Lapsille ikäeroa 2 vai 3 vuotta?

["vieras"]

joo, itse sitä ei voi valita mutta silti pähkäilen. Kova vauvakuume on ja esikoinen täyttää vuoden, mutta kun suunnitelmissa oli aloittaa toisen yritys vasta kun esikoinen täyttää 2 vuotta lähinnä pelkään onko 2 vuotias liian rankka yhtälö vastasyntyneen kanssa.... ekalla oli kyllä koliikki ja on muutenkin vaativa, siitä jäi pienet traumat siitä koliikista.

 

["vieras"]

Mä olisin 3v ikäeron kannalla. Se on helppoa ja ihanaa. Meillä tosin 4v ja se oli vielä helpompaa ja ihanampaa, mutta kavereiden puuhia kun on seurannut niin 3v ikäero on aivan toista kuin 2v. Mut sä päätät. Jos on vauvakuume niin eiköhän siinä mee vähän haastavampikin tilanne!

 

[Kylmäkkö]

Meillä vajaa pati vuotta ikäeroa ja aika passelisti on elämä soljunnut . Vaatteet, kaverisuhteet ym.. Asiat ovat jotenkin hoituneet itsestään .

 

[Rosabella]

Meillä esikoinen oli 2v 4kk kun vauva syntyi. Todella hyvin mennyt nämä pari kuukautta ainakin. Esikoinen suhtautuu hyvin vauvaan, ei ole mustasukkaisuutta tms.

 

[3 lapsen äiti]

2v meillä muksuilla ikäeroa ja ei minusta mitään hankalaa ole ollut. Jos lapsilla ois tyyliin vuosi ikäeroa niin vois olla rankkaa

 

["Vieras"]

Kaksvuotiaalla voi olla kyllä hankala uhma jos vauva tulee samaan sysyyn. Mieluummin alle 2v ikäero mutta toisaalta vaikka alku ois hankalampi niin 2v ikäerolla lapset leikkii muutaman vuoden päästä saumattomasti yhdessä, 3v ikäero on jo kiin iso että isompi varmaan enempi kiinnostunu muista jutuista.
Oikeesti ei omakohtaista kokemusta, ainoastaan mitä lähipiir on seurannu. omat lapset 1,5v erolla, kohta syntyy kolmas jolle tulee 3v tuohon nykyiseen kuopukseen eroa. Kohtahan se nähdään.

 

["kata81"]

meillä ikäeroa 1. ja 2. väillä 1 v 7 kk ja 2. ja 3. 1 v 11 kk. Suosittelen Leikit lähtevät paljon varhaisemmassa vaiheessa käyntiin eikä ole itsekään liikaa tottunut "ei vauvaperheen arkeen". Nyt kun kuopus täyttää 3 v, en enää viitsisi aloittaa vaipparulianssia uudelleen...mutta ei se tietysti mitään ruusuilla tanssimista ollut silloin, mut ihanaa on seurata kolmikon yhteisiä touhuja nyt kun ovat 3-6 v

 

["Maira"]

Meillä on 1v7kk ikäeroa ja mikäs siinä ollessa..Välillä oli rankkaa ja toisinaan helpompaa mut uskallan väittää et oli ikäeroa kuinka paljon tahansa, niitä omanlaisia ongelmia siinä on mukana aina..

Toki sen tunnustan et joskus hajotti lujaa kun kumpikaan ei nukkunu öitään kokonaan ja tuntu et ite ei nukkunu ollenkaan, mut siihenkin jotenkin tottu, eikä sillä, en mä vieläkään nuku öitäni kokonaan vaikka isompi on 3v ja pienempi 1.5v...

 

["nasu"]

ja välillä menee hyvin,välillä huonosti kun uhmakaudet ovat päällä...isompi nukkuu yöt, pienempi ei.
Ehkä vanhempana aika kultaa muistot. Jokaisessa ikäkaudessa kun on omat haasteet.

