Olen 27 ja mieheni 32. Samaa pähkäiltiin täällä. Pyöriteltiin ajatusta pari vuotta ja sitten päätettiin et ei enää meille. Muutenkin työni takia (pph) talossa on päivisin 2-3 pientä, ni mukavalta tuntuu ku iltasin ja viikonloput on vaan kaks ja niiden kanssa ehtii itekki istahtaa hetkeks..

Lisäks päätin et asuntomme on liian pieni isommalle perheelle, auto on liian pieni, kulut nousee liian suureks ja se ajan käyttö on taas haasteellisempaa ku on kolmet-neljät eri harrastukset ja varmaan osuisivat eri kellon aikoihin!

En jaksa valvoa yöllä ja se vauva aika on muutenkin ni sekavaa ku on väsyny ja pitäs jaksaa tehä hommia ja huolehtia isojen harkat ja kavereitaki alkanu nurkissa pyörimään..

Raskausaika on niin hanurista ku on diabetes. Lisäksi olen syöksysynnyttäjä ja se on kivuliasta kun kaikki tapahtuu nopeasti ja ilman puudutuksia. Pelkään jo synnytystä liikaa!!

Viimeinen niitti oli se että jos tätä asiaa täytyy näin paljo miettiä, ni en taida koko lasta oikeesti haluta. Ykköstä ja kakkosta halusi niin kovasti et ei ollu epäilystäkään ettenkö yrittäs.. Siksi en tee yhtään enää, ellei iske OIKEA kuume saada vielä nyytti :p
 
Näin lukiessa ton tekstin niin tuli mieleen että nauti nyt vain niistä kahdesta ihanasta tytöstä ja siitä tilanteesta että EHKÄ joskus vielä. Olet vielä nuori niin kiire ei ole asioita päättää.
Kyllä se asia ihan varmasti tulee jossain vaiheessa ihan selkeäksi jompaan kumpaan suuntaan.

Itse mietin noita asiota aina niin että olen/olemmeko me vanhemmat/ koko perhe valmis vastaanottamaan tosiaan vaikka vammaisen lapsen, riittääkö aika, jaksaminen ja energia siihenkin (tai kaksoset tms).
 
Meillä on yksi lapsi ja jääkin ainoaksi. Tämä määrä van tuntuu hyvältä meille. Ennen lapsen syntymää haaveilin kahdesta, jopa kolmestakin lapsesta. Mutta elämä tämän yhdenkin kanssa on antanut meille riittävästi infoa siitä, ettei enempää kannata hankkia.

Me olemme mukavuudenhaluisia ihmisiä. Kumpikaa ei jaksaisi enää mitään yöheräilyjä, vaipparumbaa, imetyskipuja jne. Mun äitiys oli melko vaikeaa siihen saakka, kunnes lapsi alkoi tuottamaan ja ymmärtämään puhetta. Mä en enää jaksaisi ruveta arvailemaan, että mikäköhän nyt sitten on ongelmana.

Jotenka olemme nyt päättäneet, että jompi kumpi meistä menee sterilisaatioon. Jos ei meille ole kuudessa vuodessa tullut sellaista oloa, että haluaisimme lisää lapsia, niin vaikea uskoa että niitä myöhemminkään tulisi. Ainoa tilanne, jossa voisin edes harkita uutta lasta on se, että ainokaisemme menehtyisi. Sellaisen tapahtuman jälkeen voisi vielä joskus tulla mieleen, että haluaisi toisen lapsen. Muuten ei.
 
julia ja mussut, aloittaja kai pohtii lapsilukuasiaa paljolti myös ehkäisy-mielessä. sopivia ehkäisymenetelmiä ei vaikuta juurikaan olevan, jos kierukka ei sopinut eikä pillerit pidemmän päälle, eikä vasektomiaa miehelle. että sikäli kai vuosien pohtiminen olisi vaikeaa. mutta tietysti aloittaja itse päättää miehensä kanssa asian, kukas muukaan.
 
miehen kannattaa tehdä vasektomia ja säilyttää spermaa pakastettuna (onnistuu lapsettomuusklinikoiden kautta). Ehkäisy taattu, mutta JOS tapahtuisi jotain traagista (esim. ainokainen lapsi menehtyisi tms) niin olisi vielä mahdollisuus kuitenkin tulla omilla sukusoluilla raskaaksi. Lisäksi miehen vasektomia on mahdollista purkaa, ei tietenkään 100% onnistumisasteella, mutta joissain tapauksissa kuitenkin. Ihmettelenkin miten ko. menetelmä on niin epäsuosittu, ilmeisesti asenteissa parantamisen varaa.

