Lapsilla mummolassa mummolan säännöt - ja mua kypsyttää

Jos omat vanhemmat on paikalla, oltiini sitten missä tahansa niin ne on ne jotka määrää. PISTE.

 

Ei ainakaan velvollisuus, mummolla ei ole kasvatusvastuuta. Tietysti perusturvallisuudesta pitää huolehtia sen joka kulloinkin lapsia hoitaa, siis kieltää vaikka juoksemasta tielle, mutta käytöstapojen opettaminen on vanhempien vastuulla. Ja jos lasten vanhempi on paikalla, on ehdottomasti hänen tehtävänsä pitää lapset kurissa.

Kyllä mummolle kuuluu hieman kasvatusvelvollisuuttakin, jos lapset ovat hänen huomassaan. Kyllä mummonkin kuuluu pitää huolta, ettei lapsi elä kuin pellossa siellä ollessa. Esimerkkinä voi ottaa vaikka herkkupöydän, niin kyllä mummon kuuluu komentaa, ettei kukkuralautaskaupalla siellä herkkuja kerätä kerralla. Tuollaista on muuten ollut lasten kaverisynttäreillä ja kyllä minä olen katsonut kasvatusvelvollisuudekseni niitä vieraita sen verran komentaa, ettei kaikkia keksejä omalle lautaselle kasata, vaan niitä voi ottaa lisää, kun on se vähempi määrä ensin syöty. Tuskinpa nuokaan kotonaan samailla hamstraavat.

 

Meillä on vähän saman tapaista ongelmaa. Mummo käyttäytyy kuin lapsi olisi mummolassa (tai aina mummon läsnä ollessa) maailman keisari, joka saa kaiken mitä haluaa ja jolle ei koskaan sanota ei. Minua tämä rassaa, koska mielestäni samalla mummo opettaa lapselle, ettei kaikkia ihmisiä (mummoa) tarvitse kohdella kunniottavasti.

Esimerkiksi: mummolassa kyläillessämme joku yrittää keskustella mummon kanssa. Tehtävä on mahdoton sillä joko a) lapsi keskeyttää - mummo alkaa kuunnella lasta - minä sanon lapselle "odota hetki, X:llä on asia kesken mummolle" - mummo sanoo lapselle "kerro vaan mitä sinulla oli" - tai b) mummo alkaa samanaikaisesti leikkiä/konttailla/lauleskella lapselle - ja kuulemma "samalla kuuntelee".

Lapsi osaa oikein hienosti odottaa hetken vuoroaan, mutta mummon mielestä ei näköjään tarvitse. Ja minä tunnen itseni idiootiksi kun mummo antaa jatkuvasti lapsen kävellä itsensä yli.

Ja jos silti käsken lasta odottaaman, että mummo ehtii kuunnella lauseen loppuun / vastata, niin mummo loukkaantuu minulle. Huokaus.

Tiedän, on isompiakin ongelmia, ja olemme onnekkaita kun lapsella on rakastava ja leikkisä mummo. Mua vain ärsyttää tuo käytös.

Mummo on sellaista vanhan kansan "ei kai minusta nyt ole vaan mitään vaivaa kun olen niin oppimaton ja tyhmä ja enhän minä mitään tiedä" -naistyyppiä, mikä nostaa henkilökohtaisesti aina karvat pystyyn. Lapsi on jo alkanut puhua kotona että "ei mummo tiedä/osaa" ja tiedän kuka näitä ajatuksia lapsen mieleen syöttää.