 

["vieras"]

Meillä lapset ikäerolla 3v1vko, 1v10kk ja 2v7kk... ehdottomasti helpoin tuo ensimmäinen rako toki riippuu myös lapsesta. Mustasukkaisuutta ei esikolla ilmaantunut lainkaan, mitä taas kakkonen osoitti kovasti ja kolmonen jo vielä enemmän. Esikoinen oli omatoiminen ja leikit yksin sujuivat sen aikaa kun äiti oli vauvassa kiinni tykkäsi myös osallistua vauvan hoitoon. Kakkonen oli tietysti hoidettava siinä vauvan ohella ja leikkiminen ei vielä oikein sujunut veljenkään kanssa kovin hyvin. Tämä kolmonen on heittäytynyt taas ihan vauvaksi uuden vauvan myötä ja mahdottomia kiukkukohtauksia saa päivittäin, mitä ei siis ollut vauvan syntymää.

 

["vieras"]

Meillä ikäeroa lähes 3v ja on ollut hyvä. Esikoinen oli vaativa vauva (ja on edelleen temperamenttinen) mutta vauvan syntyessä oli jo 2v uhma takana ja osasi käydä itse potalla ja oli päiväkuiva jne. Kahta vaippaikäistä en jaksaisi. Tosi paljon leikkivät nyt keskenään ollessaan 4 ja 1, joten meille tämä ikäero oli hyvä.

 

["vieras"]

3v. Meillä oli noin ja ihanasti kaikki sujui. Esikoinen ei ollut mustasukkainen ja oli muutenkin jo isompi. Ei päivävaippoja jne. En olisi itse jaksanut 2v.ikäerolla, mutta jokainen omalla tavallaan.

 

[meillä 3 vuotta]

meillä kans reilu kolme vuotta ikäeroa lapsilla ja hyvä, oikein sopiva!

 

[millionnea]

Mun mielest parempi ikäero on 2+ eli mieluummin lähemmaskolme kuin kaks. Hyvin moni ystäväni joka saanut lapset alle 2v ikäerolla tai juuri ja juuri kaksi vuotta ovat olleet todella helisemässä kahden autettavan kanssa. tuollainen 2.5vuotias on jo huomattavasti omatoimisempi, osaa puhua, osaa odottaa, osaa auttaa yms yms. meillä ikäero alkaavenymään 3+ eikä tällä hetkellä tunnu laisinkaan kamalalta. On ollut ihanaa kun on saanut nauttia vain tuosta yhdestä lapsesta ja seurata hänen kehitystään ja elämäänsä. Muuttuu kokoajan itsenäisemmäkksi joten jos joskus meille toinen suodaan niin haluan saada nauttia myös hänestä edes vähän yhtä paljon. Ei ole kuin yksi vaippapylly, päikkäreille nukutettava, rattaissa työnnettävä, syömises, pukemisessa, vessassa autettava ja kannettava.

 

[millionnea]

Ja muistan itsekin kuinka silloin kun lapsi oli sen 1v ajattelin et ah näähän on niin helppoja et mikäs siinä! vaikka kymmenen. Nyt kaks vee uhman jälkeen alan ymmärtämään et ah ihanaa ettei sitä toista viel ollut. jätettiin ehkäy siis pois kun ensimmäinen oli 1.

 

["..."]

Meillä ikäeroa on melkein kolme vuotta. Oli kiva,kun esikoinen jo aika omatoiminen,eikä tarvinnut pelätä että satuttaa vauvaa. Ymmärsi myös hyvin puheet pikkusisaruksesta,joten pystyttiin häntä kivasti valmistelemaan tulevaan elämänmuutokseen.
Jokainen tavallaan,riippuu paljon myös millainen vauva sattuu tulemaan...

 

["vieras"]

Meidän tytöillä ikäeroa 2v 1kk ja enää en noin pienellä ikäerolla lapsia halua. Kolmannesta lapsesta kyllä haaveilen, mutta sitten ikäeroa tulee vähintään 3,5v. Kaksivuotias on vielä kovin pieni ja haluan, että tämän hetkinen kuopus (tällä hetkellä 1,5v) saa olla rauhassa pieni eikä tarvitse vielä isosiskoksi alkaa. Aloitan loppuvuodesta työt ja haluan välillä kokeilla työelämää ja muutakin ajateltavaa.