Itse muistan omasta lapsuudestani kun isä ja äiti keskustelivat sterilisaatiosta ja isä raivosi naama punaisena että "minustahan ei ruunaa tehdä". Ikäänkuin vasektomia jotenkin vaikuttaisi kykyyn tai haluun...
 
Joo, samaa pähkäilyä...

Minä olen 27v ja mies 29v, lapset 6v ja 3v. Yritettiin kolmatta vuosi sitten ,mutta ei onnistunut, tuli km ja itse sairastuin ja kaikkee mahdollista paskaa koko yrityksen tiimoilta joten luovuttiin koko hommasta ja otin kuparikierukan. ainoo ehkäsy mikä miulle käy. Päätin että meen töihin pariks vuodeks ja katotaan sitten uutta yritystä. Haluaisin kyllä vielä sen kolmannen, mutta saa nähdä kuin käy.
 
Oletko miettinyt ehkäisyrengasta tai kapseliä? Kapseli olisi siinä mielessä kivan huoleton ehkäisy että kun se kerran asennetaan ei tarvitse muistaa kun käydä vaihtamassa tietyn ajan päästä ja loppu sujuu omalla painollaan.

Meillä (minä 28v, mies 27v) on myös kaksi lasta, 4 ja 2 vuotiaat pojat. Ennen kuopuksen syntymää ajattelin vielä että kolme lasta olisi meille se oikea lapsiluku, mutta kuopuksen syntymän jälkeen miehen kanssa kumpikin on kallistuttu sille kannalle, että kaksi taitaa olla todellisuudessa se meidän lasten lopullinen lukumäärä. Näiden kanssa on vielä mukavaa ja homma sujuu ja vaikka välillä tympäsee ja väsyttää, niin on lasten kanssa eläminen tällä kokoonpanolla vielä ylivoimaisesti enemän positiivista kun negatiivista ja pelkään että kolmas tässä vaiheessa voisi keikauttaa venettä toiselle kannalle. Nyt aisiat on mallillaan, mä opiskelen ja perhe porskuttaa eteenpäin tyytyväisin mielin.
Silti en koe, että sterilisaatio olisi meille oikea ehkäisymenetelmä. Itse en halua tässä vaiheessa elämää vielä tehdä niin lopullisia päätöksiä (jos se kolmas joskus vaikka olisikin ihan täysin vaan positiivinen lisä meidän perheeseen?), haluan pitää takaportin auki niin voin olla tyytyväinen tämän hetkiseen elämäämme ja perheemme kokoon.
Tosin minulle sopii kierukka ehkäisymenetelmäksi ja siksipä tämä ratkaisu onkin meille ihan toimiva että se takaportti jää raolleen. Luulisin, etä jos kertakaikkiaan sopivaa ehkäisymenetelmää ei olisi, niin jompikumpi meistä kävisi sterilisaatiossa. tämän hetkinen perheemme hyvinvointi ja onni on tärkeämpää minulle kun mahdolliset tulevat lapset.
 
meillä joku muu päätti meidän puolesta :) tai eihän niin voi sanoa jos ei käytä ehkäisyä. mut varmoilla päivillä oltiin ehkäisty jo monta kuukautta kunnes yhden kerran sitten kierto oli viikon myöhässä ja eipä siihen sitten muuta tarvittu. en tiedä olisinko halunnut enää lapsia. isommat oli siis 5 ja 4. mut nyt kun tuo yksi tuli lisää niin ei voisi ajatellakkaan ettei sitä olisi :)
 
Meillä on kaksi lasta, joista nuorin täytti juuri vuoden ja on alkanut nukkua yöt. Sen verran voimia syövää puuhaa, että meistä ei ole enää kolmannen vanhemmiksi.
Tässä erinäisiä syitä, että miksi ei:

- oma jaksaminen koetuksella vauvavaiheessa
- kaiken rumban aloittaminen taas, ei jaksa fyysisesti eikä henkisesti
- oma terveys raskausaikana (kohdun repeämisriski, raskausdiabetes, aiemmat sektiot)
- raskaus ja sektio pelottavat
- taloudellinen puoli, kolmas lapsi veisi paljon rahaa
- kahden kanssa helpompi liikkua, matkustella ja jaksaa olla läsnä
- auto pitäisi vaihtaa
- ei vain tunnu siltä, enemmän löydän negatiivista kuin positiivista
 
Alkuperäinen kirjoittaja Itsekin Pelännyt;23611391:
Hei Saraldo! Oliko teillä jotain perusteltua syytä epäillä ettei kaikki ole kunnossa lapsella? Vai oliko vain jokin oma "sisäsyntyinen" pelko?

:) Mä taisin ilmaista vähän epäselvästi ajatukseni... Eli siis lapsella ei ole eikä ole ollutkaan mitään vialla. Tarkoitin tuolla puheen tuottamisella ja ymmärtämisellä ihan vaan sitä, että mun kärsivällisyys oli koeteuksella, kun lapsesta piti arvata, mitä hän milloinkin halusi, kun ei osannut vielä puhua. Eli ihan vaan lapsen ikään liittyviä juttuja :) Tilanne helpottui huomattavasti kun lapsi alkoi puhua ja ymmärsi puhetta. Mun kärsivällisyyteni ei mitenkään jaksaisi enää vastasyntynyttä tai ylipäätään niin pientä lasta, etteikö hän osaisi jo puhua ja olla muutenkin suht omatoiminen.

Mä olen myös miettinyt sitä, että meillä on nyt terve, ihana lapsi. Jos sitten pitkin hampain hankkisimmekin sen toisen lapsen ja lapsi olisikin vakavasti sairas tai kehitysvammainen, meistä kumpikaan ei sitä jaksaisi. Tai jos vaikka kuolisin synnytyksessä, niin isä jäisi yksin kahden lapsen kanssa. Sen lisäksi olisin vähintään kolmevitonen, kun tämä kakkonen syntyisi. Iän myötä monet riskit kasvavat. Ja kun kerran lapsilukuun voi itse vaikuttaa (ainakin sen puolesta ettei niitä lisää tule), niin en ole valmis ottamaan riskejä :).
 
[QUOTE="vieras";23611442]meillä joku muu päätti meidän puolesta :) tai eihän niin voi sanoa jos ei käytä ehkäisyä. mut varmoilla päivillä oltiin ehkäisty jo monta kuukautta kunnes yhden kerran sitten kierto oli viikon myöhässä ja eipä siihen sitten muuta tarvittu. en tiedä olisinko halunnut enää lapsia. isommat oli siis 5 ja 4. mut nyt kun tuo yksi tuli lisää niin ei voisi ajatellakkaan ettei sitä olisi :)[/QUOTE]

meillä esikoinen syntyi minun ollessa 19V 2 keskenmenon jälkeen ja tällöin mieheni sanoi että 1 riittää ja tällä mentiin( rankka vauva-aika jne.) kunnes mieheni sai töitä ja ajan kanssa kun työkavereille alkoi syntyä vauvoja iski miehelleni vauvakuume ( ja mistäkö sen tiedän ...siittä kun mies sanoi että toinen ois ihan kiva ja siivä vaiheessa huolestuin kun toinen alkoi kattelemaan vaunuja ja turvakaukaloita :)ja mullakin vauvakuumetta oli olluyt jo pitkään joten kakkonen syntyi 2 keskenmenon jälkeen ja kun kakkonen oli 1.5V mies alkoi puhuun kolmannesta ja taas mentiin nyt on 2 tyttöä ja kuopus on poika ja nyt on lapsiluku täynnä ja vaikka kuopus ois ollut tyttö siltikin luku ois ollut täynnä .Nyt siis molemmilla ikää 30V ja lapset 11V,4V ja 1.5V :)
 
Ootte kuitenkin nuoria vielä, älkää tehkö mitään peruuttamottomia ratkaisuja, ikinä ei tiedä miten elämä heittelee..
Mä olin 23 v kun sain ekan ja sitten pian kakkosen , jonkun aikaa ajateltiin että tämä riittää, mutta niin se vauvakuume iski ja kolmonen syntyi ja bonuksena nelonen aika pian. mukavasti lapset kahden sarjassa ja nyt saimme uutisen iltatähdestä! ja ollaan onnesta mykkyräisenä koko perhe!
Olis ihan hirveä aatella, että kahden ekan jälkeen olis tehny sterilisaation, tämän vitosen jälkeen tunnen olevani siihen valmis.
 