 

["vieras"]

Noin 3,5 vuotta lapsilla ikäeroa. Minusta on hyvä näin. Isompi sai olla pieni tarpeeksi pitkään, osasi puhua, käydä vessassa, syödä itse ja osasi jo suhtautua siihen, että huomiota piti vähän odottaa.

 

["Vieras"]

Me ei olla itse voitu vaikuttaa lastemme ikäeroihin (yritettiin kyllä, mutta minkäs teit), joten esiloisella ja keskimmäisellä on ikäeroa 4 vuotta ja keskimmäisellä ja kuopuksella seitsemän vuotta. Aivan loistavat ikäerot. Jokainen on saanut elää vauva- ja pikkulapsi vaiheen rauhassa.

 

["vieras"]

Meillä lapsilla on eroa 2v2kk. Esikoinen on hurjan vilkas ja temperamenttinen, vauvan syntyessä ei osannut vielä puhua kovin hyvin. Sanoja siis tuli paljon, mutta ei osannut selvästi ilmaista halujaan ja tarpeitaan, vastata kysymyksiin ym. ja kommunikointi oli usein huitomista ja kirkumista, kun lapsella meni hermo siihen ettei tullut ymmärretyksi... ja äitinä en aina tiennyt, menikö mun sanomiset perille, että miten hyvin se ymmärsi. Vauva on ollut hurjan "helppoa" ja tyytyväinen. Herää kerran yössä joskus. En koe että vauva teettäisi mulle paljon lisätyötä, vaan mene eikäänkuin sivussa. Kannan paljon liinassa vauvaa, jolloin pystyn tekemään kotitöitä ja nostelemaan esikoista kun on tottunut toimimaan niin että vauva on liinassa.

Vauva on siis nyt 4kk ja esikoinen 2,5-vuotta. Viimeisen parin kuukauden aikana esikoisenkin kanssa on helpottanut hurjasti, kun hän on alkanut puhua paremmin, on oppinut odottamaan ja asioista voidaan jo keskustella. Lapsi osaa nyt jo tehdä asiota huomattavasti omatoimisemmin kuin puoli vuotta sitten. Missään vaiheessa ei ole ollut havaittavissa kunnolla mustasukkaisuutta, eikä lapsi koittanut satuttaa vauvaa - tahallaan - mutta aluksi siitä tuli huutoa, kun ei saanut ottaa syliin tai kantaa vauvaa itse jne. eli ei oikein ymmärtänyt, miksei saa hoitaa niin paljon kuin haluaisi

Mun mielestä me ollaan pärjätty tosi hyvin, mutta suosittelisin silti muille vähintään 2,5 vuoden ikäeroa - pääsee vähän helpommalla. Jos vauva sattuu olemaan itkuinen, tulee varmasti olemaan paljon vaikeampaa - toisaalta tilannetta voi vähän tasapainottaa, jos esikoinen ei ole niin vilkas.

Lähipiirissä on lapsia alle 2 vuoden ikäerolla, ja ne vanhemmat ovat olleet aika puhki. Nyt niissäkin perheissä alkaa helpottaa, kun lapset on 4-6-vuotiaita, ja varmaan tuossa vaiheessa pienestä ikäerosta on ihan hyötyäkin Mä haluaisin kolmannen lapsen lähitulevaisuudessa, mutta en missään nimessä halua alle 2 vuoden ikäeroa, todennäköisesti lähemmäs kolmen vuoden ikäero on sellainen mihin voisi tähdätä, jos meille edes lapsia enää suodaan. Ei voi ennustaa, mitä lasten tai vauvan kanssa tulee eteen, ja elämästä voi tulla hyvinkin haastavaa vaikka ikäeroa olisi 10 vuotta, mutta sit on vaan selvittävä, kamalan pieni ikäero tuntuisi sellaiselta "tahalliselta riskin ottamiselta", noin niin kuin oman jaksamisen kannalta.