Minä olen samanikäinen kuin sinä, meillä on yksi tyttö 2v ja toinen syntyy kesällä. Ja tällä hetkellä minusta todellakin tuntuu, että kaksi riittää meille. Toki maha alkaa tässä vaiheessa viikoilla 30+ olla jo niin iso, että uhmaavan ja energisen esikoisen hoito vaikeutuu päivä päivältä ja tämä vaikuttaa ajatuksiini lapsiluvusta. Odotan tulevaa vuotta-paria innostuksensekaisella kauhulla, miten sitä kahden kanssa sitten selviää. Toivon ja rukoilen, että kakkonen nukkuu alusta saakka yhtä hyvin kuin ykkönen aikoinaan, sehän se on jaksamisen a ja o.

Minusta sinun pohdintasi kuulostavat siltä, että et oikeasti halua kolmatta lasta. Silloin sitä ei kannata hankkia. Ja suvun pojantekopainostuksille ei kannata korvaansa lotkauttaa, se suku ei niitä lapsia tule hoitamaan, öitä kanssanne valvomaan, vaippoja vaihtamaan jne. Sitä paitsi onhan se jo koko lailla todennäköisempää että kahden tytön jälkeen tulee kolmaskin tyttö kuin että kolmonen olisi poika. Itsestäänselvyys, mutta tulkoon nyt sanottua, että ei kannata yrittää vauvaa, jos ei ole valmis ottamaan vastaan myös sitä kolmatta tyttöä. Sitä paitsi juuri pari viikkoa sittenhän oli jokin tutkimustulos, että vanhemmat ovat kaikkein onnellisimpia, jos perheen lapsiyhdistelmä on kaksi tyttöä. ;) Lasten lukumäärän lisääntyminen lisäsi tutkimusten mukaan vanhempien tyytymättömyyttä. Tietysti tämä on vain yksi tutkimus, joten ei varmasti päde kaikkiin perheisiin.

Tsemppiä teille pohdintoihin, mihin sitten päädyttekin! :)
 
ihan samoja asioita käydään läpi, mutta minulla tulee jo ikä vastaan. Eli päätös on tehtävä aika nopeasti (en halua tehdä 40v enää lapsia)..

Nyt sanon että onneksi aikoinaan kun esikoisen vauva-aika helpotti, aloimme yritäämään toista lasta. Nyt sitä on siihen tyytyväinen, ja nyt kun miettii sitä kolmatta.. tuntuu, että olisin siihenkin sitten tyytyväinen. Toisaalta kuten joku sanoi, kaikki nuo jutut, auto, matkustaminen jne helpompaa kahden kanssa. Mutta toisaalta kolmas varmaan menisi sinä sivussa, kai?

Minäkin toivoisin poikaa, mutta en usko että pahastuisin tytöstäkään, olen ollut niin onnellinen noiden kahden tytön syntymästä! Rahankuluhan se kasvaisi kun lapset kasvavat, se huolettaa siksi, että mielellään tarjoaisin lapsille paljon, en nyt tarkoita ihan materiaa vain, vaan matkustelua, harrastusmahdollisuuksia jne joihin myös menee rahaa. Ja kolme kuluttaa sitten isompana aina enemmän..

Vaikeaa on miettiä, ja tällä hetkellä onkin menossa tulee jos tulee -yritys... en usko että pettyisin jos tulisinkin raskaaksi, epäilyjä varmaan olisi miten selvittäisiin, mutta uskon että kaikki järjestyisi. Mutta jotenkin en ole miettinyt siltikään asiaa ihan loppuun asti vielä, en tiedä.
 
on kaksi pientä lasta.Vauvakuume on krooninen, mutta järki meni onneksi edelle. Tunnen omat rajani ja tiedän, että olisin tosi väsynyt. Lisäksi raskaudet olleet vaikeita. Eli täytyi ajatella näitä jo olemassa olevia lapsia. Hormonaalinen ehkäisy ei tule kysymykseen eli vähiin jäi vaihtoehdot. Mies kävi vasektomiassa ja kuume saa nyt tulla ja mennä aivan rauhassa:) Hyvä näin. Ei tartte pähkäillä.
 
itse pohdin vähän samoja asioita.Toisaalta minulla kuitenkin taitaa olla hieman enemmän tahtoa siihen kolmanteen lapseen. mikäli minulla olisi opiskelut suoritettuna ja jonkinlainen työpaikka olisin 100varma että jossakin vaiheessa haluan 3lapsen. mutta minäkään en lasta haluaisi enää 30 jälkeen. meilläkin ehkäisy ongelmana kun ei mikään sovi.
 
[QUOTE="kohta kahden äiti";23611786]Minä olen samanikäinen kuin sinä, meillä on yksi tyttö 2v ja toinen syntyy kesällä. Ja tällä hetkellä minusta todellakin tuntuu, että kaksi riittää meille. Toki maha alkaa tässä vaiheessa viikoilla 30+ olla jo niin iso, että uhmaavan ja energisen esikoisen hoito vaikeutuu päivä päivältä ja tämä vaikuttaa ajatuksiini lapsiluvusta. Odotan tulevaa vuotta-paria innostuksensekaisella kauhulla, miten sitä kahden kanssa sitten selviää. Toivon ja rukoilen, että kakkonen nukkuu alusta saakka yhtä hyvin kuin ykkönen aikoinaan, sehän se on jaksamisen a ja o.

Minusta sinun pohdintasi kuulostavat siltä, että et oikeasti halua kolmatta lasta. Silloin sitä ei kannata hankkia. Ja suvun pojantekopainostuksille ei kannata korvaansa lotkauttaa, se suku ei niitä lapsia tule hoitamaan, öitä kanssanne valvomaan, vaippoja vaihtamaan jne. Sitä paitsi onhan se jo koko lailla todennäköisempää että kahden tytön jälkeen tulee kolmaskin tyttö kuin että kolmonen olisi poika. Itsestäänselvyys, mutta tulkoon nyt sanottua, että ei kannata yrittää vauvaa, jos ei ole valmis ottamaan vastaan myös sitä kolmatta tyttöä. Sitä paitsi juuri pari viikkoa sittenhän oli jokin tutkimustulos, että vanhemmat ovat kaikkein onnellisimpia, jos perheen lapsiyhdistelmä on kaksi tyttöä. ;) Lasten lukumäärän lisääntyminen lisäsi tutkimusten mukaan vanhempien tyytymättömyyttä. Tietysti tämä on vain yksi tutkimus, joten ei varmasti päde kaikkiin perheisiin.

Tsemppiä teille pohdintoihin, mihin sitten päädyttekin! :)[/QUOTE]

minäkin ajattelin että kaksi riittää meille, kun odotin toista lastamme. nyt en enää tiedä.

mihin perustat tuon että kahden tytön jälkeen tulisi ennemmin kolmaskin tyttö??
ja mihin tutkimuksiin viittaat, linkkiä?
minäkin mietin, että entä jos kolmas olisikin huono nukkuja/sairas ym, miten sitä jaksaisi sitten? eli tiedän, että jaksan jos kolmas olisi terve ja nukkuisi hyvin jne, mutta jos ei, niin en tiedä mitä sitten.. mutta kun ei voi olla varma.
 
että en halua lapsia yli 30 vuotiaana. tässä ollaan; kaksi lasta ja molemmat tehty yli 33v. ei tullut aiemmin sopivaa miestä vastaan. raskausajat oli ihan ok, uskon että johtui paljon siitä, että olen suht hyvässä kunnossa. siis syön terveellisesti eikä ylipainoa. vanhempanahan on yleensä hankalampi raskautuakin. nyt olen 37 ja toivon ehkä vielä kolmatta lasta, varma en ole mutta aika loppuu.. numerona tuo ikä tuntuu paljolta, mutta olossa ei ole muutosta sitten 33 iän :D

että älkää sanoko ettette halua lapsia yli 30v, tiiä vaikka iltatähtiä vielä pukkaisitte ;)
 
Eihän toi ole perhe eikä mikään jos ei ole poikaa!

ja miehelle varsinkin on pettymys, mikä mies semmoinen jolla ei ole poikaa, ei se ole oikeasti onnellinen vaikka muuta sanoisi. Eikä muut miehet kunnioita tommoista pimpparallien iskää.
 

Yhteistyössä